On joo moneen kertaan koluttu aihe, mutta kirjoitan nyt taas jotain.
Mietin tuossa, että kumpi on tärkeämpää, tilastollinen sp:n tasa-arvo vai yksilötasolla toteutuva sp:n tasa-arvo.
Mikäli toimenpiteitä suunnitellaan ja tehdään puhtaasti tilastojen perusteella, saavutetaanko sillä kestävä pohja tasa-arvokehitykselle?
Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi saada muutettua yksittäisten ihmisten asenteita, puolin ja toisin.
Millä tavalla asenteita sitten saataisiin muutettua ja kenen asenteita nimenomaan pitäisi muuttaa?
Mietin tuossa, että kumpi on tärkeämpää, tilastollinen sp:n tasa-arvo vai yksilötasolla toteutuva sp:n tasa-arvo.
Mikäli toimenpiteitä suunnitellaan ja tehdään puhtaasti tilastojen perusteella, saavutetaanko sillä kestävä pohja tasa-arvokehitykselle?
Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi saada muutettua yksittäisten ihmisten asenteita, puolin ja toisin.
Millä tavalla asenteita sitten saataisiin muutettua ja kenen asenteita nimenomaan pitäisi muuttaa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
...asiasta. Mielestäni tärkeä nyrkkisääntö on, että perusoikeudet turvataan kaikille, ja sitten mahdollisuus-tasa-arvoa sovelletaan, kun se ei loukkaa toisen ihmisyksilön perusoikeuksia.
Nyt "toisten mahdollisuudet" painavat mm. feministisissä aloitteissa enemmän kuin "toisten" (jopa "toisten" perusoikeudet).
... hitto. Mielenkiintoinen yhteensattuma. Ihmeesti alkoi taas jostain syystä tuo sp:n tasa-arvo puhuttelemaan, puolin ja toisin :) Taisin vain painaa "lähetä viesti", hieman sinun jälkeesi.
Mikä on tilastollinen epätasa-arvo? Suomessa eletään yleisesti siinä luulossa, että sp tasa-arvo on jo saavutettu, näinhän asiat eivät ole. Tilastoilla voidaan osoittaa epätasa-arvon olemassaolo. Tärkeää on puuttua esim. räikeisiin palkkauksellisiin epäkohtin, ennen kun työvoimapula on tosiasia. Hoitoalalla alkaa olla jo palkkaremontilla kiire. Tilastojen avulla voi siis ennustella hieman tulevaa kehitystä. Naisvaltaisten alojen palkkakuopat tulevat lähivuosina kostautumaan työvoimapulana, ongelma on polttava ja kaikkia koskettava. Yksittäisten ihmisten asenteissa ei sinänsä ole vikaa. Ihmiset priorisoivat sosiaali- ja terveydenhoidon varsin tärkeäksi, päättäjien heräämisestä on kyse.
Pätkätyöt ovat myös vaikea tasa-arvo-ongelma, pätkätyöt koskettavat eniten kouluttettuja naisia. Yhteiskunnan kannalta on hankalaa, jos fertiili-iässä olevat naiset eivät koe tulevaisuuttaan turvatuksi. Lasten synnyttäminen ja pitkäaikaisten taloudellisten suunitelmien tekeminen ovat mahdottomia. Yhteiskunnan kannalta on ongelmallista, jos osa ihmisistä kokee elämänsä turvattomaksi ja tietenkin syntyvien lasten määrän väheneminen on asia sinänsä. Tilastoissa pilkistelee siis ihmisten todellisuus. Mitä tarkemmin tilastoja tutkii ja vertailee, sitä parempi kokonaiskuva syntyy.
Asennetasolla voi yksittäisten ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen tuntua turhalta, kuitenkin demokratiassa päätöksien teko on sitkeä ja pitkäaikainen projekti.
...kun suuret ikäluokat nasahtavat vähäväkisen jälkeläiskansanosan hoitoon, naksahtaa lopullinenkin palkkakehitys hoitoalalta -> kaikki, jotka voivat lähtevät ulkomaille, joissa hoitoalaa arvostetaan -> ja vanhukset kuolevat nuorempina.
En usko, että suomessa nykytalouden ollessa noin kuralla tulee kukaan nostamaan julkisen palkkoja. Toisaalta nämä suuret ikäluokat talouden hoisivat hyvinkin kuralle... joten ehkäpä he saavat mitä ovat tilanneet, noin keskimäärin? (ainakin valitsivat noita pösilöitä, joita tuolla johtoportaassa on ollut viimeiset 2-30 vuotta).
Minä muuten lähdin Suomesta pitkälti juuri pätkätöiden takia, en edes niinkään palkan. Minulle oli positiivinen yllätys, että nykykotimaassani palkalla jopa voi elättää perheen.
Juu, teoria, että julkisen sektorin palkat nousisivat on aika kaukaa haettu.
Tilannehan on jo nyt sellainen, että minun ikäluokkani on turha haaveilla kansaneläkkeestä, tai mistään muustakaan valtion etuudesta, sitten kun olemme vanhoja.
Suuret ikäluokat eläköityvät. Osalla heistä on varaa yksityiseen laadukkaaseen hoitoon ja asumiseen. Osa joutuu tyytymään köyhäinapuun. Veikkaan, että kymmenen vuoden kuluttua vaivaistaloperinne on jälleen voimissaan.
Suomessa on kohtalaisen hyvä taloudellinen tilanne, bkt:ssä ei ole valittamista. Asenteista on pitkälti kysymys, mitkä asiat koetaan tärkeiksi? Jos halutaan lapsia tulevaisuudessakin syntyvän, täytyisi nopeasti muuttaa naisten työoloja ts. vanhempainvapaiden maksatusta. Hoitoalan palkkausperusteita olisi tarkistettava, sosiaalitoimen samoin jne... Naiset valitsevat jo nyt paremmin palkkattuja ammatteja, joten palkkakehitys siltä osin varmaan tasa-arvoistuu. Ongelmaksi muodostuvat koulutusta vaativat matalapalkka-alat, joita ovat naiset tähän asti miehittäneet. Mistä jatkossa työntekijöitä saadaan niihin? Työttömyys on tasa-arvon kannalta kysymys sinänsä. Kuinka hoidetaan tilanne, jossa toisaalta on valtava työvoimapula ja toisaalta työttömien määrä lisääntyy? Koulutuksen haasteista on myös kysymys. Peruskoulutuksen määrärahoja pyritään vähentämään. Koulutusmenoista tinkiminen on miesten kannalta suurempi ongelma ja se johtaa yhä enenevään syrjäytymiseen. Poikien koulumotivaation kannalta on vaarallista nykyinen kehitys, lisääntyvät luokkakoot ja epäpätevät opettajat.
...mikäli olisin väärässä.
Minä muutan sitten suomeen takaisin, jos olin.
Suomessa ei ole kovikaan hyvä taloudellinen tilanne. Ylikokoinen hallintokoneisto syö ne resurssit joita tulisi käyttää vaikkapa siihen hoitoalan kenttätyöhön.
Oikeaa hoitotyötä tekeviä pannaan pois ja tilalle otetaan AMK pohjaisia kirjoituspöytä hoitsuja.
Sosiaalitoimi keskittyy jakamaan vastikkeetonta rahaa ja varmistamaan näin syrjäytymisen.
Kerropa miten on mahdollista, että maassa jossa menee muka niin hyvin, palkkojen ostovoima euroopan alhaisimpia, ellei peräti alhaisin.
Ja mihin ihmeeseen ne kaikki veromarkat menee, ettei vaan turhanaikaisten akateemisten hallintovirkamiesten ylläpitoon.
...on suomea alhaisempi vain Kreikassa. (En asu itse Kreikassa, onneksi).
"Pätkätyöt ovat myös vaikea tasa-arvo-ongelma, pätkätyöt koskettavat eniten kouluttettuja naisia."
Niin. Osaltaan kuitenkin siksi, että nimenomaan julkinen sektori teettää pätkätöitä.
Tuosta turvattomasta tulevaisuudesta. Ei se kosketa pelkästään naisia. Ei pätkätyö ole ainoa turvattomuuden tunteen aiheuttaja.
"Mitä tarkemmin tilastoja tutkii ja vertailee, sitä parempi kokonaiskuva syntyy."
Niin ja tulkitsee.
"Asennetasolla voi yksittäisten ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen tuntua turhalta"
Minä taas koen sen hyvinkin palkitsevaksi. Tiedätkö, että parhaaksi keinoksi olen havainnut konkreettisen esimerkin voiman.
Minusta tilastoja on hyvä käyttää silloin, kun toinen on JO valmis jonkin asteiseen muutokseen. Koska niillä on hyvä kiinnittä huomiota kokonaistilanteeseen.
Mutta minua ei pätkääkään hetkauta jotkut tilastot. Esimerkiksi tänäänkin kuulin, että työttömyys on jälleen kasvussa, mutta ei se oikein hetkauttanut. Se oli vain tilastotieto, ei kongreettinen esimerkki. Mutta jos minun eteen tulis vaikka kymmenentuhatta työtöntä, silloin ajattelisin et, hei, voinko tehdä jotain??
Ja varmasti siinä vaiheessa myös huolestuisin omasta työtilanteestani.
Aivan, kyllä se esimerkki voi tarkoittaa sitäkin, että näkee konkreettisesti mitä on esim. työttömyys tai vs. sp-syrjintä. Itse tarkoitin kuitenkin sitä, että kun tulee sellainen tunne, että puheet on puhuttu niin tehdä päräytän hommat alta pois ikäänkuin esimerkin omaisesti. Kun on keskustelun aika, keskustellaan mutta kun on tekemisen aika tehdään. Aika yksinkertaista, vai mitä?
Pätkätyöt ovat hyvä esimerkki, nimenomaan siitä, kuinka tilastoja tulkitsemalla voidaan vetää johtopäätöksiä tulevaisuudesta. Voidaan myös tarkastella maata kokonaisuutena ja havaita, kuinka epätasa-arvoisuus on kasautunut maamme eri osille. Pohjois- Karjalan ja Savoin seuduilla oleva työttömyys, syrjäytyminen, itsemurhat, väkivaltaisuus jne... Ovat hälyttäviä merkkejä siitä, kuinka alueellinen tasa-arvo on vähenemään päin. Tämän kehityslinjan jatkuessa, myös kasvukeskuksissa voi olettaa olevan tulevaisuudessa entistä turvattomampaa.
Yksittäisten ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen on pitkällinen projekti, oman esimerkin voima ei useinkaan kanna lähipiiriä laajemalle. Ihmiset myöskin sokeutuvat helposti todellisuudelle, syntyy ajatus siitä, "että näin on aina ollut, näin on aina oleva". Asioiden muuttamiseen tarvitaan monenlaisia keinoja, tilastoinnit ja niiden tulkinta ovat tässä työssä tärkeässä osassa.
Niin, sinähän olet tutkija. OK. En minä tilastoja ja niiden tarpeellisuutta kiistä, päin vastoin. Eikö kuitenkin ole niin, että maailmaa ei ole tarkoitus muuttaa tilastojen kaunistamiseksi, vaan tilastot antavat viitteitä, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Mutosten pitäisi näin ollen olla kestäviä eikä mitään poppakonsteja tai kikkailua.
Niin se on, että oman esimerkin voima ei useinkaan kanna kovin laajalle, mutta onhan sekin jo jotain, kun edes oma lähipiiri ottaa joskus onkeensa.
Jep, maailmaa ei kannata muuttaa tilastojen kaunistamiseksi, järjetöntähän sellainen toiminta olisi. Sokea uskominen tilastoihin on myös tyhmää, tilastot kertovat lähinnä vain kehityksen suunnan, siinä ne kyllä ovat lahjomattomia.
Muutosten suuntaa pitäisi harkita. Keskustelua olisi käytävä siitä, mitkä tasa-arvon painopistealueista ovat tärkeinpiä. Täydellistä tasa-arvoa on mahdotonta saavuttaa. Ihmisten omat valinnat vaikuttavat merkittävästi heidän tilanteisiinsa. Yksilöiden valinnanvapauden rajoittaminen, edes tasa-arvon nimissä, ei ole mielekästä toimintaa. Yhteiskunnallinen tilanne tulee toisaalta pian kestämättömäksi, ellei tasa-arvokysymyksiä pyritä ratkaisemaan, tärkeimmät ovat jo listattu (miesten syrjäytymiskehitys ja naisten palkkauksellinen epätasa-arvo). Tasapainoinen alueellinen kehitäminen olisi myös tärkeä, mikäli haluamme koko suomen asuttuna pitää.
Lähipiirin onkeen ottaminen on merkittävästi yksillöllistä hyvinvointia edistävä asia, siinä olemme samoilla linjoilla.
Mikä sinua hiertää, tässä uudistetussa korkeakoulupohjaisessa hoitajakoulutuksessa? Olen luullut, uudistuksen olevan onnistuneen. Oikeita hoitajiahan ne ovat myös äskettäin valmistuneet.
Suomessa ei ole koskaan ollut näin hyvää taloudellista tilannetta, sekä subjektiivisesti että taloudellisilla mittareilla mitattuna. Sosiaalitoimi huolehtii osaltaan yhteiskuntarauhan ylläpidosta. Vailla turvattua toimeentuloa, näin suuri määrä työelämästä syrjäytyneitä saisi aikamoisen hulabaloon aikaiseksi. Kehittynyt yhteiskunta pyrkii myöskin pitämään heikoimmistaan huolta.
Veromarkat menevät pääosin, terveys-, sosiaali- ja opetustoimen menojen kattamiseen. Varmaan hallintovirkamiehetkin palkkaa saavat, tosin kunnan ja valtionvirkamiesten palkat eivät ole kadehtimisen arvoisia.
"
Mikä sinua hiertää, tässä uudistetussa korkeakoulupohjaisessa hoitajakoulutuksessa? Olen luullut, uudistuksen olevan onnistuneen. Oikeita hoitajiahan ne ovat myös äskettäin valmistuneet.
"
Jep jep, tuntuu vain arvon AMK:lle olevan kynnyskysymys lähetä vaihtamaan mummolle vaippoja. Istuvatten kuulemma mieluummin kynä kädessä tekemässä hoitosuunnitelmia.
Tästä nimitys kirjoituspöytä hoitaja. Se on hiukka eri asia mitä palavereissa puhutaan ja mitä kentällä oikeasti tapahtuu.
"
Sosiaalitoimi huolehtii osaltaan yhteiskuntarauhan ylläpidosta. Vailla turvattua toimeentuloa, näin suuri määrä työelämästä syrjäytyneitä saisi aikamoisen hulabaloon aikaiseksi.
"
Kylläpä niinkin. Tosin on myöskin niin, että¨kun jaetaan vastikkeetonta tukea, niin syrkäytyminen senkun jatkuu.
Jonkinlainen pakkohoito pois tenuremmeistä voisi olla asiaa. Samoin kuin se, että lopullosesti syrjäytyneet ja siksi työkyvyttömät eivät kuulu työttömyyskortistoihin vaan eläkkeelle.
Veroeurojen kohdalla olen hiukan sitä mieltä, että hallintoa järkeistämällä vapautuisi resursseja kummasti kenttätyöhön.
Mutta mutta, nämä ovat asoita joita olen kuullut, lähinnä niitä vaippoja vaihtavilta hoitsuilta.
Suomalainen terveydenhuolto on erittäin kustannustehokasta. Kansantuloon suhteutettuna suomalainen saa terveyspalvelunsa -erooppalaisittainkin- erittäin edullisesti. Hoitotyön käytännöistä en tiedä paljoakaan, yleisesti kuitenkin pidetään ammattikorkeakoulupohjaista koulutusta hyvänä uudistuksena. Erikoistumisjaksojen pois jääminen on hyvää kehitystä.
Työkyvyttömien eläkkeelle siirtymisestä, olen samaa mieltä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kustannusten jako. Sosiaalitoimen rahoituksesta huolehtivat kunnat, eläkkeiden maksusta taas valtio ja/tai eläkejärjestöt. Sailas ei riemusta hihkaissut edes Lex-Taipaaleen mennessä läpi. Pakkohoito on tehoton ja kallis järjestelmä, myös alkoholistien kohdalla. Pakkohoito olisi otettava osaksi rangaistusjärjestelmää ja ihmisoikeuksien perään kyselijät saisivat taas vettä myllyynsä, Eu-tuomioistuimella riittäisi ratkottavaa. Toisaalta jatkuvat katkolla käynnitkin kuluttavat resusseja aika reippaasti.
"Yksittäisten ihmisten asenteissa ei sinänsä ole vikaa. Ihmiset priorisoivat sosiaali- ja terveydenhoidon varsin tärkeäksi, päättäjien heräämisestä on kyse."
Haluaisimpa nähdä tuon arvostuksen siinä vaiheessa kun hoitoalan valitettavan pieniä palkkoja aletaan nostaa verorahoilla ja veroprosenttiin napsahtaa pari yksikköä lisää. Sen verran itsekäs on ihminen, että ei omastaan herkällä luovu. Melkeinpä voin veikata, että parempiosaiset tuossa tilanteessa aloittavat ajamaan ameriikanmallia, jossa kukin vastaa itsestään ja hommaa vakuutuksen mikäli siihen on varaa.
Amerikan malli on kallis järjestelmä. Amerikassa terveydehuoltomenot haukkaavat BKT:stä 14,8%, kuin taas suomessa 7,3%. Vakuutuspohjaisten järjestelmien ongelmana on se, ettei kustannustehokkuuteen edes tosissaan pyritä. Suomessa ei ole varaa amerikanmalliin. BKT:n menot konkretisoituvat lopulta veroina, tai varsin korkeina vakuutusmaksuina (jotka ovat perusteiltaan veroluonteisia maksuja nekin).
Ei näköjään päästä hoitajista yhteisymmärrykseen. niinhän se on, ei herrat duunaria kuuntele.
Kannattaisi joskus hiukan keskustella apu- vai onko ne nykyään lähihoitajien kanssa. No, se siitä.
"
Toisaalta jatkuvat katkolla käynnitkin kuluttavat resusseja aika reippaasti.
"
Jeps, mitäpä voisi tehdä ihmisille jokka käyvät katkolla lataamassa patterit ja syömässä kunnolla.
Sitten ei muuta kuin takaisin remmiin ja känni päälle.
On kuulemma aika turhauttavaa tämmöisten hanujen hyysäminen.
Vaimon mielestä koko porukka saaren, viina- ja huumehanat auki ja kerran viikossa siivotaan ruumiit pois. Näin siis toteaa hoitaja asiasta.
Perushoitajien koulutus on lähinnä avohoitoa tukeva. Koulutusuudistusta aikoinaan pohdittaessa, tarkoituksena oli linjata perushoitajat avopuolelle ja sairaanhoitajat laitoksiin. Kehitys on jo kulkenut aikamoisella vauhdilla tähän suuntaan.
Turhauttavaa on varmasti "hyysätä" juoppoja, etenkin kun hoidosta ei juuri tuloksia ole näkyvissä. Viinahanojen avaaminen vaikuttaa varsin radikaalilta ratkaisulta. Toisaalta, varmaan moni kaveri olisi ratkaisuun tyytyväinen. Eetinen puoli olisi sitten asia erikseen. Tätähän mallia voisi ehdottaa osana eutanasiapakettia, kun sen keskustelun aika koittaa ;)
Lähihoitajista on tietenkin kyse.
Joskus mainitsit, että jätät tarkoituksella kirjoituksiisi joitain koukkuja. Olenko sokea vai miksi nyt en taas niitä huomaa.
Hyvä kirjoitus.
"Yhteiskunnallinen tilanne tulee toisaalta pian kestämättömäksi, ellei tasa-arvokysymyksiä pyritä ratkaisemaan, tärkeimmät ovat jo listattu (miesten syrjäytymiskehitys ja naisten palkkauksellinen epätasa-arvo)"
Se on totta. Kaikille yhteiskunnallisesti tärkeille voimavaratekijöille on jatkossa tarvetta ja käyttöä. Käsittääkseni julkisella puolella ollaan ottamassa ja on jo jossainmäärin otettukin käyttöön malli, jossa palkkataso määräytyy työn vaativuuden perusteella. Toivotaan että tästä olisi jotain apua sp:n ansiotasoerojen kaventamiseksi.
"Lähipiirin onkeen ottaminen on merkittävästi yksillöllistä hyvinvointia edistävä asia, siinä olemme samoilla linjoilla."
Olemme juu samoilla linjoilla. Yksilöistä ja yksiköistähän ne tilastotkin koostuvat.
Oletko muuten koskaan työssäsi huomannut, että itse tilasto tai tutkimus muodostuu tärkeämmäksi kuin tekijät joista se muodostuu tai että niiden perusteella tehdään (tietoisesti) ratkaisuja, joista tosiasiassa on yksilöille enemmän haittaa kuin hyötyä.
En ole töissäni havainnut, tilastojen epätarkoituksen mukaista käyttöä. Julkisessa keskustelussa kylläkin, yksittäisten tilastojen siteeraaminen ja toisten -erisuuntaisten- tarkotuksellinen unohtaminen on eräänlaista poliittista kielenkäyttöä. Useat kansalaisjärjestöt syyllistyvät samaan. Tietenkin on vielä ns. tilattuja tutkimuksia, tutkimuksia joiden julkaisu on riippuvainen lopputuloksesta. Tilastot voivat vääristää totuutta varsin vahvasti.
Hoitotyössä on joskus kokeiltu työn vaativuuden vertailua. Hoitajien työ on vaativuudeltaan esm. sairaalateknikoiden luokkaa, palkkauksellinen eriarvoisuus on kuitenkin huikea, näin on myös laitoksien sisällä. Hoitajien palkkaremontin esteinä on julkisen talouden niukat resussit. Hoitajia on myöskin tähän asti ollut riittävästi, nykyinen hoitajapula on uusi tilanne. Väistämättä on kuitenkin julkis taloudellisella puolella tehtävä ratkaisuja, periaatepäätöksiä eduskunnassa (lautakunta tasolla) on jo tehty. Pätkätyö ongelmaan on julkisella puolella jo kiinitetty huomiota, pitkäaikainen ketjuttaminen on kiellettyä, tosin tätä periaatetta kierretään usein.
Syrjäytymiseen puuttuminen on myöskin kansantaloudellisesti kallis satsaus. Vetkkuttelu on kuitenkin vielä kalliinpaa, tosin näin laskun lankeaminen siirtyy tulevaisuuteen. Kuitenkin jokaisen ihmisen elämä on ainutkertainen ja arvokas, säästöjen nimissä ei ole varaa ( myöskään moraalisesti) jättää käyttämättä niitä tietoja, jotka jo nyt ovat syrjäytymiskehityksestä tiedossa.
Miten muuten luulet tuon julkisella puolella tehtävän työn vaativuustason määrittämisen vaikuttavan naisten ja miesten palkkojen keskinäiseen suhteeseen?
Ei mitenkään. Naisten miehittämien alojen vaativuustaso on ollut tiedossa jo kauan, kuitenkaan mitään palkkaremonttia ei ole tapahtunut. Opettajien palkkakuoppa on ollut kaikkien tiedossa, mitään ei ole tehty. Uudenmaalla pätevien opettajien puute on ollut tosiasia jo jonkin aikaa. Opettajien palkoilla ei pääkaupunkiseudulla asu eikä elä. Kuntatyönantaja toisaalta myös säästää, käyttäessään epäpätevää henkilöstöä. Kuntapuolen päättäjänä toisaalta ymmärän, miksi palkkauksellisesta alijäämästä ei hevin päästä. Suomen julkisensektorin kahtiajakautuminen on päätöksenteon esteenä. Valtion ja kuntien erilaiset intressit, aiheuttavat merkillisiä ongelmia käytännön työssä. Verovaroista on kuitenkin kummassakin tapauksessa kyse. Valtio lanseeraa verovähennysmalliaan, lisäten samalla kuntapuolen menoja... Kunta nostaa veroäyriä ja kuka korjaa pisteet? Veronmaksajien kustannusrasitus lisääntyy ainakin pienituloisilla, koska kunnallisvero on äyripohjainen. Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on hankala ja samalla hyväksytty asia. Joskus ihmettelen, miksi näin?
... kun tämä vaativuustaso määritetään, siinä ei oteta koulutusta huomioon oikeastaan millään muotoa, eli työnantaja ei ole halukas maksamaan koulutuksesta vaan ainoastaan työstä. Mitäs tästä sanot?
Koulutuksesta on turha maksaa. Koulutus on ihmisten oma asia. Jos minä omasta mielihalustani kouluttaudun, miksi työnantajan täytyisi siitä maksaa? Työn vaativuusaste on eri asia. Rakennettujen mittareiden avulla työn vaativuusasteiden määrittely on mahdollista. Työn vaativuustason määrittely ei ole koulutustasosta kiinni. Julkishallinnolisessa työssä työskentelevillä ei ole kyse niinkään koulutuksesta vaan kyse on työn vaativuudesta. Julkisia varoja ja ihmisten elämää määrittävien työtehtävien vaativuus on kaikkien tuntema, arvostus ei kuitenkaan riitä palkkauksen alijäämän korjaukseen.
Mutta koulutuksesta/oppiarvosta on julkisellakin puolella tähän asti maksettu. On ikäänkuin ajateltu, että koulutetummalla on enemmän potentiaalia. Jatkossa tuo etu poistuu. Esim. työssä tarvittava kielitaito määritellään (pisteytetään) sen tarpeen ja vaativuuden mukaan, eikä suinkaan työntekijän kyvykkyyden mukaan. Optimaalinen tilanne on silloin kun työntekijä on tasan yhtä kyvykäs kuin mitä työ edellyttää.
Julkishallinnolliset työ vaativat tiettyä pätevyyttä. Opettajilla täytyisi olla pohjatiedot sekä opetettettavasta asiasta, että opettamisen teksniikasta. Sairaalassa työskentelevien on tiedettävä lääkityksistä, sekä hoidettavien sairauksien aiheuttamista ongelmista, eikä ihmissuhdetaidotkaan ole pahasta. Sosiaalitoimessa on oltava perillä sekä sosiaalilainsäädännöstä että myös ihmisten elämäntilanteisiin vaikuttavista tekijöistä. Koulutusta vaativia kaikki alat. Palkkauksellinen alijäämä on kuitenkin totta. Naihin em. paikkoihin ennustetaan voimakasta työvoimapulaa, koulutusta kun voi hyödyntää myös muissa työtehtävissä.
Valtiolla ja kunnalla jo nyt maksetaan työn vaatiman osaamisen perusteella, palkkapussi on vain laiha.
Naisten työskenteleminen pääosin julkisella puolelle selittää naisten palkkojen pienuutta, ainakin osittain. Palkkaremonttiin ei kuitenkaan halua löydy. Työvoimapulan vuoksi palkkojen korottaminen tulee välttämättömäksi. Ruotsissa on kuitenkin havaittu, ettei edes suuri palkka- ja työolojen korjaus palauta ihmisiä tekemään työtä ,joka on jo menettänyt statuksensa, näin esim. hoitoala. Hoitajia raavitaan pitkin maailmaa.
Julkisten virkojen nais miehitys selittää osittain myös palkkauksellista alijäämää. Naisten odotetaan tekevän työtään kutsumuksesta. Naisvaltaisilla aloilla on taipumus siihen, että ansiotaso laskee. Eläinlääkärien naisvaltaisuuden kehitys on hyvä esimerkki. Alan suhteellinen palkkataso putosi, sitä mukaa, kuin kouluttettujen naisten määrä lisääntyi. Pappien palkkauksessa on samaa kehitystä havaittavissa.
Naisten syrjintä työelämässä on palkkauksellisella tasolla olemassa. Kuten syrjinnässä yleensäkin, muitakin selittäviä syitä on löydettävissä. Kehnoin selitys on naisten omien valintojen syyttäminen, koska naisten on mahdollista tehdä edelleen valintojaan. Valinnat voivat aiheuttaa ongelmia elintärkeiden alojen toiminnassa.
Kukaan ei muutu tasa-arvon kannattajaksi tilastoja tuijottaessaan. Kyllä muutos lähtee siitä, että joku on saanut jonkin esimerkin, ja todennut sen hyväksi, jne...
Kenen asenteita pitäisi muuttaa???
Kaikkien, jotka ovat muutosken tarpeessa. Mutta ei kukaan voi mennä toiselle sanomaan, et hänen täytyisi muuttaa asenteita.
Kyllä se muutostyö täytyy lähteä ihmisen halusta muuttua.
"Kenen asenteita pitäisi muuttaa???
Kaikkien, jotka ovat muutoksen tarpeessa. Mutta ei kukaan voi mennä toiselle sanomaan, et hänen täytyisi muuttaa asenteita. Kyllä se muutostyö täytyy lähteä ihmisen halusta muuttua."
Niinpä. Ei henkilöhtainenkaan kritiikki aina ole pahasta, jos kritiikin esittäjä kykenee sen hyvin perustelemaan. Toisaalta, jokaisen ihmisen näkemys toisesta on äärimmäisen subjektiivinen. Jos kritisoi toisen ominaisuuksia, on hyvä vielä toiseenkin kerran pohtia, jos ei muuta, niin omia motiivejaan.
"..tärkeämpää olisi saada muutettua yksittäisten ihmisten asenteita..."
Kyllä. Juuri sitähän yritän sinun kanssasi.
No senkö takia sinä olet (olit, miten vain) kiukkuinen, kun projekti aina välillä karahtaa kiville :)
Miten muuten olet mielestäsi onnistunut?
EN ole vihainen. Projekti kanssasi on täysin mahdoton toteuttaa johtuen muutosvastarinnastasi. Mutta täytyy sanoa, että luulin sinua enemmän tasa-arvoa arvostavaksi. Mutta nyt olen parin päivän aikana huomannut, että mies on aina mies vaikka sen voissa paistais. Jotkut miehet vaan ovat. Ja se on niin ihmeellistä. Elämä on.
Kyllä minä olen mies ja siitä en muuksi muutu, että siinä mielessä projektisi on tuhoon tuomittu. Tasa-arvoa arvostan, enkä luokittele ihmisiä sukupuolen tai sosiaaliluokan perusteella. Tässä suhteessa en epäile itseäni ja toivoisin, että sinäkin voisit tarkastaa kantaasi. Selittääkin voin, jos kysytään, mutta tuomittavaksi en taida lähteä.
Noh. Tuo tasa-arvo kun ei tunnu ihan täysin tällä palstalla avautuvan niin ehkä sitä oikeasti on syytä kerrata. Tasa-arvolla ei missään nimessä voida tarkoittaa tasapäisyyttä. On myös mahdotonta ajatella, että kaikki saavat kaikkea - tasa-arvoisesti. Ihan kotoisessa Suomessakin ajateltuna täydellinen tasa-arvo on mahdottomuus. Kaikille ei riitä merenrantatontteja kesämökkeineen eikä kaikille riitä omaa mersua - eri väristä eri päiville. Tasa-arvon tehtävä ei myöskään ole taata yhtälaista menestystä elämässä kaikille - kaikki eivät voi olla esimerkiksi johtajia eivätkä vaikkapa presidenttejä.
Tasa-arvo voidaan luokitella mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tulokselliseen tasa-arvoon. Näiden eroa voidaan tarkastella esimerkiksi peruskoulun avulla. Peruskoulu takaa kaikille samat mahdollisuudet samaan tietoon. Tämä on mahdollisuuksien tasa-arvoa. Mikäli peruskoulun tulisi taata, että laiskimmat ja "tyhmimmätkin" omaksuvat samat asiat kuin ahkerat ja fiksut menisi koulutumaailma sangen omituiseksi. Opetus etenee sitä tahtia, että joka ikinen asiat oppii. Mikäli laiskat ja tyhmät saisivat erillistä tukiopetusta niin paljon, että he ymmärtävät kaikki asiat voitaisiin kuvitella peruskoulun olevan epätasa-arvoinen. Tuossa tilanteessahan osa oppilaista saisi enemmän opetusta kuin toiset, ts. heillä olisi mahdollisuus oppia enemmän ja heille tarjotaan enemmän mahdollisuuksia.
Jotenkin palstaa seuraamalla tulee mieleen, että täällä perään kuulutetaan juuri sitä mallia jonka mukaan peruskoulun päätyttyä kertotaulun tulee taittua jokaiselta yhtä hyvin - tai huonosti.
Oma vaatimaton mielipiteeni on se, että tasa-arvotermiä ei kannata heitellä joka väliin. Myöskään kaikkia epäkohtia ei voi kaataa tasa-arvon niskaan. Mikäli emme pysähdy koskaan ajattelemaan mitä tasa-arvo oikeasti on emme sellaista voi missään muodossa saavuttaakkaan. Maailma muuttu, samoin arvot sekä arvojen määritelmät. Se mikä oli tasa-arvoa 60-luvulla ei välttämättä ole sitä nykyään. Myös omia arvoja ja niiden määrityksiä tulee päivittää.
Kysykää jos kysyttävää on. Minä luotsaan.
"Mietin tuossa, että kumpi on tärkeämpää, tilastollinen sp:n tasa-arvo vai yksilötasolla toteutuva sp:n tasa-arvo. "
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitatat tällä tilastollisella tasa-arvolla. Kyllähän ne tilastot jostain syntyvät, eli ne pohjautuvat enemmän tai vähemmän tuohon yksilötasolla toteutuvaan tasa-arvoon.
"Mikäli toimenpiteitä suunnitellaan ja tehdään puhtaasti tilastojen perusteella, saavutetaanko sillä kestävä pohja tasa-arvokehitykselle? "
Minkä perusteellaa sinä sitten näitä toimenpiteitä suunnittelisit. Tokihan olisi hyvä, jos kaikki henkilöä koskeva voitaisiin päättää jokaisen henkilökohtaisen tilanteen mukaan, mutta se ei ole mahdollista, jos on tehtävä päätöksiä, jotka koskevat useampia kuin 100 ihmistä.
"Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi saada muutettua yksittäisten ihmisten asenteita, puolin ja toisin. "
Tottakai on tärkeää, mutta miten liittyy siihen, että mitään laajempia toimenpiteitä ei saisi tehdä. Yksittäisten ihmisten asenteet ovat varsin riippuvaisia ympäröivästä yhteiskunnasta, joten avain näiden asenteiden muutokseen, on muuttaa yhteiskuntaa.