Oonko mä ihan väärässä?!?Ymmärtääkö kukaan..?

kyllähän täältä löytyy myös paljon väärää tietoo ja käy sellasii jotka ei oo sydämmestään uskovaisia... en mä oikeen osaa vastata tälläseen kun tuntee ittensäkki niin huonoksi uskovaiseksi-...

Niitä mahdollisuuksia on tasan yksi.

Jeesus nimittäin elää tänäänkin, tehkää siis parannus uskomalla evankeliumi syntien sovittajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Voitte unohtaa vanhoillislestadiolaisuuden kokonaan, se järjestö ei voi yhtäkään syntistä pelastaa. Jumalan elävä Sana joka on Jeesus Kristus, voi ainoastaan pelastaa syntisen.

Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja voi tidätkin pelastaa.

Vain ne ihmiset pelastuvat jotka uskovat Jeesukseen, eivät valitettavasti muut.

Muistuisiko sinulle mieleen seurapuheista, mitenkäs se Paavali sanoikaan Raamatussa siitä että voi niitä jotka uskovat tämän maailman hyvän tähden...

Kirjoituksesi osoittaa murheellisella
tavalla millaiseen omahyväisyyteen ja teknis-taloudelliseen näköalattomuuteen hengellisessä mielessä saatetaan ajatua.

Oma isäni on vanhoillis-lestadiolainen saarnamies, ja käymme usein syvällisiä hengellisiä keskusteluja keskenämme.
Olen itse aina luullut, että kristillisessä uskossa on kysymys ennen kaikkea suhteesta lähimmäisiin ja Jumalaan, ei niinkään siitä miten paljon rahaa säästää kun on ostamatta olutta. Kyllä siinä isommista asioista on kyse.

Tottakai elämässä on myös sen käytännöllinen ja fyysinen puoli, ja myös sellaisina ruumiillisina ihmisinä olemme kaikki samanarvoisia, lestadiolaiset ja ei-sellaiset. Mutta ei kai elämänsä suuntaa sentään valitse noin heppoisilla perusteilla kuin sinä suositit... :-)

Paula E.

Paula E. kirjoitti:

Muistuisiko sinulle mieleen seurapuheista, mitenkäs se Paavali sanoikaan Raamatussa siitä että voi niitä jotka uskovat tämän maailman hyvän tähden...

Kirjoituksesi osoittaa murheellisella
tavalla millaiseen omahyväisyyteen ja teknis-taloudelliseen näköalattomuuteen hengellisessä mielessä saatetaan ajatua.

Oma isäni on vanhoillis-lestadiolainen saarnamies, ja käymme usein syvällisiä hengellisiä keskusteluja keskenämme.
Olen itse aina luullut, että kristillisessä uskossa on kysymys ennen kaikkea suhteesta lähimmäisiin ja Jumalaan, ei niinkään siitä miten paljon rahaa säästää kun on ostamatta olutta. Kyllä siinä isommista asioista on kyse.

Tottakai elämässä on myös sen käytännöllinen ja fyysinen puoli, ja myös sellaisina ruumiillisina ihmisinä olemme kaikki samanarvoisia, lestadiolaiset ja ei-sellaiset. Mutta ei kai elämänsä suuntaa sentään valitse noin heppoisilla perusteilla kuin sinä suositit... :-)

Paula E.

Lue lisää

En ymmärrä kirjoitustasi. Saisit selittää paremmin.
Minä koetin sanoa, kuinka uskovaisen elämä on vapautta kaikista pahoista tavoista, himoista ja orjuudesta.
Ei kai tarvitse sanoakkaan, että vapauteen Kristus meidät osti turmeluksen orjuudesta.

Ihmisen elämä on ilman Kristusta raskasta, kun pitää juoda viinaa ja käydä kapakoissa ja perhe-elämä on resuista. Esimerkkejä olisi loputtomiin synnin orjuudessa elämisestä.

Paula E. kirjoitti:

Muistuisiko sinulle mieleen seurapuheista, mitenkäs se Paavali sanoikaan Raamatussa siitä että voi niitä jotka uskovat tämän maailman hyvän tähden...

Kirjoituksesi osoittaa murheellisella
tavalla millaiseen omahyväisyyteen ja teknis-taloudelliseen näköalattomuuteen hengellisessä mielessä saatetaan ajatua.

Oma isäni on vanhoillis-lestadiolainen saarnamies, ja käymme usein syvällisiä hengellisiä keskusteluja keskenämme.
Olen itse aina luullut, että kristillisessä uskossa on kysymys ennen kaikkea suhteesta lähimmäisiin ja Jumalaan, ei niinkään siitä miten paljon rahaa säästää kun on ostamatta olutta. Kyllä siinä isommista asioista on kyse.

Tottakai elämässä on myös sen käytännöllinen ja fyysinen puoli, ja myös sellaisina ruumiillisina ihmisinä olemme kaikki samanarvoisia, lestadiolaiset ja ei-sellaiset. Mutta ei kai elämänsä suuntaa sentään valitse noin heppoisilla perusteilla kuin sinä suositit... :-)

Paula E.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kuin Paula viestinsä loppukaneetissa. Silloin kun ihminen etsii suuntaa elämälleen ja tuntee syntisyytensä ja täydellisen kelpaamattomuutensa Jumalan edessä, hän ei ajattele, että minäpä alan lestadiolaiseksi, kun ne eivät juo alkoholia ja näyttävän muutenkin elävän siivosti. Silloin ihminen etsii seurakuntaa, josta saa kuulla Jumalan armahtavan Isän äänen, joka vakuuttaa hänet syntien anteeksiantamuksesta ja antaa toivon pelastuksesta. Ja Jumala kyllä antaa etsivän löytää... Kyse on todellakin paljon suuremmasta asiasta kuin elämäntavoista.

Ihmistä ei todellakaan saa pysymään uskovaisena hyvät tavat ja kaunis elämänmuoto vaan se, että hän uskoo uskovaisten joukossa saavansa kuulla Jumalan sanaa ja olevansa siinä joukossa matkalla taivaaseen. Se on syy pysyä uskomassa.

Joskus uskovaisellekin voi käydä niin, että päämäärä ikään kuin himmenee - perille asti ei voi enää nähdäkään. On niin kuin katulamput olisi sammutettu. Nähdään vain muutaman metrin päähän. Silloin kaunis elämäntapa näyttää olevan syy kulkea tuota tietä. Sekin näköala saattaa pimentyä niin, että ei enää haluakaan seurata muita uskovaisia vaan toinen tie näyttää paremmalta.

Jokaisen uskovaisen on syytä rukoilla Jumalalta sellaista näkökykyä, että uskon päämäärä ja kohde näkyisi kirkkaana.

Jeesus kertoi eräässä vertauksessaan kahdesta rukoilijasta: fariseuksesta ja publikaanista. Farisealainen kiitti Jumalaansa, että ei ole niin kuin muut ihmiset ryöväri, huorintekijä jne. Publikaanin rukous oli paljon lyhyempi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Jeesus opetti, että joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Minusta tuntuu, että monesti on uskovaisenkin ajatus kiertymässä samaan suuntaan kuin fariseuksella - nähdään itsensä elämässään hyvinonnistuneena kun ei ole sentään niin kuin nuo julkisyntiset. Ei ole kuitenkaan olemassa pientä ja suurta syntiä. Jopa väärä ajatus voi olla synti Jumalan edessä. Siksi me tarvitsemme joka päivä armoa. Armahtavaisuutta meidän tulisi osoittaa myös niitä kohtaan, jotka eivät usko samalla tavalla kuin me.

sisältö kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin Paula viestinsä loppukaneetissa. Silloin kun ihminen etsii suuntaa elämälleen ja tuntee syntisyytensä ja täydellisen kelpaamattomuutensa Jumalan edessä, hän ei ajattele, että minäpä alan lestadiolaiseksi, kun ne eivät juo alkoholia ja näyttävän muutenkin elävän siivosti. Silloin ihminen etsii seurakuntaa, josta saa kuulla Jumalan armahtavan Isän äänen, joka vakuuttaa hänet syntien anteeksiantamuksesta ja antaa toivon pelastuksesta. Ja Jumala kyllä antaa etsivän löytää... Kyse on todellakin paljon suuremmasta asiasta kuin elämäntavoista.

Ihmistä ei todellakaan saa pysymään uskovaisena hyvät tavat ja kaunis elämänmuoto vaan se, että hän uskoo uskovaisten joukossa saavansa kuulla Jumalan sanaa ja olevansa siinä joukossa matkalla taivaaseen. Se on syy pysyä uskomassa.

Joskus uskovaisellekin voi käydä niin, että päämäärä ikään kuin himmenee - perille asti ei voi enää nähdäkään. On niin kuin katulamput olisi sammutettu. Nähdään vain muutaman metrin päähän. Silloin kaunis elämäntapa näyttää olevan syy kulkea tuota tietä. Sekin näköala saattaa pimentyä niin, että ei enää haluakaan seurata muita uskovaisia vaan toinen tie näyttää paremmalta.

Jokaisen uskovaisen on syytä rukoilla Jumalalta sellaista näkökykyä, että uskon päämäärä ja kohde näkyisi kirkkaana.

Jeesus kertoi eräässä vertauksessaan kahdesta rukoilijasta: fariseuksesta ja publikaanista. Farisealainen kiitti Jumalaansa, että ei ole niin kuin muut ihmiset ryöväri, huorintekijä jne. Publikaanin rukous oli paljon lyhyempi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Jeesus opetti, että joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Minusta tuntuu, että monesti on uskovaisenkin ajatus kiertymässä samaan suuntaan kuin fariseuksella - nähdään itsensä elämässään hyvinonnistuneena kun ei ole sentään niin kuin nuo julkisyntiset. Ei ole kuitenkaan olemassa pientä ja suurta syntiä. Jopa väärä ajatus voi olla synti Jumalan edessä. Siksi me tarvitsemme joka päivä armoa. Armahtavaisuutta meidän tulisi osoittaa myös niitä kohtaan, jotka eivät usko samalla tavalla kuin me.

Lue lisää

Hyvä nimimerkki Sisältö

Kiitos viisaan punnitusta viestistäsi ja arvokkaista huomioistasi.

Viestistäsi voi tunnistaa aidon kristillisen etiikan ääntä (arvatenkin lestadiolaisesta näkökulmasta), ja on hienoa että uhrasit aikaasi kirjoittaessasi tänne.

Sanoit:
"Kyse on todellakin paljon suuremmasta asiasta kuin elämäntavoista."

Juuri tätä tarkoitin. Jos tekee ratkaisunsa siitä syystä että sanotaan vaikka haluaa käydä elokuvissa tai harjoittaa syntyvyyden säännöstelyä, ne sellaiset perustelut ovat vähän heppoisia. Ne voivat olla lähdön virikkeenä, mutta ihmisen pitäisi ainakin kerran elämässään todella käydä läpi niitä suurempia kysymyksiä. Minkä asioiden takana ja varassa täällä ollaan? Mitkä ovat tärkeimmät arvot joiden puolesta tahdon elää ja toimia? Miten ajattelen kuolemasta ja tuonpuoleisesta? Miten kohtaan lähimmäiseni, samanlaiset ja erilaiset? Mikä on oikein ja väärin ja mihin ne määrittelyt perustuvat? Mikä minua lohduttaa elämän suurimmassa tuskassa ja kivussa, vai lohduttaako mikään? Mitä merkitsee armo?

Näitä kysymyksiä ovat kaikki uskonnot aina tarkastelleet, samoin filosofit ja eetikot. Nämä kysymykset eivät vanhene koskaan. Ja lopultakin, ihmisen on hyväksyttävä oma keskeneräisyytensä ja toisten vajavaisuus, ja nähtävä että me olemme vajavaisina täydellisiä luotuja kuten kaikki luonto. Mutta kenestäkään ihmisestä ei tule täällä täydellistä eikä myöskään mistään yhteisöstä tule erehtymätöntä - mutta taas toisaalta: meillä on täällä vain toisemme, Jumala toimii ihmisten toiminnan kautta. Meille on asetettu rakkauden käsky, keskinäinen vastuu toisistamme.

Myös tuo mitä kirjoitit siitä millä näköalalla me täällä elämme ja vaellamme oli äärettömän viisasta puhetta. Onko perspektiivi milloin kalenterissa ensi viikkoon, toisinaan on hyvä ajatella vuoden tai parin päähän, ja toisinaan taas elämänkaaren skaalassa. Ja ihmisyyteen sisältyy myös näköala ikuisuuteen, elämän tarkastelu kaikkeusperspektiivistä. Keskustelin muuten äskettäin ihan tästä samasta teemasta isäni kanssa.

Toivon että mahdollisimman moni löytää viestisi.

Paula E.

John. kirjoitti:

En ymmärrä kirjoitustasi. Saisit selittää paremmin.
Minä koetin sanoa, kuinka uskovaisen elämä on vapautta kaikista pahoista tavoista, himoista ja orjuudesta.
Ei kai tarvitse sanoakkaan, että vapauteen Kristus meidät osti turmeluksen orjuudesta.

Ihmisen elämä on ilman Kristusta raskasta, kun pitää juoda viinaa ja käydä kapakoissa ja perhe-elämä on resuista. Esimerkkejä olisi loputtomiin synnin orjuudessa elämisestä.

Lue lisää

Suuresti arvostettu ja korkeasti kunnioitettu nimimerkki john !
Kirjoitit että uskovaisen elämä on vapautta kaikista pahoista tavoista himoista ja orjuudesta . Puhuitko nyt totta ?????
Kun ymmärrämme oikein niin kristitty tuntee pahoja himoja ja haluja mutta kristitty ei voi tahdonvoimallaan estää juoppouden vaikutuksia huoruuden vaikutuksia vihaa epäilyksiä Jumalan armo lupauksista ahneutta kateutta jne . Apostoli sanoo : Ei niin että olisin sen saavuttanut vaan minä riennän sitä kohti että sen saavuttaisin . Sentähden kristitty ei ole vapaa synnin himoista eikä kristityillä ole vapaata tahtoa . Ei ole muuta mahdollisuutta kuin ARMOSTA USKOA itsensä autuaaksi ja jumalan lapseksi .