Täällä on muutama avaus Ari Vatasen ulkopoliittisista lausunnoista. Ne olivat melko kriittisiä Halosta ja Tuomiojaa kohtaan. Siksi hämmästelen, että palstan keskustalaiset kirjoittajat näyttävät kovin vahvasti asettuvan vastarintaan niitä kohtaan, jotka ovat esittäneet Vatasen kritiikkiä tukevia mielipiteitä.
Ovatko palstan keskustalaiset paniikissa, kun heidän puolueensa, eduskuntaryhmänsä ja ministerinsä ovat sitoutuneet Halosen ja Tuomiojan Suomelle vahingolliseen ja auttamatta ajastaan jälkeen jääneesen ulkopolitiikkaan?
Sivullisesta tarkkailijasta alkaa näyttää siltä, että palstan keskustalaiset kirjoittajat ovat menossa pahaan paniikkiin presidentinvaalin lähestyessä.
Ilmeistähän on, että keskusta valmistautuu sopuvaleihin, joissa Vanhasen ehdokkuus valjastetaan Halosen uudelleenvalintaa varmistamaan.
Ei ole ihme, että kannattajat panikoituvat, kun oma puolue on nykyisin täysin vailla omaa tahtoa; kokonaan SDP:n talutettavissa oli kyse ulkopolitiikasta, nimityspolitiikasta, tulopolitiikasta, TEKESin yksiköiden sijoittamisesta, varuskunnista, tai aivan mistä muusta asiasta hyvänsä.
Alennustila johtaa paniikkireaktioihin, kun näköpiirissä ei nyt ole muuta kuin keskustan kannatuksen jatkuva ja tasainen aleneminen.
Ovatko palstan keskustalaiset paniikissa, kun heidän puolueensa, eduskuntaryhmänsä ja ministerinsä ovat sitoutuneet Halosen ja Tuomiojan Suomelle vahingolliseen ja auttamatta ajastaan jälkeen jääneesen ulkopolitiikkaan?
Sivullisesta tarkkailijasta alkaa näyttää siltä, että palstan keskustalaiset kirjoittajat ovat menossa pahaan paniikkiin presidentinvaalin lähestyessä.
Ilmeistähän on, että keskusta valmistautuu sopuvaleihin, joissa Vanhasen ehdokkuus valjastetaan Halosen uudelleenvalintaa varmistamaan.
Ei ole ihme, että kannattajat panikoituvat, kun oma puolue on nykyisin täysin vailla omaa tahtoa; kokonaan SDP:n talutettavissa oli kyse ulkopolitiikasta, nimityspolitiikasta, tulopolitiikasta, TEKESin yksiköiden sijoittamisesta, varuskunnista, tai aivan mistä muusta asiasta hyvänsä.
Alennustila johtaa paniikkireaktioihin, kun näköpiirissä ei nyt ole muuta kuin keskustan kannatuksen jatkuva ja tasainen aleneminen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
johtuvat ainoastaan siitä, ettei kokoomuksella ole kanttia ajoissa nimittää presidenttiehdokkaakseen Ilkka Kanervaa.
Kun Kokoomuksen nimiin on lausuttu kohta niin paljon, ei enää edes puolueparkkiintunut Kanerva kehtaa ryhtyä presidenttiehdokkaaksi, koska kaikki ulkopuoliset ovat kokoomuksen linjan "sivusta ohjaamalla" niin mutkalliseksi linjanneet.
Kokoomuksen ulkopoliittinen linja alkaa muistuttaa Runebergin leivosta hyvistä aikomuksista huolimatta.
Kanervan presidenttiehdokkuus on ilmeisesti vitsi? Mies saisi tuskin kymmentä prosenttia äänistä vaalin ensimmäisellä kierroksella, kun Uosukainenkin sentään sai yli 13%.
(Khihihi)...
Ota vitsinä uusisen jutut. Samoin kaikki Kanervaa koskevat nimitysehdotukset.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000006924105
Kokoomus koettaa kovasti kehitellä jotain sellaista argumentaatiota, jolla se pystyisi mustamaalaamaan nykyistä hallituskokoonpanoa. Ulkopolitiikan käyttö vaalitaisteluaseena on se äärimmäisin ja epätoivoisin keino. Siinäkin on oltu hätäisiä ja järki on ollut kataisissa.
TV-2:n kriisi-illassa eilen Piia-Noora Kauppi sai suhteettoman paljon puheaikaa, ja käytti kaiken sellaiseen yli-intoiseen militaarihenkiseen ja liittoutumista ihastelevaan pälpätykseen, että häntä sopisi pitää Kokoomuksessa ent. puhenaisen, ylittämättömän lärppäsuun, Riitta Uosukaisen manttelinperijättärenä.
Kokoomuksen uskottavuus varmaan kärsi Piia-Nooran hurjasta todistelutarpeesta, joka kääntyi tässä seurassa häntä itseään vastaan. Muut puhuivat kukin pitkän ja omakohtaisen kokemuksen pohjalta, Piia-Noora pelkän propagandan ja nato-innostuksen pohjalta.
Niin kriisityöntekijät, sotilastahon edustaja, kansainvälisen oikeuden asiantuntija, Jolon saarella terroristien vakina ollut Vahanen kuin kokenut maailman kriisipesäkkeistä raportoinut lehtinainenkin todistivat kuin yhdestä suusta, että suomalaisiin on maailman kriisialueilla suhtauduttu aina eri lailla kuin muihin kansallisuuksiin. Ja nimenomaan sen vuoksi, että meidät on kaikkialla mielletty puolueettomiksi, sitoutumattomiksi ja liittoutumattomiksi ihmisiksi, jotka pidämme kunniassa kansainvälisen oikeuden periaatteita.
Vain Piia-Noora omassa suuressa kokeneisuudessaan ja viisaudessaan jäi väittämään, että sotilaallinen liittoutuminen on jotenkin nykypäivää... pläppläppläp. TVn katsoja koki jonkinlaisen deja-vu -elämyksen, ihan kuin ajatusmaailmassa koulupoika-Katainen ja koulutyttö Kauppi olisivat solmineet ihanan liittoutuneen... ähh, siis liiton?
...aivan aukottomasti, miten ennakkoasenteesi estää sinua tekemästä asiallista analyysiä kriisinhallinnasta ja Suomen roolista siinä.
Jos ennakkoasenteiltasi kykenisit, mitä epäilen, niin tajuaisit, että nopean toiminnan EU-joukot ovat pieni, mutta hyvin tarpeellinen muutos siihen, että Suomi pystyy jatkossakin hoitamaan velvollisuutensa rauhanpuolustamisessa ja väkivaltaisten kriisien torjunnassa.
Jotta Suomikin voisi toimia osana EU:n joukkoja, on rauhanturvalakia muutettava niin, että joukkojen käyttöön riittää EU:n mandaatti ja että suomalaisetkin voivat käyttää asetta silloin kun sitä tarvitaan pelkäämättä joutuvansa syytteeseen siitä, että puolustavat ihmishenkiä suorittaessaan tehtäviään.
Ilmeisesti et tajunnut koko kskyustelusta mitään niiltäkään osin, kun käsiteltiin erilaisia kriisinhallinnan muotoja, vaan sotket sotilaat sekaan, koska se on asenteesi kannalta perusteltua.
Piia-Noora Kauppi muuten voitti väittelyissä Esko seppäsen mennen tullen, koska Seppänen ei osannut mitään muuta kuin jauhaa vanhaa valheellista propagandaansa. Suomestahan ei koskaan lähetetä ketään yhtään mihinkään tapettavaksi, koska nopeasn toiminnan joukkohin liittyminen on vapaaehtoista jokaiselle sotilaalle ja Suomella on jokaisessa tilanteessa myös oikeus kieltäytyä joukkojensa lähettämisestä, jos se on muun EU:n kanssa samaa mieltä. Ei EU:iin nimittäin olla tekemässä Natoa tiukempia sääntöjä, joilla EU voisi pakottaa jonkin jäsenmaansa lähettämään sotaväkeä jonnekin, minne tämä jäsenmaa ei sotilaitaan itse halua lähettää.
On hämmästyttävää, että Seppäsen valhepropaganda puree nimenomaan keskustalaisiin noin vahvasti. Mistä mahtaa johtua?
Kirjoitukseni muuten ei pyri todistamaan eikä todista mitään. Ei edes aukottomasti.
Lähinnä kerroin vain mitä eilisillan keskustelussa tapahtui.
Käyttämäsi ilmaisu "kriishallinnan muodot" kertoo käsitehirviönä - kuten keskustelussa prof. Koskenniemi hyvin esitti (ja esittää juuri parastaikaa tulevassa keskustelun uusinnassa) - että jollekin ollaan etsimässä legitimiteettiä jonkin ihan muun ilmiön kautta.
Siihen olen useasti niin elävässä elämässä kuin näissä palstakeskusteluissakin törmännyt, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka kannattavat NATO-liittoutumista siksi että uskovat sen tarjoavan itselleen mahdollisuuden päästä kokemaan todellisia sotatoimia tositilanteissa. Tällaiset ihmiset ovat minussa vahvistaneet käsitystä siitä mistä näennäisen "asiallisessa" argumentaatiossa pohjimmiltaan on kyse.
Piia-Noora Kauppia ajattelijana en jaksa ottaa tosissani. Valitan.
Seppäsestä sanot oikein, että hän tyytyy toistelemaan vanhoja totuuksia. Niitä riittää.
En minäkään näe syytä jatkaa tältä pohjalta.
Prof. Koskenniemi muuten todisti omalta osaltaan oikeaksi sen Häikiön väitteen, että asiaan osalliset tahot - tässä yliopistot - ovat taipuvaisia katselemaan asioita vain omien reviiriensä kannalta.
Kriiseissä mukana olleethan trotesivat hyvin käytännönläheisesti, että sotilaiden läsnäolo riippuu täysin tilanteesta: joskus se on suorastaan vaaraa lisäävää (Holon panttivangit, henkivartijat Bagdadissa) mutta joskus erittäin tarpeellista (lääkärien saattaminen kriisialueelle).
Surullisinta kaikessa on kuitenkin se, että sinun kaltaisesti eivät kykene asialliseen keskusteluun, kun ryhdytte nimittelemään muita keskustelijoita tällä tavalla:
"...on olemassa joukko ihmisiä, jotka kannattavat NATO-liittoutumista siksi että uskovat sen tarjoavan itselleen mahdollisuuden päästä kokemaan todellisia sotatoimia tositilanteissa. Tällaiset ihmiset ovat minussa vahvistaneet käsitystä siitä mistä näennäisen "asiallisessa" argumentaatiossa pohjimmiltaan on kyse."
Kun tuo on ennakkoasenteesi, en tosiaankaan näe aihetta enempään keskusteluun.
Oletko "Kylmä totuus"?
>>> kaltaisesti eivät kykene asialliseen keskusteluun, kun ryhdytte nimittelemään muita keskustelijoita tällä tavalla: "...on olemassa joukko ihmisiä, jotka kannattavat NATO-liittoutumista siksi että uskovat sen tarjoavan itselleen mahdollisuuden päästä kokemaan todellisia sotatoimia tositilanteissa..."
Tässä on muuan asia, joka kannattaa tarkentaa, vaikka se menisikin Jabalta kokonaan ohi.
Ei nimittäin pidä jättää ääneen sanomatta sitä, että sotatantereille vapaaehtoisesti ja aktiivisesti hakeutuvien joukossa on niitä, jotka tarvitsevat sotaa enemmän kuin sota tarvitsee heitä. Eikä vain ole joitakuita, vaan voidaan vakavasti väittää, että kaikki sotilastoimiin vetoa tuntevat ovat häiriintyneitä. Armeijaintoiluissa on taustalla paljon piilotajuisia vaikuttimia, eikä psykologia tunne tasapainoista tappajaa.
Surullisella tavalla tämä tosiasia tulee sitten ilmi esim., kun jo muutaman viikon (!) komennuksella olon jälkeen amerikkalissotilaat jäävät kiinni irakilaisvankien nöyryyttämisestä, kidutuksista ja seksuaaliperversioista. On jopa videoitu nämä raakuudet ikään kuin matkamuistoiksi.
Pitää pystyä käsittämään, että kyseessä tällaisissa eivät siis ole mitkään yksittäistapaukset, vaan kyse on kaikkialla vaikuttavista inhimillisen käyttäytymisen lainalaisuuksista. Eri tavoin voidaan suhtautua vain siihen, pitäisikö meidän tietää tällaiset asiat jo ennakolta, vai suljemmeko psykologialta silmämme ja turjumme tosiasiat. Kuten Jabankin reaktiosta huomaa, torjunta on hirvittävän voimakasta.
Freud aikoinaan joutui taistelemaan rajusti ennen kuin 1900-luvun alun häveliäisyyskäsitykset sallivat sielunsairauksien taustalle olevien seksuaaliasioiden esille nostamista. Voisi ehkä sanoa, että olemme tällä hetkellä ihan vastaavanlaisessa tilanteessa sotilassielujen suhteen. Emme pysty käsittelemään väkivallan ongelmia, koska torjunta tiettyjen tosiasioiden suhteen on niin valtavaa.
Yksi näistä tosiasioista on se, että ihmiset, jotka vapaaehtoisesti ja aktiivisesti hakeutuvat rintamille, eivät ole sielullisesti terveitä.
Sinulla on ikäviin amerikkalaisiin tosiasioihin perustuva, yleistävä ennakkokäsitys suomalaisista rauhanturvaajista, joille nyt tarvittaisi täsmentävää lainsäädäntöä EU:n yhteisen puolustuksen ja kriisinhallintajoukkojen suhteen.
Tuota ennakkokäsitystäsi en aio yrittää kumota, koska pidän tehtävää mahdottomana. Noin vahvaa negatiivista asennetta suomalaisia puolustusvoimia kohtaan ja niiden tehtävien laajentamista EU:n puitteissa ei kukaan pysty millään järkisyillä kumoamaan. - En siis aio edes yrittää.
Jos saan arvailla, niin jokin tuon kirjoittelijan usa-fobisessa tyylissä muistuttaa kylmyriä.
Tähän pitäisi nyt kai sanoa jotain ohi sen torjunnan, jolla Jaba ignoroi nato-kannattajien kyseenalaiset psykologiset motiivit. Siis muita mahdollisia lukijoita kuin Jabaa varten. Jaba on itse valinnut sen uhrauksen, jonka hän tosiasioille tekee, eikä siitä sen enempää.
Juttu on niin että kun jonkin yleisen teorian - tässä tapauksessa yleisesti tiedossa olevien psyykkisten lainalaisuuksien - antama valaistus mielipiteitten muodostumiseen kielletään, silloin on siirrytty johonkin valikoituun, yksipuolisempaan käsitetodellisuuteen. Silloin siis rajataan todellisuus osatodellisuudeksi, ja kaiken kukkuraksi pidetään omaa määrätietoisesti rajattua lähestymistapaa jotenkin "oikeampana", "todellisempana" ja "realistisempana" kuin useammasta näkökulmasta tapahtuvaa tarkastelua.
Kysymys on aika lailla periaatteellinen. Uskotaanko siihen, että käsittelemällä asioita - tässä tapauksessa mielipiteenmuodostusta nato- ja littoutumiskysymyksissa sekä suhtautumisessa mm. nopean toiminnan eu-joukkojen suorittamaan "rauhaanpakottamiseen" - kaikista mahdollisista aspekteista saataisiin lisä-arvoa arviointeihin ja ennustettavuutta siihen mitä todellisuudessa tapahtuu, vai uskotaanko esim. siihen, että suomalaissotilaat eivät koskaan maailmalla tule syyllistymään samankaltaisiin seksuaaliperversioihin kuin amerikkalaissotilaat Irakissa ja muualla missä ovat olleet.
Jos asiat halutaan käsitellä tiukasti rajatuin näkökulmin ja mielipiteilyssä annetun käsitteistön varassa, kuten sotilasajattelussa tapahtuu, silloin esim. se että sotatoimien yhteydessä tapahtuu asiattomia raakuuksia, tulee aikanaan ilmi "pyytämättä ja yllätyksenä". Tällöin tavallisesti uskotellaan sekä itselle että yleisölle, että perverssisti käyttäytyneet sotilaat olivat poikkeustapauksia. Jos taas alusta alkaen lähdetään liikkeelle siitä, että sotilasoperaatioissa toimijat ovat valikoitunutta ja häiriintynyttä, potentiaalisesti regressioaltista porukkaa, tällöin kaikenlaisten "rauhanturvajoukkojen" nauttima gloria yleisen mielipiteenmuodostuksen tasolla katoaa.
Edesmennessä N-liitossa psykoanalyysi oli kielletty aihe, ja myös konservatiivien hallitsemassa Amerikassa psykoanalyytikoita tavataan uhkailla oikeustoimilla. Näillä järjestelmillä ei ole suurtakaan eroa silloin kun niiden nimissä jyrätään totuuksia maan alle. Sensuurista, kirjarovioista ja poliisiotteista on tietysti matkaa Jaban kaltaisten ignoranttien torjuntareaktioihin, mutta samaa sukuahan ne ovat.
Pitäisikö kaikkien keskustalaisten olla Vatasen kanssa samaa mieltä vain siksi, että tämä arvostelee demareita ?
Keskusta tietää, että se lentää takaisin oppositioon sinipunan tieltä heti, jos se antaa SDP:lle siihen pienimmänkin tekosyyn. Porvarihallitus on taas mahdoton, koska keskusta ei ole sellaista koskaan halunnut eikä nytkään millään tavalla edes yrittänyt pohjustaa.
Tästä seuraa, että keskusta on täysin paniikissa, kun sen kannatus laskee tasaisesti koko ajan. Laskevan kannatuksen kääntämien nosuun edellyttäisi omaa linjaa politiikassa, mutta siihen ei riitä rohkeus. Niinpä keskusta on paniikissa, kun se jouruu myötäilemään kaiksessa SDP:tä pysyäksen hallituksessa, ja menettää näin koko ajan omaa painoarvoaan, kun kannattajat siirtyvät kokoomukseen.
Juuri tämä saa palstalla aikan sen, että palstan keppulinreppanat ovat panikoituneet sättimään kokoomusta keinoja kaihtamatta, kun heidän tarkoituksensa on näin peitellä sitä, että kepu puolustelee kaikessa demareiden tekosia, vaikka ne olisivat ihan millaisia tahansa.
Keskustan kannatus ei laske. Se on suunnilleen samalla tasolla kuin viime eduskuntavaaleissa. Kokoomus taas ei tule ylittämään 20 % kannatusta seuraavissakaan eduskuntavaaleissa.
Paniikkiin ei siis ole aihetta. Kokoomus yrittää päästä hallitukseen ärsyttämällä Keskustaa öykkäröintipolitiikkaan. Se ei tule onnistumaan. Voi hyvinkin olla, että seuraavien ek-vaalien jälkeen se on taas Keskusta, joka valitsee kumppanin hallitukseen. Kokoomus alkaa olla sen verran erilinjoilla kuin äänestäjien syvät rivit, että kannatuksen noususta on turha haaveilla.
Jäbä kertoo asiat niin kuin ne ovat. Keskustan kannatus laskee tasaisesti koko ajan. Se on ihan totta. Seuraavissa ek-vaaleissa keskusta on enää kolmanneksi suurin puolue.
Kokoomus johtaa poliittista keskustelua aivan joka alueella tuomalla jo nyt esiin ne vaihtoehdot, joihin vähintään seuraavan hallituksen on ryhdyttävä, ellei nykyisellä ole siihen rohkeutta.
Ja kokoomusko muka ärsyttäisi keskustaa? Voi olla, mutta silloin on kyse vain keskustan omalähtöisestä ärsyyntymisestä, joka juontaa juurensa siihen, ettei keskustalla ole rohkeutta toteuttaa mitään omaa politiikka missään asiassa, kun se toteuttaa aiva kaikessa pelkästään demareiden politiikkaa.
Juuri noin.
...
Kokoomus on Kataisen myötä siirtynyt selkeästi asialinjalle, mikä näyttää erityisesti ärsyttävän keskustaa, kun porvarillisen politiikan johto ei pysy kekustan käsissä punamullassa niin kuin se pysyi kokoomuksen käsissä sinipunassa.
Keskustan kannatus laskee ja kokoomuksen kannatus kasvaa. Aika näyttää nouseeko kokoomus keskustan kannatuksen ohi jo ennen 2007 eduskuntavaaleja vai vasta itse vaaleissa.
Keskustan pelastaisi vain rohkea, omalinjainen ja keskustan omista arvoista lähtevä tavoitteellinen politiikka, mihin Vanhasella ei ole toistaiseksi ollut rohkeutta, kun Pekkarisen ja Kääriäisen pienet yritykset on heti ammuttu demareiden suunnasta alas.
Miksi keskusta on paniikissa?
Vastaan itse:
Keskusta pääsi hallitukseen minimaalisen pienen kannatuseron johdosta, jolla se sai 2003 eduskuntaan vain kaksi paikkaa enemmän kuin SDP. Tämä antoi keskustalle toki hallituksen muodostajan tehtävän, mutta SDP kirjoitti hallitusohjelman sisällön.
Hallituksen alkutaipaleella SDP teki keskustalle selväksi mistä kana kusee, eli ellei keskusta noudata SDP:n pelinsääntöjä, niin siitä ei hyvä seuraa. Pelinsääntöihin kuului, että Jäätteenmäen piti perua Lipposeen kohdistamansa valheet Irak-kysymyksestä. Jäätteenmäki ei suostunut. Niinpä SDP pakotti keskustan erottamaan puheenjohtajansa pääministerin tehtävästä, koska muuten SDP olisi heittänyt koko keskustan ulos hallituksesta.
Tämän historian valossa on ymmärrettävää, että Matti Vanhanen on hyvin nöyrä, keskusta peloissaan ja kannattajat ihmeissään. Keskustalla ei tosiaankaan ole enää missään asiassa minkäänlaista omaa tahtoa.
Se, miten SDP nyt myllyttää Pekkarista Tekesin toimistoista ja Kääriäistä varuskuntien sulkemisesta, osoittaa keskustan kannattajille hyvin konkreettisesti, miten lujaa kepua viedään, kun demarit vetävät.
Mutta olennaisin kysymys on MIKSI kepu on paniikissa.
Kepu on paniikissa siksi, että se pelkää joutuvansa oppositioon, kun SDP vaihtaa kokoomuksen kepun tilalle hallitukseen heti ensimmäisessä sopivassa tilanteessa.
Ehkä he eivät nyt sentään ihan paniikissa ole, mutta jotain epäilyttävää kaikkein herkkävainuisimmat "palstan keskustalaiset kirjoittajat" varmaankin niissä Vatasen teeseissä näkevät, koska Hesarikin kieltäytyi niitä julkaisemasta.
Minustakin toki ihan turhaan kainostelevat.
Maltillinen keskitien kulkija Keskusta ei panikoidu. Keskusta-aatteeseen sisäänrakennettu paniikinestojärjestelmä takaa sen.
Kunnon kepu ei mene koskaan paniikkiin. Esimerkiksi Matti Vanhanen on hyvä esimerkki: Kun Matti joutuu tiukkaan tilanteeseen, häneltä pääsee hätäpieru, hän vaikenee maltillisesti, pyytää Halosta apuun ja menee maltillisesti takariviin piiloon (jottei kukaan huomaisi Mattia).
Mutta paniikkiin Matti ei mene. Hän vain lamaantuu.
Wiljami