Itse katoat olemattomiin, mutta sukusi jatkaa perimääsi.
sukulaisesi jatkavat elämää
minä.tiedän
30525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sitä minä olen miettinyt että sukulaisilla on ns karmallinen side monellakin. Esim aviopuolisoilla ja lapsilla.
Karma eli perimä meidän valintoja ohjaa.
Geeniperimä on vain osa karmaperintöämme. Valintamme ovat osaltaan johtaneet karmaamme.
Kun yksipuoliset näkemykset pannaan sivuun, niin asia on kuin neuroplastisiteetin kanssa: Aivojesi nykytila kyllä rajoittaa mahdollisuuksiasi tässä hetkessä, mutta niissä yhä jäljellä olevien mahdollisuuksien rajoissa voit valinnoilla ratkaisevasti vaikuttaa aivojesi tuleviin nykytiloihin ja niihin sisältyviin mahdollisuuksiin.
Kylvämäämme viljaahan me aina korjaamme, vaikka niin mielellämme ilman vastuuta kulloisestakin nykytilastamme olisimmekin ja niin viattomina esiintyisimmekin.
Rikollinen tekee rikoksia ja ei jää koskaan kiinni.
Rikollinen menestyy, sekö on se karma.
Karma toimii varmasti joko tässä tai seuraavassa elämässä. Rikollisen elämä on vain näennäisesti menestykästä, lopulta hän jää kiinni ja saa rangaistuksensa myös mäallisessa oikeudessa. Hän joutuu itse kokemaan rikoksia joskus tai sitten hvittämään niitä muulla tavoin. Kaikki reot heijastuvat takaisin niin myös hyvät.
Mistä pankista nämä hyvät teot saa käydä nostamassa.
Aloittaja, et sinä sitä tiedä. Tiedät sen itsekkin.
Kyllä se tietää.
Ihmisen perimä on pullonkaulan vuoksi 50000 - 100000vuotta sitten niin kapea, että olemme kaikki käytännössä serkuksia.
Kyllä minua sitten vähän korpeaisi jos katoaisin olemattomiin.
Olet uskotellut ja uhrannut niin paljon.
Niinpä, se menee fyysisessä maailmassa näin, mutta kaikki muuttuu ns. kuolemassa.
Oletko sinä kuollut ?
Minä ja sinä ei koskaan kuolla.
Ihminen on jollakin tasolla kuollut jo eläessään, Mestareilla on tästä asiasta omat näkemyksensä.
Mikä sen tason määrää, että on kuollut jo eläessään.
Puhutaan henkisen tason tilasta, ei fyysisen.
On vain niin, että kyvykkyys oivaltaa ei ole kaikilla samaa tasoa, me kuljemme omia polkuja tässä asiassa.
Kysymys ei ole paremmuudesta, kukaan ei ole toista parempi tai huonompi, kokemuksien määrä vaihtelee.
luo sitten jotain mullistavaa.
Mikset luo itse, luojiahan me ollaan.
Minä vielä mietin.
Jos ei tunne Jeesusta Kristusta ja ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, on hengellisesti kuollut. Olet EEläjän asian tiedostanut. Lue Johanneksen evankeliumi ja Johanneksen kolme kirjettä Uudesta testamentista rukoillen .
Jos on syntynyt uudesti ylhäälle ei ole henkisesti kuollut.
Onkohan aloittaja koskaan nähnyt kuollutta ihmistä, etenkin lähiomaista? Elävässä ja kuolleessa on selkeä ero, vaikka elävä olisi äärimmäisen syvässä unessa, niin syvässä että hädin tuskin näkee että hengittääkö se tai jopa koomassa, silti näkee että se on elossa. Elokuvissakin "kuolleista" näkee helposti että he eivät ole aidosti kuolleita.
Katsoppa vaikka kun kävelet kaupungin katua pitkin, joka ikisen eläväisen olennon kohdalla näet heidän tietoisuuden (hengen), se pelkkä keho on vain kulkuneuvo tässä fyysisessä värähtelyntaajuudessa missä itsekin olet tällä hetkellä, kuolemaasi asti.
Tämän lisäksi että olen nähnyt molempien vanhempieni kuolleet kehot, olen kokenut siskon ex-miehen luona kummittelua. Se paikka oli vanha maatila, ollut samassa paikassa jo 1600-luvulta asti. Sisällä päärakennuksessa aistin monesti mustia varjoja, ihan kuin joku hahmo liikkui sivusilmällä katsottuna, kerran jopa säpsähdin yöllä kun luulin että jokin tyyppi seisoi vierelläni? Mutta kaikkein paras kokemus oli se kun eräänä kesäyönä nukuin vanhassa aitassa ja heräsin aamuyönä klo 3 aikaan, kun kuulin siellä sisällä askeleita, kuin jokin olisi käyskennellyt bootsit jalassa, välillä pysähtyen ja sitten jatkaen kävelyä siellä. Ketään en silti koskaan nähnyt.
Tietoisuus ei kuole koskaan! Tämä on aika tajuttoman iso asia kun sen "hiffaa", se tunne kun tajuaa että on aina ollut olemassa, ikuisesti, ei ole alkua eikä loppua, koska tietoisuus on kuin tila joka on päällä nyt-hetkessä. Tämä elämä tässä kehossa on yksi hyttysen kusi ikuisen tietoisuuden rinnalla ja monta kertaa tämä fyysinen elämä koetaan uusintana. Ei kannata tosiaankaan luulla että tämä keho ja sen nimi on sama asia kuin ikuinen tietoisuutesi.
Kummittelu on aistimus, että jokin tarkkailee, sen luo aivot.
Oletko sinä ollut koomassa vai nähnyt koomassa olevan.
Aivot ei luo mitään aistimuksia, vain vastaanottavat ja ohjaavat kehoa komentojen mukaan. Aivot on vain tietokone, ei sen kummempaa.
Ei tietokonekaan tee yhtään mitään jos sitä ei erikseen käske jotain tekemään, se suorittaa ennalta annettujen komentojen mukaan tehtävänsä loppuun ja jää odottamaan sitten seuraavaa käskyjen ajoa. Tietoisuutta ei tietokoneessa ole, eikä tietoisuutta ole myöskään missään tekoälyssä.
Nämä ihmismäiset robotit on siksi jotenkin aika karseen oloisia, koska ne vaikuttavat jotenkin zombeilta, keho ilman sielua/tietoisuutta joka silti tietokoneen käskyjen avulla reagoi ympäristöön. Mutta silti sen näkee hyvin että se on vain "tyhjä" keho.
https://www.youtube.com/watch?v=WijMCSfX0RA
Isäni oli koomassa päivän ennen kuin kuoli, siinä oli ihan vissi ero kun näin hänet sitten kuolleena, verrattuna siihen kun oli koomassa.
Lisäksi tuohon kummitteluun vielä, että kumma juttu miksi näitä "aivojen luomaa aistimuksia" en ole kokenut missään muualla kuin tuolla maatilalla, miksi en koe näitä vaikka täällä kotonani? Miksi ainut paikka missä koin noita oli tuo maatila? Enkä ole ainut vaan siskoni myöskin kertoi vastaavia kokemuksia.
Joko siskosi on perinyt hulluuden myös tai sitten siellä maatilalla on jokin tekijä
joka laukaisee siskosi ja sinun aivoissasi jotain.
Muistan kuulleeni jostain magneettikentistä tai raudan jostain, joka voi
saada herkät ihmiset reakoimaan.
Olen ollut itse paikalla kun eräässä maalaistalossa asuva vanhempi ihminen sanoi kuulevansa ääniä. Hän oli ehdottoman vakuuttunut että äänet tulevat ympäriltä. Meitä oli yhteensä neljä kuuntelemassa. Muut eivät kuulleet yhtään mitään. Jos vain yksi kuulee niin ei jää paljoa epäselvää siitä että äänet syntyvät silloin omassa päässä. Normaali terve ihminen tietää, että mielen omia tuotteita voi joskus olla mahdotonta erottaa todellisista ympäristön tapahtumista.
Suvulle tulee joskus sukupuutto, niin kuin koko ihmiskunnallekin ennemmin tai myöhemmin. Ja universumikin tuhoutuu lopulta.
Mitä nousee Universumin tuhkasta?
Niin se menee jokaisen kohdalla.