1. Luonto kaikkeus ja ainut todellisuus, sekä tunnettu että tuntematon.
2. Olemassaolon arvoitus kätkeytyy Luontoon itseensä.
3. Ihminen on osa Luontoa ja maailman totuutta.
4. Kaikki uskonnot ovat satuja.
5. Ne parailmiöt jotka ovat totta, kuuluvat Luonnon mekaniikkaan kuten kaikki muukin.
6. Ihminen on muiden luontokappaleiden lailla itsekäs olento joka etsii aina omaa onneaan.
7. Sosiaalisuus on vain itsekästä onnen etsintää yhteisvoimin.
Moniko allekirjoittaa nämä?
2. Olemassaolon arvoitus kätkeytyy Luontoon itseensä.
3. Ihminen on osa Luontoa ja maailman totuutta.
4. Kaikki uskonnot ovat satuja.
5. Ne parailmiöt jotka ovat totta, kuuluvat Luonnon mekaniikkaan kuten kaikki muukin.
6. Ihminen on muiden luontokappaleiden lailla itsekäs olento joka etsii aina omaa onneaan.
7. Sosiaalisuus on vain itsekästä onnen etsintää yhteisvoimin.
Moniko allekirjoittaa nämä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tekstissäsi mitään, minkä epäilisin olevan paikkansa pitämätöntä.
Kirjoittajan jumala on luonnossa hän vain ei sitä maininnut.
Luonnosta hän löytää myös bigfootinjälkiä ja ihmettelee kuinka suurikoipinen on metsänpeikko, luonnonlapsi.
Taitaa olla täysverinen nudisti.
Tai ulsterimies kioskin takana?
Ihminen on loppujen lopuksi vain eläin, osa luontoa.
Olemassaolon perimmäiset kysymykset ja tietämättömyys saavat ihmiset keksimään mitä ihmeellisimpiä selityksiä. Tietämättömyys ei riitä.
Raamattukin on yksi keksitty selitys vastaamattomiin kysymyksiin.
Joko se eläinkin kerkesi vastailemaan tasonäytteistään niitä arvoituksiansa.
Tenukeppi on filosofiassaan vajonnut evoluutio osastolle jossa eläimiä riittää ja liekö olet se bigfoot elikkä uusi välimuoto?
Kuhan tietämättömyys on ilmiselvää kaikille palstan lukijoille joten niele kynä ja mene rippikouluun.
>>7. Sosiaalisuus on vain itsekästä onnen etsintää yhteisvoimin.
Kyse on asian tiedostamisesta. Ihminen olettaa olevansa sosiaalinen, mutta kaikki hänen tekonsa (ja tekemättä jättämisensä) ovat aina viimekädessä itsekkäitä, ainakin silloin jos on vapaus valita.
Otanpa esimerkin. Tuttavasi soittaa ja pyytää apuasi. Et kertakaikkiaan haluaisi lähteä nyt häntä auttamaan. Mietit hetken -lähdenkö vai en? Kaveri on joskus auttanut minua, ja minäkin saatan taas joskus tarvita hänen apuaan. Hyvä on, minä tulen!
Mietipä nyt, mikä oli motiivisi suostua? Teet jotain jota et olisi halunnut tehdä. Menet kuitenkin koska muutoin voisit saada huonon omantunnon...siis ITSELLESI. Kaverista saattaa olla vastavuoroisesti joskus tulevaisuudessa hyötyä...sinulle ITSELLESI.
Ymmärrätkö? Kaikki päätökset jotka teet, ovat viimekädessä itsekkäitä, yhtään poikkeusta ei ole. Sosiaalisuus tapahtuu egoismin kautta. Omantunnon kysymykset ovat pitkälti kulttuurin ja ympäristön opettamia, mutta silloinkin toiminnan sanelee se miltä itsestä tuntuu.
jos asiaa ei pohdittaisi vain evoluution kannalta.
Jos ajattelemme tätä asiaa pelkästään biologian kannalta on mieletöntä väittää, että itsekkyys olisi ihmisen kaltaiselle laumaeläimelle suotuisa luonnonlakien kehittämä ominaisuus. Puhdas oman edun tavoittelu saattaisi olla lyhyitä aikoja hyödyllinen jollekkin tietylle yksilölle, mutta mikäli se olisi kaikkein edullisin ihmisen selviytymiseen vaikuttava voima niin eläminen laumassa olisi epäsuotuisaa kaikille muille paitsi lauman kaikkein voimakkaimmalle yksilölle.
Tällaista ei kuitenkaan ole havaittavissa esimerkiksi alkuperäiskansojen keskuudessa. Itseasiassa todellinen individualismi ja kylmäverinen oman edun tavoittelu tuntuu ihmiskunnassa nousevan aina selkeimmin pinnalle silloin kun välttämättömyydet on turvattu kaikille ja lauman selviytyminen ei enää ole kaikkien panosta vaativaa jokapäiväistä taistelua.
Tämä taas viittaa siihen, että liika materia ilman minkäänlaista substanssia näyttäisi tekevän ihmisistä itsekkäitä sikoja ja tuovan esiin lajin kaikkein huonoimmat ominaisuudet. Onnellisuuttakaan se ei näytä kykenevän tarjoamaan.
Silti sian huuto kajahtaa timantein koristetusta kärsästä haisevien roskakasojen ylle: "MITÄÄN MUUTA KUIN KIVEÄ JA LIHAA EI OLE!!!"
Jollain tavalla ymmärrän mitä tarkoitat, että jokainen tehty teko on itsekäs, mutta mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, se on vain väistämätön edellytys olemassaololle:
Koska ihminen on osa tätä ulottuvuutta kaikilla hänen tekemisillään on luonnollisesti vaikutus ympäristöönsä. Oikeanlaisen mielenlaadun (vaikka omaakin etua tavoittelevan, mutta vailla negatiivista halua nähdä toisten jäävän osattomaksi) tuottamalla ympärillä olevalla hyödyllä on tapana koitua myös yhteisön jäsenten yksilölliseksi hyödyksi. Tämä taas ei tarkoita itsekkyyttä, vaan paljastaa vain sen tosiasian, että hyvyys ja toisista välittäminen ovat loogisesti pätevämpiä keinoja kestävämmälle kehitykselle.
Tarkoitinkin juuri sitä, että yksilön teot ovat itsekkäitä huolimatta siitä ovatko ne muille lauman jäsenille hyödyksi vai haitaksi. Itsekkyys voi olla "sosiaalista" silloin kun teko palautuu hyötynä jollain tavoin itselle. Esim. yksilö taistelee sodassa maansa puolesta, mutta samalla myös itsensä puolesta, pyrkien estämään itsensä joutumisen alistettujen asemaan vieraan vallan alla.
Ihminen on laumaeläin, ja se edellyttää yhteiseloa ja yhteistyötä, mutta lauma ei ole yksi eliö vaan koostuu yksilöistä. Lauman etu on siis siitä koostuvan yksilöiden etua.
Olisko aiheellista tarkistaa termien sisältöä, ettemme huutelisi toistemme ohi.
Minun mielestäni itsekkyyttä ei ole se, että haluaa elää ja haluaa hyvää itselleen. Noinhan pitää olla, että ylipäätänsä säilyisi maailmankartalla.
Sensijaan itsekkyyttä on se, että haluaa itselleen hyvää toisesta välittämättä tai suorastaan toisen kustannuksella. Näen myös niin, että tuollainen asenne (vaikka onkin äärimmäisen yleinen ja vieläpä lisääntymässä) ei ole ihmiselle hyödyllinen olemassaolon taistelunkaan näkökulmasta.
Ihmisen todellinen vahvuus piilee sosiaalisuudessa, jossa se kykenee huolehtimaan heikosta ja pitämään keskinäisen kilpailun kohtuudessa. Myönnän, että nuo ominaisuudet taitavat olla katoavaa kansanperinnettä, mutta se on paha juttu tuleville sukupolville.
Ihmisen säilyminen lajina ei näytä uhatulta ulkoapäin. Todellisia vihollisia ei ole. Sosiaalisen elämän kuihtuminen sensijaan voi olla suurikin uhka. Ihmisen psyyken tila (tolkku) alkaa jo nytkin näkyvien oireiden perusteella olla uhattuna. Ongelmat alkavat olla jo sitä luokkaa, että se jo alkaa näkyä elinvoiman hiipumisena läntisessä maailmassa.
Lajin säilyminen ei ratkea sillä, että vahvimmat käyttävät tehokkaasti kyynärpäitään, vaan sillä, miten halu ja kyky saada jälkeläisiä ja huolehtia niistä kehittyy. Tuo kehitys ei näytä lupaavalta.
>>Kaikki päätökset jotka teet, ovat viimekädessä itsekkäitä, yhtään poikkeusta ei ole. Sosiaalisuus tapahtuu egoismin kautta.
Satojen tuhansien vuosien ajan ihminen oli lajina todellisessa vaarassa. Tai ainakin ihminen joutui taistelemaan paikastaan luontoa ja luonnonvoimia vastaan.
..tiedä häntä. Ihminenhän suksii muista nisäkkäistä poiketen kahden rintaman evoluutiossa. Perinteisessä sellaisessa ja "vapaan tyylin" kulttuurievoluutiossa. Ratkaisut lajin säilymisen kannalta varmaankin syntyvät kulttuurievoluution tuloksena.
Vauhti on huimaa ja huono juttu on se, ettei voida olla varmoja, onko suunta säilymisen kannalta oikea.
Toisaalta, sitähän on turha murehtia, kehitys menee miten menee. Varma voi olla siitä, että säntillisesti, luonnonlakien mukaisesti.
Et ole täysin ymmärtänyt mitä ajan takaa. Koita nyt katsoa pintaa syvemmälle!
"Kun kyläyhteisössä maaseudulla (miksei myös kaupungissa)puhalletaan yhteen hiileen ja järjestetään yhteinen tapahtuma tai kemut, ei pontimena ole se, että hyötyisinkö tästä jotakin, vaan se, että yhdessä tekeminen on hauskaa ja mukavaa."
Huomaatko ristiriitaa kirjoituksesi sisällössä? "...että yhdessä tekeminen on hauskaa ja mukavaa." Kenestä on hauskaa ja mukavaa? Kokijasta, eikö niin!? Hän menee mukaan kylänväen touhuihin, koska kokee saavansa siitä ITSELLEEN jotain. Siis tässä tapauksessa hauskaa ja mukavaa. Se on itsekäs tunne joka motivoi.
Kirjoitin tuolla jo aiemmin ympäristöltä omaksutusta omantunnon äänestä. Omatunto vaikuttaa päätöksiin, mutta silloinkin kokijan omien tuntojen määrääminä. Tehdään sitä mikä ITSESTÄ tuntuu hyvältä. Mummeli kerää rahaa kehitysapuun, ja luulee olevansa epäitsekäs ja hyvällä asialla. Todellisuudessa hän on omalla asiallaan koska saa tekemisestään hyvän mielen...ITSELLEEN. Ellei saisi, ei hän sitä keräystä tekisi.
Luulen kyllä ymmärtäväni mitä ajat takaa. En vain pidä kovin järkevänä niputtaa samaksi asiaksi tervettä itsekkyyttä ja haitallista itsekkyyttä.
On aivan luonnollista ja ihmisen olemassaolon kannalta välttämätöntä, että hän haluaa hyvää itselleen. Haitallista tällainen hyvän haluaminen on vasta sitten, kun se tapahtuu toisten kustannuksella. Siksi pitäisi vähintäinkin muutama adjektiivi uhrata itsekkyys termin seuraan, että asia ymmärrettäisiin oikein.
Jos sinä sanot, että "sosiaalisuus on vain itsekästä onnen etsintää", äkkinäisellä lukijalla on väärinkäsitys lähellä.
Jos siis ajattelemme, että jonkusen lähiön tikkaporukka kokoontuu perjantaisi kantapubiin iltaa viettämään, onko luontevaa perustella se itsekkyydellä? Minusta sen voisi paremmin perustella esim. kaveruudella.
Tai kun mieskuoro kokoontuu harjoituksiinsa (oma harrastukseni). Sopii samat perustelut, kuin tikkaporukkaankin. Voitaisiinko sanoa vaikkapa, että motiivit ovat terveessä itsekkyydessä?
No, en intä tästä enempää enää.
>>Tehdään sitä mikä ITSESTÄ tuntuu hyvältä. Mummeli kerää rahaa kehitysapuun, ja luulee olevansa epäitsekäs ja hyvällä asialla. Todellisuudessa hän on omalla asiallaan koska saa tekemisestään hyvän mielen...ITSELLEEN.
Oliskohan niin, että tänäpäivänä suurin uhka ihmiselle on ihminen itse?
Luonnossa evoluutiota on tapahtunut ympäristön ja luonnonolosuhteiden yms. vaikutuksesta. Nykyihminen voi lajina kehittyä sellaiseksi, että mikäli jostain syystä kulttuuri taantuisi, ja esim. lääke- yms. teollisuus ajettaisiin alas, eivät useimmat yksilöt selviäisi.
Tämän suuntaista mahdollisesti negatiivista evoluutiota voi tapahtua vaikkapa koeputkihedelmöitysten tai hedelmättömyyshoitojen seurauksena. Myös monenlaisia perinnöllisiä sairauksia ja vaivoja välittää nykyihminen lääketieteen ansiosta jälkeläisilleen huomattavasti helpommin kuin ennen.
Ennen ihmislajikin kohtasi luonnonvalintaa. Nykyään luonnonvalintaa tapahtuu entiseen verrattuna mitättömän vähän.
"Mummeli kerää rahaa kehitysapuun ja luulee olevansa epäitsekäs ja hyvällä asialla. Todellisuudessa hän on omalla asiallaan koska saa tekemisestään hyvän mielen...itselleen."
Jäin pähkäilemään tuota. Tarkoittaako tuo sitten sitä, että mummeli on epäitsekäs ja hyvällä asialla silloin, jos hän tekee sellaista toisten hyväksi, josta itse ei saa hyvää eikä pahaa mieltä tai vain pelkästään pahan mielen? Eikö voi olla samaan aikaan sekä epäitsekäs että saada tekemästään myös hyvää mieltä? Miksi ne olisivat joko-tai-asioita?
Ihminen laittaa vaihtoehdot aina puntariin, ja se vaihtoehto joka itsestä tuntuu mukavimmalta tulee aina valituksi...siis mikä ITSESTÄ tuntuu mukavimmalta, tai vähiten epämukavalta.
Sanaa itsekkyys käytetään yleensä vain sen negatiivisessa merkityksessä, mutta todellisuudessa itsekkyys on neutraali, se on jokaisen elävän olennon liikkeellepaneva voima. Vasta teon seuraamus voidaan määritellä hyväksi tai pahaksi, riippuen siitä miten ulkoinen kohde sen kokee.
Tuota liikkeelle panevaa tekijää voisi verrata vaikkapa dynamiittiin; dynamiitti ei ole itsessään hyvä eikä paha, ainoastaan potentiaalinen voima joka mahdollistaa aktion. On sitten eri asia räjäytelläänkö sillä dynamiitilla kantoja pellolla, vai ihmisiä kadulla. Seuraamus tulkitaan hyväksi tai pahaksi.