Moi! Kerron tähän ajatuksiani seksistä miehen näkökulmasta. Uskon että lähes kaikki miehet ovat näistä asioista kanssani samoilla linjoilla harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, kerron vaan, kuinka nään asian olevan. Aihe on tabu, joten tämä kirjoitukseni johtaa luultavasti siihen, että "moni koira älähtää, kun kalikka kalahtaa..." yritä siis lukea tätä objektiivisesti, ollen rehellinen itsellesi!
Palstat ovat täynnä kirjoituksia, kuinka seksielämä väljähtyy parisuhteessa. Minusta on ajanhukkaa ihmetellä ja voivotella asiaa, pikemminkin pitäisi miettiä sitä, että miten ratkaista tilanne. Syy väljähtymiseen on yksinkertaisesti siinä, että miestä ei ole "suunniteltu" yksiavioiseksi seksin suhteen! Kyllästyyhän siinä nyt samalla reiällä jumalaare, ja naapurin pirkkokin alkaa näyttää kutsuvalta jossain vaiheessa! Olisihan se hienoa jos seksi sujuisi ikuisesti sen oman kumppanin kanssa, mutta mies ei vaan kertakaikkiaan toimi niin. Eikä se tarkoita sitä, että naisessa tarvitsisi olla mitään vikaa. Luontoäiti on vaan (ikäänkuin miehen kiusaksi) hoitanut homman niin, että nainen on se perhekeskeinen oman pesän rakentaja, mies puolestaan haluaisi vaan ruiskia siemeniään holtittomasti ympäriinsä ja useisiin naaraisiin!! Ainoa asia, mikä estää miestä näin tekemästä, on se sosiaalisten ongelmien ryöppy, joka tällaisesta menettelystä seuraisi. Toisin sanoen pitkäaikainen vakituinen parisuhde on miehelle seksin suhteen luonnoton olotila, tuhon tie suorastaan. Mikä ihme se on, jos seksielämä lerpahtaa, ja maailman vanhimman ammatin harjoittaminen kukoistaa? Itse ainakin oikeasti haluaisin, että seksi voisi parisuhteessakin kukoistaa, mutta en ole saanut siitä päättää, luontoäiti on tehnyt sen. Parisuhteessa, jossa seksielämä on mennyttä, on mielestäni aivan turha syyttää sitä toista osapuolta, niinkuin herkästi tehdään. Täytyisi vain ymmärtää, että mistä oikeasti kiikastaa. Kun luonto meitä tällätavoin pyörittää, tulisi se vain hyväksyä vallitsevana muuttumattomana tosiasiana, eikä ainakaan syyttää olotilasta toista osapuolta. Tästä päästäänkin itse varsinaiseen ongelmaan käsiksi: Kuinka saada aikaiseksi molempia osapuolia tyydyttävä seksielämä? Itse en ole ainakaan siihen löytänyt vastausta. On täysin mahdoton asia, että voisin tästä puolisolleni avautua. Hän ei ikimaailmassa osaisi käsitellä tällaista asiaa asiana. Yhtä mahdottomalta pitemmän päälle tuntuu myöstään jatkaa nykyisellään. Itse alan jo lähestyä tuhkamunaikää, ja asia ei ole minulle niin suuri ongelma kuin puolisolleni.
Kertokaa ajatuksianne aiheesta, miehet ja naiset! Ja pieni pyyntö: jos ei ole mitään asiallista sanottavaa, ei tarvitse kirjoittaa mitään, näin viestiketjua on mukavampi lukea niiden, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta...
Terveisin : Kolmasjalkahaudassa
Palstat ovat täynnä kirjoituksia, kuinka seksielämä väljähtyy parisuhteessa. Minusta on ajanhukkaa ihmetellä ja voivotella asiaa, pikemminkin pitäisi miettiä sitä, että miten ratkaista tilanne. Syy väljähtymiseen on yksinkertaisesti siinä, että miestä ei ole "suunniteltu" yksiavioiseksi seksin suhteen! Kyllästyyhän siinä nyt samalla reiällä jumalaare, ja naapurin pirkkokin alkaa näyttää kutsuvalta jossain vaiheessa! Olisihan se hienoa jos seksi sujuisi ikuisesti sen oman kumppanin kanssa, mutta mies ei vaan kertakaikkiaan toimi niin. Eikä se tarkoita sitä, että naisessa tarvitsisi olla mitään vikaa. Luontoäiti on vaan (ikäänkuin miehen kiusaksi) hoitanut homman niin, että nainen on se perhekeskeinen oman pesän rakentaja, mies puolestaan haluaisi vaan ruiskia siemeniään holtittomasti ympäriinsä ja useisiin naaraisiin!! Ainoa asia, mikä estää miestä näin tekemästä, on se sosiaalisten ongelmien ryöppy, joka tällaisesta menettelystä seuraisi. Toisin sanoen pitkäaikainen vakituinen parisuhde on miehelle seksin suhteen luonnoton olotila, tuhon tie suorastaan. Mikä ihme se on, jos seksielämä lerpahtaa, ja maailman vanhimman ammatin harjoittaminen kukoistaa? Itse ainakin oikeasti haluaisin, että seksi voisi parisuhteessakin kukoistaa, mutta en ole saanut siitä päättää, luontoäiti on tehnyt sen. Parisuhteessa, jossa seksielämä on mennyttä, on mielestäni aivan turha syyttää sitä toista osapuolta, niinkuin herkästi tehdään. Täytyisi vain ymmärtää, että mistä oikeasti kiikastaa. Kun luonto meitä tällätavoin pyörittää, tulisi se vain hyväksyä vallitsevana muuttumattomana tosiasiana, eikä ainakaan syyttää olotilasta toista osapuolta. Tästä päästäänkin itse varsinaiseen ongelmaan käsiksi: Kuinka saada aikaiseksi molempia osapuolia tyydyttävä seksielämä? Itse en ole ainakaan siihen löytänyt vastausta. On täysin mahdoton asia, että voisin tästä puolisolleni avautua. Hän ei ikimaailmassa osaisi käsitellä tällaista asiaa asiana. Yhtä mahdottomalta pitemmän päälle tuntuu myöstään jatkaa nykyisellään. Itse alan jo lähestyä tuhkamunaikää, ja asia ei ole minulle niin suuri ongelma kuin puolisolleni.
Kertokaa ajatuksianne aiheesta, miehet ja naiset! Ja pieni pyyntö: jos ei ole mitään asiallista sanottavaa, ei tarvitse kirjoittaa mitään, näin viestiketjua on mukavampi lukea niiden, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta...
Terveisin : Kolmasjalkahaudassa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luontoäiti hoitaa, pappi hautaa. Naapurin Pirkko auttaa. Luota Kätesi kutsuun. Elä elämääsi!