Redin konkurssi

Redi ei ole autoilijan paratiisi ja autoilija on se, jolla tässä maassa on rahaa. Turha toisaalta kuvitella, että kauppakeskuksia lisäämällä ostovoima ja kulutus kasvaa. Itäpuolella on Itis, Easton, Prisma, Herttoniemeen tulee iso Megahertsi jne. Ne sopivat hyvin myös autoilijoille, ilmaista parkkitilaa ja jopa sähköautojen latauspisteitä

Pari kertaa kuussa mennään kahden perheen kokoonpanolla Viroon autolla. Autopaketin hinta on kohtuullinen per lärvi ja perillä voi tehdä ostoksia Tallinnan keskustan ulkopuolella sijaitsevissa ostoshelveteissä. Pari kertaa vuodessa ulotetaan reissu Latvian puolelle, josta tankataan riittävä määrä juomia alle puolella Suomen hinnoista. Matka- ja polttoainekulut kuittaantuvat moneen kertaan!

Viisihenkinen perhe pyöräilee tammikuun tuiskussa Kalliosta Rediin tekemään viikon ostokset. Ei ongekmia pysäköinissä. Ainut, että yksi pyörä varastettiin. Yksittäistapaus.

Ei Helsingissä menesty enää kuin huume-ja pillerikauppa.

Yle: Sokkeloistaan haukutun Redin yrittäjiä väitetään menneen konkurssiin alle kahdessa kuukaudessa – "Onhan tämä ollut aika katastrofi".
Sitten kun koko kaupunki on Vihreiden suunnitelmien mukaan saatu sokkeloiseksi ja ahdistavaksi ei Redi enää ole muuta huonompi. Haastattelussa pääarkkitehti Pekka Helin kertoi kokeneensa itsekin paikan sokkeloiseksi, mutta se oli kuulemma etukäteen tiedossa. Helinin mukaan lähtökohtana oli nimittäin keskiaikainen kaupunki.
Haastatellun kävijän lausunto: "Eihän tuolla ollut tosiaan mitään. Rättikauppoja ja jäteruokaravintoloita." Keskiaikaa tiedossa koko Helsinkiin Vihreitä edelleen äänestämällä.

Kun Kalasatamaan saadaan tarpeeksi ylivelkaantuneita asukkaita, niin Hursti voi siirtää ruokajononsa Rediin

Stadiin tulevat useat kymmenet uudet rahankeruukamerat lisäävät taatusti autoilijoiden himoa tulla ostoksille.

Mahtavaa laskeutua aamutakissa , tohvelit jalassa , redin tuoremehubaariin aamupalalle miljoonan luksus yksiöstä , luukulla toivotetaan kiitokset niistä muutemista viikoista ja 65 appelsiinista joita rutisteltiin työnäytteinä avajaisissa , hiljasta on sanoo herra x joka hiljaa köpöttelee viereiselle kirpputorille , juomaan hanavettä ( 2e kuppi)

Kirpputori redishu.

Ennen tehtiin tehdas ja viereen lähiö , nyt sivistynyt ihminen tekee ensin lähiön ja keksii tekemistä asukkaille jotta ylihintainen betonimonmentti saadaan maksetuksi........juise baari.............salt et snack baari................kuivatut heinäsirkat baari...........pullistetut kärpäset baari........franssaisink haalarit päälle ja kauppiasta leikkimään

Hyvä pointti tuokin.


Ikävää vain että Helsinkiä suunnitellaan kaupallisia ja ravinnollisia
palveluja silmällä pitäen parastaikaa. Ihmisten elämä pyörii liiaksi ruoan ja
kulutustavaroiden ympärillä, ei muisteta enään mitä oli vaikka
elämä 20-30 vuotta sitten kun oli vielä lankapuhelimet ja puhelin-
kioskit olemassa. Ruokaan jos jäät koukkuun, se on sellainen noidan-
kehä jossa järkl kyllä jää riippuvuuden jalkoihin, tällöin haluaa lisää
ja lisää, suurin syy varmaan tunnesyönnille on halu kompensoida
yksinäisyyttä sekä ystävä-, parisuhde- ja seksipuutosta elämäsään,
myös kännäilyllä sama ilmiö, halu kompensoida apeaa oloaan.

On se hitto vie nykyään, kun ihmissuhteista on alkanut tulemaan
harvaa herkkua, kun pitää enin osa ajasta keksiä omaa kivaa, ja
kun yrität lähestyä muita ihmisiä (varsinkin jos mies lähestyy naista),
pötkivät he herkästi pakoon.
Tämä kuvio on aivan kummallinen ja tarpeeton, näin on mulle
käynyt useimmiten Helsingissä. Syy tähän varmaan on että
töissä tulee oltua verbaalisesti vauhdikas niin vapailla ei jaksakaan
enään niin vain olla verbaalisesti vauhdikas, haluaakin vain
ladata akkujaan viikonloppuna uutta työviikkoa varten. Varsinkin
jos töissä on paljon liikeneuvotteluja ja palavereja ja pääsee eri
ihmisten kanssa puhumaan ja kättelemään, niin mikäs ihme
se on, jos haluaa olla omassa rauhassa viikonloppuna taikka
lomillaan rentoutuen. Joillekin jo pelkästän reipas ja iloinen
puheensorina tuottaa tuskaa, ei viihdykään ihmisten ilmoilla.
Sellaiset työpaikat ovat perseestä joissa noudatetaan Kiky-
sopimusta. Ei työntekijöitä tarvitse sentään näännyttää
kuolemanpartaalle järjettömillä työtaakoilla ja -tunneilla.

Ei kannata ihmetellä paljoa, miksi nykynuoret alkavat olemaan
jo elämään väsyneitä ja kyllästyneitä, kun tulee kaikkea ylikuor-
mitus aistiärsykkeitä yhdellä kertaa, kyllä ennen kuin televisio
valtasi olohuoneen, oli nuorten eämä paljon yksinkertaisempaa,
ainoa vempele kotona oli putkiradio, lankapuhelintakaan ei ollut
joka kotitaloudessa tuolloin.

Päänsärky ja ärtyneisyys tuosta ylikuormituksesta vain tulee.

Yksinäisyys on kyllä nykyajan vitsaus, niin moni kun asuu
omillaan mutta yksin ja kaipaa ystäviä, kumppania ja säännöllistä
seksielämää. Kun heteromiehelle iskee himo, pitäisi olla
tarjolla naisen karvapimppiä ja anaalia, vaan kun joka jannulle ei ole
jostain kumman syystä, onnekkaita ne jannut joille on tarjolla
yllin kyllin satunnaisesti taikka vakikumppanin muodossa. Satunnais-
suhteita voi miettiä, mitähän naiset ajattelee tällaisesta, mieshän
siinä tyydyttää seksinpuutostaan, varmaan myös naisetkin toimivat
näin, mutta naiset tarjoavat tälle miehelle nautinnon, jota tämä mies
ei muuten saisi, Seksiä kun tulee joka tuutista nykyään ja seksuaalisesta
häirinnästä ja raiskauksista uutisoidaan herkemin nykyään, niin seksin
perusajatus hämärtyy monella, mistä seksissä ylipäänsä onkaan kyse,
kun sitä tulee joka tuutista, siihen alkaa kyllästymään ja selibaatti
alkaakin tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta joidenkuiden kohdalla
ja taas toisten kohdalla selibaatti on yhtä Danten Infernota, ei hetkeäkään
kestäisi olla ilman seksiaktia, mutta ikäväkseen ei ole tyrkyllä ketään
heteronaista seksinpuutoksessa kieriskelevälle heteromiehelle kenen
kanssa harrastaa seksiaktia.

Ihminen on laumaeläin kuten Sigmund Freud ja Carl Jung totesivat
aikoinaan. Vaan kuinka monelle nykypäivänä merkitsee laumassa
toimiminen tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti olematta loukkauskivenä,
kun yksinolosta on alkanut muodostumaan monelle elämässään
prioriteetti, varsinkin naisille, miehet ovat niitä jotka kaipaavat
enempi sitä vakikumppania, mutta jaksaako nykynuoret sitoutua
50-70 vuodeksi samaan kumppaniin, elää ja asua saman katon
alla kuolemaan saakka. Nostan hattua jos tållaisia sinnikkäitä
mutta elämäniloisia vielä löytyy nuorten aikuisten keskuudesta
nykypäivänä, ennen vanhaan pariutuminen kun oli yhteisöllinen
tapa, kun aikuistuttiin etsittiin elämänkumppani jonka kanssa
sitten elettiin kuolemaan saakka.

Parikertaakuussa mennää Redii audolla !

kukas se tää reti oikein on. Täällä pohjoisessa ihmetellään, mikä maalikylän ihme oikein on. Onko se sama kun meittin seita, jolle pitää aina antaa lahjoja ja joka suo sitten kaikkea hyvää. Vaikkapa hyvää vasomiskautta.Tuli mieleen semmoinen ajatus, josko nämä kaupat hyvää hyvyyttään antavat tuotteittaan kaupaksi ale-hinnoilla?