Kaikkivoipa jumala tarvitsee suojelua?

Onko listaamiesi vähemmistöjen pyhä hahmo suojeltu Suomen laissa? Ei ole.

Mikään listaamistasi vähemmistöistä ei saa erityissuojelua laissamme. Vain kirkon pyhähahmo nimeltä Jumala on erityssuojeltu. Tulee sellainen vaikutelma ettei jumala pärjää jos erityissuojelu poistetaan laista. Paljastuisiko satu sokeimmillekin?

Ihminen ei voi millään puolustautua Jumalan edessä (Room 2:1-5)


Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki,

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utroom02.htm

Paavali on kuvannut niiden ihmisten rappiota ja itsetuhoa (Room 1:24-32), jotka ovat hyljänneet todellisen Jumalan eivätkä halunneet kuunnella omantuntonsa ääntä.

Paavalin kirjeen vastaanottajat elivät keisari Neron ajan suurkaupungissa. Ympäristöään katsellessaan he varmaankin täysin yhtyivät Paavalin arviointeihin. Tällaista ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan onkin Jumalan tuomion vihan ilmestyttävä.

He saattoivat olla tyytyväisiä siitä, että Paavali osasi niin terävästi kuvailla aikansa julkisen elämän rappiota.

Ajatuksissa myös paljon samaa, mikä oli heille tuttua vanhassa juutalaisessa Viisauden kirjassa.

Paavalin jatkaa kuitenkin kirjettään yllättävällä tavalla. Hän ei enää kuvailekaan kirjeen lukijoista kaukana olevia ihmisiä, vaan puhuttelee henkilökohtaisesti.

Pyhän Hengen valaisemana hän on ikäänkuin lukenut kirjeensä vastaanottajien ajatuksia ja nähnyt niissä sellaista, joiden tähden hän kiivastuu Jumalan pyhyyden tunnossa.

Oletpa kuka hyvänsä - jalo pakana, lainkuuliainen juutalainen tai Kristukseen uskova. Jos näet pahan toisten elämässä, näetkö yhtä herkästi pahaa myös omassa elämässäsi?

Etkö vain sinäkin syyllisty samoihin tekoihin? Kun tuomitset niitä, joiden paheet äsken paljastettiin ja kun koet itsesi lähimmäistäsi paremmaksi, asetut toisen tuomariksi. "Olemmeko parempia?" "Emme suinkaan" (Room 3:9).

Jumalan viha ilmestyy pakanallisen maailman riettautta ja villiintymistä vastaan. Mutta Jumalan paljastavan totuuden on tunkeuduttava myös hyveitten maailmaan. Jumala ei suinkaan ole hyljännyt

jokaista ihmistä tämän sydämen himoissa "saastaisuuteen häpäisemään itse oman ruumiinsa" (Room 1:24).

Monet ihmiset pystyvät elämään moraalisesti korkeatasoisesti - ainakin omasta mielestään. Paavali näkee hyveellisen elämän Jumalan hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden runsauden ilmauksena (2:4

): Mutta se ei koskaan ole ihmisen omaa ansiota, josta ihminen voi ottaa kunnian itselleen ja saada rohkeuden tuomita toisia.

Moni ihminen alentaa lähimmäistään ja korottaa itseään oman onnistuneen elämänsä avulla ja näin kovettuu ja tulee sydämeltään katumattomaksi. Hyvästä elämästä tulee itsekkyyden lujin linnoitus eikä ihminen tajua, että itsekkään elämän osaksi tulee viha ja kiivastus (Room 2:8). "Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan" (Matt 21:31).

Jumalan loppuarvioinnissa itsekäs hyveellinen elämä on saman tuomion alainen kuin itsekäs paheellinen elämä.

Kaikki ihmisen puolustelu, luulottelu ja ylimielisyys vain kasaa ihmisen päälle tuomiota. "Sinä oi ihminen et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä" (2:1). "Vai luuletko, ihminen...että sinä vältät Jumalan tuomion" (2:3).

Moni ihminen omassatunnossaan valheellisesti pakenee ensin Jumalan armoa, niin ettei se saa vetää mielenmuutokseen. Sitten ihminen pakenee Jumalan tuomion ilmoitusta, niin ettei ihmisen suu tule tukituksi Jumalan edessä. Hänestä ei tule sitä jumalatonta, jonka Jumala saa vanhurskauttaa uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Hän jää kovuuteen, missä sydän ei pehmene.

Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.

Ajatuksen tuomiosta on pidettävä kristittyä valveilla. Hän ei saa koskaan unohtaa, että hän kerran tekee tiliä teoistaan ja elämästään Jumalan edessä. Mutta usko on hänelle sekä alku että maali. Kaikki tulee uskosta ja kaikki riippuu uskosta.

"Elämämme ja tekomme nimittäin todistavat toisen kahdesta asiasta tuomiopäivänä. Joko olemme kääntyneet ja ottaneet vastaan Jumalan pelastavan armon Jeesuksessa ja eläneet Jumalan yhteydessä. Silloin pelastumme, ei tekojemme perusteella, vaan sen perusteella, mistä tekomme todistavat: että meillä on elämä Jumalassa ja että sen kautta kuulumme hänelle. Tai sitten tekomme todistavat, että olemme asettuneet Jumalan sanaa vastaan, emmekä ole halunneet sopeutua sen mukaan. Silloin meillä ei ole osallisuutta pelastukseen ja olemme eläneet ilman Jumalaa. Silloin menemme kadotukseen, ei sen tähden, että olemme tehneet syntiä, vaan sen tähden, että olemme asettuneet vastustamaan Jumalaa emmekä ole kääntyneet ja antaneet pelastaa itseämme"

Tuomiollakin Kristus Jeesus sanoo viimeisen ja ratkaisevan sanan. Mitä hän sanoo, sen löydämme evankeliumista. Evankeliumi voittaa lopulta aina lain.

Saksalainen pappi Helmut Thielicke pohti Saksan kansan tilannetta Toisen maailmansodan jälkeen :

Me emme olleet ottaneet suunnitelmissamme huomioon Jumalaa ja olimme sen vuoksi käyneet suuruudenhulluiksi; että me rikoimme Jumalan käskyjä ja jouduimme sen vuoksi laskelmoimattomien ja julmien vaistojemme hinausköyteen kiinnitetyksi: me emme kuunnelleet tuota ylevää huutoa: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani”. Ja sen vuoksi veren väärät jumalat saattoivat meidät vallanhimon päihtymykseen ja hallitsijahurmauksen valtaan, mikä sai koko maailman meitä vastaan nousemaan, että me emme enää luottaneet jumalallisen johdatuksen ihmeisiin ja sen vuoksi uskoimme ihmeaseisiin, joita ei koskaan tullut, että me emme enää tienneet Jumalan olevan taivaissa ja ihmisen maan päällä, sen vuoksi menetimme elämän oikeiden suhteiden tajun..

"Ihminen on itsekkyydessään ja uhmassaan antautunut palvelemaan vieraita herroja ja tyranneja, joiden vallanalaisuuteen hän itse vapaaehtoisesti antautui, mutta joiden julkeata ja paholaismaista ylivaltaa hän ei enää pystykään ravistamaan yltään sen jälkeen kun hän kerran oli astunut yli Jumalasta pois kääntyneiden maan rajan. Tulee Jumalan tuomio ja se on sitä, että Jumala jättää ihmisen omaan turmioonsa, hän jättää ihmisen omaan valtaansa ja antaa ihmisen vapaasti toimia oman tahtonsa mukaan.

Jumala hylkää kapinallisen ihmisen tämän itsensä aiheuttamien seurausten valtaan. Siinä ihmisen tuomion kauhistuttavin muoto. Jumalan vihankin puhetta on helpompi kestää kuin Jumalan vaikenemista." (Helmut Thielicke).

"Käsittämätön ja muuttumaton on Jumalan rakkaus. Sillä hän ei alkanut rakastaa meitä vasta sitten, kun meidät oli hänen Poikansa veren kautta sovitettu hänen kanssaan. Ei, hän on rakastanut meitä jo ennen maailman perustamista, jotta me olisimme hänen lapsiaan yhdessä hänen ainoan Poikansa kanssa, ja näin oli jo ennen kuin meitä oli olemassakaan... "

Meidän sovitustamme Kristuksen kuoleman kautta ei saa käsittää niin, että Poika olisi sovittanut meidät, jotta Isä, joka vihasi meitä (syntimme tähden) alkaisikin rakastaa meitä. Ei, meidät sovitettiin hänen kanssaan, kun hän jo rakasti meitä huolimatta hänen vihollisuudestaan meitä kohtaan meidän syntimme tähden. Niin hän on siis tehnyt sen jumalallisen ihmeen, että vihasi meitä ja kuitenkin samalla rakasti meitä" (Augustiinus)

Raamatussa Paavali kohdistaa sanansa juutalaisille ja sellaisille, jotka kuvittelevat elävänsä hyvinä ja lainkuuliaisina ihmisinä. Hän itse oli ollut nuoruudessaan juuri tällainen. Hän pääsi lain täyttämisessä pitemmälle kuin useimmat ikätoverinsa ja oli kiivaillut saamansa opetuksen puolesta toisinajattelevia vastaan (Gal 1:14). Hän oli jopa kokenut, että hänen lakiin perustuva vanhurskautensa oli ollut moitteeton (Fil 3:6). Hän oli ylimielisesti pitänyt itseään syntisiä ihmisiä parempana.

Paavali tietää omasta kokemuksestaan, että tällaisen ihmisen on vaikea hyväksyä omaa syntisyytään ja sitä, että hän olisi jotain tehnyt väärin ja olisi jossain asiassa väärässä.

Paavali porautuu kuitenkin pintaa syvemmälle tällaisen hyvän ihmisen elämässä. Hän paljastaa hyvältä vaikuttavan ihmisen todellisen minän ja arkielämän. Hurskaan muodon takana onkin kova ja katumaton sydän ja itsekäs ihminen. Tällainen ihminen näkee kyllä toisen olevan pimeydessä ja ymmärtämättömänä, mutta ei näe omaa tilaansa. "Toista opetat, et itseäsi opeta" (Room 2:21). Et huomaa, että sanoessasi "minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitään tarvitse” ”juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston" (Ilm 3:17). Sokeus omaan itseensä nähden estää häntä näkemästä oikein todellista olemustaan.

Paavalin sanoja muuntaen: Oikea kristitty ei ole se, joka on kristitty ulkonaisesti, eikä oikea seurakunnan jäsenyys ja sakramenttien osallisuus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä. Oikea kristitty on se, joka on kristitty sisimmässään, sydämessään ja sitä ei saa aikaan vain toimitus, tehty teko, vaan Henki ja sydämen usko

”Tässä ei ole kysymys opista eikä järjestelmistä, eikä niiden hyväksymisestä. Tässä on kysymys uskosta, joka on persoonallista avautumista Jeesukselle ja omakohtaista asettumista elävään suhteeseen häneen.”
”UT julistaa, että totuus ei ole oppi eikä järjestelmä vaan elävä henkilö: Jeesus Kristus. Kristus-totuus ei ole lepäävä, vaan liikkeelle ajava, dynaaminen totuus, joka kohdistuu tahtoomme vaatien ratkaisua” (Aleksi Lehtonen)

"Agnostikkona – tai muutenkaan – en lähtisi pilkkaamaan kenenkään Jumalaa tai jumalia. Kukin pitäköön pyhänä sitä, mitä haluaa, ja palvelkoon rauhassa ja rauhanomaisesti omaa jumalaansa. Uskonnollisuudella on ehkä nykypäivänä vanhoillinen ja taantumuksellinen kaiku, mutta usko antaa yhä sisältöä ja tarkoitusta monen elämään. Ja hyvä niin.

Uskonnonvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jumalien kanssa pitäisi olla varpaillaan. Minkään uskontokunnan jumala ei tarvitse maallista lainsäätäjää ja käräjäoikeutta suojelemaan kunniaansa. Yhtä vähän minkään uskonnollisen yhdyskunnan pyhinä pitämät asiat voivat olla niin pyhiä, että niiden julkisesta herjaamisesta pitäisi edes teoriassa joutua Suomessa vankilaan."

Kolumnin kirjoittaja kertoo asiasta mielestäni todella hyvin.

Siinä kyllä harhautetaan herkkäuskoisia tällähetkellä.. suojelua on kun poistetaan uskonvaraiset asiat laista.