Saako kristitty syödä suklaata kilokaupalla?

Tuli kaksi aloitusta. Ei vastata tähän!

Oikeasti Kristitty ei syö.

Eli puhut nyt van nimeksi krist. uskollisista, niistä joita "piru" vie, vetää, johtaa ja hallistee, jossa PAHA perii!! Ovat siihen antautuneita / taipuneita, samoin kuin Nooan aikaiset!

Meille on tärkeämpää ajatella mikä on terveellistä tai ainakin vähemmän vahingollista, kun syömme jotain.
Luulisin että voileipä on terveellisempi kuin kakkupala tai suklaalevy, riippumatta siitä onko viipale kiellettyä makkaraa päällä vai ei. Tietysti hedelmät , vihannekset ja kokojyvätuotteet ovat hyödyllisempiä kuin karkit, ja luultavasti myös katkaravut ovat terveydelle parempia kuin paljo sokeri.

Syön mitä kiinni saan, ja elämäni aikana varmasti olen suklaati syönyt kilokaupalla.
Elin tai kuolin, ihminen aina syö, tavalla tahi toisella.
Suurennuslasia en hae ruokakauppaan, otan vain isomman tekstin mukaan, mikä miellyttää.
Se riittää, enkä anna toisten kahlita tarpeeseeni.
Toiset hienohipiäiset syövät rahalla, tavallaan siten ylensyöden, koska kaikkea ei tarvita.
Mutta, minä olen joutunut syömiseni hakemaan aina halvimman mukaan, Sinisestä lenkistä alkaen ja alennusleipää. Jätkällä ei ole varaa hipistellä.
Elämäni aikana olen 5 x käynyt ulkomailla asti. Ensikertaa, kun olin 5- vuotta liitossa, käytiin. Siis Neuvostoliitossa, oikein Sotsissa asti. Toisen kerran lentämällä Välimeren erääseen turistikohteeseen ja se oli palkintomatka.
Laivalla 2 kertaa Virossa ja kerran Ruotsissa - siis köyhänä en ole pystynyt saastuttamaan tätä maailmaa. Ei ole rahaa. Takkini on yli 25 vuotta vanha Luhtasen takki.
Farkkuilla kävelen niin pitkään, että pysyvät jalassa ja ostan uudet.
Eli ei ole aikaa leikkiä uskovaisuutta ruokapöydässä. Ei ole aikaa hipistellä joutavia.
Kun aamulla keitän kahvit - halpaa Saludoa, 4 pakettia 10 eurolla. Maistuu se sellainenkin, keitän kananmunia, mutta hyviä sellaisia, niistä maksan. Viljalla kasvatettu naapurikylän isäntä, 6 euroa kilo. Sellaisen kananmunan kahvinkanssa.
Sitten sämpylä ja siivutan Sinistä lenkkiä päälle ja aivan maidonkyllästämän kahvin kanssa syön. Niin, ja kiitän Herraani, että on mitä on.
En hipistele, enkä pidä pitkiä pöytärukouksia, että ihmiset kovasti siinä katselisivat ja totaisivat, että uskossa se rontti on. Herra tietää kiitosmieleni.
Saatan pakastepussia keittojuureksia panna kattilaan, keittää jonkun makkarakeiton ja sitä ehkä viikon. En hipistele, kattila tyhjäksi asti. Tarkkaan lautanen tyhjäksi.
Hieman harmittaa, jos vieras jättää lautaselle, että joudun sitä hunajaa kaatamaan viemäriin. Sekin maksaa. Kengät kävelen loppuun, tosin nyt alkaa Sieviläisistä pohjat menemään ennemmin kuin pintanahka. Kuulema pitää hajota kaatiksella. Mutta pakkoko sen on jalassa hajota.
Eli mietin tätä uskovaisuuksien pöytähipistelyjä, että on aikaa mittatikulla katsoa, mitä sitä ääntäkohtaan panee suuhunsa, että hurskaus näkyisi nielurisojen välistä.
Mutta, onhan sitä oltava, meinaan tässäkin hurskaansa.
Niin hurskasta, että se Sininen lenkki on syöjälle syntiä.
En oikein kehtaa näitä leveitten tupsujen seurakuntalaisia kutsua kylääni, tähän matalaan majaan, lyövät pian päänsä ovenkamanaan ja satuttavat itsensä - minun takiani.
Tulkoot siellä perillä. Itse Mestari on ovenkamanat siihen laittanut. Siinä on laajuutta ja jopa tuo sen Elämpuun hedelmät yhteiseen pöytään.
Ehkä se meikäpojan yhteisyys sitten kelpaa.

Olen itse myös aika säästäväinen ruuan suhteen. Ostan piimää puoleen hintaan kun alkaa vanhentua. Samoin saan edellisen päiväistä leipää halvemmalla. Sillä lailla jää rahaa muuhun.

Tuskin on tarkoitus että terveyttäkään ruvetaan palvomaan, taitaa olla itserakkautta.

Tunsin kerran kauan sitten erään maalarin joka oli hyvin tarkka ruokasääntöihin nähden. Valitettavasti hän ei tiennyt että maalien ohennusaineet tuhosivat hänen järkensä, vaikka muu terveys säilyi. Joten kenties ei kannata olla pikkumainen ruoka-asioissa, kun kuolee kuitenkin.