Åbo Akademin professori: Suomellakin on kolonialistinen historia – teollisuus nousi Turussa ja Tampereella orjakaupan voimalla
Tutkijoita huolestuttaa se, ettei ei-kantasuomalainen väestö löydä historiasta samaistumiskokemuksia.
SUOMELLA ei ole siirtomaahistoriaa, joten ei kolonialismi koske meitä.
Tämä on yleinen väärinkäsitys, jota joukko suomalaisia historioitsijoita haluaa nyt oikoa. Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys julkaisi keskiviikkona raportin, jossa Suomen historian yhteys kolonialismiin osoitetaan ja harhakäsitys Suomen viattomuudesta halutaan oikoa.
”Suomalainen historian näkökulma on edelleen aika yksinkertaistava ja kantasuomalainen,” raportin toimittaja, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Emma Hakala sanoo.
Yhdistys teetti kyselyn kaikille suomalaisten yliopistojen historian laitoksille. Selvisi, että kolonialismia ja vähemmistöjen historiaa opetetaan yliopistoissa vaihtelevasti. Suurin osa esimerkiksi kolonialismia käsittelevistä kursseista on opiskelijoille valinnaisia.
Lisäksi raportin työryhmä keräsi vähemmistöjen edustajilta, kuten suomensomaleilta ja romaneilta, kommentteja siitä, miten hyvin he kokevat saaneensa historianopetusta, joka kertoo heidän tarinaansa.
"Vähemmistöjen kommenttien perusteella syntyi se vaikutelma, että perinteisesti opetettu kansallissuomalainen historiallinen identiteetti sulkee suuren osan opiskelijoista ulkopuolelle", Hakala sanoo.
RAPORTIN työryhmän mukaan suurin ongelma suomalaisessa historianopetuksessa on se, ettei Suomen historiaa sidota riittävästi osaksi suurta globaalia tarinaa. Tähän eristäytyneisyyteen kytkeytyy myös ajatus siitä, että Suomella ei olisi osuutta kolonialismissa.
Näin ei kuitenkaan ole, toteaa työryhmän johtaja, Åbo Akademin professori Holger Weiss. Hän antaa esimerkin.
”Turussa on 1756 perustettu sokeritehdas. Tämän hetkisessä kertomuksessa se on osa Turun historiaa ja Suomen taloushistoriaa, mutta sokeritehdas on kytkeytynyt maailmankauppaan.”
Weissin mukaan tehtaan raakasokeri viljeltiin Karibianmerellä orjaplantaaseilla, jonne orjat vietiin Länsi-Afrikasta. Myös ne tavarat, joilla orjakauppaa käytiin, ovat yhteydessä Pohjoismaihin, Weiss sanoo.
”Osa kauppatavarasta oli Pohjoismaissa tuotettua rautaa. Sokeritehtaan kaltainen kertomus koskee myös Tampereen Finlaysonin tehdasta, jonka puuvilla oli Yhdysvalloissa orjien tuottamaa.”
Tätä yhteyttä pitäisi Weissin mukaan käsitellä kouluissa ja yliopistoissa enemmän. Raportissa myös muistetaan, että Suomella on omakin kolonialistinen menneisyytensä.
”Alkuperäiskansan syrjiminen ja alistaminen on kuitenkin tyyppiesimerkki kolonialistisesta vallankäytöstä, vaikka kyseistä määritelmää ei saamelaisteemaan ole Suomessa juuri liitetty”, raportissa kirjoitetaan.
RAPORTIN mukaan historian opetuksessa tulisi rakentaa dialogia eri historiankertomusten välille ja tarjota samaistumiskohteita muillekin kuin kantasuomalaisille.
”Suomessa tulee olemaan yhä enemmän nuoria, jotka eivät syntyperältään ole suomen- tai ruotsinkielisiä. Haaste on se, ettei kertomus, mitä he [historian opetuksessa] saavat ole heidän kertomuksensa.”
Historiallisen epäoikeudenmukaisuuden ja kolonialismin käsittely opetuksessa on puhuttanut monissa maissa viime vuosina. Esimerkiksi Britanniassa ja Etelä-Afrikassa yliopistojen opiskelijat ovat vaatineet opetussuunnitelman dekolonisaatiota, eli siirtomaavallan purkamista.
Tämä tapahtuu vähemmistöjen näkökulmien huomioimisella ja esimerkiksi valitsemalla muidenkin kuin valkoisten kirjoittamia teoksia opetussuunnitelmaan.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005875299.html
---
Melkosta sontaa kyllä tämä proffa suoltaa, ei voi ymmärtää.
Tutkijoita huolestuttaa se, ettei ei-kantasuomalainen väestö löydä historiasta samaistumiskokemuksia.
SUOMELLA ei ole siirtomaahistoriaa, joten ei kolonialismi koske meitä.
Tämä on yleinen väärinkäsitys, jota joukko suomalaisia historioitsijoita haluaa nyt oikoa. Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys julkaisi keskiviikkona raportin, jossa Suomen historian yhteys kolonialismiin osoitetaan ja harhakäsitys Suomen viattomuudesta halutaan oikoa.
”Suomalainen historian näkökulma on edelleen aika yksinkertaistava ja kantasuomalainen,” raportin toimittaja, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Emma Hakala sanoo.
Yhdistys teetti kyselyn kaikille suomalaisten yliopistojen historian laitoksille. Selvisi, että kolonialismia ja vähemmistöjen historiaa opetetaan yliopistoissa vaihtelevasti. Suurin osa esimerkiksi kolonialismia käsittelevistä kursseista on opiskelijoille valinnaisia.
Lisäksi raportin työryhmä keräsi vähemmistöjen edustajilta, kuten suomensomaleilta ja romaneilta, kommentteja siitä, miten hyvin he kokevat saaneensa historianopetusta, joka kertoo heidän tarinaansa.
"Vähemmistöjen kommenttien perusteella syntyi se vaikutelma, että perinteisesti opetettu kansallissuomalainen historiallinen identiteetti sulkee suuren osan opiskelijoista ulkopuolelle", Hakala sanoo.
RAPORTIN työryhmän mukaan suurin ongelma suomalaisessa historianopetuksessa on se, ettei Suomen historiaa sidota riittävästi osaksi suurta globaalia tarinaa. Tähän eristäytyneisyyteen kytkeytyy myös ajatus siitä, että Suomella ei olisi osuutta kolonialismissa.
Näin ei kuitenkaan ole, toteaa työryhmän johtaja, Åbo Akademin professori Holger Weiss. Hän antaa esimerkin.
”Turussa on 1756 perustettu sokeritehdas. Tämän hetkisessä kertomuksessa se on osa Turun historiaa ja Suomen taloushistoriaa, mutta sokeritehdas on kytkeytynyt maailmankauppaan.”
Weissin mukaan tehtaan raakasokeri viljeltiin Karibianmerellä orjaplantaaseilla, jonne orjat vietiin Länsi-Afrikasta. Myös ne tavarat, joilla orjakauppaa käytiin, ovat yhteydessä Pohjoismaihin, Weiss sanoo.
”Osa kauppatavarasta oli Pohjoismaissa tuotettua rautaa. Sokeritehtaan kaltainen kertomus koskee myös Tampereen Finlaysonin tehdasta, jonka puuvilla oli Yhdysvalloissa orjien tuottamaa.”
Tätä yhteyttä pitäisi Weissin mukaan käsitellä kouluissa ja yliopistoissa enemmän. Raportissa myös muistetaan, että Suomella on omakin kolonialistinen menneisyytensä.
”Alkuperäiskansan syrjiminen ja alistaminen on kuitenkin tyyppiesimerkki kolonialistisesta vallankäytöstä, vaikka kyseistä määritelmää ei saamelaisteemaan ole Suomessa juuri liitetty”, raportissa kirjoitetaan.
RAPORTIN mukaan historian opetuksessa tulisi rakentaa dialogia eri historiankertomusten välille ja tarjota samaistumiskohteita muillekin kuin kantasuomalaisille.
”Suomessa tulee olemaan yhä enemmän nuoria, jotka eivät syntyperältään ole suomen- tai ruotsinkielisiä. Haaste on se, ettei kertomus, mitä he [historian opetuksessa] saavat ole heidän kertomuksensa.”
Historiallisen epäoikeudenmukaisuuden ja kolonialismin käsittely opetuksessa on puhuttanut monissa maissa viime vuosina. Esimerkiksi Britanniassa ja Etelä-Afrikassa yliopistojen opiskelijat ovat vaatineet opetussuunnitelman dekolonisaatiota, eli siirtomaavallan purkamista.
Tämä tapahtuu vähemmistöjen näkökulmien huomioimisella ja esimerkiksi valitsemalla muidenkin kuin valkoisten kirjoittamia teoksia opetussuunnitelmaan.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005875299.html
---
Melkosta sontaa kyllä tämä proffa suoltaa, ei voi ymmärtää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.