Iltalehden julkaisemassa Kauppalehden haastattelussa Li Andersson puhuu työn murroksesta ja siihen liittyvästä työajan lyhentämisestä, "joko lyhyempänä työpäivänä tai työviikkona".
Jo 60 - 70-luvuilla asiasta puhuttiin itsestäänselvyytenä automaation vähentäessä työpaikkoja.
Mutta kuinkas kävikään; ahneus astui kuvaan ja työajan vähentäminen muuttuikin työntekijöiden vähentämiseksi.
Silloin asia haudattiin vähin äänin ja myöhemmin asian pulpahtaessa esille, ahneiden armeija astui näyttämölle. Kiky oli yksi kiristyskeino ja toinen samankaltainen on eläkkeillä pelottelu.
Tuloerojen kasvu ei tapahdu itsestään; se saadaan aikaiseksi poliittisilla päätöksillä.
Voimme vaikuttaa asioihin seuraamalla päätöksentekoa ja tekemällä johtopäätökset vaaleissa.
Jo 60 - 70-luvuilla asiasta puhuttiin itsestäänselvyytenä automaation vähentäessä työpaikkoja.
Mutta kuinkas kävikään; ahneus astui kuvaan ja työajan vähentäminen muuttuikin työntekijöiden vähentämiseksi.
Silloin asia haudattiin vähin äänin ja myöhemmin asian pulpahtaessa esille, ahneiden armeija astui näyttämölle. Kiky oli yksi kiristyskeino ja toinen samankaltainen on eläkkeillä pelottelu.
Tuloerojen kasvu ei tapahdu itsestään; se saadaan aikaiseksi poliittisilla päätöksillä.
Voimme vaikuttaa asioihin seuraamalla päätöksentekoa ja tekemällä johtopäätökset vaaleissa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Li puhuu työn murroksesta kokemuksen rintaäänellä...
No, tuo nyt oli vitsi. Mutta, jos työn kautta elanto pitää hankkia, niin töitä ole kaikille.
Perustoimeentulo on eräs mahdollisuus.
Suomenruotsalainen Li Andersson on kokenut tuon murroksen ainoassa oikeassa työpaikassaan eli kun oli Muumimaailman kassatyttönä.
Eiköhän sitä tuntumaa parhaiten juuri saa kassatyttönä, mäkkäriorjina ja muissa pätkä- ja paskaduuneissa?
Perustulo on yksi vaihtoehto ellei työn jakamiseen ole valmiutta.
Työajan lyhentämistä kannattaa kuitenkin pohtia laajemmin. Automaatio tulee lisääntymään kiihtyvällä vauhdilla ja työpaikat hupenevat samassa tahdissa.
Kannattaa raaputella otsalohkoa, isoja aivoja ja miksikäs ei myöskin takalohkoa, pikkuaivoja. Kyllä se oivallus sieltä pulpahtaa ennenpitkää.
Voisiko joku selittää miksi työ ei ole koskaan vähentynyt, vaikka sitä on ennustettu pyörän keksimisestä lähtien?
Teollinen vallankumous kutomakoneiden, traktoreiden ja muiden värkkien avulla moninkertaisti tuottavuuden eikä edes silloin työ kadonnut minnekään. Nykytekniikan mahdollisuudet vähentää työtä ovat paljon rajallisemmat ja kertaluokkaa pienemmät.
Työ ei välttämättä vähene, mutta perinteinen palkkatyö vähenee. Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat aika hyvin ajan hermolla ehdotuksineen. Muilla puolueilla ei ole tarjota juuri muuta kuin pään hakkaamista savupiipputehtaan seinään. Se on oikeasti huolestuttavaa. Ei ihme, että kurjuus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.
Työstä onkin hyvin helppo puhua. Myös jopa kiva katsella tai tutkia ilmiönä.
Työn konkreettinen tekeminen onkin sitten hikisempi juttu ja kivempi jättää muille.