Hyväksi havaittu taktiikka kamppailutilanteissa

Olen tehnyt pientä tutkimusta, miten voittaa aika isolla todennäkösyydellä otteluissa sekä tappeluissa. Eihän se voittoa 100% takaa, mutta niin ei mikään. Eli kyseinen taktiikka: Kun olet ottelemassa tai tappelemassa, niin otat ihan perusnyrkkeilyasennon tai muun kamppailuasennon, mikä on lajillesi tyypillisin tai mihin olet tottunut. Sen jälkeen huijaat vastustajaa, että olet lyömässä vaikka vasemman suoran, mutta et teekkään iskua perille vaan potkaset täysillä 1 etupotkun suoraan leukaan tai polveen. Toinen vaihtoehto on iskeä kurkunpäähän. Kurkunpäähän kannattaa iskeä suhkot varovaisella tekniikalla, eli sormenpäillä yskinkertainen ja suoraviivainen tökkäisy. Tämä yleensä aiheuttaa vastapuolessa oksennusrefleksin. Et säikähdä sitä, et peräänny, vaan päinvastoin juokset täysillä vastapuoleen kiinni ja aloitat silmittömän hakkaamisen ja potkimisen. Ei yksittäisiä lyöntejä vaan voimakkaita ja piktiä lyöntisarjoja, kunnon hakkaamista sekä potkimista nenään, silmiin, käsivarsiin, polviin, sääriluuhun, selkään, ympäri kehoa. Itse suosittelen lähestymistavaksi/tappelutyyliksi potkunyrkkeilytyylistä tai krav maga tyylistä asentoa ja lähestymistä. Jämäköitä ja voimakkaita yksittäisiä iskuja ja sitten vaan täysillä päälle. Ei kannata ajatella että "käytänpä nyt lajin y tekniikkaa ja lyön kohtaan x" vaan antaa mennä vaan niinkuin parhaaksi näkee. Tietenkin kamppailu-urheilussa aina tuomari yms tulee väliin kun pääsee oikeasti aloittamaan sen mukiloimisen, vastapuolen turvallisuuden takia, mutta kannattaa muistaa se tosiasia, että tappelun sekä kamppailu-urheilun perimmäinen tarkoitus on nimenomaan vahingoittaa. Nykyisin tosin kamppailu-urheilussa ei pyritä suoraan vahingoittamaan, mutta tappeluissa kyllä. Tappeluitakin niin erilaisia. Nyt äkkiseltään tulee mieleen ainakin että on baaritappeluita, joissa on mukana alkoholi (joskus myös muut päihteet) ja sitten on kaverillinen tappelu, jota yleensä harrastetaan kaveriporukalla. Vaikka siinä ei sääntöjä ole, yleensä sitä pyrkii antamaan turpaan niin, ettei aiheuta kaverille pysyviä vammoja. Hätävarjelutilanne sitten on ihan eri jossa on kyse omasta tai läheisen hengestä, yleensä omasta. Esim voimankäyttötilanne saattaa hetkellisesti muuttua hätävarjelutilanteeksi. Samoin kuin ihan siviilin itsepuolustustilannekkin jos ei pääsekkään karkuun. Sitten täytyy muistaa se tosiasia, että 99% tappeluista voittaa se, joka oikeasti omaa sellaisen asenteen kuin tilanne vaatii. Se, joka on brutaalimpi, joka saa iskun ensimmäiseksi perille, yleensä voittaa, ei siis aina mutta yleensä. Tuo ensimmäinen isku siis pätee tuolla "katuolosuhteissa" paremmin kuin tatamilla/dojolla käytävä kamppailutilanne jossa on suojat ja tuomarit yms valvomassa. No mistä sen asenteen sitten saa? Sitä voi pitää syntymälahjana. Yleensä on on koulukiusattu tai kasvanut perheessä jossa on perheväkivaltaa ja kaveriporukka joka omaa sellaisen asenteen, kasvattaa myös ihmisestä tietynlaisen, jolla myös asenne on hyvä jos haluaa tappelijaksi. Ja korostan sanaa tappelijaksi, koska kamppailu-urheilussa asenne yleensä tulee myös perhetaustoista mutta enemmän niistä salilta saauista kokemuksista, kun ei halua jäädä kisoissa tappiolle. Eli voittamisen halu. Kamppailu-urheilussa haluaa voittaa valvotuissa olosuhteiss akun taas salin ulkopuolella ennemmin haluaa nöyryyttää ja/tai kostaa toiselle. Ero kamppailu-urheilijan ja "katutappelijan" välillä on, että "katutappelija" yleensä tuntee vihaa ja raivoa sisällä, joka kumpuaa menneisyydestä tai nykyisyydestä. Kamppailu-urheilija ei tunne vastustajaa kohtaan (ainakaan yleensä) mitään vihaa, se on pikemminkin näyttämisen halua. No miten sitten lyödä turpaan toista kadulla, kun siellä kuitenkin hajottaa myös itsensä kun hakkaa toista? Totta on, että jos lyöt esim. paljaalla nyrkillä toista kasvoille, niin siinä on isompi kynnys hajottaa omat ranteet ja rystyset kuin siinä jos siinä olisi siteet ja hanskat. Mutta kyllä paljaalla nyrkillä voi kasvoille lyödä ilman, että käsi heti hajoaa. Hyvä tapa on lyödä muutamia kertoja nyrkillä ja sitten avarilla. Potkut kannattaa suunnata aina alas oman tasapainon ja voiman takia. Kyynerpäällä kannattaa tehdä isku vaikka ohimoon. Eikä kannata ajatella että mikä on kunniallista ja mikä ei, jos oikeasti haluaa antaa toiselle turpaan. Silloin voi säälittä potkia vaikka niille munille, tosin kannattaa muistaa että se on helppo torjua ihan lantion kiertoliikkeellä. Mutta se kyllä vie ilmat pihalle 80% todennäköisyydellä jos osuu kunnolla perille. Jokainen ihminenhän on itse vastuussa siitä, mitä tekee, mutta hyväkis havaittu taktiikka todella on se, että antaa kunnolla turpaan eikä löysäile. Mutta joo, menen nyt laittamaan aamua varten treenivaruteet laukkuun ja toivotan hyvää yötä ja menestystä kamppailu-urheilun uralle jos sellaista harrastat tai tulet harrastamaan.
T. Pippeliritari