Menin naimisiin luterilaisen miehen kanssa, itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Nyt olen alkanut saamaan käännytyskirjeitä mieheni sukulaisilta, joissa "varoitetaan helvettiin joutumisesta", "uhataan katkaista kaikki välit meihin mikäli lapsiamme ei kasteta luterilaisiksi" ja "pahoitellaan että joudun helvettiin". Tämän lisäksi suku omien sanojensa mukaan suree avioliittoamme.
He ovat kaiki ihan tavalisisa luterilaisia ja nyt koen olevan heidän uhrinsa.
P.S Lapsiani ei tulla koskaan kastamaan luterilaisiksi!
He ovat kaiki ihan tavalisisa luterilaisia ja nyt koen olevan heidän uhrinsa.
P.S Lapsiani ei tulla koskaan kastamaan luterilaisiksi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihminen. Se juuri harmittaa muita ja siitä syystä helvetinpelotukset.
Luterit eivät usko itseensä.
He uskovat vieraiden ihmisten puheisiin.
Mitä vieraampi sen parempi.
Älä usko heidän aatteisiinsa.
Valitse itse aatteesi ja elä niiden mukaan niin saat rauhan sielullesi ja mielellesi.
Sinun ei tarvitse miellyttää ketään olemalla heidän kaltaisensa.
Aika hurjalta kuulostaa ja epäilen, että suvun luterilaisuus on erityisen ääripäästä. Samoin herää kysymys, mistähän lopulta onkaan kysymys. Tuntuisi, että keskustelu ja luottamus oman miehesi kanssa on nyt keskeisintä. Teillä on oma perhe ja oma elämä. Yhdessä olette lujia ! Kaikkea hyvää teille !
Tosin tällaisiin kommentteihin on tai voi olla hyvin vaikea sanoa omia mielipiteitä jos ei ole nähnyt varsinaisia viestejä.
Näistä asioista voi saada väärän kuvan jos viittaat vain joihinkin lauseisiin.
Mutta jos väitteesi pitävät paikkansa, niin kertomasi luterilaisten kirjoitukset ovat todella vääriä ja aiheuttavat vahinkoa. Kristittyjen ei tietenkään tule katkaista välejä jos toiset eivät ole uskossa. Silloinhan kukaan ei voisi kuulla evankeliumia. Emme voi emmekä saa lähteä maailmasta pois. Eihän kukaan voi kuulla evankeliumia jos me uskovaiset emme vie evankeliumia ja käy niiden luona jotka eivät usko. Elämme maailmassa mutta emme maailmasta. Luterilaiset eivät tietenkään saisi katkaista välejä niihin jotka eivät usko Kristukseen.
Usko on Jumalan tekoa, se ei ole ihmistekoa. Jumala saa kääntymisen aikaan jos sellaista tapahtuu. Jumala saa meissä uskon aikaan.
Mutta se on kyllä totta että ilman Kristusta emme voi pelastua. Mutta evankeliumi ei ole uhkailua. Kerroit että luterilaiset sukulaiset olisivat uhkailleet helvetillä yms. Sain sellaisen kuvan kirjoituksestasi. Niin asia ei saisi olla.
Evankeliumi on ilosanoman ilmoittamista, se ei ole uhkailun kautta sanoman viemistä eteenpäin. Kuitenkin on hyvä todeta se asia joka pätee meihin jokaiseen, että emme pelastu ilman Kristusta. Olemme epätoivoisessa tilanteessa ilman Kristusta, koska olemme synnin turmelemia syntisiä ja olemme siten syyllisiä Jumalan edessä (jos olemme ilman Kristusta). Sillon ansaitsemme jokainen kadotustuomion eli helvetin.
Tämä pätee:
Matt.
18:14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
Mutta samalla kuitenkin myös tämä pätee:
Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
..eli evankeliumiin liittyy myös se asia, että ilman sitä emme voi pelastua.
Mutta kuten kirjoitin, usko ei ole ihmistekoa. Jos Jumala ei juuri nyt saa uskoa aikaan ihmisessä, niin se voi tapahtua myöhemminkin.
Joh.
6:65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna."
Tuo meidän kristittyjen tulisi aina muistaa.
Ilman uskoa emme voi pelastua. Joskus tai usein tosin tuntuu ettei uskoa ole lainkaan, mutta aina tulee katsoa ristillä riippuvaa Jumalan Poikaa vaikka usko tuntuisi vaikka kuinka heikolta.
Tulee rukoilla että Jeesus (tai kolmiyhteinen Jumala) auttaisi meitä epäuskossamme. Emme me itsessämme pysty puristamaan uskoa itsestämme.
Mark.
9:24 Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani."
Myös apostolit totesivat oman uskonsa riittämättömäksi ja ehkäpä jopa epätoivoissaan huusivat Herralle, että "lisää meille uskoa uskoa."
Tässä Luukkaan kertomus:
Luuk.
17:4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."
17:5 Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa."
ovat näköjään mukana myös täällä
Kristusta ei ole
Minä nauran sinun ilosanomallesi
Kommentoin vielä omaa viestiäni.
Eli sitähän evankeliumi juuri on:
kadotuksen ansaitseva syntinen saa kuulla ilosanoman, sen että meidän syntejämme ei luetakaan meidän päällemme vaan Kristuksen päälle.
Ilman evankeliumia olemme pimeydessä, synnin kuormittamina.
Evankeliumi tuo valon pimeyteen. Ainoastaan evankeliumi voi tuoda tuon valon pimeyden keskelle.
Sitähän evankeliumi juuri on, sitä että syntinen saa kuulla ilosanoman.
Ilman evankeliumia syntinen olisi ilman toivoa - evankeliumi tuo toivon ja luottamuksen, pääsyn iankaikkiseen elämään Jumalan luo. Pois pääsyn perkeleen orjuudesta, synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta - pääsyn Jumalan valtakuntaan.
Evankeliumi on iloinen sanoma
-sille ei voi kuin nauraa!
Uskonto tekee rikkaastakin köyhän.