Toivon sairastuvani syöpään

Niin ja kaikenlisäksi tämä rintaa puristava ahdistus ja huonouden tunne repivät minut pian palasiksi. Koen etten ole ollenkaan normaali ihminen, olen yhteiskunnan hylkiö, roikun mukana koska mikään ei ole vielä tappanut minua. Kuuntelen sujuvasti töissä toisten tarinoita perhe-elämästään, vapaa-ajastaan, parisuhteestaan. Kuuntelen ja hymyilen erittäin hyvin feikattua vale-hymyä. Todellisuudessa häpeän ja pelkään että minulta kysytäänkin samassa että "mites teillä sitten tämä...". Koska mitään "meitä" ei ole, eikä ole ylipäätään mitään elämääkään. Olen vain olemassa, hengitän, ja toimin niinkuin on pakko toimia, mekaanisesti. Suoritan päivät läpi niinkuin minun kuuluu suorittaa.
Huonommuudentunne esiintyy minulla myös "kotihäpeänä". Eli häpeän kotiani, enkä haluais päästää ketään tänne. Olen vastaikään remontoittanut kotini, se on kyllä hyvässä kunnossa, siivoan usein ja kaikki on järjestyksessä (siksikin että pelkään että esim. huoltomies tulee käymään ja näkee asuntoni). Silti tunnen, että asuntoni on järkyttävän ruma, halpa ja huonolla asuinalueella. Vaikka tiedän että näin ei ole, se ei poista häpeää. Siksipä en tänne kehtaakkaan pyytää koskaa ketään. Jos nyt edes olisi joku ketä pyytää...

Ookko saanu yhtään tilannetta paremmaksi? Ooksä nainen vai mies?

Hei! Minä itseäni soimaan kaikesta huonoudesta,mutta kuulostat niin epätoivoiselta ja lohduttomalta etten itse ikinä tahtois joutua!
Etkö mitään valoa näe??! Jokun valonpilkku jossain .. Jokaiselle on jotakin.
Älä sentään syöpää toivo,ikinä.
Miten minä osaisin sinulle sanoa? Kirjoittaisin,jos tietäsin minne?

Eikö ole ainuttakaan nopeampaa ja kivuttomampaa kuolintapaa kuin haimasyöpä?

Aika monesta kohdasta kirjoitustasi tulee mieleen, että elät ikään kuin muita varten ja heidän ehdoillaan kaikessa. Kodin täytyy olla siisti, et kerro, nautitko itse siististä kodista, vaan kirjoituksestasi saa käsityksen, että siivoat siltä varalta, että sinne tulisi joku toinen. Töissä päällimmäisenä pelkonasi jutellessa on, että paljastuu, että sinulla ei ole samaa kuin muilla, ja taas tuo, mitä muut sitten siitäkin ajattelisivat. Koko olemassaolosi kuulostaa riippuvan muista. Kun ei ole lapsia, ei sinulla itselläsikään ole mitään merkitystä?

Itsensä ajatteleminen kaikessa muiden kautta pohtien enemmän heidän kuin itsensä mielipidettä omista asioistaan, ei ole terveellistä. Miten päästä eroon tuosta ajattelumallista, siinä se kysymys. Sinullahan on oikeasti aivan samanlainen oikeus olla täällä kuin muillakin. Miksi juuri sinun pitäisi ylenmäärin miettiä asioita muiden kannalta, varsinkin kun se vain pahentaa oloasi. Eivät hekään mieti omia asioitaan siltä kannalta, mahtaisitko sinä ne hyväksyä.

Masennukseen varmasti kuuluu tuo vertailu ja itsensä kokeminen muita huonommaksi. Kannattaa muistaa, että vaikka kokemuksesi on tuo, se ei tee siitä totta, asia ei oikeasti ole noin.

Masennuksen hoidosta kannattaa lueskella. Miettisin myös omaa elämänkaarta lapsuudesta lähtien. Miksi toisten ihmisten mieliksi oleminen on sinulle niin tärkeää. Tähän saisi varmaankin terapiassa vastauksen, mutta sellaiseen ei monellakaan ole varaa.

Luulin että olen ainut joka ajattelee noin kun aloittajakin.
Minulla kanssa ollut samoja ajatuksia, koen todella yksinäiseksi elämäni ja joskus jopa kaupassa käyminen on jo vaikeata.
Eilisen makasin vaan sängyssä kun ei ole mitään syytä nousta ylös sieltä, minulla on aikuinen poika mutta hänellä oma elämänsä. Ainut mikä pitää minua koossa on poika sen vuoksi en itse halua päättää päiviäni enkä ole niin rohkeakaan.

😋On meitä vaan moneksi ihmisiksi, jotku haluaa elää ja jotkut haluaa pikemminkin pois täältä. Minä kyllä haluaisin elää vähintään sata vuotiaaksi! No asiahan ei tietystikään loppujen lopuksi minulle kuulu. Toivotaan vaan sinulle kaikkea hyvää!

Sanon oman mielipiteeni, voin olla väärässä?Mutta jos saisitte kunnon syöpä mikäli veisi teidän pikkuhiljaan hautaan. Ja ois kivuliasta tuskia, Niin eiköhän tämäkin tejän suomi lasten 24 keskustelu ois ihan leikki puhetta sitä mitä joutuuis kokemaan. Kun sen syöpään saapi. Eiköhän teillä nämä syöpä toivomus muutus, että voi kun sai vaan olla terve.Että on meitä vielä mehtän asukkaita vieläkin Suomessakin

Mikä se olisi mielisyöpä? Onko mitään kivutonta. Joku kynsi- tai hiussyöpäehkä , lähtisivät saksilla pois

Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta toivon sydämeni pohjasta, että Iltalehden toimittajat saavat syövän tai jonkun muun ansaitsemansa kohtalon.

Ei tämä syöpä ole mikään helppo tauti. Se voi kestää vuosia. Minulla on ollut syöpä jo vuoden ja henkinen kantti pettänyt mutta ei tämä kuule ole mikään helppo tauti. Ole onnellinen että olet terve. Varmasti löydät jotain harrastusta itsellesi.

koetappas käydä vaik , seurakunnan tilaisuksissa ,kirkko mikä muu tapahtuma , sieltä löytyy monelle ystävä ja valoa elämään , rohkeasti vaan kynnyksen yki. Aina on kaksi vaihtoehtoa ihmisellä . Itse pitää vain uskaltaa ja haluta. hyvää jatkoa.