Olen yksinkertaisesti yksinkertainen

Ufopuhuusuomea kirjoitti:

Tollotan vain miestäni, joka ei saa ajatuksiaan mitenkään välitettyä minulle, ja kun en ymmärrä saatan yksinkertaisesti vain pillahtaa itkuun. Minusta tuntuu ettei kukaan kuuntele minua. Saan apua ja lohtua lukemalla psykologisista teorioista, jotka auttavat minua selvittämään pääni sisäisiä ajatuksia. Joskus tuntuu, että pääni sisällä on kuvitteellisista ystävistä ja tuttavista koostuva korttipakka, jota käsittelen lajitellessani ajatuksiani erilaisiin tyyppeihin, ja joille mielessäni puran ajatuksiani. En erikoisemmin omaa mielikuvitusta, tykkään elää maailmassa jossa elän. Nimeän asioita sen mukaan mitä ne ovatkin enkä keksi asioille päällekkäismerkityksiä joita käyttäisin siten että hämäisin keskustelukumppaniani. Tolkutan, ja jos alan miettiä rinnakkaismerkityksiä, nimeän ne selkeästi metaforiksi. Kerron sen myös keskustellessani, ja ohjaan siten keskustelua jos se uhkaa lähteä sellaiseksi jossa toista hämätään puhumalla tuplamerkityksillä jotka tarkoituksellisesti sijoitetaan keskusteluun jotta toista kohtaan voidaan tuntea ylemmyydentuntoa ja pitää toista huonompana. En pelkää, koska tiedän että kun toinen puhuu kaksinaiskielisesti vihjaillen, hän on hukassa enkä minä, koska voin silloin vertauskuvallisesti tuntea olevani turvassa koska tuo toinen kamppailee silloin haamujensa kanssa enkä minä, joka oikeasti olen yksinkertaisesti yksinkertainen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä