”Syksyllä 1944 Hitler määräsi Dietrichin johtamaan 6. SS-panssariarmeijaa, jolla oli ratkaiseva rooli vuodenvaihteeseen 1944–45 sijoittuneessa Ardennien taistelussa. ”
Miten tämä on mahdollista? Tuskin Hyvät suhteet ylipäälikkö Hitleriin ei riitä syyksi. itse oppinut armeijakenraali? uskomatonta, mutta kolmannessa valtakunnassahan näitä riitti. Miten tämä homma oikein toimi? Tietääkö edes joku jotakin?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Dietrich
Miten tämä on mahdollista? Tuskin Hyvät suhteet ylipäälikkö Hitleriin ei riitä syyksi. itse oppinut armeijakenraali? uskomatonta, mutta kolmannessa valtakunnassahan näitä riitti. Miten tämä homma oikein toimi? Tietääkö edes joku jotakin?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Dietrich
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mie oom pioneeri ylikapteeni. Mulle ei kande alkaa.
on ihan sama vaikka olisit runkkari.
Olihan Dietrichillä sentään vuosien kokemus divisioonan ja armeijakunnan komentajana. Tekemälläkin voi oppia.
Sodan loppuvaiheessa kyllä tehtiin outoja johtajavalintoja, mm. Veikselin armeijaryhmän komentajaksi nimitettiin tammikuussa 1945 Heinrich Himmler. Hänellä ei ollut paljonkaan sotilaallista taustaa, mutta sen sijaan muita virkatehtäviä kokonaiselle miesjoukolle riittävä määrä. Eihän siitä oikein mitään tullut, mutta itärintaman silloista tilannetta ei olisi pystynyt kukaan muukaan enää pelastamaan.
"Miten tämä on mahdollista?"
Tavallaan vastasit itse jo kysymykseen. Saksan ja muidenkin akselikumppanien bysanttilainen organisaatiomalli pysyi luomaan paljon ihmeellisempiäkin tilanteita. Saksalaisilla oli esmes Afrikassa eräs tunnettu armeijakunnan komentaja, joka käytännössä kaappasi haltuunsa armeijan, josta pääosa oli vieraan valtion joukkoja, vähemmän aggressiiviselta nimelliseltä esimieheltään ja kävi sitten käytännössä yksityissotaa isäntien kustannuksella, jotka eivät voineet paljoa muuta kuin joko paheksua tai olla kumileimasimina hänen päätöksilleen ;)
Dietrichin tilanne oli paljon vähemmän ihmeellinen. Hän oli vetänyt ruhjotun 5. PsA:n ulos Ranskasta joutumatta vangiksi, mitä hänen edeltäjänsä ei tehnyt, joten siinä epäilemättä oli meriittiä jo itsessään.
Hitler luotti Dietrichiin, joka oli hänen henkivartionsa ensimmäinen komentaja. Siinä oli pätevyyttä riittämiin.
Välit rikkoontuivat vasta Unkarin vaiheessa, kun Seppin joukot perääntyivät ilman lupaa ja Hitler kiesi hihatunnusten käytön.
Sinänsä Waffen-SS.n ylennykset perustuivat fanaattiseen taiistelutahtoon joitain poikkeuksia ( Hausser, Steiner ym) lukuunottamatta.
Esimerkiksi Suomessakin toimineesta SS-kenraaliluutnantti Demelhuberista muuan vanhan liiton kenraali totesi, ettei hän olisi keisarin ratsuväessä koskaan ylennyt tallirenkiä ylemmäs.
Hänellä oli samanlaiset sotilaalliset ansiot kuin Hitlerillä, samassa divisioonassa, mutta tykistössä, tai sitten briteiltä kaapatussa maailman ensimmäisessä taistelupanssarivaunussa.
Dietrich oli 1. MS:ssa ansioitunut aliupseeri. Hän johti SS-Leibstandartea mm. Itävallan miehityksessä ja Puolan sodassa. Ranskassa se oli jo prikaati ja Barbarossassa divisioona.
Dietrichin johdossa LAH kunnostautui taistelusuorituksillaan, mutta kärsi myös tavattomia tappioita. Se oli yleensä vuosittain " virkistettävä" eli muodostettava uudelleen.
Dietrich eteni sitten SS-Armeijakunnan ja lopuksi 6. SS-Panssariarmeijan komentajaksi.
Hän oli täysin epäpätevä tehtäviinsä, mutta Hitlerin luottamus riitti.
Hänellä oli täsmälleen samanlaiset sotilaalliset ansiot kuin Hitlerillä.
In the First World War he served with the Bavarian Field artillery, He was promoted to Gefreiter in 1917 and awarded the Iron Cross 2nd class. In 1918 ...
Dietrich oli aliupseeri.
Hitelr ei toiminut missään rintamakomentajatehtävissä, ellei sellaiseksi lasketa ylipäällikkyyttä.
Josef Dietrich syntyi Hawangenissa lähellä Memmingeniä, joka kuuluu Schwabenin hallintopiiriin Baijerissa. Hänen isänsä Palagius Dietrich toimi työnjohtajana tehtaalla. Josef Dietrich itse astui työelämään leipurin apupoikana, joidenkin tietojen mukaan teurastajan oppilaana [1], Dietrich värväytyi armeijaan 1911 ja hän palveli lyhyesti Augsburgiin sijoitetussa 4. kenttätykistörykmentissä, kunnes putosi hevosen selästä loukaten itsensä.[2]
Dietrich värväytyi uudestaan armeijaan ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, mutta koska hän myöhemmän valehteli sotakokemuksistaan ja tehtävistään suuressa sodassa, on vaikea tietää, mitä hän todella teki. Hän kertoi palvelleensa ratsuväessä mieluummin kuin jalkaväessä, jossa hän todennäköisimmin oli ja joskus hän sanoi olleensa myös vasta perustetuissa alppijääkärijoukoissa.[2] Toisten lähteiden mukaan toimi sodassa huoltokersanttina, jonka vastuulla oli sotilaiden palkkojen maksaminen.[3]
Joka tapauksessa Dietrich värväytyi 7. baijerilaiseen kenttätykistörykmenttiin, taisteli muun muassa Ypresissä, josta sai arven silmänsä yläpuolelle vihollisen ratsuväensotilaan keihään iskusta. Sodan viimeisen vuoden alussa hänet siirrettiin vastaperustettuun baijerilaiseen panssarivaunuosastoon.[2]
Sodan aikana hän oli noussut ylikersantin arvoon ja hänet oli palkittu toisen luokan rautaristillä. Hän halusi jäädä armeijaan, mutta ei päässyt.[2] Sodan jälkeen Dietrich työskenteli vaihtelevissa ammateissa, kuten huoltoaseman hoitajana, tarjoilijana ja tullimiehenä. Maineeltaan hän oli helposti suutahtava kovanahkainen tappelupukari.[3]
Kansallissosialisti
Leibstandarte-SS Adolf Hitlerin tunnuksessa oli avain Sepp Dietrichin kunnioittamiseksi. Dietrich tarkoittaa saksaksi tiirikkaa tai avainta.
Dietrich liittyi natsipuolueeseen jo varhaisessa vaiheessa ja pääsi nopeasti Adolf Hitlerin suosioon. Vuonna 1928 hänestä tehtiin Hitlerin henkivartion päällikkö. Hitler piti Dietrichistä ja jo vuonna 1931 hänet ylennettiin SS-Gruppenführeriksi, SS:n kenraaliluutnantiksi. Natsien valtaannousun jälkeen Dietrich yleni kenraalieverstiksi ja Leibstandarte-SS Adolf Hitlerin komentajaksi. Pitkien puukkojen yönä Dietrichillä oli merkittävä rooli Hitlerin antamien teloitusmääräyksien toteuttajana.[3]