Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan...

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan etteivät uskovat, jotka pitävät Hänen Sanansa, tule ikinä näkemään kuolemaa?

“Totisesti, totisesti Minä sanon teille: jos joku pitää Minun Sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” [Joh. 8:51]

Kuitenkin myös Jeesukseen uskovat kuolevat, joten on selvää että kuolemalla ei tässä kohdin tarkoiteta ruumiin kuolemaa, elämän päättymistä. Jeesus ei siis tarkoita, ettei uskova kuolisi ruumiillisesti. Hän sanoo, että uskova ei “näe kuolemaa”. Kun Hän puhuu “kuoleman näkemisestä”, Hän ei viittaa fyysisen kuoleman tilaan, jonka tuloksena on hengen eroaminen ruumista. Jeesus viittaa kuoleman näkemisellä johonkin muuhun, mutta mihin? Raamatussa kuolemalla on monia merkityksiä, mutta mitä kuolema tässä kohden tarkoittaa?

Katsotaanpa muualta Raamatusta, niin huomaamme ettei sillä tarkoiteta aina jonkinlaista tilaa tai olotilaa. Meidän täytyy kysyä että millainen on kuoleman todellinen luonne Uuden testamentin ilmoituksen mukaan? Johanneksen kuuluisa näky neljästä ratsastajasta antaa valoa kysymykseen. Johannes sanoo neljännestä ratsastajasta puhuessaan seuraavaa:


“Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan.” [Ilm. 6:8]


Kuvauksen pohjalta on ilmeistä, että sekä Kuolema että Tuonela ilmoitettiin Johannekselle persoonina. Vain persoona voi ratsastaa hevosella, ja vain toinen persoona voi seurata tätä. Näin lainaus antaa valoa siihen mitä Raamattu ilmoittaa Kuoleman ja Tuonelan luonteesta.

Tietyssä mielessä kuolema on tila tai olotila. Kaikkein yleisemmin se merkitsee ja sillä tarkoitetaan elämän päättymistä, tapahtumaa, jolloin henki (ja sielu) lähtee ruumiista pois. Kuolema on kuitenkin myös persoona. Kuolema on pimeyden enkeli, s a a t a n a n palvelija – ja varmasti yksi korkea-arvoisimmista pimeyden enkeliruhtinaista s a a t a n a n kuningaskunnassa – joka vaatii omakseen jokaisen väärämielisen ihmisen hengen, joka erkanee ruumiista kuollessaan.

Sama totuus koskee myös Tuonelaa. Tietyssä mielessä Tuonela on poismenneiden henkien säilytyspaikka. Toisessa mielessä Tuonela on kuitenkin persoona. Kuoleman tavoin Tuonelakin on langennut pimeyden enkeli, s a a t a n a n palvelija joka seuraa aivan Kuoleman kannoilla. Tuonela ottaa haltuunsa jumalattomien henget, jotka Kuolema on vaatinut itselleen, ja vie heidät poismenneiden henkien valtapiiriin, jonka mukaan hän on saanut nimensä – Tuonela.

Sekä Kuolema ja Tuonela ovat siis pimeyden enkeleitä – demoneita, riivaajia – s a a t a n a n kuningaskunnan palvelijoita. Ne kuitenkin eroavat toisistaan: Kuolema vaatii ensin omakseen kaikkien väärämielisinä kuolleiden – niin väärämielisten jumalattomien kuin huolettomien ja väärämielisten uskovienkien – henget; Tuonela ottaa heidät Kuolemalta vastaan ja vie paikkaan, jossa heidät on määrätty pidettäviksi vangittuina odottamassa viimeistä Valkean valtaistuimen edessä olevaa tuomiota. Siitä syystä Johannes näki heidän liikkuvan ihmisten keskuudessa samassa järjestyksessä: ensin kuolema vaatimassa omakseen poismeneviä sieluja, sitten Tuonela, joka veisi heidät syvyyden maailman vankilaan.

Tämä Ilmestyskirjan näkymä selventää Jeesuksen sanoja kun Hän puhuu “kuoleman näkemisestä”, Hän viittaa pimeyden enkeliin persoonana, jonka nimi on Kuolema, ja tämän kumppaniin, toiseen pimeyden enkeliin, jonka nimi on Tuonela.

Jeesus tarkoittaa ettei todellisen uskovan sielu ruumiista ja hengestä erotessaan koskaan joudu kahden enkelin, Kuoleman ja Tuonelan, hallintavallan alle. Sen sijaan oikeamielisen uskovan poiserkaneva sielu kohtaa Jumalan enkeleitä – valon enkeleitä – jotka johdattavat hänet Paratiisiin odottamaan 1. ylösnousemusta.

Kun pidämme tämän asin mielessämme, voimme ymmärtää myös Paavalin sanat: “VIHOLLISISTA viimeisenä kukistetaan Kuolema” [1. Kor. 15:26] ja Johanneksen ilmoituksen: “Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen” [Ilm. 20:14].

Kummassakin kohdassa viitataan Kuolemaan ja Tuonelaan ensisijaisesti persoonina, pimeyden enkeleinä, jotka ovat s a a t a n a n palvelijoita ja ihmissuvun vihollisia – ei mihinkään asioihin tai tiloihin, ei sellaisia voi heittää tuliseen järveen, jonne heitetään vain väärämieliset enkelit ja ihmiset. Viimeisenä kaikista Jumalan vihollisista ansaitsemansa tuomion saa Kuolema. Yhdessä Tuonelan kanssa hänet heitetään tuliseen järveen, missä hän saa liittyä mestarinsa s a a t a n a n ja kaikkien s a a t a n a n seuraajien joukkoon, ovatpa he enkeleitä tai ihmisiä.

Tuomion viimeinen täytäntöönpano karkottaa viimeisenkin Jumalan vihollisen ainiaaksi Hänen läsnäolostaan. Tuleva maailman aika on ikuinen, niin Uudessa Maassa kuin tulisessa järvessäkin. Jommassa kummassa kaikki enkelit sekä ihmiset viettävät ikuisuutensa sen perusteella mitä he ovat tehneet (tai jättäneet tekemättä).