Hyvä Kurre (ja muutkin dynaamiset palstan mieskirjoittajat).
Koska pidän sinua dynaamisena insinöörinä, niin haastaisin sinua lukemaan Anttonen (toim.) Feministisiä ajattelijoita (Vastapaino) ja osallistumaan mielipiteinesi asiasta viikon-parin päästä viriävään keskusteluun. (ei ole kohteliasta liittyä, ellei ole lukenut).
Siinä on kuulemma lyhyempiä juttuja, joten esim. voisit pussikaljan oton ohessa lukea yhden esim. 30 minuutissa sen sijaan, että käyttäisit saman ajan lukemalla esim. minun viestejäni.
Itse aion lukea kirjan avoimella mielellä - ja kiinnittää huomiota myös (mikäli kirja osoittautuu tieteelliseksi) metodologisiin & yhteiskuntatieteen eri paradigmojen pohjalta (Burrell & Morgan) suunnattuihin olettamuksiin.
Esim. minulla on ennakko-odotuksena, että kvalitatiiviset metodit olisivat vallalla, jonka johdosta tehtäisiin yleistyksiä ja että kirjassa esiin tuleva paradigma olisi radikaali strukturalismi. Saatan olla väärässäkin, jonka sitten näen.
Mutta dynaaminen insinöörinäkökulma voisi piristää osaltaan keskustelua.
Ilokseni palstan dynaamiset naiset ovat jo liittyneetkin (tosin en pidä kirjallisuuspiiriin liittymättömyyttä ei-dynaamisuutena, vaan vapaaehtoisena ratkaisuna).
Mitäs tuumaat - oletkos koskaan tehnyt mitään vastaavaa? (Mulla rouva katsoi vähän hitaasti, kun kerroin tilanneeni kirjan - mutta sanoi, että mikäs siinä, avoimena ihmisenä.).
Koska pidän sinua dynaamisena insinöörinä, niin haastaisin sinua lukemaan Anttonen (toim.) Feministisiä ajattelijoita (Vastapaino) ja osallistumaan mielipiteinesi asiasta viikon-parin päästä viriävään keskusteluun. (ei ole kohteliasta liittyä, ellei ole lukenut).
Siinä on kuulemma lyhyempiä juttuja, joten esim. voisit pussikaljan oton ohessa lukea yhden esim. 30 minuutissa sen sijaan, että käyttäisit saman ajan lukemalla esim. minun viestejäni.
Itse aion lukea kirjan avoimella mielellä - ja kiinnittää huomiota myös (mikäli kirja osoittautuu tieteelliseksi) metodologisiin & yhteiskuntatieteen eri paradigmojen pohjalta (Burrell & Morgan) suunnattuihin olettamuksiin.
Esim. minulla on ennakko-odotuksena, että kvalitatiiviset metodit olisivat vallalla, jonka johdosta tehtäisiin yleistyksiä ja että kirjassa esiin tuleva paradigma olisi radikaali strukturalismi. Saatan olla väärässäkin, jonka sitten näen.
Mutta dynaaminen insinöörinäkökulma voisi piristää osaltaan keskustelua.
Ilokseni palstan dynaamiset naiset ovat jo liittyneetkin (tosin en pidä kirjallisuuspiiriin liittymättömyyttä ei-dynaamisuutena, vaan vapaaehtoisena ratkaisuna).
Mitäs tuumaat - oletkos koskaan tehnyt mitään vastaavaa? (Mulla rouva katsoi vähän hitaasti, kun kerroin tilanneeni kirjan - mutta sanoi, että mikäs siinä, avoimena ihmisenä.).
Vastaukset 19
Vanhimmat
Milloin tuo kirja on ilmestynyt? Minulla on tunne, että olisin lukenut sen. Kirjan nimi on sen verran hillitty, ettei se tuo mieleen, olenko lukenut vai en.
...mainita, että 2000 tai 2001. Oli vielä saatavilla, kun kysyin hovikirjakaupastani ja tilasin.
Liityhän piiriin, kenties saamme sinulta pidempiä viestejä?
En taida nyt juuri palata enää tuohon kirjaan. Varmaan olen sen sitten lukenut. Katsotaan, minkä turinan saatte aikaiseksi; saattaahan kirja tosin tarttua käteeni kirjastossa käydessäni, ja silloin lainaan sen.
Kirja-alennusmyynnissä käydessäni ostin pari naisasiaan liittyvää kirjaa, joista toinen on Tua Korsströmin "Osaako nainen ajatella?" En aloita sitäkään, ennenkuin olen lukenut kolmannen alennusmyyntikirjani "Herrakansa viidakossa", joka osoittautuikin monikerroksiseksi ja kiinnostavaksi kirjaksi Parapuayn aarniometsistä, Friedrich Nietzschestä ja hänen arjalaisuutta jumaloivasta väärentäjä-sisarestaan, ruokottomasta Paraguayn sadisti-presidentistä (joka tapatti äitinsäkin) ja hänen vallanhimoisesta irlantilaisrakastajattarestaan. Ei ollut 1800-luvulla vahvoillakaan naisilla monia vaihtoehtoja toteuttaa itseään...
No ensinnäkin olen imarreltu jos minut teidän oikeasti sivistyneiden salaseuraan huolitaan. ;)
No mutta joo, miksei tietysti. Kirja siis oli Anntosen toimittama Feministisiä ajattelijoita. Saattaisi olla kiinnostavakin.
Sanottakoon nyt kuitenkin, että minulta jäi kesken se Työelämän Huonontumisen Lyhyt historiakin.
Tosin tähän voisi olla kiinnostusta, koska asiasta pääsisi vaihtamaan mielipiteitä.
Mistäs sen kirjan saa tilattua. Veikkaan, että sitä ei tuossa kirkonkylän divarissa ole.
Ja minkäslainen aikataulu lukemisella olikaan.
...minusta olet esittänyt sen suuntaisia kommentteja, että ajattelin oikeasti, että saatat pian lämmetä ajatukselle.
Mitäs teillä muuten frouva sanoisi aiheesta, kun orava alkaa tavata sängyssä ennen lampun sammumista feministisiä ajattelijoita?
Minä olen osaltani jo nyt aidosti kiinnostunut tuosta, koska se, että keskustelijoiden taustalla on joku yhteinen kokemus todella voi edesauttaa toinen toisensa parempaa ymmärtämystä.
Onkos suomessa nettikirjakauppoja? Minä tilasin ihan oikeasta hovikirjakaupastani suomesta (ts. kirjakauppias hommaa kirjan ja laittaa mulle pankkisiirron kera - toimii hienosti, joskin vähän kallimpaa kuin kaivaa itse ja maksella VISAlla).
Onkohan kyseessä tämä opus?
Anttonen, Anneli, Lempiäinen, Kirsti & Liljeström, Marianne (toim.):
FEMINISTEJÄ - AIKAMME AJATTELIJOITA
Löytyi ainakin Vastapainon sivuilta
http://www.vastapaino.fi/ostoskori.html
Ev tarkoittaa, että elä hörhö kurkistele tänne, vaan lue otsikko vain.
"Itse aion lukea kirjan avoimella mielellä "...
...Esim. minulla on ennakko-odotuksena, että kvalitatiiviset metodit olisivat vallalla, jonka johdosta tehtäisiin yleistyksiä "
?? ja kvantitatiivisia metodeja käytettäessäkö ei yleistyksiä tehdä vai mitä tarkoitat?
Jotenkin sain nyt sellaisen kuvan, että ennakkoasenteesi kirjaa (ja yleensä laadullista tutkimusta) kohtaan on varsin epäilevä. Jos todella aiot suhtautua kirjaan avoimin mielin, niin kannattaisi kerralla laajentaa tuota avoimmuutta myös kvalitatiivisen tutkimuksen ja metodien alalle. On toki totta, että kvalitatiivisa menetelmiä sovellettaessa yleistettävyys on usein huonompi, mutta toisaalta tämä korvaantuu usein sitten tiedon tarkkuudella ja paremmalla selittävyydellä.
...voi olla arvokasta sekä teorioita luovana (ts. löydetään uusia mahdollisuuksia selittää asioita, joita yksinkertaistava kvantitatiivinen tutkimusote ei havaitse) -> ja joita voidaan sitten kvantitatiivisesti testata (mikäli uskotaan jossain määrin positivistisen tutkimusotteen mahdollisuuksiin)
...että teorioita testaavana - esim. Karl Popper on kirjoittanut universaalien hypoteesien falsifioinnista (ts. jos esitetään joku universaali väite, esim. "nainen ei provosoidu", niin jos todetaan yksikin provosoituva nainen, on tämä universaaliksi heitetty hypoteesi tuolloin väärä).
Itselläni tutkimuksen tausta-ajattelun metateoriana on mm. Giddensin strukturaatioteoria, jolloin voimme ajatella, että tietyssä aikaikkunassa myös kvantitatiivisella tutkimuksella voidaan saada arvokkaita tuloksia, kuitenkaan väittämättä niitäkään universaalisti päteviksi. Kvalitatiivinen tutkimus itselläni on roolissa, jossa pyritään havaitsemaan uusia ilmiöitä, joilla voisi olla laajempiakin merkityksiä - myös oppimaan asioista. Toimintatutkimusta olen myös jonkin verran harrastanut, jolla pyritään vaikuttamaan tiettyihin konteksteihin ja oppimaan siitä edelleen. (Esim. metodologioiden kehittämisessä toimintatutkimuksen rooli on merkittävä).
Mikäli Anttosen kirja on enempi filosofinen, niin sitten sitä pitää katsoa yleensä filosofian periaatteiden pohjalta... nimestä päätellen en odota siellä esitettyjen argumenttien toistaiseksi pohjaavan juuri edes empiiriseen aineistoon... mutta katsotaan... Siinä mielessä ehkäpä tein hätäisen ennakko-olettamuksen.
Tähän mennessä näkemäni (vähäinen) naistutkimus on kvalitatiivisen, jopa selektiivisesti valitun (joka on joskus tietty hyväksyttävää), aineiston pohjalta spekuloinut aika yleistävän oloista retoriikkaa, joka on tuntunut minusta ajoittain kohtuuttomalta.
Omat parhaat julkaisuni tähän mennessä ovat kvalitatiivisa ja toimintatutkimusotteeseen perustuvia. Nyt tosin eräissä hankkeissa on tulossa ongelmanasetteluja, joissa on katseltava kvantitatiivisia menetelmiä.
Itse en esim. usko debattiin positivistisen ja interpretivistisen tutkimusotteen vastakkainasettelusta (tätäkin näkee)... on olemassa erilaisia ongelmanasetteluja, ja esim. kvantitatiivisella otteella voi joitakin asioita tutkia pätevästi, joitakin ei... Kvalitatiivinen tutkimus on arvokasta jo deskriptiivisenäkin ihan esimerkinomaisesti - "lessons learned" on aina hyväksi lukea, jos samaa alaa tutkii. Myös taloustieteissä case-tutkimuksia on pitkään käytetty havainto- ja opetusmateriaalinakin, joten ei sen arvoa ole syytä kiistää.
Kuitenkin, jos puhutaan naistutkimuksesta ... niin johtuen tutkimuskohteiden huomattavasta yleisemmyydestä kuin esim. puhuttaessa yhteiskuntatutkimuksesta... odottaisin näkeväni enemmän myös kvantitatiivista tutkimusta. Usko-toivo-hakkauskyselyt ovat askel siihen suuntaan, joskin ne vaatisivat sitten vähän vertailevampaa otetta... myöskin ne ovat aika yksinkertaisia, esim. teorioita syistä ei kehitellä, todetaan vain että "naisia hakataan, piste." Tälle puolelle esim. tarvittaisiin myös enemmän teorioita kehittävää tutkimusta, joiden luoman tiedon pohjalta päästäisiin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin.
Tuommoista pidemmälle kehittynyttä perheväkivaltatutkimustahan on esim. Murray STrausin & Susanne Steinmetzin toimesta harrastettu jo amerikoissa (joissa luodaan teoriaa aiheen ympärille ja tutkitaan taas).
Oletko jostain metodologiamielipiteestäni eri mieltä?
"Oletko jostain metodologiamielipiteestäni eri mieltä? "
Olen, tai pikemminkin pari kohtaa jäi epäselväksi. Esim. tuo Popperin käsittelemä falsifiointihan toteutetaan pikemminkin kvantitatiivisin mentelmin, joten en ymmärrä miksi yhdistät sen kvalitatiiviseen tutkimukseen.
Toisaalta en myöskään ymmärrä tätä logiikkaa: "Mikäli Anttosen kirja on enempi filosofinen, niin sitten sitä pitää katsoa yleensä filosofian periaatteiden pohjalta... nimestä päätellen en odota siellä esitettyjen argumenttien toistaiseksi pohjaavan juuri edes empiiriseen aineistoon"
Eikö mielestäsi filosofinen pohdiskelu voi pohjata empiiriseen aineistoon?
"Tähän mennessä näkemäni (vähäinen) naistutkimus on kvalitatiivisen, jopa selektiivisesti valitun (joka on joskus tietty hyväksyttävää), aineiston pohjalta spekuloinut aika yleistävän oloista retoriikkaa, joka on tuntunut minusta ajoittain kohtuuttomalta"
Eiköhän tämä laadullisten menetelmien käyttäminen nyt ole melko luonnollista kun huomioidaan kohteen luonne. Luulisin, että sinäkin ymmärrät, ettei ihmistieteissä päästä koskaan samanlaiseen mitattavuuteen ja lainalaisuuksien löytämiseen kuin mitä luonnontieteissä. Ihmistieteissä ei yksinkertaisesti voi asettua täysin tutkimuksen ulkopuolelle, etsimään absoluuttista totuutta, koska tutkimuksen kohde on ihmisten tuottamaa. Voimme toki ennen kirjan lukemista keskustella siitä, voidaanko kvalitatiivisin metodein saavutetun tiedon katsoa täyttävän tieteelliselle tiedolle asetettavia vaatimuksia, mutta ottaen huomioon keskustelupaikan, voimme mielestäni hyväksyä nämä ihmistieteiden parissa yleisesti hyväksytyt kvalitatiiviset metodit ja tieteenteoriat päteviksi sen sijaan, että tarkastelisimme kirjaa tiukan positivistisesta näkökulmasta.
puhut, joten vain tarkennan.
Tiukan Popperilainen teoria (joka usein on liian idealistinen) sanoo, että universaalin hypoteesin universaalisuuden kumomasiseksi riittää yksikin anomalia. Ts. tapaustutkimuksella voidaan osoittaa, että hienosäätöä aiemmin vahvaankin teoriaan tarvitaan. Tosin sitten kvantitatiivisilla menetelmillä voidaan tiettyjen ilmiöiden yleisyys/yleistettävyys - yhteiskuntatieteissä SEN HETKEN yhteiskunnassa - osoittaa.
Mikäli kirjassa pohdiskellaan empiiriseen aineistoon nojaten, niin metodologia-analyysini tulee ihmettelemään sitä, miten argumentit toisaalta esitetään suhteessa käytettyyn empiriaan ym.
Mikäli kyseessä on vain "kokemus" (puhumattakaan "omasta kokemuksesta") tieteellisen tiedon pohjana, niin silloin esim. oma uskoni on "tieteellistä", koska iso osa pohjautuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni.
Tosin... itse uskon tieteen osalta siihen, että ei mikään arvokas tiede ole "puhtaan subjektiivista", ts. "vain kontekstuaalista" tai "ei yleistettävää". Mutta se, miten yleisinä ilmiöistä puhutaan, tai miten esim. retoriikka puhuu enemmän tai vähemmän yleistävästi suhteessa käytettyyn empiriaan - sen suhteen aion olla juuri sitten tarkkana. Mikäli empiriaa on käytetty filosofisen pohdiskelun pohjana.
Ja taas sitä samaa,sulla on `hieno` tapa aina sivussa huomautella kaikista asioista.
kirjallisuuspiiri narismin myötä?
Epäilen vahvasti tuota aloitusta lukiessani.
Siis saako tässä kohtaa nauraa ja ihan omalla nimimerkillä ja silläkin uhalla, että tulee entistäkin epäsuositummaksi palstalla?
Tämä on siis vasta kysymys? (Vielä en uskalla nauraa.)
Sananvapauden ja ajattelunvapauden käsitteeseen siirtyy myös käsite vapaasta huumorintajusta.
Ts. itse kullakin meistä on erilaisia huumorintajuja. Sinulla ilmeisesti myös.
(koska yleensä konstruktiivisessa keskustelussa voi esittää erilaisia vaihtoehtoja, ellei joku miellytä).
Ns. moderoiduilla keskustelupalstoilla, joissa ennalta määritellään, mitkä ovat kivoja mielipiteitä, voi pitää sitten kirjallisuuspiirejä, jotka eivät pilaannu esim. narismista.
Ihan siltä varalta, ettet ollut vielä ns. hoksannut asiaa.
minuakin vähän nauratti tuo xxx:n viestin aika alkeellinen retorinen ote.
Miten voi keskustella ihmisen kanssa, joka tahallisesti vääristelee? Ei mitenkään.
Nainen ei provosoidu
ON ERI ASIAA TARKOITTAVA KUIN
nainen ei juurikaan provosoidu.
Olisi todella toivottavaa, että joitakin keskustelun sääntöjä myös tämä nari-perusteeton noudattaisi. Mutta tällä muutaman kuukauden tutustumisella voin sanoa, että se on liikaa vaadittu. Mutta mikä parasta, ei minun tarvitse ko. henkilön kanssa keskustella, mutta joskus on aivan pakko tehdä jokin huomio johonkin kohtaan palstaa. :I
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006463992
Otsikossa on esitetty yleisempi väite, onneksi tekstissä olet sentään käyttänyt sanaa "juurikaan".
Aikoinaanhan osoitin esim. parisuhdeväkivallan aloittamisen suhteen vääräksi jopa ajatuksen siitä, että miehet provosoituisivat aloittamaan väkivallan käytön parisuhteessa useammin kuin naiset - joka antaisi viitteitä, että myös "juurikaan"-sanasta huolimatta olisi tuonsuuntaisten myyttien viljely vähintäänkin epäinformoitunutta debattia.
Ylempänä taas esitin metodologiakeskustelussa noin yleensä esimerkin "nainen ei provosoidu" -hypoteesista (joka vastaisi esim. kirjoituksesi otsikkoa) liittämättä sitä tuohon kirjoitukseesi (vaikka se siteeraakin otsikkoa suht uskollisesti)... jollainen on helppo osoittaa sitten falsifioiduksi, kun huomataan yksikin provosoituva nainen.
Kun en maininnut sinua tuon hypoteesin esittäjäksi, käsittääkseni se oli ihan ok. esimerkki, eikö totta? (Eikä sinänsä vääristelyä - miten itseni esittämä hypoteettinen esimerkki voisi olla vääristelyä?)
Mikäli viittasit nyt tuohon linkaamaani aiempaan viestiisi, niin eksaktimpaa olisi tietysti ollut jo otsikossa käyttää myös sanaa "juurikaan". Otsikko useimmiten jää ihmisille eniten mieleen.