Moraalidilemma

Kohdassa 1 on varmaan tarkoitus lukea "kaksi LASTA"?

Tilanteet olisivat todella karmeita ja uskoisin, ettei kukaan pysty varmuudella sanomaan, miten tosipaikan tullen toimisi. Periaatteessa lapsella olisi elinaikaa paljon jäljellä, aikuisella vähemmän ja vanhuksilla kaikkein vähiten, joten siinä mielessä vaaka olisi lapsen kannalla. Samoin sympatiamielessä lapsi tuntuisi luonnollisimmalta pelastaa.

Toisaalta voi ajatella hengelliseltä näkökannalta, että pieni lapsi olisi joka tapauksessa pelastuva iankaikkiseen elämään, vaikka kuolisikin, mutta aikuisista emme tietäisi, ovatko he uskossa. Joka tapauksessa, jos tietäisin, että joku aikuisten/vanhusten ryhmistä muodostuisi kokonaan uskovista, niin sitten juna täytyisi ohjata heidän päälleen, niin julmalta kuin se kuulostaakaan. He olisivat joka tapauksessa turvassa iankaikkisuudessa.

Mika Valtari Sinuhe Egyptiläisen suulla kyseli samaa asiaa:
Tuomitaanko minut sen mukaan mitä teen vai sen mukaan mitä tunnen tehdessäni minkä teen.


Usein tässä vastauksena on että järki ja tunne pitää erottaa. Se ei ole mahdollista koska tunteettomuuskin on tunne. Mieli ei voi näytellä konetta.
Koska tiedän joka hetki tekeväni itseni kannalta merkittäviä päätöksiä, olen sen ensimäisen käskyn kannalla eli - rakastan itseäni - joka tarkoittaa että annan anteeksi itselleni.
Se toiminnan hetki on ratkaisu. Mitään ei voi tapahtua huomenna eikä eilen, kaikki on NYT, en voi tietää huomisen junanlähettäjän mieltä, silloinhan ei taarvitsisi lainkaan elää jos huomisen ratkaisut tekisi tänään.

Ei kysymyksissä ole mitään vaikeaa. Tässä omat vastaukseni perusteluineen.

1) Tunnelissa, johon juna on menossa seisoo kymmenen aikuista, jotka siis kuolevat ellet käännä vaihdetta. Mutta toisessa tunnelissa on vain kaksi aikuista. Käänätkö vaihdetta vai oletko tekemättä mitään?

Käännän vaihdetta, koska on moraalisesti parempi, että vain kaksi kuolee kuin 10. Tappaminen on oikeutettua.

2) Tunnelissa, johon juna on menossa, seisoo neljä VANHUSTA. Mutta toisessa tunnelissa on vain kaksi LASTA. Käänätkö vaihdetta vai oletko tekemättä mitään?

En käännä, koska on parempi, että lasten elämä säästyy, sillä heillä on pidempi elämä edessään. Lukumäärä ei siis aina ole ratkaiseva, mutta ei tietenkään yhden lapsen säästämiseksi loputtomasti voi tappaa iäkkäämpiäkään.

3) Jos jommassa kummassa edellisistä käänsit vaihdetta, niin muuta tapausta siten, että vaihdetta kääntämällä tapatkin kaksi omaa lastasi. Mitä teet?

Kun kysymyksessä olisi omat lapset tapahtuu seuraavaa. Moraalilaki ei enää päde, koska on inhimillisesti mahdotonta noudattaa moraalia tilanteessa, jossa joutuisi surmaamaan lapsiaan. Muiden tappaminen ei ole moraalisesti oikein, mutta en voisi noudattaa moraalisääntöä tällöin.

4) Entä, jos suoraan menevällä raiteella on kaksi omaa lastasi ja kääntämällä vaihdetta pelastat heidät, mutta tapat kolme tuntematonta lasta.

Sama vastaus kuin kohdassa 3.

Kysmystä voi varioida. Itse törmään seuraaviin moraalidilemmiin:
1. Annammeko jokaiselle iästä riippumatta saman arvon?

Tottakai. Iällä on mielestäni suuri merkitys tällaisissa esimerkkitilanteissa.

2. Annammeko omille läheisimmelle suuremman arvon kuin tuntemattomille?

En anna. Mutta on inhimillisesti mahdotonta noudattaa eettisesti oikeaa ratkaisua.

3. Onko tekemättömyys vähemmän syyllistävää kuin toimiminen?

Tekeminen tai tekemättä jättäminen ovat samanarvoisia. Ihan sama käännätkö vaihdetta tappaen jonkun kuin tapat jättäen kääntämättä jonkun toisen.

Moraalittomuus tuhoaa yhteiskuntia. Lisää tässä linkissä. https://www.youtube.com/watch?v=lLOGSQfAHT4

herran hallussa :-)

https://yle.fi/uutiset/3-5432237

Yliopistojen ovet aukeavat helpommin ruotsinkielisille
Ruotsinkieliset nuoret pääsevät helpommin opiskelemaan yliopistoihin ja korkeakouluihin kuin suomenkieliset nuoret. Ruotsinkielisten kiintiöillä ja helpotuksilla turvataan ruotsinkielisten palveluita. Tulevaisuudessakaan koulutusmahdollisuudet eivät ainakaan heikkene, kun ruotsinkielisten lääkärien, juristien ja opettajien koulutusta ollaan lisäämässä.

Tänä syksynä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ruotsinkielisten kiintiöön pääsi opiskelemaan kahdeksan pistettä heikommilla tuloksilla kuin suomenkieliselle puolelle. 30 opiskelijan ruotsinkielisten kiintiöstä täytettiin vain 26, loppujen koepisteet olivat liian huonoja.

Oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakeneista ruotsinkielisistä pääsi sisään yli 23 prosenttia pyrkineistä, kun suomenkielisistä 18 prosenttia. Myös taloustieteitä opiskelemaan otetaan ruotsinkielisiä opiskelijoita suhteessa suomenkielisiä enemmän.



http://toniahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263425-miksi-ruotsinkielinen-paasee-suomenkielista-helpommin-yliopistoonhttp://toniahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263425-miksi-ruotsinkielinen-paasee-suomenkielista-helpommin-yliopistoon

Otetaan esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteen koulutusohjelma (2018):

* Suomenkieliseen ohjelmaan pisterajana oli yli 98 pistettä, kun ruotsinkieliseen ohjelmaan pääsi 91 pisteellä.

* Suomenkieliseen ohjelmaan hakijoista yliopistoon pääsi alle 5 prosenttia hakijoista, kun ruotsinkieliseen ohjelmaan yli 10 prosenttia hakijoista.

Itse katsoisin tilannetta seuraavasti:

Kuinka kaukana juna on? Junan vauhti? Junan pituus? Ovatko ihmiset elossa?

Mikä on tehtävän määrittelyn tarkkuus. Huomaanko tilanteessa puutteita vai onko tilannekuva yksiselitteinen?

Jos junan vauhti eli tilanteen eteneminen on hyvin hidas, ehdin kysymään lukuisia muita kysymyksiä. Jos se on hyvin nopea, en välttämättä edes ehdi kääntämään raidevipua, tai painamaan nappia.

Jos oletetaan että minulla on mahdollisuus vaihtaa vaihdetta, ja aionkin vaihtaa mutta vaihde ei vaihdu, onko minulla moraaliongelmaa? Voinko nojautua asiassa siihen että aikomus oikeammasta ratkaisusta vaikka sitä ei tapahtunut riittää kumoamaan toisten kuolemasta syntyvän ongelman? Jos huomaan jäljestä päin että tapahtunut olikin parempi ratkaisu kuin se mitä yritin tehdä, poistaako onnistuneempi ratkaisu minulta moraalisen ongelman ratkaisusta, jota yritin soveltaa?

Onko moraaliongelma henkilökohtainen vai universaali? Jos ihmiskunta on kuollut kun tästä ratkaisusta keskustelevat tekoälyt tai toisella planeetalla kehittynyt vieras sivilisaatio, onko oikein että myös heitä koskevat samat moraalikäsitykset kuin mitkä on meitä koskeneet? Voiko vieras sivilisaatio vaatia jo kuolleelta ihmisrodulta samoja moraalikäsityksiä, ja tarvittaessa tehdä koko maa planeettaa koskevat päätökset vain sen takia etten vaihtanut raidetta? Voiko moraaliongelma olla kulttuurisidonnainen?

Jos asiassa on moraaliongelma niin kenellä ja missä tilanteessa? Tietenkin paperilla on helppo esittää väittämä, mutta todellinen tilanne elämässä ei enää välttämättä vastaa paperilla esitettyä tai suunniteltua tilannetta.

Jos en tajua ettei vaihde vaihdu vaikka yritän vaihtaa, onko vanhusten murskautumisesta syntyvä moraaliongelma suurempi kuin se ettei vaihteen asentanut ja huoltanut mekaanikko ole tehnyt työtä, tai valmistaja on säästösyistä suunnitellut toimimattoman vaihteen vaihtajan.

Onko oikein että koen surua kuolemasta, johon en olisi todellisuudessa voinut vaikuttaa mutta yrityksen, joka valmistaa kaikki vaihteet, kaikki osakesijoittajat nostavat korkeampaa osinkoa ja nauttivat onnellisesta ja rikkaasta elämästä koska insinööri käytti kiinalaista varaosaa eurooppalaisen ja huomattavasti kalliimman laatuosan sijaan. Voiko kykyni ymmärrykseen asioiden suhteen olla riittävällä tasolla etten voi kokea asiassa syyllisyyttä tai moraalista ongelmaa ilman toisten asioiden todistustaakkaa?

Onko ainoat hyväksyttävissä olevat ratkaisut ne mitkä tehtävän luoja asettaa? Kuka on tilanteessa tai tilanteesta oikeassa?

Näenkö junan kokonaan vai onko juna pitkä ja mäki pieni. Voinko olettaa että koska junan kiihtyvyydestä ja koosta ei ole määrätty mitään, saattaa suurinosa vaunuista olla yhä mäen toisella puolella. Vaikka juna ei voi jarruttaa, voi se periaatteessa pysähtyä jos junan liikkumiseen käytettävä energia poistuu. Juna saattaa myös lähteä valumaan takaisin päin, jos mäen toinen puoli on huomattavasti pidempi ja jyrkempi.

Onko siis mäen takana mitä, tai ketä? Jos oletan että mäen takana ei ole ketään, ja huomaan veturin pysähtyvän ennen tunnelia ja lähtevän ”peruuttamaan” takaisinpäin säästyvät kaikkien elämät. Jos taas junan takana on joukko lapsia raiteella pelaamassa korttia, ja he ovat kuuromykkiä invalideja, saattavat he kuolla kun juna valuu takaisin päin heidän päälle. Periaatteessahan ihmiset mäen takana saattavat olla vaikka vauvoja.

Jos en siis vaihda vaihdetta, ja luulen että sen takia junan vauhti hidastui ja juna lähti kulkemaan tulosuuntaansaa tappaen kaikki lapset, onko oikein olettaa koska en tiennyt tarkkaan vaihteen toimivan myös tällä tavoin ei asiassa ole moraaliongelmaa minulla, vaikka hetkellinen suru olisikin?

Toisinaan tällainen tilanteen kartoitus kuulostaa turhalta koska junahan on tulossa, ja jonkun mielestä on olennaisempaa keskittyä siihen mitä juuri nyt tietää/kokee. Väitän että kieltäytymällä miettimästä mahdollisia muita vaihtoehtoja kokija syyllistyy oletuksiin todellisuuden sijaan ja aiheuttaa yhden moraaliongelman lisää.

Entä jos tunnelin suulla olevat ovat lisääntymiskyvyttömiä ja mäen takana lisääntymiskykyisiä? Haluanko ratkaista ihmiskunnan kohtalon luulon ja uskomuksen varaan?

Tapaus 1: Jos ensimmäisen tunnelin aikuisten väitetään kuolevan, mutta toisessa tunnelissa on vain kaksi aikuista, voinko olettaa että nämä kaksi aikuista ovat jo kuolleet ja heidän kehojensa murskautuminen on pienempi ongelma?

Tapaus 2: Vaikka vanhukset seisovat, ovatko he elossa? Onko viereisessä tunnelissa olevat lapset elossa?

Tapaus3: minulla ei ole lapsia. Jos joku väittää että on, ja laittaa tunneliin lapset, ovatko he edes elossa? Teoriassa on mahdollista että joku on saanut käsiinsä siittiöitäni (olen mies) ja tehnyt lapset, jotka ovat kuitenkin vauva iässä kuolleet ja samalla tunnilla sijoitettu toiseen tunneliin, ja heidän raajoja liikuttaa robotti, ja itse olen sen verran kaukana etten voi erottaa tapahtuvaa liikettä merkiksi elämästä...

Toisinaan hyvä pohtia tuollaisia, mutta toisinaan hyvä aikomus tai ratkaisu ei vaan onnistu elävässä elämässä. Silloin on hyvä antaa anteeksi omalle virheelle tai erheelle, tai toisen, ja jatkaa elämää toivottavasti tehden seuraavalla kerralla paremman ratkaisun.

Jos kuitenkin tekee taas omasta mielestä virheen, kannattaa muistaa ettei se itsensä syyllistäminen, tai toisten, ole aina eduksi. Kuolleet eivät herää henkiin.

Dilemmassasi on se hyvä piirre että siinä pyritään tekemään ratkaisu tilanteessa. Kun tilanne on ohi ja kaksi vanhusta makaa maassa, on kysymys jo uudesta tilanteesta.

Voi olla niinkin että elämässä tulee eteen toisten ihmisten painostus, jonka varjolla joutuu valitsemaan 2 pahasta, ja ikäänkuin omaksumaan ”pahan”, mutta silloinkin on hyvä tiedostaa että valintatilanne oli jo ennestään asetettu eikä tosiasiallisesti itsellä välttämättä ole vaikutusmahdollisuutta vaikka joku ulkopuolinen niin väittää. Silloinkin on hyvä antaa itselle anteeksi vaikka itse joutuisi lusimaan vankilassa.

Siinä pohtiessa on juna mennyt menojaan kävi miten kävi. Opittu on, että nuoremmat ennen vanhempia, vähäisempi vahinko ennen suurempaa, omat ennen vieraita.

Kyllä kaikki lapset ja lisääntymiskykyiset naiset tulee kuolla, niin maapallon väestönkehitys pikkusen hidastuu.

(Otettiinko tälläinen moraalinen asia huomioon kyselyssä?)

Herrran pieaksut sentään ja vielä frouvan kalossitkin, että elämä voi olla vaikeaa jahankalaa ja ihan vain turhaa länkyttämällä ja lässyttämällä. "Pohtiva ihminen" kertoo parilla rivillä olennaisen, siis ainoa, joka on sisäistänyt elämästä jotain.