Professori Ilkka Nummela yrittää todistella, että Suomi olisikin ollut talvisodassa hyvin varustautunut ja malli Cajander ei olisikaan totta.
Mutta miksi Neuvostoliiton tankkeja tuhottiin polttopulloilla jos olisi ollut oikeita pst-aseitakin kuten pst- tykkejä ja kivääreitä ?
Ja miksi suomalainen tykistö ei ampunut enemmän jos ammuksia olikin riittävästi ?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001051595.html
Mutta miksi Neuvostoliiton tankkeja tuhottiin polttopulloilla jos olisi ollut oikeita pst-aseitakin kuten pst- tykkejä ja kivääreitä ?
Ja miksi suomalainen tykistö ei ampunut enemmän jos ammuksia olikin riittävästi ?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001051595.html
Vastaukset 14
Vanhimmat
https://yle.fi/uutiset/3-5516723
Suomi oli talvisodassa altavastaaja kaikilla määrällisillä mittareilla mitattuna. Neuvostoliiton kalusto- ja miesylivoima oli jo etukäteen tiedossa, mutta suurimman katkeruuden ja epätoivon aihe rintamamiehille oli oman tykistön hiljaisuus hädän hetkellä. Pula oli huutava paitsi tykeistä, mutta ennen kaikkea ammuksista. Pekka Tiilikainen raportoi Taipaleen lohkolla helmikuussa 1940.
Talvisodan syttyessä marraskuun lopussa 1939 Suomen armeijalla oli 748 tykkiä. Niistä 315 oli vuodelta 1877 olevia jäykkälavettisia, hankalasti käsiteltäviä tykkejä. Ylimääräisissä harjoituksissa huomattiin, ettei tykkejä riitä kaikille ja mm. 9. divisioona jäi kokonaan ilman. Lisäksi suomalaisten tykkien kantama oli lyhyt, mikä vaikeutti patteristojen tulen keskittämistä ja esti selvästi pidemmälle ampuvan venäläistykistön häirinnän lähes kokonaan.
Suomalaistykistön suurin ongelma oli kuitenkin karmaiseva ammuspula. Lukemattomia olivat ne kirosanat, joita etulinjassa vuodatettiin tilanteen takia. Suuretkin panssariosastot ja jalkaväkijoukot saivat usein rauhassa valmistautua hyökkäykseen ilman suomalaistykistön häirintää.
Talvisodan karvaista kokemuksista kuitenkin opittiin ja Moskovan rauhan aikana tykkikalustoa vahvistettiin ja organisaatioita muokattiin. Jatkosodan alkaessa työ oli yhä kesken, mutta sodan kuluessa tilanne koheni jatkuvasti. Kannaksen torjuntataisteluissa kesällä 1944 suomalaisella tykistöllä olikin ratkaiseva merkitys puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisessä.
Pienellä rahalla Mannerheim linja olisi kestänyt talvisodassa ja raja jäänyt rauhanteossa ennalleen. Jos Summassa talvella 1939-1940 olisi suomalaisilla ollut riittävästi tykkejä ja tykinammuksia ja ilmassa parisataa hävittäjää. Kuten oli Ihantalassa kesällä 1944.
Mannerheim olisi ennen talvisotaa hankkinut USA:sta parisataa uudenaikaista hävittäjää mutta valtionvarainministeri Väinö Tanner haukkui hänet mielisairaaksi ja Mannerheim erosi puolustusneuvoston puheenjohtajan paikalta.
Stalin sanoi talvisodan jälkeen että että Suomi olisi voittanut sodan jos sillä olisi ollut lentokoneita.
Kun tuli puheeksi että neuvostojoukot eivät osanneet hiihtää vaan pakkautuivat teille kilometrien letkoiksi. Ilmasta käsin ne olisi voinut tuhota.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1861&author=114
Voi poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan! Nämä vuonna 1654 kuolleen ruotsalaisen valtiomiehen Aksel Oxenstiernan sanat tulevat väkisinkin mieleen, kun syventyy tarkastelemaan Suomen tasavallan ylimmän valtiojohdon ja korkeimman virkamieskunnan päätöksiä vuodelta 1939.
Suomea johtivat ennen talvisotaa armeijaa käymättömät pasifistipoliitikot. Siitä maksettiin raskaasti talvella 1939-1940 kun sotaan 20 vuotta kaikin voimin varustautunut suurvalta hyökkäsi.
Ryti pahin ja itarin kirstunvartija.
Lopulta rahaa saatiin ja puolet niistä pantiin kahteen tykkilauttaan. Toinen eli Ilmarinen, meni pohjaan heti Jatkosodan alussa.
mutta peräisin lähinnä vv. 1900-1918 ja vanhempaakin.
Yhtään ajanmukaista tykkiä, panssarivaunua tai hävittäjää ei ollut.
Erityinen pula oli tykistön ammuksista, ilmatorjunnasta, pioneeri-ja viestivälineistöstä. Myös puuttui yksittäisen miehen varusteita vaatteista ja kivääreistä alkaen.
Puolustustahtoa oli riittävästi.
Jos luette Wolf Halstin kirjaa Talvisodasta niin monella reserviläisellä oli tullessan aivan olematon henkilökohtainen varustus Suomen Talveen. Riviin saapui miehiä puolikengissä ja vilttihatuissa. Heille sitten haalittiin armeijan laskuun sopivia vermeitä paikallisista kaupoista.
Suojeluskunnista saapui miehiä puolestaan täysin asiallisissa sarkavaatteissa mukanaan oma tarkkuutettu kivääri. Heistä oli suuri apu sodassa. Suomen pst-aseistus oli heikko eikä tykkeihin ollut riittävästi ammuksia! Onneksi alkupuolen taisteluissa saatiin naapurilta apuna mainioita 45 mm:n pst-tykkejä liki 200 kpl ja ne lievittivät pulaa. Niitä käytettiin yhä vielä Jatkosodan alussa, ,mutta lopputaisteluissa kaivattiin jo sitten järeämpiä aseita!
Taas+tämä+Meinander,+joka+vetää+jokaisessa+kirjassaan+Suomen+ruotsalaiset+Suomen+pelastajaksi...+muistakaahan+Talvisodan+Summa+ja+SE,++minkä+kielisen+pataljoonam+kohdalla+se+murtui...
Toistelet samaa monasti kumottua pötyä.
Ruotsiin paenneita sotilaita oli tosiaan noin 800. He eivät suinkaan olleet ruotsinkielisistä jv-joukoista, vaan kaikista. Huomattava osa ei ollut rintamakarkureita, vaan lähti lomalta, varuskunnista tai kutsuntaa pakoon.
Ruotsinkielisen jalkaväen leimaaminen on typerää valetta. Sen taistelusuoritukset eivät eronneet yleisestä tasosta.
"Ruotsiin paenneita sotilaita oli tosiaan noin 800. He eivät suinkaan olleet ruotsinkielisistä jv-joukoista, vaan kaikista. Huomattava osa ei ollut rintamakarkureita, vaan lähti lomalta, varuskunnista tai kutsuntaa pakoon."
Sotilaita ruotsinkielisistä kunnista Siinpyystä - Kokkolaan väliltä.
Miksi Suomen ruotsalaisille tarvitaan aina OMA SOTAHISTORIA?
Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei suomenneta?
Koska saamme suomenkielisen tutkimuksen Uumajan soudusta kesällä 1944? Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?
Antti Juutilainen on Suomen ruotsalaisten karkuruutta käsitellyt Rinta rinnan -kirjassaan. Kertooko hän läheskään totta vai kikkaileeko vain kielirajoilla esimerkiksi teloitettujen karkureiden suhteen? 17.D:ssa samalla kertaa teloitetuista neljästä sotilaasta on kolmen äidinkieleksi ilmoitettu ruotsi ja neljättä ei ole mainittu. Kuitenkin Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan teloitusten kohdistuneen vain kahteen ruotsinkieliseen. Entäs JR 61:n kiinniotettaessa ammutut karkurit?
Kirjassa on astian makua aika lailla sen esipuheesta alkaen. Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Siinähän sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen suomenruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!
Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309
Munsalan Triathlon alkoi tosissaan kesällä 1944 Talissa ja jatkui aina Uumajan lohkolle saakka. Lajeina oli Juoksu, Suunnistus ja Soutu. Nämä miehet ei jääneet tyhmästi pienten vesien äärelle!
Soutumiehiä Uumajan lohkolta kutsuttiin 1945 keväällä takaisin lehti-ilmoituksin! Paavo Talvelakin oli henkisesti Munsalan soutukerholaisia, laittoi perheen turvaan Ruotsiin! Teki siis vähän niin kuin Erkot Talvisodan aikana. Se Erkon Pravda, HS, ei vaan mahtunut matkalaukkuihin... Aika monet tunnetutkin poliitikot ja upseerit toimi "esimerkkinä" rahvaalle: pelastukoon ken voi!
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503
6.3. Poliittisille vangeille korvauksia 75 milj. mk.
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
17.3. Eduskuntavaalit alkavat. 16000-17000 äänioikeutettua suomalaista Ruotsissa. Ääntenlaskentaa ei Ruotsissa toimitettu.
"Soutumiehiä Uumajan lohkolta kutsuttiin 1945 keväällä takaisin lehti-ilmoituksin! "
Entä sitten?
"Paavo Talvelakin oli henkisesti Munsalan soutukerholaisia, laittoi perheen turvaan Ruotsiin!"
Talvelan syyttäminen pelkuriksi on kalan syyttämistä uimataidottomaksi.
" Teki siis vähän niin kuin Erkot Talvisodan aikana. "
Erkko määrättiin Tukholmaan asianhoitajaksi Paasikiven tilalle.
"Se Erkon Pravda, HS, ei vaan mahtunut matkalaukkuihin..."
HS oli vahvasti virallisen ulkopoliikan takana.
#Aika monet tunnetutkin poliitikot ja upseerit toimi "esimerkkinä" rahvaalle: pelastukoon ken voi!#
Olisiko heillä ollut syynsä siihen syksyn -44 tilanteessa?
Henrik Meinander Torjuntavoittoa ei ollut!
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Mannerheim-museossa pätevöityy historian professoreita?
Kummallinen kytky "hurrihistorintutkijoille" on tuo Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon.
Laura Kolbe taitaakin olla todellinen Suomi-hurri. Hänen äiti, Pirkko, oli aikoinaan Hesarin vakiorotkottaja nimimerkillä "Pii".
http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm
Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:
"Toiminut vastaväittäjänä mm.
Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja:
Towards Bourgeois Manhood. Boys’ Physical Education in Nordic Secondary Schools 1880-1940 (huhtikuu 1994)"
1984-1991 Mannerheim-museon intendentti
Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
"Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana. Hän sai nimityksen Helsingin yliopistoon historian professoriksi (ruots.) 2001 ja oli historian laitoksen johtaja 2004–2006."
Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historian tutkimustaiotoksen" aisapari!
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Tasavallan tiellä -kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin.
Sama juttu toistuu tässäkin kirjassa, Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema, eli JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
Tämä mies kirjoittaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjasta poimittuja otteita:
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
Jutussa mainitut muut kirjat:
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. (Finland 1944: Krig, samhälle, känslolandskap, 2009.) Suomentanut Paula Autio. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-003-0.