Ei onnistu toisella jalalla nousut miksi?

Lisäselvitys edelliseen. Syyllinen kipuihin on todennäköisesti vanha selkätapaturma, toisen polven nivelrikko tai lonkan sairaudet. Tai kaikki edelliset yhdessä. Lihakset ovat minulla aina nuorempana olleet nopeasti elpyvät ja kuntoutuvat, mutta nyt vaikka yksittäiset lihakset tuntuisivat olevan kunnossa, jaloissa ei ole voimia ja liikunta aiheuttaa kipua, etenkin tikkaita tai rappuja kiivetessä, myös useamman päivän jälkikipuja. Jos käytän vain toista jalkaa ylöspäin mennessä esim. keittiötikkaita, pääsen pienemmillä kivuilla. Olen jo senjori, mutta entinen urheilija ja entinen hyvä voimistelija. Selkätapaturma on vanha , kuvissa tuoreempana madaltumia ja alanikamien sisään painumia, sekä toinen lonkka on pari senttiä alempana ja lanne sisäänpäin kiertynyt akselillaan. Lonkat kuvattu eri vuosina, ei todettu ainakaan leikattavaa, viimeisen kuvan mukaan toisen lonkan "pallo" näyttää kuitenkin keskiarvoa pienemmältä, toisessa polvessa todettu nivelrikko, joka oli alkuun tosi kipeä, mutta enää en tiedä mikä mitäkin kipua aiheuttaa. VOIKO JOKU NEUVOA, kun kuvissa ei mitään ihmeellistä korjattavaa. Jalkoja tarvitaan sekä omalla autolla ajettaessa, että bussiin noustessa ja sieltä pois. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?

Vaikuttaa lonkankoukistajan (psoas) heikkoudelta. Jos lonkassa myös on jotain vikaa, niin lonkankoukistaja voi kiristyä ja voima heikentyä. Yritä löytää joku ammattilainen, joka voisi käsitellä lihasta, jos siitä on kyse.

Lisään vielä, että typerä kommentti nimimerkillä uskomatonta. Vaikka kerroin tapaturmista ja löydöksistä ym. hän väittää että lääkärit eivät ole löytäneet mitään. Kiitän vielä kerran siitä koukistajalihaksen epäilystä. Tapaukseni sopii lähes täsmällisesti ko. oireisiin ja jopa niiden perussyihin. Niitähän voi jumppauttaa, joko yksin tai fysioterapeutin tai kiropraktikon avustamana. Miksi nimimerkki "uskomatonta" yleensä kommentoi tällä palstalla. Täällähän vaihdetaan mielipiteitä sairauksista, oireista, hoidoista ja niiden tehosta sekä myös virhediagnooseista ja oikeiden syiden lopulta löytymisistä.

Tuosta on kulunut useampi vuosi, mutta kirjoittelen, kun itse haen tietoa lonkankoukistajan haasteista. Itse olen keski-iässä, enkä mikään aktiiviurheilija, tosin aina olen kävellyt. Joitain vuosia sitten diagnosoitiin työkykyselvityksessä hypermobiliteetti selkäongelmien vuoksi. Taloudellisen tilanteeni johdosta sain ohjeet hakeutua terveyskeskukseen saamaan fysioterapialähetteen julkiselle puolelle. Lääkäri terveyskeskuksessa oli todella tietämätön ja ylimielinen, ja sanoi, että minun ainoastaan pitää unohtaa venyttelyt.

Olen pärjännyt selkäni ja muiden lievähköjen tuki- ja liikuntaelinvaivojen kanssa. Venytellyt en juurikaan ole, kun lääkärikin sen kielsi. Nyt olen päätynyt erilaisiin ryhmäliikuntoihin, ja aloin itse miettiä, miksi jalkani ei nouse, vaikka notkeuteni puolesta pääsen spagaattiin. Ja päädyin lonkankoukistajan ongelmiin. Mistä myöhemmin liikuntakurssin opettajakin piti tietoiskun.

Väittäisin, että terveyskeskuslääkärit ainakaan eivät tiedä juuri mitään lähinnä toiminnallisista tuki- ja liikuntaelinvaivoista. Lääkäriltäkin melkein edellyttää omaa urheilutaustaa, että ymmärtää oikeasti ihmiskehon toiminnan. Ja sama juttu ihmisten itsensä kanssa. Erilaiset yksinkertaisesti hoidettavissa olevat vaivat jätetään lääkärissä huomiotta tai hoidetaan väärin. Ja vähemmän motivoituneet ihmiset vain toteavat olevansa sairaita, ja välttävät liikuntaa, mikä seuraa entistä suurempiin ongelmiin.

Itselläni aika moni vaiva sai selityksen, kun tajusin lähes kuolleet lonkankoukistajani. Lonkankoukistajiahan lyhentää ja passivoi istuminen, mitä moni liikkuvakin ihminen joutuu pakosta tekemään liikaa työn, koulutuksen tai matkustamisen vuoksi. Jonkun blogin mukaan myös psyykkiset tekijät rasittavat lonkankoukistajaa (asia liittyi tietynlaiseen pakoreaktioon valmistautumiseen). Lonkankoukistajat saattavat kuulemma jopa kalkkeutua. Samaahan tapahtuu akillesjänteen tulehdustiloissa, jolloin syntyy mm. luupiikkejä kantaan.

Lonkankoukistajaongelmat ovat erittäin todennäköinen vaiva suurimmalla osalla ihmisiä liiallisen istumisen vuoksi. Ei menetä mitään, jos aloittaa aktiivisesti venyttelemään ja vahvistamaan niitä. Yleensä kannattaa etsiä vaivoihin todennäköisintä eikä epätodennäköisintä selitystä. Toki jos vaivaa on monella eri sektorilla, niin asiat menevät haastavammiksi. Ihmiskehossa ongelmat yhdessä kohtaa heijastuvat moneen eri kohtaan.