Ateismihan on se, ettei usko jumalien olemassa oloon. Pohjimmiltaan ateismi on vain perusoletus eli ettei asioita ole olemassa ellei niiden puolesta ole näyttöä. Jumalia, enkeleitä, lohikäärmeitä, keijukaisia yms ei oleteta olevan olemassa, koska niiden olemassa olosta ei ole todisteita.
Mutta mitä todisteita meillä on sen puolesta, ettei näkymättömiä havaintojemme ulkopuolisia keijukaisia ole olemassa? Kysymys ei ole helppo eikä kunnon vastausta voi oikein edellyttääkään ja silti voimme sanoa, ettei keijukaisia ole olemassa. Toki voimme aina olla väärässä.
Sama problematiikka kuin keijukaisiin pätee teistien jumala-väitteisiin. Teistit yrittävät kuitenkin monesti vierittää todistustaakan ateisteille ja vaatia ateisteja todistamaan, ettei keijukaisia ... eikun jumalia ... ole.
Otan haasteen vastaan! Tässä todisteita sen puolesta, että persoonallinen ajatteleva materiaton universumin luoja-jumala ei ole mielekäs.
Todiste 1: Ajattelu ei ole mahdollista ilman aikaa
Nykyteorioiden mukaan myös aika syntyi alkuräjähdyksessä. Ajattelu on prosessi, missä ajatukset tarvitsevat ajan tapahtuakseen - ajatuksilla on järjestys. Täten ajaton ajatteleva persoona on mahdoton.
Todiste 2: Ajattelu ei ole mahdollista ilman materiaa
Kaikki tieteellinen todistusaineisto viittaa siihen, että ajattelu on aivojen prosessi. Tiedämme jopa missä aivojen osissa erilaiset kokemukset syntyvät. Tietoisuutemmekin muuttuu dementian ja aivojen rappeutumisen myötä. Pahasti muistisairas ei ole selvästikään enää samalla tavalla tietoinen ympäristöstään tai kykene selkeään ajatteluun. Tietoisuisuus voidaan sammuttaa anektesia lääkityksellä. Meillä on siis erittäin vahvat todisteet, että tietoisuus syntyy aivojen prosessien pohjalta. Tälläiset prosessit vaativat materian tai vähintäänkin energiaa tapahtuakseen. Ajatus, että ajatteleva persoona voisi olla olemassa ilman materiaa/energiaa, on kuin väittäsi auton olevan olemassa ilman atomeja.
Mutta mitä todisteita meillä on sen puolesta, ettei näkymättömiä havaintojemme ulkopuolisia keijukaisia ole olemassa? Kysymys ei ole helppo eikä kunnon vastausta voi oikein edellyttääkään ja silti voimme sanoa, ettei keijukaisia ole olemassa. Toki voimme aina olla väärässä.
Sama problematiikka kuin keijukaisiin pätee teistien jumala-väitteisiin. Teistit yrittävät kuitenkin monesti vierittää todistustaakan ateisteille ja vaatia ateisteja todistamaan, ettei keijukaisia ... eikun jumalia ... ole.
Otan haasteen vastaan! Tässä todisteita sen puolesta, että persoonallinen ajatteleva materiaton universumin luoja-jumala ei ole mielekäs.
Todiste 1: Ajattelu ei ole mahdollista ilman aikaa
Nykyteorioiden mukaan myös aika syntyi alkuräjähdyksessä. Ajattelu on prosessi, missä ajatukset tarvitsevat ajan tapahtuakseen - ajatuksilla on järjestys. Täten ajaton ajatteleva persoona on mahdoton.
Todiste 2: Ajattelu ei ole mahdollista ilman materiaa
Kaikki tieteellinen todistusaineisto viittaa siihen, että ajattelu on aivojen prosessi. Tiedämme jopa missä aivojen osissa erilaiset kokemukset syntyvät. Tietoisuutemmekin muuttuu dementian ja aivojen rappeutumisen myötä. Pahasti muistisairas ei ole selvästikään enää samalla tavalla tietoinen ympäristöstään tai kykene selkeään ajatteluun. Tietoisuisuus voidaan sammuttaa anektesia lääkityksellä. Meillä on siis erittäin vahvat todisteet, että tietoisuus syntyy aivojen prosessien pohjalta. Tälläiset prosessit vaativat materian tai vähintäänkin energiaa tapahtuakseen. Ajatus, että ajatteleva persoona voisi olla olemassa ilman materiaa/energiaa, on kuin väittäsi auton olevan olemassa ilman atomeja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä paras todiste ateismin puolesta ovat uskovien ns. todisteet jumalistaan. Mitään ei ole, eikä siksi ole pienintäkään syytä uskoa tuohon ei-yhtään-mihinkään. Uskovien uskonnollinen näkemys että "kaikki todistaa jumalasta" on todiste vain säälittävästä typeryydestä, jossa todellisuus yritetään muokata vastaamaan uskovan lapsellisia kuvitelmia.
Ja se että uskovat eivät koskaan ymmärrä mitä sana todiste edes tarkoittaa, ei ole millään lailla minun vikani. Tiedän että uskovalle riittää todisteeksi se, että kaatumaseuran varajeesus todistaa jumalasta ja sätkii lattialla siansaksaa sönköttäen. Mutta sellaisella ei tietenkään ole mitään tekemistä todisteen kanssa, vaikka sitä onkin uskovan aivoilla mahdotonta ymmärtää.
Uskovaiset vinkuvat siitä, etteivät ateistit hyväksy uskovaisten henkilökohtaisia kokemuksia yliluonnollisesta todisteeksi luojan olemassaolosta. Nostan esille yhden yliluonnollisen todisteen, jonka näki kymmenettuhannet uskovaiset yhtäaikaa. Kyseessä on Fatiman Neitsyt Marian ihme. Mitä mieltä tämän ihmeen todistusvoimasta ovat esimerkiksi nimimerkit 'ei-kirj' ja 'Mark5'? Ai ei kelpaa? Eivät ole oikeita uskovaisia vaan Saatanan kirkon katolilaisia vääräuskoisia?
https://en.wikipedia.org/wiki/Miracle_of_the_Sun
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fatiman_Neitsyt_Maria
Hindulaisuuden parissa tunnetaan tuhatkertainen määrä erilaisia ihmeitä ja ihmetekoja kristinuskoon verrattuna. Kuitenkaan yksikään ainoa kristitty ei hyväksy näitä minkäänlaiseksi todisteeksi, vaikka samaan hengenvetoon vaatii että meidän pitäisi hyväksyä todisteiksi hänen esittämänsä kristinuskon ns. ihmeet.
Toisin sanoan tyypillinen kaksinaismoralistinen kristitty vaatii muita hyväksymään todisteeksi sellaista, mitä kristitty ei itsekään hyväksy todisteeksi. Eikä koskaan edes tajua kuinka säälittävän typerää sellainen käytös on.
En tunne kyseistä tapahtumaa ja siihen liittyviä kertomuksia, mutta näin lähtökohtaisesti en pidä totena "todistuksia" siitä, että neitsyt Maria olisi ilmestynyt ja puhunut jotakin...
En pidä totena kertomuksia, joiden mukaan Maria olisi ollut neitsyt tullessaan raskaaksi ja synnyttäessään Jeesuksen.
En pidä totena väitteitä, joiden mukaan ihminen on henki tai sielu, joka asuu ruumiissa ja jatkaa elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen joko tuonelassa tai paratiisissa tai jossakin välitilassa.
Miksi siis pitäisin totena väitteitä, joita miljoonat ihmiset sanovat todeksi, mutta ne pitävät sisällään esimerkiksi neitsyt Marian ilmestymisen ja puhumisen nykyään eläville ihmisille?
Pidän mahdollisesti totena järkeviä asioita, joita emme voi tietää tai todistaa, mutta tuollaiset kuvaamani ilmestykset eivät ole kovin järkeviä, joten niitä ei ole syytä pitää kovin todennäköisesti totena - on hyvin todennäköistä, että ne eivät ole todiste sen puolesta, että ihminen jatkaisi elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen henkenä tai sieluna.
On tietysti mahdollista, että olen erehtynyt, mutta ei se kovin todennäköistä ole.
Minäkin luulin kerran olevani väärässä, mutta erehdyin. Miten sinä saat voimaa elämässäsi jatkaa, vaikka näet että kaikki ovat sinua typerämpiä? Itselleni se on tuottanut vaikeuksia usein?
trolli
"Pohjimmiltaan ateismi on vain perusoletus eli ettei asioita ole olemassa ellei niiden puolesta ole näyttöä. "
Jonkin asian olemassa olo ei edellytä ulkopuolista havainnoitsijaa.
Näytön puute ei ole todiste sen puolesta, että jotakin ei ole olemassa: se on todiste siitä, että on syytä käydä Gigantissa tai Powerissa ja ostaa itselle uusi näyttö.
"Jonkin asian olemassa olo ei edellytä ulkopuolista havainnoitsijaa."
Olemassaolo vaikuttaa olevan yliarvostettua, koska vaikka se onkin relevanssin *välttämätön* ehto, niin se ei kuitenkaan ole sen *riittävä* ehto... Käytännössä tilanne on se, että vain niillä asioilla, jotka ovat *sekä* vähintään potentiaalisesti havaittavissa, *että* kannattavasti hyödynnettävissä on merkitystä.
Eli, koska sellaisia ei-havaittuja asioita, jotka ehkä *mahdollisesti* voisivat olla olemassa, on äärimmäisen paljon enemmän kuin sellaisia, jotka ovat *käytännössä* havaittavissa olevia, kannattaa tietysti tehdä priorisointeja, mm. sen osalta, että minkälaisen havaintotekniikan kehittämiseen ja minkätyyppiseen pohdintaan väistämättä rajallisia resursseja allokoidaan...
"Todiste 1: Ajattelu ei ole mahdollista ilman aikaa.
Nykyteorioiden mukaan myös aika syntyi alkuräjähdyksessä. Ajattelu on prosessi, missä ajatukset tarvitsevat ajan tapahtuakseen - ajatuksilla on järjestys. Täten ajaton ajatteleva persoona on mahdoton".
Todiste 2: Ajattelu ei ole mahdollista ilman materiaa".
Alkuräjähtänyt maailma? Räjähti kerralla koko maailman avaruus eri planeetoiksi ja synnytti jopa ajan? "Räjähtikö" kerralla taivaankappaleet radalleen, kuun auringon ja tähdet ym. planeetat ja ajoitti jopa ajan? Iankaikkisen Jumalan valtaisalla voimalla ihmisen ajatus maailman "räjähtämisestä" on jopa mahdollista. Meneehän se yli käsityskyvyn.
Mistä esim. auringon valtava kuumuus, sen tulihehku on peräisin ja maan sisällä oleva tuli ja kuinka ne järjestyi juuri oikeaan paikkaan tekemään sen mikä niiden elintärkeä tehtävä on maailman kaikkeudessa? Mistä tulee ikuisuus jolle ei ole loppua? Mistä avaruus joka ei lopu?
Mikä pitää tätä kaikkea maailmaa ja sen planeettoja valtavassa avaruudessa pyörimässä radallaan tietyssä järjestyksessä ja ajassa vuorokaudet, vuodet toisensa perään?
Pelkkä ihmisen ajatus toisi tähän kaikkeen äärettömään viisaaseen ajatukseen ja järjestykseen täydellisen kaaoksen ja kaikki rysähtäisi mahdottomuuteensa. Yltääkö siihen oma ajatuksesi?
Eikö tuohon kaikkeen tarvittu juuri se ääretön viisauden ajatus joka kaiken järjestyksen sai aikaan?
Kuka tai mikä voima aiheutti tuon valtaisan "räjähdyksen"? Mistä siihen tuli materia josta kaikki rakentui, maa, vesi, kaikki sen elollinen elämä. Mistä ne sai viisaimmat ajatukset ja kehityksenvoiman?
Mistä tuli viisaus kätkeä elämä pieneen siemeneen, jossa on jo koko elämä kätketty kun ne saa voimansa maasta, vedestä, auringosta jotka ensin luotiin niille ravinnoksi. Näissä kaikissa näemme Jumalan syvintä, ikuista ajatuksen viisautta joka ei muutu, se on ikuinen järjestelmällinen ajatus joka kestää täällä maan päällä ja yli kuoleman rajan iäti taivaassa.
Ihmisten ajatuksilla ei näytä aina olevan viisasta järjestystä. Maailman looginen ajatus ja järjestys selviää kyllä jos sen haluaa tietää ja se löytyy Raamatusta. Omille ihmisen oletuksille siinä äärettömässä viisaudessa ei ole sijaa koska ne on tutkittava toisesta näkökulmasta. Ihminen voi vain ihmetellä tuota viisasta ajatuksen valtasuuruutta.
Elämä maan päällä alkoi kun "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä".
Ajattelu joka käy hetkessä ei tarvitse maailman ajassa eläessä aikaa. Ajatus toimii sekunnin murto-osassa ilman aikaa koska se ei ole nähtävissä olevaa materiaa.
Ajatuksia on dementikoillakin vaikka looginen järjestys voi muuttua, siinä on ihmisen osa kun materia (=hengen kotelokuori) rappeutuu ja kuolee pois. Sielu ja henki elää siitä huolimatta.
Henki vapautuu tästä materian kuoresta ja muuttaa olomuotoaan ikuisuuteen jossa ajattelulle ei ole mitään maallisia rajoja.
Suurimpaan osaan kysymyksistäsi löydät vastauksen muutaman minuutin googlettamisella. Auringon lämpö syntyy fuusioreaktiossa.... Alkuräjähdys on huono suomennus, koska kyseessä ei ole räjähdys. Big Bang on parempi nimike, Kyseinen vallotseva teoria on niin tunnettu, että siihen kannattaa tutustua ihan yleissivistyksen vuoksi.
Kannattaa myös perehtyä käsitteeseen antropomorfismi:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Antropomorfismi
Mikäli jumalaton ei ole oikeasti elänyt jumalatonta elämää, silloin hän ei voi myöskään tietää Jumalan olemassa olosta mitään, mikäli Jumala ei ole hänelle suonut sitä. Ei ihminen voi tuntea Jumalan armoa ja rakkautta, mikäli ei ole ekana käynyt elämässään pohjilla .Näin se menee sanokaa mitä sanotte. Kaikki ollaan luotu etukäteen ja ihmiset on luotu täyttämään ne.
Tämä ei ole mitään uutta: jotkut henkilöt vain eivät osaa elää ilman addiktiota. Juopoista tulee uskovia jne. He eivät kestä tavallista ja tylsää arjessa elämistä.. heidän täytyy olla aina jossakin pilvessä: pillereillä tai humaltuneena uskosta.