Mitä järkeä on uskoa?

Jos uskosta on jotakin muuta hyötyä kuin oletetun ikuisen elämän saaminen, niin se voi olla järkevää. Jos usko johtaa moraalisesti korkeaan käytökseen ja sellaiseen elämänmuutokseen, jossa elämänarvot ja maailmankuva muuttuvat parempaan suuntaan, niin uskosta on hyötyä uskovalle itselleen, hänen läheisilleen ja koko yhteiskunnalle.

Jos usko johtaa moraalisesti tuomittavaan käytökseen, muiden syrjimiseen, sortamiseen, halveksumiseen, pilkkaamiseen, väkivaltaan, haureuteen, uskottomuuteen puolisoa kohtaan, irstauteen, varasteluun, näpistelyyn, anastuksiin, päihteiden väärinkäyttöön, valehtelemiseen, väkivaltaan, murhiin ja muuhun pahaan, niin silloin uskosta on haittaa.

Usko johtaa usein hyvään ja pahaan: ei vain jompaankumpaan. Kristittyjen elämässä usko johtaa näkyvien paheiden poisjäämiseen: uskossa oleva kristitty ei käytä väärin päihteitä ja käyttäytyy ulkoisesti hyvin (ei kiroile, on ystävällinen, jne.). Usko voi johtaa kuitenkin muiden ihmisten väärämieliseen uhkailuun ja pelotteluun helvetin tuomiolla tms., mikä liittyy uskontoon. Se voi johtaa jäsenien eriarvoiseen kohteluun ja syrjintään tai sortamiseen siinä kuin mikä tahansa autoritaarinen uskomusjärjestelmä tai ideologia.

Ateistien kohdalla usko siihen, että luoja ei voi olla olemassa, johtaa usein uskovaisten halveksuntaan, pilkkaamiseen, nimittelyyn, kiusaamiseen, syrjintään, sortoon ja väkivallan tekoihin (etenkin psyykkinen väkivalta). Uskovaisilla ateisteilla on tapana niputtaa kaikki uskovaiset yhteen nippuun ja demonisoida heidät. Ateisti ei tee mitään eroa muslimiterroristin, katolisen inkvisition, uskonpuhdistajien murhien ja nykyään elävien uudestisyntyneiden tai hyvin käyttäytyvien nimeltään kristittyjen ihmisten välillä. Ateistien usko johtaa siten pahuuteen.

Ateistien uskossa on hyvää se, että he kritisoivat joskus myös asiallisesti eri uskontoja ja niiden palvomia jumalia (uskoa näihin jumaliin). On hyvä, että ihmisille osoitetaan faktatiedon tai järkevien perustelujen avulla heidän uskonsa kohdistuvan epätodellisiin olentoihin tai epätosiin väitteisiin. Vaikka esimerkiksi kristinuskosta on hyötyä sen nykyisen korkean moraalin vuoksi, niin samaan lopputulokseen voidaan päästä esimerkiksi deismin tai sellaisen uskonnottomuuden kautta, jossa ei uskota vaan pidetään mahdollisena ja käyttäydytään oikein lähimmäistä kunnioittavalla tavalla (rikollisia on silti oikein rangaista ankarasti).

Mitä järkeä on yleensä uskoa sen sijaan, että pidetään jotakin mahdollisena tai mahdollisesti totena? Mitä etua tai hyötyä uskosta on? Tässä kirjoituksessa tuli käsiteltyä joitakin uskon hyötyjä ja myös haittoja, mutta jos olet rehellinen, niin sama hyöty voidaan saavuttaa ilman uskoa: pitämällä pelkästään mahdollisena niitä asioita, jotka ovat järkeviä ja joihin muut uskovat. Luojan olemassa olon mahdollisena pitäminen on sellainen järkevä asia ja lähes yhtä järkevää on pitää mahdollisena sitä, että luoja ei ole olemassa, vaikka sen oletuksen puolesta ei ole esitetty koskaan yhtä ainoaa todistetta. Luojan olemassa olon puolesta on sen sijaan vain todisteita: mikään ei todista sitä oletusta vastaan.

Ateismin uuden määritelmän® mukaan ateisti ei pidä mahdollisena luojan olemassaoloa eikä sitä, että hänen olemassaolostaan voitaisiin esittää todisteita. Ateisti ei voi todistaa näitä väitteitään, mutta uskoo niihin lujasti: usko on korvannut tiedon. Kutsun tällaisia ateisteja uskovaisiksi ateisteiksi. Vanhan määritelmän mukaan he ovat positiivisia ateisteja.

Sinä päästäsi sairas multinikki toimit natsilogiikalla: keksit omia ateistimääritelmiäsi (vrt. "tällainen on juutalainen") ja päälle kuvittelet, että nämä paholaismaiset, moraalittomat ateistit vainoavat sinua ("meidän on tuhottava juutalaiset ennen kuin he ehtivät ensin").

Avaaja: Miksi jo ensimmäisessä virkkeessä valehtelet?
"Joidenkin ateistien mukaan ateisti uskoo, että jumalia ei ole olemassa. Ateisti siis uskoo sen sijaan, että tietäisi sen asian. "

Ateismi on vain sitä ettei ole uskoa yhteen tai useampaan jumaluuteen. Miksi siis yrität väittää että uskon puute olisi samaa kuin usko päinvastaiseen?

Samanlainen väite olisi jos minä väittäisin että huomenna aivan varmasti tulee Suomeen pyörremyrsky. Jos sinä et usko minun väitettäni, se *EI* tarkoita että sinä uskoisit että huomenna tulee olemaan aurinkoista.

Paskapuheissasi ei ole mitään järkeä.

Ei olekaan järkeä uskoa, siksi on ateisteja. Voit kutsua ateisteja uskovaisiksi, tai kissoja koiriksi, mutta silloin menetät kommunikaatioyhteyden muihin ihmisiin. Pahimmillaan tämä voi johtaa huostaanottoon ja tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Koska kaikki jumalaansa uskovat kieltävät jotkut tai kaikki muut jumalat, niin silloin hekin ovat ateisteja. Tämä tarkoittaa sitä että kaikki maailman ihmset ovat ateisteja. Koska valkoinen näyttää pimeässä mustalta, samoin kuin kaikki muutkin värit, tarkoittaa tämä että ei ole olemassa mitään valkoista, eikä mitään muitakaan värejä, vaan kaikki on mustaa, paitsi että valkoinen väri sisältää kaikki värisävyt, joten kaikki onkin mustavalkoista.

Järjetön ihminen pitää järkeviä ihmisiä typerinä sen vuoksi että järkevät eivät usko järjettömyyksiin ja järkevät ihmiset pitävät järjettömiä ihmisiä typerinä koska nämä uskovat järjettömyyksiin, joten kaikki ihmiset ovat järjettömiä, mutta eri syistä. Järkevät ihmiset tietävät järkensä ansiosta mikä on järjetöntä, kun taas järjetön ihminen ei voi järjettömyytensä vuoksi ymmärtää mikä on järjetöntä.

Hauki on lintu, kissa on koira ja marsu on hevonen. Ei ole mitään syytä pitäytyä luutuneissa perinteisissä määritelmissä, vaan voi vapaasti keksiä uudet. Kanootti on juna ja polkupyörä on lentokone ja se että ei usko on uskomista ja se että uskoo on ateismia ja koska kaikki uskovat johonkin, niin kaikki maailman ihmiset ovat ateisteja.

”Joidenkin ateistien mukaan ateisti uskoo, että jumalia ei ole olemassa. Ateisti siis uskoo sen sijaan, että tietäisi sen asian. ”

Kaikki ihmiset - myös ateistit - uskovat erinäisiä asioita. Kyseessä ei kuitenkaan ole sokea uskonnollinen usko. Onhan suotavaa, että usko perustuu järkeviin, mielellään jopa tieteellisiin, todisteisiin. Kuitenkin osa kristityistä ei edes pyri uskomaan järkeviin asioihin, vaan päin vastoin saattaa katsoa, että järki ja tieto voivat haitata uskomuksia, joita he tavoittelevat. Tämä on järjetöntä. Tietäminen on myös uskoa, koska emme koskaan voi olla juuri mistään täysin varmoja. Käytämme sanaa ”tieto” ”uskon” sijaan silloin, kun uskomuksen takana on niin vakuuttavia todisteita, että olemme erittäin varmoja asiasta.

Jos määrittelet ateistin ihmiseksi, joka pitää luojaa täysin mahdottomana, niin silloin en ole ateisti. Sekoitat mielestäni asioita turhaan määrittelemällä sanoja uudelleen mieleiselläsi tavalla. Jossain vaiheessa kutsuit myös itseäsi ateistiksi, joten olen aika lailla pihalla näissä sinun olkiukkokyhäelmissäsi, missä määrittelet mitä muut sinun mielestä ajattelevat. Tälläinen toisten puolesta puhuminen kertoo enemmän sinun omasta ajatusmaailmastasi ja itseasiassa erittäin vähän niiden ihmisten ajatusmaailmasta, mitä ”ateisteiksi” kutsut.

Ateisteista eräs nimittäin Feuerbach ei suoranaisesti sanonut, että Jumalaa tai Jumalia ei ole olemassa. Hän sanoi, että Minkään yliluonnollisen rukoileminen ei auta tai ei kannata odottaa saavansa vastauksia rukouksiinsa. Itse omin käsin pitää rakentaa itselleen paratiisi eikä luottaa minkään yliluonnollisen apuun.

He ilmeisen pettyneitä olivat Lutherin Ison Katekismuksen lupauksiin siitä, että Jumala antaa kaikille kaiken ja että Jumalalta on odotettava kaikkien tarpeittensa täyttäjän roolia. Juttu on niin, että ateistit saattoivat olla oikeassa. Sillä vasta Amerikan ja Australian alkuperäisten asukkaiden tappaminen ja ryöstäminen avasi hanat kaikenpuolisen hyvinvoinnin kehityksen ja muun paratiisimaisen kehityksen syntymiselle.