mitä se eläminen oikeastaan on? ei mitään, kuoleminen taas kuullostaa niin ihanalta, saisi vihdinkin nukkua, eikä tarvitsisi kattoa ihmistä peilista ja hävetä...
olen 30 ja vedän viimeistä elämää..
en saa nukuttua ja en jaksa syödä, minun hoitaja käy kerran viikossakoti käynnin, mutta en ole hänelle kertonut koska em halua vaikuttaa itsekkäästä,,hävettää olla minä,miksi edes synyin:(
olen 30 ja vedän viimeistä elämää..
en saa nukuttua ja en jaksa syödä, minun hoitaja käy kerran viikossakoti käynnin, mutta en ole hänelle kertonut koska em halua vaikuttaa itsekkäästä,,hävettää olla minä,miksi edes synyin:(
Vastaukset 10
Vanhimmat
itellä oli eile herätessä samanlaiset tuntemukset mutta meni nopeasti ohi.
masentavaa kun iltalehdet suitsuttaa esim ulkomaalaisten sänkytaitoja verrattuna itseeni.
ja yksinäisyys on pahasta. varsinkin jos se on jatkunut hyvin pitkään. ei vaan ole tarpeeksi hyvä ja olen kokenut riittämättömyyden tunteita.
tulevaisuus myös vaikuttaa huolestuttavalle kun katsoo maailman menoa.
hoitaja kävi minulla tämän vuoden alkupuolella ja koin sen ärsyttävänä. minulla onjo omia kavereita yms enkä tarvi hoitajaa juttuseuraksi. tykkään valita seurani itseni enkä jaella omia juttuja tuntemattomille.
Hei,
Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Kannustan sinuua kertomaan tilanteestasi esimerkiksi hoitajallesi. Asioista keskusteleminen yleensä auttaa jäsentämään ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia.
Lisäksi on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä niistä muutama:
- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.
- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Voimia tilanteeseesi!
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Elämä on sitä, mitä sinä itse siitä teet!
EI se ihan noin yksinkertaista ole. Tuolla logiikalla kukaan ei olisi masentunut eikä onneton.
Elämä voi olla vaikeaa, mutta myös hyvää ja onnellista. Eletystä elämästä voi aina oppia jotain. Yksin ei tarvitse jäädä. On olemassa ihmisiä jotka haluaa auttaa. Ensiavuksi ehdottaisin, että koeta rentoutua. Katso vaikka joku hyvä elokuva ja käy lenkillä. Keskity nykyhetkeen, ja siihen että juuri tällä hetkellä sinulla ei ole hätää. Nukkuminen ja syöminen olisi hyvä saada kuntoon. Kerro ihmeessä hoitajalle tilanteesta, se ei ole itsekästä! Voit myös käydä lääkärillä, vaikka päivystyksessä ja/tai psykiatrilla. Jos ei muut keinot auta ahdistukseen, niin sitten ehkä rauhoittavasta lääkityksestä voisi olla apua. Luomukeinoja ahdistuksen taltuttamiseen on esim. liikunta, kamomillatee ja valeriaana. Toivottavasti saat avun joistain näistä.
En ymmärrä itsekään elämän tarkoitusta masentuneena. Tällä hetkellä ainoa ilon tunteeni on se että joskus onnistun kuvittelemaan miltä saattaa tuntua olla iloinen... Ja ilo on kuin aarre, piilotettuna aivoihin, jonka voi vapauttaa tekemällä tai kokemalla jotain positiivista. Johon meillä ei riitä kyvyt eikä jaksaminen. Siihen tarvitaan henkistä tukea jotta saa voimia ja motivaatiota tehdä.
Minulla ei ole mitään syytä nousta uuteen päivään, kun ei ole kun yksinäisyyttä ja köyhyyttä.
Ei, en lähde kävelylenkille, ei kiinnosta sen tietää todella masentunut toinen ihminen.
Näin on. Kaikki vinkit siitä kuinka liikunta tai ruokavalio auttaa vaikeaan masennukseen, on sellaisten puhetta jotka eivät ole itse masennusta kokeneet. Miten sitä jaksaisi säännöllisesti liikkua ja miksi, kun on menettänyt jo kaiken toivon ja elämä on pelkkää mustaa? Henkinen huono olo on niin valtava ettei siinä lenkkeilyt paljon enää auta. Hyvä jos on ihminen enää ollenkaan.
Viittaatteko nyt minun antamiin ohjeisiin? Vähän pahoitin mieleni, kun yritän vain auttaa. Millään tavalla en ole teitä loukannut. Jos olette sitä mieltä, että minulla ei ole kokemusta vakavasta masennuksesta, niin siinä te olette väärässä. Sitäpaitsi se on jo moneen kertaan tieteellisesti todistettu, että liikunta auttaa masennukseen. Jos ei jaksa käydä lenkillä, niin sitten pitää miettiä muita tapoja päästä pahasta olosta. Yksi niistä ei ole toisten ihmisten loukkaaminen.
Toivon kuitenkin teille parempaa oloa.