Ihminen on aivan samoin kuin eläinkin luonnonjärjestyksen luoma. Eläinkunnassa on uroksia ja naaraita, meillä ihmisillä miehiä ja naisia. Urosten tehtävä on eläinkunnassa vain ja ainoastaan siittää, naaraiden tehtävän ollessa hyvän uroksen etsiminen jälkeläistensä isäksi sekä pentujensa kasvattaminen.
On hienostelua toivoa meidän miesten tehtävänkuvaan kuuluvaksi muuta kuin tuo siittäminen ja tietenkin hyvässä ja vahvassa parittelukunnossa pysyminen. Ne ovatkin meidän miesten ainoat tehtävät luonnonlakia ajatellen, jos oikein tarkkoja ollaan. Tuon lain mukaan naisten pitää hoitaa lapset, hankkia ruoka ja paritella miehen kanssa sekä hoitaa koti. Aivan samoilla ikiaikaisilla säännöillä eletään leijonayhteisössäkin. Ei luonnon kiertokulkuun saisi puuttua, sillä seuraukset voivat olla tuhoisat.
Naisia vastaan minulla ei ole mitään, ihania otuksia ovat.
On hienostelua toivoa meidän miesten tehtävänkuvaan kuuluvaksi muuta kuin tuo siittäminen ja tietenkin hyvässä ja vahvassa parittelukunnossa pysyminen. Ne ovatkin meidän miesten ainoat tehtävät luonnonlakia ajatellen, jos oikein tarkkoja ollaan. Tuon lain mukaan naisten pitää hoitaa lapset, hankkia ruoka ja paritella miehen kanssa sekä hoitaa koti. Aivan samoilla ikiaikaisilla säännöillä eletään leijonayhteisössäkin. Ei luonnon kiertokulkuun saisi puuttua, sillä seuraukset voivat olla tuhoisat.
Naisia vastaan minulla ei ole mitään, ihania otuksia ovat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Urosten tehtävä on eläinkunnassa vain ja ainoastaan siittää, naaraiden tehtävän ollessa hyvän uroksen etsiminen jälkeläistensä isäksi sekä pentujensa kasvattaminen."
Monilla esim. lintulajeilla uroslinnut hoitavat yhtälailla poikaisia kuin se emokin. Ja toisaalta, monet elämet (esim. kilpikonnat) jättävät poikasensa täysin oman onnensa nojaan jo ennen kun poikaset ovat syntyneetkään. Enkä voi olla huomauttamatta, että rukoilijasirkka syö uroksen heti parittelun jälkeen (toivottavasti et sentään sieltä eläinmaailmasta halua ottaa oppia).
Eli jokaiselle lajille on kehittynyt niiden elinpiiriin sopivat tavat, näin myös ihmisille. Ja nykyelinpiirissään ihmisen lajinsäilymisen ja elämän kannalta ei ole mitään syytä siihen, miksi toinen sukupuoli olisi yksin vastuussa jälkeläisten hoitamisesta.
...on mielenkiintoista, että ihminen lie eräitä tosi harvoja (ainut?) lajeja, joka tappaa jälkeläisiään mukavuudenhalusta... (abortit)?
Jotkut elukat edes syövät niitä, käyttävät ravinnokseen... ihminen tappaa ja heittää roskiin.
Se on, mikäli edustaisin käsitystä "luonnonvalinnasta" jne. evoluutiosta luontoa ainoana ohjaavana tekijänä (ts. moraali olisi vain evoluution oikku), aika mielenkiintoinen "kehityksen" tulos.
Noh... ehkäpä tuo barbaarinen (en sano edes eläimellinen) tapa abortoida omat jälkeläiset on "elinpiiriimme sopiva"... ylikansoittumisestahan puhutaan. (ehkäpä kuitenkin itse kannattaisin mm. sterilisaation suosittelemista ylikansoittumisen hoitoon aborttien sijasta...mikäli ylikansoittumista pidettäisiin järkevänä syynä esim. abortoida).
"on mielenkiintoista, että ihminen lie eräitä tosi harvoja (ainut?) lajeja, joka tappaa jälkeläisiään mukavuudenhalusta... (abortit)? "
Itseasiassa tuo jälkeläisten tappaminen on varsin yleistä eläinten keskuudessa. Esim. jotkut jyrsijät ja kalat alkavat syödä lajitovereitaan (pienimmistä aloittaen) heti kun populaatio alkaa kasvaa liian suureksi, vaikka ruuasta ei olisi välitöntä pulaa. Nälkäänsä taas monet lajit(esim. monet liskot), syövät kaikki vastaantulevat itseään pienemmät otukset, olivat ne sitten omia tahi toisen poikasia. Toisaalta taas monet urosnisäkkäät (esim. karhut) tappavat vastaantulevien naaraiden poikasia, jotta pääsisivät itse parittelemaan.
kansalaisena oletan Sinun avustavan säännöllisesti Pietarin katulapsityötä sekä työskentelevän aktiivisesti Tshetsenian sodan vastaisessa liikkeessä. Noin ainakin. Niin, ja Brasilian katulapset, mitä olet tehnyt heidän eteensä? Ja toki kummilapsi Intiasta...
Muuten, leijonaurokset tappavat usein toisen uroksen pennut, käyttämättä ravinnokseen.
...älköön tietäkö, mitä oikea tekee. Siitä ei sen enempää.
Jellonat tai jotkut kissaeläimet olivat mielessäni. Nuo leijonathan eivät kuvaamassasi tilanteessa tapa omia jälkeläisiään.
...et vielä kuvannut esimerkkiä, joissa yksilö tappaisi omia jälkeläisiään.
Tosin minulla on mielessä, että esim. jonkun lajin koiras/jopa naaras saattaisi tappaa jopa niitä omiaan.
Näissähän, mitä kuvaat, "survival of the fittest"-hypoteesin alle menee tuo juttu.
... mutta ehkäpä tämä on jo sivussa palstan aiheesta.
Tiedätkö yhtään lajia (uskon että semmoisia tosin on) ihmisen lisäksi, jossa isän/äidin todettaisiin tappavan omia biologisia jälkeläisiään?
- Apinalaumoissa aggressiiviset urosyksilöt ovat tappaneet myös omia jälkeläisiään.
- En tiedä tutkivatko karhut ym. nisäkkäät (ja jos niin miten)onko naaraan poikanen omaa sukua vai ei, mutta uskoisin että eivät
- mainitsemani kalat ja liskot esim. syövät kyllä surutta vastaantulevat omat jälkeläisensä
- eräänlaisena tappamisena voidaan nähdä se, että esim. useat linnut hylkäävät munat/poikaset jos pesään tartuu hajuja ihmisestä
"Näissähän, mitä kuvaat, "survival of the fittest"-hypoteesin alle menee tuo juttu."
Millä tavoin tämä eroaa ihmisen elintaistelusta?
Esim. ainakin sikojen tiedetään syöneen omia poikasiaan.
Ja onhan näitä tapauksia, jolloin emo jättää ruokkimatta, tai vähemmälle ruokinnalle heikointa yksilöä.
Ja tapauksia, jolloin emo ei poikasistaan välitä lainkaan.
...aborttia voisi kyllä kutsua eläimelliseksikin teoksi, eläimiä loukkaamatta.
Näin kenties voisi. Tarhassa kasvatettavat eläimet esim. hopeaketut tappavat usein poikasensa, mitä ne harvemmin luonnossa tekevät. Samoin kotimarsut tappavat useammin poikasiaan kuin mitä luonnonvaraiset.
Eli kyllä, tästä voisi päätellä, että eläin on, aivan samoin kuin ihminen valmis tappamaan poikasensa, jos olosuhteet eivät poikaselle ole otolliset.
Voisitko sä olla se naaras, jonka kanssa voisin hellästi paritella ja sitten söisit mut? Kuulostaa aika kiihottavalta tavallaan päätyä naisen sisälle kokonaan :o)
Lintu onkin ainoa eläin, jossa naaraalla on uroksia suuremmat munat.
Kannattanet siis sitäkin, että huoltajuuskiistoissa lapset annetaan aina äideille?
Aloittajasta en tiedä, mutta minä ainakin olen sitä mieltä, että pääsääntöisesti lapset kuuluvat erossa äidilleen.
Poikkeus voidaan tehdä jos äiti on pahasti vaikkapa alkoholisoitunut tai muuten täysin kykenemätön hoitamaan lapsia.
Minusta ihan luonnollinen asia.
Niin se luonnossakin menee ja ihminenkin kuuluu luontoon.
Leijonanaaraat myös metsästävät ruuan, mutta urokset syövät ensimmäisinä.Urokset vain tappelevat keskenään ja löhöilevät auringossa.