Olemme olleet yhdessä jo lähes 20-vuotta. Alkuaikoina mies auttoi kotitöissä, tiskasi, puisteli mattoja ja kävimme yhdessä kaupassakin.
Rakensimme talon. Sen myötä miehen tehtävät kotona vain vähenivät ja minun tehtävät lisääntyivät. Nykyisin käyn yksinķ kaupassa, teen yksin ruoat (aina!), tiskaan ja siivoan keittiön ruoan jälkeen, pesen pyykit, vessat, puistan matot, luutuan lattiat, vaihdan ilmastointikoneen suodattimet jne. Meillä on myös lapsia. Kun he sairastavat, käytän heidät lääkärissä ja valvon tarvittaessa yöt oksentelevien lasten vuoksi (mies ei valvo koskaan, ei edes viikonloppuisin). Hoidan myös kaikki neuvolat, päiväkotikeskustelut jne.
Minulle on tullut painoa, en ehdi nukkua lähellekään tarpeeksi ja omasta ajasta esim. lenkkeilemällä on turha haaveilla. Mies huomauttelee painostani jopa useita kertoja päivässä, tiuskii lapsille, kun häiritsevät hänen tv:n katseluaan. Joskus jopa hajottaa lapsen tekemän legotalon, jos lapsi ei kerää reippaasti leluja illalla pois, kun hän käskee.
Olen niin väsynyt olemaan ainut aikuinen ja vastuussa kaikesta tässä talossa. Käyn itsekin töissä myös kodin ulkopuolella. Työhönpaluuni jälkeen ei tilanne kotitöiden osalta ole muuttunut. Teen yhä 90% kotitöistä yksin. En tiedä, millä tilanteen saisi muuttumaan. Mies ei välitä minun jaksamisestani yhtään. Hän ottaa töiden jälkeen aina päiväunia, vaikka nukkuu muutenkin paljon enemmän, kuin minä. Minä teen lapsille ruoat ja laitan valmiiksi seuraavan päivän vaatteet ja päiväkotiin tarvittavat asiat. Nukun vain muutaman tunnin ennen aikaista herätystä työaamuina. Tuntuu, että minä olen nykyisin vain väline, joka tekee kaikki kotityöt ja jonka avulla saadaan talo maksettua. Kunniotusta ja apua en ole saanut enää pitkään aikaan. Tunnen olevani aivan yksin kaiken kanssa. En viitsi kellekään edes sanoa, millaista elämäni on. Aina valehtelen, että hyvin menee ja että mieskin auttaa. Minun pitää varmaan sairastua vakavasti tai kuolla, ennen kuin mies ottaa perunankuorimaveitsen käteen ja alkaa tehdä ruokaa, tai laittaa pyykit koneeseen tai koneesta narulle kuivumaan. Olen jo monta kertaa sanonut, että jopa yksinhuoltajana pienemmässä asunnossa, olisi elämäni helpompaa. Mutta hän ei edes kuuntele. Elää jossain omassa todellisuudessaan tv-sarjojensa ja elokuviensa kanssa. Pääasia, että hän saa rentoutua. Minusta hän ei välitä yhtään. Mitä ihmettä teen tuon miehen kanssa?
Kun mies ei välitä vaimostaan
31
1246
Vastaukset
- EhtiAhti
Kirjoittamaan ehdit kuitenkin
- 7470
Ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki.
Lapsemme olivat 1v ja 2v kun rakensimme taloa. Yhdessä vaiheessa vaimo työnsi tenavat anopille 4km:n päähän vaunu-ratas yhdistelmässä. Siltä taapersi rakennukselle puolen kilsan päähän muurareiden ja sittemmin timpureiden avuksi. Myöhään iltapäiväälä tietysti toiseen suuntaan.
Eipä tuo valittanut kertaakaan. Tuo nyt vaan oli tarpeellinen vaihe elämässämme.
Vuosia myöhemmin vaimo hoiti 12:a vuoen ajan kaikki työt. Tosin lapset olivat jo apuna mutta minä en tehnyt viikonlopuisin kitään. En yhtään mitään! Olin viikot puutteen torjunnassa muualla.
Eikä taaskaan puolta valituksen sanaa.
Tuohon viimeeksi mainitsemaani aikaan on nyt parikymmentä vuotta ja vaimoni on edlleenkin elämäänsä tyytyväinen.
Tosin, arvostan noiden tikkojen aikojen vaimoni panosta myös käytännön toimin!- TotuusSattuuQC
"Vuosia myöhemmin vaimo hoiti 12:a vuoen ajan kaikki työt. Tosin lapset olivat jo apuna mutta minä en tehnyt viikonlopuisin kitään. En yhtään mitään! Olin viikot puutteen torjunnassa muualla.
Eikä taaskaan puolta valituksen sanaa."
Olisi kyllä ollut aika monta valituksen syytä. Eikö yhtään hävetä ettet iso mies tehnyt mitään viikonlopuisin? Itse häpeäisin silmät päästäni jos löhöilisin kaikki viikonloput kun vaimoni joutuisi hoitamaan yksin lapset ja kodin. - jaa-a
"Tosin lapset olivat jo apuna mutta minä en tehnyt viikonlopuisin kitään. En yhtään mitään!"
Tuo pisti silmään. Etkö hävennyt yhtään? Mielestäni olisi pitänyt... samoin vaimosi olisi pitänyt valittaa, koska tuo oli selvästi epäreilua sinulta perhettäsi kohtaan.
- Osallistumaton
Ikävää kuultavaa joka suhteessa. Jossain määrin tai oikeammin suurelta osin noin se elämä on mennyt minullakin. Tosin sillä erotuksella, että kun menin töihin, palkkasin meille siivoojan.
Yritä muuttaa tuota kuviota ja ennenkaikkea lopeta tuo kulissien ylläpito! - Erakko_
Itse olen ikisinkkumies.
Käyn töissä ja minullakin on ok- talo, jossa teen kaiken yksin, siivoan, laitan ruokaa päivittäin, teen eväät töihin. Sen lisäks olen rakentanut ua rempannut paljon yksin. Kaiken tämän lisäks urheilen aktiivisesti ja harrastan paljon muutakin ja teen asioita. Minulla ei ole mitään ongelmia jaksamisen kanssa ja rentoutumiseenkin jää päivittäin aikaa ihan riittävästi..
Se vaan on niin, että on ihmisiä jotka tekevät ja sitten ne jotka valittavat, vaikka eivät tosiasiassa tee juuri mitään.- 332211
Missä ne oli ne passattavat? Meni ainakin itseltäni ohi...
On ihan eri asia pitää taloutta sinkkuna kuin että siinä on muutama lapsi. Ja varsinkin jos se toinen aikuinenkin on laskettava lapseksi. 332211 kirjoitti:
Missä ne oli ne passattavat? Meni ainakin itseltäni ohi...
On ihan eri asia pitää taloutta sinkkuna kuin että siinä on muutama lapsi. Ja varsinkin jos se toinen aikuinenkin on laskettava lapseksi.Siitä huolimatta oudolta kuulostaa, että ei olisi muka aikaa edes nukkua öisin kun niin kiirettä pitelee.
Ensinnäkin kuka edes käsin tiskailee nykypäivänä?....Jos on kaksi aikuista työelämässä, niin luulisi olevan varaa hankkia muutaman satasen astianpesukone. Itse en ole koskaan tiskannut käsin, vaikka asun yksin. Noinkin isossa perheessä sitä tiskiä varmasti tulee ja ymmärrän kyllä , että jo sekin vituttaa pientä ihmistä.
Sitten ihmettelen sitä, että miksi niitä lapsia pitää tehdä niin paljon? Kaikkein helpointa olisi ollut elämä lapsettomana. Itse valitsin tämän vaihtoehdon.
Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä vain 1-2 lasta, mutta hän valitsi ilmeisesti tehdä koko tusinan, että saapi omasta elämästään oravanpyörää ja mahdollisimman nihkeän elettävän.
Suurin ongelma tuossakin perheessä kuitenkin lienee se, että kun se toisen naama on vain alkanu jo puolin ja toisin kyrpimään kaikin tavoin...Elämä on pelkkää vittuilua, naljailua, ivaa, narsismia ja toisen arvostelua. Tämä kuluttaa energiaa ja elämäniloa enemmän kuin mikään kotityö ikinä.
Tavallaan aloittaja on itse tiensä valinnut ja nyt on vain elettävä niiden väärien valintojen kanssa... Mies on tietysti siellä omalla tahollaan totaalisen kyrpiintynyt todennäköisesti seksittömään parisuhteeseen, muijan nalkutukseen ja pentujen ininään.
Ehkäpä mies tekee siellä miesten työt ja kokee, että se on tasan sillä tavalla ajateltuna.
Varmasti kun aloittajalla lapset kasvavat, niin heille voisi opettaa kotitöitä ja näin se oma kuormitus siitä vähenee, kunhan nyt vielä muutaman vuoden siellä pärjäilee.
Lapset osallistuvat kyllä kotitöihin kun heille tarjotaan siitä selkeää porkkanaa, eli ihan rahalla voi ostaa ja mielellään kai sitä omille lapsilleen maksaa. esim. yhdelle maksaa 20e/vko, että hän siivoaa, imuroi lattiat. Toiselle lapselle voi tarjota pyykinpesu urakkaa jne. ja noita töitä kykenee tekemään jo hyvinkin pieni lapsi kun vaan opettaa karkkirahaa vastaan. Lapsen voi opettaa myöskin ruoanlaittoon...Kohta huomaat, että sinulla helpottaa kun toiset tekevät työsi ja osallistuvat.- Minäminäminäminä
Ikisinkkuna nyt pitäisin sen suun tiukasti supussa, jookosta kookosta?
Ei minuakaan haittaa, kun sotken yksin sen asuntoni tai nukun huonosti, itsehän olen juossut omissa harrastuksissani ja menoissani (aikuisena, työssäkäyvänä sinkkuna).
Mutta kyllä minuakin itutti kuin pientä oravaa, kun avioliittoaikana toinen laittoi jalat pöydälle ja kuvitteli, että kaikki kotityöt vain mystisesti hoituvat ja hän saa vain sotkea. Oikeuksia on, mutta velvotteita ei. Ei todellakaan näin. Kahden aikuisen huushollissa _molemmilla_ on VELVOLLISUUKSIA. Molemmilla.
Eli sovitaanko, että me sinkut ei tulla nyt inisemään "kyllä minun oma elämäni jossa päätähti olen MINÄ olen aivan loistavaa eikä MINULLA ole koskaan mitään ongelmia minkään kanssa koska MINÄ saan päättää itse ja vain MINÄ sotken ja vien MINUN aikaani." - jaa-a
Minäminäminäminä kirjoitti:
Ikisinkkuna nyt pitäisin sen suun tiukasti supussa, jookosta kookosta?
Ei minuakaan haittaa, kun sotken yksin sen asuntoni tai nukun huonosti, itsehän olen juossut omissa harrastuksissani ja menoissani (aikuisena, työssäkäyvänä sinkkuna).
Mutta kyllä minuakin itutti kuin pientä oravaa, kun avioliittoaikana toinen laittoi jalat pöydälle ja kuvitteli, että kaikki kotityöt vain mystisesti hoituvat ja hän saa vain sotkea. Oikeuksia on, mutta velvotteita ei. Ei todellakaan näin. Kahden aikuisen huushollissa _molemmilla_ on VELVOLLISUUKSIA. Molemmilla.
Eli sovitaanko, että me sinkut ei tulla nyt inisemään "kyllä minun oma elämäni jossa päätähti olen MINÄ olen aivan loistavaa eikä MINULLA ole koskaan mitään ongelmia minkään kanssa koska MINÄ saan päättää itse ja vain MINÄ sotken ja vien MINUN aikaani."Jep. Juuri noin:
"Kahden aikuisen huushollissa _molemmilla_ on VELVOLLISUUKSIA. Molemmilla."
Liitto päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin, jos toinen jatkuvasti luistaa velvollisuuksistaan. Sitten vain ihmetellään miten tässä näin kävi. Ja eron jälkeen huomataan miten valtavasti aika kuluu kaikkeen "turhaan" - eli siivous, ruuanlaitto, tiskaus (koneella tai ei), kaupassakäynti, pyykinpesu/vaatehuolto, asunnon kunnossapito jne. Puhumattakaan jos on lapsia, niin heistä huolehtiminen kaiken päälle. Ei olekaan enää aikaa lököillä sohvalla jalat pöydällä. Etenkin jos vielä pitää riittää aikaa omiin ja lasten harrastuksiin. - jaa-a
erakko78 kirjoitti:
Siitä huolimatta oudolta kuulostaa, että ei olisi muka aikaa edes nukkua öisin kun niin kiirettä pitelee.
Ensinnäkin kuka edes käsin tiskailee nykypäivänä?....Jos on kaksi aikuista työelämässä, niin luulisi olevan varaa hankkia muutaman satasen astianpesukone. Itse en ole koskaan tiskannut käsin, vaikka asun yksin. Noinkin isossa perheessä sitä tiskiä varmasti tulee ja ymmärrän kyllä , että jo sekin vituttaa pientä ihmistä.
Sitten ihmettelen sitä, että miksi niitä lapsia pitää tehdä niin paljon? Kaikkein helpointa olisi ollut elämä lapsettomana. Itse valitsin tämän vaihtoehdon.
Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä vain 1-2 lasta, mutta hän valitsi ilmeisesti tehdä koko tusinan, että saapi omasta elämästään oravanpyörää ja mahdollisimman nihkeän elettävän.
Suurin ongelma tuossakin perheessä kuitenkin lienee se, että kun se toisen naama on vain alkanu jo puolin ja toisin kyrpimään kaikin tavoin...Elämä on pelkkää vittuilua, naljailua, ivaa, narsismia ja toisen arvostelua. Tämä kuluttaa energiaa ja elämäniloa enemmän kuin mikään kotityö ikinä.
Tavallaan aloittaja on itse tiensä valinnut ja nyt on vain elettävä niiden väärien valintojen kanssa... Mies on tietysti siellä omalla tahollaan totaalisen kyrpiintynyt todennäköisesti seksittömään parisuhteeseen, muijan nalkutukseen ja pentujen ininään.
Ehkäpä mies tekee siellä miesten työt ja kokee, että se on tasan sillä tavalla ajateltuna.
Varmasti kun aloittajalla lapset kasvavat, niin heille voisi opettaa kotitöitä ja näin se oma kuormitus siitä vähenee, kunhan nyt vielä muutaman vuoden siellä pärjäilee.
Lapset osallistuvat kyllä kotitöihin kun heille tarjotaan siitä selkeää porkkanaa, eli ihan rahalla voi ostaa ja mielellään kai sitä omille lapsilleen maksaa. esim. yhdelle maksaa 20e/vko, että hän siivoaa, imuroi lattiat. Toiselle lapselle voi tarjota pyykinpesu urakkaa jne. ja noita töitä kykenee tekemään jo hyvinkin pieni lapsi kun vaan opettaa karkkirahaa vastaan. Lapsen voi opettaa myöskin ruoanlaittoon...Kohta huomaat, että sinulla helpottaa kun toiset tekevät työsi ja osallistuvat.Suurin ongelma perheessä, jossa kumppani ei tee mitään on juuri se, ettei kumppani tee mitään. Näin se vaan on. Kyllä sitä eron jälkeen sitten on helpompaa, kun suurin ongelma on poistunut paikalta. On itsellekin reilumpaa olla yksinhuoltaja oikeasti eikä parisuhteessa.
- TuoreEiHaise
Nämä siiderivalaat valittavat "viereen" kun ovat osaamattomia itsensä tarjoamisessa. Teeppä nyt lista miehesi velvotteista..... sitten poistat polvisukat, läskipojat. mummohameet, virttyneet villatakit valikoimistasi. Lopeta narina ja räväytä reva levälleen.....
- 98248735
Miestäsi et voi muuttaa. Tilanteessasi ero saattaisi olla paikallaan, koska sinun on pidettävä jaksamisestasi huolta lastenne takia.
- Kotoisaisä
Mikä tuossa on ongelma?
- ksödfksöldkf
Ehdotapa ap. että vaihdat rooleja miehen kanssa toisinpäin pariksi kuukaudeksi. Sitten hän näkee, mitä se kaikki vaatii.
No, tosiasiassa luulen, että sinun pitää ap lopettaa tuo kaikki tekeminen ja sanoa vaan miehelle ettet jaksa. Ei sinun tarvitse suorittaa. Sanot vaan rauhallisesti, ettet jaksa ja olet loppu, ja mitäs nyt tehdään? Kuuntele miten mies ratkaisee asian. Toistat viikon päästä ja et tee enää niin paljon. Vähitellen alkaa repsottaa yksi jos toinen paikka. Mies valittaa mutta sanot vaan ettet jaksa. Että olet puhunut tästä hänelle. Että tarvitset apua häneltä.
Minä erosin miehestäni kun oli tuollainen loinen. Katsoin ettei mies ansainnut minua, oli pettänyt lupauksensa minulle ja erosimme. Mies katui jälkeenpäin mutta se ei enää auttanut. Olen paljon vaativammassa työssä kuin hän mutta hän vaan kävi nauttimassa kotona ylöspidosta. Nyt olen vapaa käyttämään rahat lapsiin, hyvinvointiini ja mies hoitakoon itsensä kuten parhaaksi näkee. Niin, ja löysin vielä uuden todella upean miehen jonka kanssa arki on yhtä juhlaa. Hän ottaa täysin osaa kaikkeen ja rakasteleekin vielä, ja aiemman liittoni lapset myös hoitaa ja on mukana hommassa.
Voit ap saada parempaa mutta muutos lähtee sinusta. Siitä että sanot EI. Miehellä voi kenties olla myös toinen nainen. Usein tuollaiset miehet menevät aina siitä mistä aita on matalin. - LuulenNäinOlevan
ksödfksöldkf kirjoitti:
Ehdotapa ap. että vaihdat rooleja miehen kanssa toisinpäin pariksi kuukaudeksi. Sitten hän näkee, mitä se kaikki vaatii.
No, tosiasiassa luulen, että sinun pitää ap lopettaa tuo kaikki tekeminen ja sanoa vaan miehelle ettet jaksa. Ei sinun tarvitse suorittaa. Sanot vaan rauhallisesti, ettet jaksa ja olet loppu, ja mitäs nyt tehdään? Kuuntele miten mies ratkaisee asian. Toistat viikon päästä ja et tee enää niin paljon. Vähitellen alkaa repsottaa yksi jos toinen paikka. Mies valittaa mutta sanot vaan ettet jaksa. Että olet puhunut tästä hänelle. Että tarvitset apua häneltä.
Minä erosin miehestäni kun oli tuollainen loinen. Katsoin ettei mies ansainnut minua, oli pettänyt lupauksensa minulle ja erosimme. Mies katui jälkeenpäin mutta se ei enää auttanut. Olen paljon vaativammassa työssä kuin hän mutta hän vaan kävi nauttimassa kotona ylöspidosta. Nyt olen vapaa käyttämään rahat lapsiin, hyvinvointiini ja mies hoitakoon itsensä kuten parhaaksi näkee. Niin, ja löysin vielä uuden todella upean miehen jonka kanssa arki on yhtä juhlaa. Hän ottaa täysin osaa kaikkeen ja rakasteleekin vielä, ja aiemman liittoni lapset myös hoitaa ja on mukana hommassa.
Voit ap saada parempaa mutta muutos lähtee sinusta. Siitä että sanot EI. Miehellä voi kenties olla myös toinen nainen. Usein tuollaiset miehet menevät aina siitä mistä aita on matalin.Entä jos se mies joka on kotona kotoisasti. Käy panemassa jossain muualla nättiä, laadukasta kiihkeää nuorta tammaa. Ja siksi ei enää kotona huvita tehdä mitään.
- TotuusSattuuQC
LuulenNäinOlevan kirjoitti:
Entä jos se mies joka on kotona kotoisasti. Käy panemassa jossain muualla nättiä, laadukasta kiihkeää nuorta tammaa. Ja siksi ei enää kotona huvita tehdä mitään.
"Entä jos se mies joka on kotona kotoisasti. Käy panemassa jossain muualla nättiä, laadukasta kiihkeää nuorta tammaa"
No sitten voi kai jäädäkin saman tien sen "tamman" hoitoon. Katsotaan kuinka kauan se uusi tamma jaksaa tiskata, pyykätä ja siivota tämän miehen puolesta.
- ihmiset_muuttuu
Kyllä sussa naisenakin on vikaa jollet saa sanotuksi. Olen lähes 50v mies ja ollut myös naisen kanssa yhteisen katon alla vajaa 30 vuotta. Meillä on nyt jo aikuinen lapsi josta olen kantanut oman vastuuni yhdessä naisen kanssa. Olen aina tehnyt kotiaskareet kuten kuuluu, ei ole tarvinnut puolison niistä valittaa tai narista. Kaikesta ei voi kuitenkaan olla samaa mieltä eikä kaikki kotiin kuuluvat asiat voi olla aina tasapainossa.
- jaa-a
Yleisesti nuo osallistumisasiat eivät ole sanomisesta kiinni. Harva jaksaa sanoa vuodesta vuoteen ilman että mitään konkreettista tapahtuu. Sitten kaikki onkin jo liian myöhäistä. Toisen arvostus, kaikki hyvä suhteesta kuolee tekemättömyyden sanomisten myötä.
- suunnitteleomaelämä
Ei se ole kuin tyypillinen mies se sun ukkos. Lopeta se sen passaus ja ota ero. Yyhoona selviät vähemmällä raadannalla.
- miesylimääräinenlapsi
Melko tyypillinen suomalainen mies, joka on ollut aviossa reilut 20 v. Olisiko niin? Tottunut vain liian hyvään ja pehmeään siellä kotona. Toivottavasti ei hauku edellä kuvatun lisäksi lapsiaan tai heidän puolisoitaan, työkavereitaan, mustia ja vihreitä miehiä ja mitä nyt kateuksissaan keksii. Kehuja saa rahakkaat kaverit ja niiden menopelit tai se on sellaista nuoleskelua ja salakateutta. Kaikki hiemankin heikot yksilöt saavat kuulla kunniansa ja yleensä kaikki muut osaa asiat huonommin kuin tämä urosten kuningas.
Vähennä passausta ja keksi joku oma meno, ehkä uusi harrastus ja ilmoitat, että hän on silloin vastuussa lastenhoidosta ja samalla voi tehdä jonkun kotihomman. Kokeile ainakin, miten reagoi, ehkä valaistut. Loput hoidatte keskustelemalla, ei huutamalla, jos on kykenevä puhumaan. - 7470
Kilkuttlin tuossa ylempänä, ettei vaimoni valittanut koskaan. Unohdin yhden vaiheen elämässämme.
Kun 12 mierolaisvuoden jälkeen tulin kotiin ja tein viimeisen puutteentorjunan kahden viikon loppuhenkosen naapuripitäjässä kotoa käsin sai vaimoni aiheen purnaamiseen.
Lasten lähdettyä hän oli tottunut muutaman vuoden aikana elämään yksin viikot.
Kun rakastava aviomies vuosikausin jälkeen tulee kokoaikaisesti kotiin niin siinä on syytä urputtamiseen.
"Ruokaa saa kantaa selkä vääränä. Astiat likkaantuu. Paikat sotkeentuu. Ei arvais mite paljo yks ihminen saa sotkuu aikaseks". Siinä oli kiitos paluustani!- TotuusSattuuQC
""Ruokaa saa kantaa selkä vääränä. Astiat likkaantuu. Paikat sotkeentuu. Ei arvais mite paljo yks ihminen saa sotkuu aikaseks". Siinä oli kiitos paluustani!"
Kiitosta olisi voinut tullakin jos et olisi olettanut vaimon siivoavan ja korjaavan jälkesi vaan olisit tehnyt ne ihan itse. Ihminen joka korjaa itse jälkensä, ei aiheuta sotkua. Sinä siis oletit muiden siivoavan sotkusi ja vielä kiittävän mahdollisuudesta tehdä niin? - 7470
TotuusSattuuQC kirjoitti:
""Ruokaa saa kantaa selkä vääränä. Astiat likkaantuu. Paikat sotkeentuu. Ei arvais mite paljo yks ihminen saa sotkuu aikaseks". Siinä oli kiitos paluustani!"
Kiitosta olisi voinut tullakin jos et olisi olettanut vaimon siivoavan ja korjaavan jälkesi vaan olisit tehnyt ne ihan itse. Ihminen joka korjaa itse jälkensä, ei aiheuta sotkua. Sinä siis oletit muiden siivoavan sotkusi ja vielä kiittävän mahdollisuudesta tehdä niin?Vaimoni oli vuosikausia kokoaikaisesti kotona joten hänen päätöksensä mennä osa-aikaiseen työhön vaati oman aikansa mukautuakseni.
Tuon kahden viikon loppuhenkosen jälkeen olen hoitanut kotitöistä suurimman osan. Ruokahuolto on harrastukseni. Siivouksessa olen vahvempi siirtelemään huonekaluja ja kantelemaan mattoja. Olen myös tehokkaampi moppaaja. Käytän suurta, laitoskäyttöön tarkoitettua moppia jota vaimoni ei jaksa heiluttaa.
Tuo vaimoni lausahdus tuli tilanteessa jossa hän tihkusateessa palasi fillarilla marketin 4h: työvuorosta ostoskassi ohjaustangolla.
Ps. Vaimollani oli voimassa oleva ajokortti ja pihassa oli kaksi rekisterissä olevaa autoa. - TotuusSattuuSQS
7470 kirjoitti:
Vaimoni oli vuosikausia kokoaikaisesti kotona joten hänen päätöksensä mennä osa-aikaiseen työhön vaati oman aikansa mukautuakseni.
Tuon kahden viikon loppuhenkosen jälkeen olen hoitanut kotitöistä suurimman osan. Ruokahuolto on harrastukseni. Siivouksessa olen vahvempi siirtelemään huonekaluja ja kantelemaan mattoja. Olen myös tehokkaampi moppaaja. Käytän suurta, laitoskäyttöön tarkoitettua moppia jota vaimoni ei jaksa heiluttaa.
Tuo vaimoni lausahdus tuli tilanteessa jossa hän tihkusateessa palasi fillarilla marketin 4h: työvuorosta ostoskassi ohjaustangolla.
Ps. Vaimollani oli voimassa oleva ajokortti ja pihassa oli kaksi rekisterissä olevaa autoa.Sitäkin kummallisemmalta juuri kuulostaa sekä tämä kahden viikon lomailusi että aikaisemman elämäsi osallistumattomuus kotitöihin viikonloppuisin kun nyt kuitenkin todistat vahvasti olevasi hyvin osaava ja kykenevä kaikkiin kotitöihin. Miksi koit aikaisemmin että sinun ei tarvinnut osallistua silloinkaan kun olit kotona?
- 7470
TotuusSattuuSQS kirjoitti:
Sitäkin kummallisemmalta juuri kuulostaa sekä tämä kahden viikon lomailusi että aikaisemman elämäsi osallistumattomuus kotitöihin viikonloppuisin kun nyt kuitenkin todistat vahvasti olevasi hyvin osaava ja kykenevä kaikkiin kotitöihin. Miksi koit aikaisemmin että sinun ei tarvinnut osallistua silloinkaan kun olit kotona?
En lomaillut vaan, ennen totaalista kokoaikaista kotiutumista, tein kahden viikon keikan naapuripitäjässä ja tietenkin kotoa käsin.
Minulla ei ollut työaikaa vaan päivät menivät tiedon keruussa ja illat analysoinnissa, laskennassa ja raportoinnin valmistelussa. En ole laskenut työtuntejani v 1967 jälkeen.
Kun 12 vuoden ajan olin kotona ainoastaan perjantaisin noin klo 18 ja poistuin maanantaisin, kohteesta riippuen noin klo 3 - 5, niin ilman keskustelua asia muotoutui sellaiseksi kuten kuvasin. Vaimoni viikkotyöaika oli 22h ja alkuvuosina lapsemme tekivät aina suurenevan osan kotitöistä vaikka vaimo oli ne alkuvuodet kokoaikaisesti kotona.
Vielä aivan kotoa käsin työskentelyn alkuvuodet. Vaimoni oli useita vuosia kokoaikaisesti kotona lasten kanssa ja myöhemmin meni iltaisin virkistäytymään marketin kassalle 22h / viikko.
Emme sillonkaan edes keskustelleet kotitöistä. Minä huolehdin perinteisistä "miesten" puuhista. - TotuusSattuuQC
7470 kirjoitti:
En lomaillut vaan, ennen totaalista kokoaikaista kotiutumista, tein kahden viikon keikan naapuripitäjässä ja tietenkin kotoa käsin.
Minulla ei ollut työaikaa vaan päivät menivät tiedon keruussa ja illat analysoinnissa, laskennassa ja raportoinnin valmistelussa. En ole laskenut työtuntejani v 1967 jälkeen.
Kun 12 vuoden ajan olin kotona ainoastaan perjantaisin noin klo 18 ja poistuin maanantaisin, kohteesta riippuen noin klo 3 - 5, niin ilman keskustelua asia muotoutui sellaiseksi kuten kuvasin. Vaimoni viikkotyöaika oli 22h ja alkuvuosina lapsemme tekivät aina suurenevan osan kotitöistä vaikka vaimo oli ne alkuvuodet kokoaikaisesti kotona.
Vielä aivan kotoa käsin työskentelyn alkuvuodet. Vaimoni oli useita vuosia kokoaikaisesti kotona lasten kanssa ja myöhemmin meni iltaisin virkistäytymään marketin kassalle 22h / viikko.
Emme sillonkaan edes keskustelleet kotitöistä. Minä huolehdin perinteisistä "miesten" puuhista."Kun 12 vuoden ajan olin kotona ainoastaan perjantaisin noin klo 18 ja poistuin maanantaisin, kohteesta riippuen noin klo 3 - 5, niin ilman keskustelua asia muotoutui sellaiseksi kuten kuvasin."
Ehkä kuitenkin olisi ollut aina välillä hyvä keskustella asiasta eli kokivatko kaikki työnjaon kaikin puolin tasapuoliseksi kaikkien vuosien aikana.
" Vaimoni viikkotyöaika oli 22h ja alkuvuosina lapsemme tekivät aina suurenevan osan kotitöistä vaikka vaimo oli ne alkuvuodet kokoaikaisesti kotona."
Silti en oikein näe että miksi sinun ei olisi ollut syytä tehdä ainakin jotain viikonloppuisin.
- nainen-66
Vuorovaikutusongelma, joka vaikuttaa erittäin haitallisesti myös lapsiin (mies äksyilee heille turhasta).
Ellet saa miestä ymmärtämään, ettei tuollainen voi jatkua, ota ero. Ehdota terapiaa, puhu asiallisesti. Siis jos itsekään enää haluat jatkaa miehen kanssa. Yleensä tuossa vaiheessa on kyynisyys, alakulo, uupumus, väsymys yms. niin voimakkaana, että ero on oman toipumisen ja elämän laadun kannalta paras vaihtoehto. - TotuusSattuuQC
"Elää jossain omassa todellisuudessaan tv-sarjojensa ja elokuviensa kanssa. Pääasia, että hän saa rentoutua. Minusta hän ei välitä yhtään. Mitä ihmettä teen tuon miehen kanssa?"
No ongelmahan on ihan yhtä paljon parisuhteessanne kuin kotitöiden jaossa. Olette ihan klassisesti kasvaneet erillenne ja elätte kahta erillistä elämää samassa kodissa. Ette tiedä enää mitä toistenne päissä liikkuu, ettekä oikein enää jaksa välittääkään.
En halua sinua syyllistää sen enempää koska sinä kuitenkin hoidat vastuusi kodissa. Mutta kysyn silti että tiedätkö sinä mitä miehesi ihan oikeasti tuntee ja ajattelee? Mitä hän haluaa, mistä unelmoi? Ja kun tuskin tiedät niin miksi et? Eikö miehesi ole enää aikoihin puhunut vai etkö ole enää kysynyt ja ollut kiinnostunut?
Suhde ei ole yksisuuntainen. Jos haluat että miehesi tietää miltä sinusta tuntuu, sinun pitää olla myös kiinnostunut siitä mitä miehesi ajattelee. Siis ihan oikeasti kiinnostunut ja valmis kuuntelemaan ja ymmärtämään. Vain silloin teillä on mahdollisuus kaksisuuntaiseen kommunikaatioon.
Voi olla että tämä ei onnistu ja miehesi on jo liian kaukana. Silloin sinun pitää vain päättää että onko tämä sellaista elämää jota haluat elää vaiko ei. - Ainayksintehny
Taidat olla jo aika vanha, kun lähes 20 v yhdessä ja tarhaikäisistä lapsia, meikäkin on ollut 20 aviossa ja lapset jo melkeen aikuisia ja puolisoni matkahommissa ,paljon poissa, hyvin olen silti pärjännyt ja talomme jo velaton kun molemmat olemme olleet työssä, meillä on tiskikone robotti imuri ja pesukoneen yhteydessä pyykin kuivaaja ja kaikki mahdolliset koneet auttamassa ja lapset tekevät ruokaa ja hoitavat tiskikoneen.ym lukioikäinen tyttäremme hoitaa paljon kodin askareita ja yläkoululais poikani ajaa ruohon ja tekee lumityöt.
Jos et jaksa niin jätä tekemättä, ei se maailma siihen kaadu vaikka ei se koti ole aina tiptop, ja hommatkaa kaikki koneet kotiinne ne helpottaa elämää. - 7876
Kuten tuossa edellä on jo sanottu. Teillä ei ole ongelmana kotityöt vaan vuorovaikutus, jonka pitäisi olla kaksisuuntaista.
TotuusSattuuQC
"Voi olla että tämä ei onnistu ja miehesi on jo liian kaukana. Silloin sinun pitää vain päättää että onko tämä sellaista elämää jota haluat elää vaiko ei. "
Kirjoituksestasi jotenkin haistoin, että et elä sellaista elämää, jota haluaisit. Siitä on myös helposti havaittavissa, että olette miehesi kanssa liian kaukana toisistanne. Otapa asiasta selvää ja tee päätöksiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823263
- 922945
- 532212
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201655- 191544
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..81497Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein181395Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131351Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351325Olisitpa rakkaimpani
Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras61268