Suomalaistutkija: Itämeren tilasta lietsottu kauhuskenaariota
Julkaistu 23.02.2005, klo 10.35
Kuva: Erkki Suonio / YLE
Suomalaistutkija ei pidä Itämeren lopullista tuhoutumista yhtä vääjäämättömänä kuin ruotsalaiskollegansa.
Ruotsin ympäristönhoitoneuvoston tiistaina antama selvitys kertoi, ettei Itämerta voida enää auttaa päästöjä vähentämällä.
Merentutkimuslaitoksen Itämeren tilan seurannasta vastaava johtaja Matti Perttilä sanoo, että tässä lietsotaan kauhuskenaariota, joka tosin perustuu todellisuuteen: Itämeri on noidankehässä, joka johtuu korkeista ravinnemääristä.
Ylen Radiouutisten haastatteleman Perttilän mukaan Itämeren suurin ongelma on nimenomaan ravinnepäästöt, kun taas esim. Välimerellä, jonka tila on Itämerta heikompi, on muita päästöjä, jotka saattavat meren kuolleeseen tilaan.
Ruotsalaistutkijat: ekosysteemi on takalukossa
Itämeren ekosysteemi on saattanut ravinnekuormituksen takia siirtyä uuteen tilaan, jonka muuttaminen vaatii paljon aiemmin arvioitua voimakkaampia toimia. Näin arvioivat Ruotsin ympäristönhoitoneuvoston tutkijat.
Ruotsin hallitukselle tiistaina selvityksensä luovuttaneen ympäristöneuvoston mukaan ekosysteemi on saattanut mennä takalukkoon uudenlaiseen yliravitsemuksen ja happikadon tasapainotilaan.
Nykyiset päästövähennystavoitteet ovat todennäköisesti riittämättömiä takalukon aukaisemiseen, tutkijat arvioivat.
Heidän mukaansa ongelma pitäisikin tiedostaa korkeimmalla poliittisella tasolla ja kaikkien alueen maiden työskennellä sen ratkaisemiseksi.
Ruotsalaistutkijoiden teoria selittäisi osaltaan sen, miksi toimet Itämeren kuormituksen vähentämiseksi eivät ole vähentäneet rehevöitymistä.
Tutkijoiden mukaan jo 1950-luvulla tapahtui jotain merkittävää. Happikato levisi meren syville alueille ja pohjaeläimistöä kuoli. He arvioivat, että ravinteiden, mm. typen ja fosforin päästöt mereen saavuttivat jo tuolloin kriittisen.
Selvityksen johtopäätös on, että Itämeren tilan palauttamiseksi päästöjä mereen voidaan joutua pienentämään alemmalle tasolle kuin ne olivat ongelman syntyessä.
Tutkijoiden mukaan Ruotsin ravinnepäästöt voitaisiin saada laskemaan vuoden 1940 tasolle 15 vuodessa, mutta sekään ei välttämättä riittäisi, jos olettamus uudesta tasapainotilasta pitää paikkansa.
Radiouutiset, STT
Julkaistu 23.02.2005, klo 10.35
Kuva: Erkki Suonio / YLE
Suomalaistutkija ei pidä Itämeren lopullista tuhoutumista yhtä vääjäämättömänä kuin ruotsalaiskollegansa.
Ruotsin ympäristönhoitoneuvoston tiistaina antama selvitys kertoi, ettei Itämerta voida enää auttaa päästöjä vähentämällä.
Merentutkimuslaitoksen Itämeren tilan seurannasta vastaava johtaja Matti Perttilä sanoo, että tässä lietsotaan kauhuskenaariota, joka tosin perustuu todellisuuteen: Itämeri on noidankehässä, joka johtuu korkeista ravinnemääristä.
Ylen Radiouutisten haastatteleman Perttilän mukaan Itämeren suurin ongelma on nimenomaan ravinnepäästöt, kun taas esim. Välimerellä, jonka tila on Itämerta heikompi, on muita päästöjä, jotka saattavat meren kuolleeseen tilaan.
Ruotsalaistutkijat: ekosysteemi on takalukossa
Itämeren ekosysteemi on saattanut ravinnekuormituksen takia siirtyä uuteen tilaan, jonka muuttaminen vaatii paljon aiemmin arvioitua voimakkaampia toimia. Näin arvioivat Ruotsin ympäristönhoitoneuvoston tutkijat.
Ruotsin hallitukselle tiistaina selvityksensä luovuttaneen ympäristöneuvoston mukaan ekosysteemi on saattanut mennä takalukkoon uudenlaiseen yliravitsemuksen ja happikadon tasapainotilaan.
Nykyiset päästövähennystavoitteet ovat todennäköisesti riittämättömiä takalukon aukaisemiseen, tutkijat arvioivat.
Heidän mukaansa ongelma pitäisikin tiedostaa korkeimmalla poliittisella tasolla ja kaikkien alueen maiden työskennellä sen ratkaisemiseksi.
Ruotsalaistutkijoiden teoria selittäisi osaltaan sen, miksi toimet Itämeren kuormituksen vähentämiseksi eivät ole vähentäneet rehevöitymistä.
Tutkijoiden mukaan jo 1950-luvulla tapahtui jotain merkittävää. Happikato levisi meren syville alueille ja pohjaeläimistöä kuoli. He arvioivat, että ravinteiden, mm. typen ja fosforin päästöt mereen saavuttivat jo tuolloin kriittisen.
Selvityksen johtopäätös on, että Itämeren tilan palauttamiseksi päästöjä mereen voidaan joutua pienentämään alemmalle tasolle kuin ne olivat ongelman syntyessä.
Tutkijoiden mukaan Ruotsin ravinnepäästöt voitaisiin saada laskemaan vuoden 1940 tasolle 15 vuodessa, mutta sekään ei välttämättä riittäisi, jos olettamus uudesta tasapainotilasta pitää paikkansa.
Radiouutiset, STT
Vastaukset 2
Vanhimmat
Makuasioista on helppo kiistellä. Ihan kuten ilmaston lämpenemisestäkin...
Sitten voidaan unohtaa että meillä on paljon pahempiakin ongelmia jotka olemme kaiken lisäksi itse aiheuttaneet kuten Itämeri.
Tai ehkä senkin saisi jotenkin Nestlen tai USA:n syyksi kun oikein yrittäisi.