Olen jo pidempään pohtinut tätä "jumala antaa anteeksi" juttua. Kysympä siis teiltä uskovilta: Haluatteko te todella jakaa kuolemanjälkeisen elämänne pedofiilien, raiskaajien ja murhaajien keskellä? Koska hehän eivät teoistaan huolimatta mene helvettiin, jos he kuolinhetkellään ovat uskossa jumalaan (kuten moni tuntuu kiinnijäätyään olevan), ja silloin pääsee taivaaseen?
(olettaen taas, että taivas, helvetti ja jumala ovat olemassa)
(olettaen taas, että taivas, helvetti ja jumala ovat olemassa)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki synnit saa alkuunsa rakkaudettomuudesta.
Synnintekijät ovat siis itsekkin uhreja. Jos olen saanut itse paremmat kortit elämään, niin miksi tuomitsisin ne jotka ovat saaneet huonommat.
Taivaassa jokainen kokee olevansa rakastettu joten siellä ei ole enää syntiä, eikä tarvetta tuomita toisia.
Tuomitset toiset koska sinun elämästäsi puuttuu rakkautta, joten olet itsekkin uhri.
Pedoffiili, murhaaja, raiskaaja yms. ovat samalla tavalla itse uhreja. Mieti mikä saisi sinut tekemään näitä tuomitsemiasi tekoja, ja sen jälkeen mikä sai sinut tuomitsemaan nämä rikolliset. Löydät varmasti paljon yhtäläisyyksiä.
Pyydä sinäkin Jeesusta tulemaan elämääsi, niin oma elämäsi tulee täyteen rakkautta, eikä sinulla ole enää mitään syytä tuomita toisia.
Tiedätkö, että loukkasit minua juuri aika helvetisti sanomalla minua pedofiilien ja raiskaajien kaltaiseksi. Ja vielä se, että elämästäni puuttuu rakkaus. Millä oikeudella alat puhumaan minun elämäni rakkaudettomuudesta, kun et minua edes tunne? tuomitsit juuri minut, joten puuttuuko sinun elämästäsi rakkautta?
Sinusta en tiedä, mutten ole ajatellut alkavani raiskailemaan pikkulapsia, tai silpomaan ihmisiä hengiltä. Mikään elämäni tapahtuma ei saisi minua tekemään pahaa yhdellekkään lapselle, mutta tappaa voisin, itsepuollustukseski tai suo´jellakseni jotakuta toista.
En voi käsittää tuota, miten kaikki ne, jotka uskovat raamatun sanomaan, pitävät uskottomia tunteettomina ja rakkaudettomina ihmisinä. Itse en ole koskaan epäillyt kenenkään rakkautta tuosta vain. Ällöttävää.
Tarkoitukseni ei ollut loukata. Enkä sanonut sinua rakkaudettomaksi. Sanoin että tarvitaan enemmän rakkautta.
Sanoin että rakkaudettomuus on tekijä näihin kauheuksiin, niin kuin toisen tuomitsemiseenkin.
Jos sinä et syyllisty näihin kauheuksiin niin olet saanut paremmat kortit tähän elämään. Jos kuitenkin syyllistyt näiden tuomitsemiseen et sinäkään ole saanut neljää ässää ja jokeria päälle.
Eli se on sinusta ihan okei panna jotain kolmivuotiasta kersaa ja hirttää se sitten kunhan on ensin pitänyt sitä kellarissa kolme kuukautta vankina? Voi voi pientä setää, kun ei se ole saanut tarpeeksi rakkautta lapsena.
Itse en pysty tuollaista hyväksymään IKINÄ vaikka tekiän elämä kuinka surkea olisikin. Ehkä anteeksiantaminen tuollaisesta teosta on jotain mihin onneton pakanaparka ei pysty. Huolehtikaa te vain omistanne, mutta tietyissä piireissä kosto elää.
En puolusta niitä kauheuksia, mutta en halua tuomita niitä ihmisiä jotka tekevät niitä.
Ne on jo tuomittu tyhmyyteen yms. vain rakkaus voi parantaa tällaiset ihmiset. Sanoit itse että kosto elää, ja kostoa se on niilläkin.
Venäjällä olevan koulukaappauksen jälkeen uutisissa joku psykiatri sanoi, että näistä lapsista jotka pelastuivat tulee jatkossa näitä uusia itsemurha kandinaatteja.
Samoin kun sinua on tuomittu niin sinä automaattisesti alat itse tuomitsemaan.
Jos siis sinua on armahdettu niin olet itse valmis armahtamaan.
Eikö rakkaudettomuus ole silloin näille häiriökäyttäytymisille yhteinen tekijä?
Olen aikanaan ollut myös itse kova tuomitsemaan toisia. Kunnes ymmärsin että se on yksi rakkaudettomuuden muoto siinä kuin joku muukin teko. En ollut siis yhtään parempi kuin ne jotka halusin tuomita.
Oletko katsonut esim. paha maa elokuvan. Millainen kierre lähti yhdestä kopiokoneella tehdystä setelistä.
Yritän nykyään antaa mahdollisimman nopeasti anteeksi vaikka olisi tapahtunut mitä. Ja teen sen itseni takia, muuten minutkin on tuomittu. Muihin en pysty vaikuttamaan, mutta itseeni pystyn.
ehkä se setä on itse kokenut saman kolmevuotiaana ja haluaa kostaa...
ei sekään ole silloin hyväksynyt että sille on tehty niin ihan niin kuin sinä ja senpä takia olisi hyvä antaa anteeksi. Mutta se onkin sitten vaikeaa
Jos sinun lapsellesi tehtäisiin jotain kamalaa, opettaisitko hänetkin vain antamaan anteeksi? Ettei se setä tahtonut sinulle mitään pahaa, vaan sitä setää ei rakastettu tarpeeksi kun se oli pieni?
Ja taas aloit minua tuomitsemaan. Tiedoksesi, ettei minulle ole ikinä tapahtunut mitään hirveää, muuta kuin koulukiusaamista, ja suurimmalla osalla ihmistä niitä pahoja koulumuistoja taitaa olla. Onko se niin väärin pitää hirviöitä hirviöinä? Tuskin monella ihmisellä oli jotain Jammua kohtaan sympaattisia ajatuksia.
Onneksi olkoon sille että pystyt antamaan tuollaiset kauheukset anteeksi. Sinulla taitaa olla asiat hyvin, ja toivottavasti niin sujuu jatkossakin.
Olen itse kokenut kovia aikoja, joita on ollut vaikea antaa anteeksi. Olen myös monta kertaa kironut jopa syntymäpäiväni ja valittanut miten yhden ihmisen elämään voi mahtua niin paljon kärsimystä. Kärsimys on mennyt usein yli sietokyvyn, jossa on tuntunut että kuolema olisi lottovoitto.
Elämässä on kuitenkin lainalaisuus, kenellä on annetaan lisää ja keneltä puuttuu otetaan loputkin pois. Siksi on todella vaikea kääntää suuntaa, käytännössä ollaan heti oravanpyörässä. Paha vetää puoleensa pahaa ja hyvä vetää puoleensa hyvää.
tuntui että elin yli 30 vuotta helvetissä, ja vasta anteeksi antamalla olen saanut suunnan käännettyä. Minä tarvitsin Jumalaa siihen, koska itse en pystynyt enää ajattelemaan positiivisesti, vaikka kuinka yritin.
Kysyit jos minun lapsille tehtäisiin jotain, niin opettaisinko heillekkin vain antamaan anteeksi. Ei ole muuta vaihtoehtoa muuten heidätkin on tuomittu kostoon katkeruuteen yms. Kosto voi tuntua ensin hyvältä, mutta siitä seuraa vain uusi kosto.
Kiusaajalle alistuminen ei ole kuitenkaan anteeksi antamista. Eli tekoa ei kuulu hyväksyä.
Kysyt myös onko väärin pitää hirviötä hirviönä.
Hirviö on hirviö mutta jos se suostuu muuttamaan elämänsä niin rakkaus on ainoa mahdollinen tie siihen. Tuomitsemalla se jatkaa hirviön töitä ja silloin uhreja tulee lisää, ja jälleen uhreista tulee uusia hirviöitä.
Olemme siis lopulta kaikki yhdessä muokkaamassa tätä yhteiskuntaa hyvään tai pahaan. Rakkaudella, anteeksi antamisella, toisen nostamalla ylös yms. voimme muuttaa maailmaa enemmän kuin ymmärrämmekään, samoin käy myös silloin kun lyömme lyötyä.
Tietysti yhteiskunta yms. joutuu antamaan rajat, mutta se onkin rakkautta.
En todellakaan halua sinua tuomita, vaan haluan sinulle pelkkää hyvää.
>>Haluatteko te todella jakaa kuolemanjälkeisen elämänne pedofiilien, raiskaajien ja murhaajien keskellä?rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen) ei noita tekoja muistella ja ne teot "nollataan"(annetaan anteeksi/poistetaan olemasta) ja "he" eivät enää ole "niitä" jotka tälläsiä harjoittavat.
Samoin uhrien osa on lohdullinen heidän helvettinsä loppuessa ei nuo tuskat ajatukseen astu ja ymmärryksen kautta anteeksianto on mahdollinen.
On hyvä muistaa sellainen asia että,,jos olosuhteet ja elämän-tilanteet ja lähtökohdat olisivat kohdallamme samat tai yhtälaiset voisimme ehkä sortua "pahaan" samalla vakavuudella kuin nuo onnettomien olosuhteiden ja lähtökohtien ihmiset.
Teot ovat ehdottomasti tuomittavia, mutta ihmiset siellä tekojen takana voivat ja lopulta oppivat hyvyyden ja todellisen rakkauden edellyttäen että heille siihen todelliset mahdollisuudet annetaan.
Onko Jumala oikeudenmukainen?
Mielestäni Hän on erittäin oikeudenmukainen. Jos Jumala on antanut mainitsemillesi henkilöille anteeksi, mitä minä voisin sanoa vastaan?
He ovat sovitettuja ja pelastettuja kuten minäkin.
Taivaassa iloitaan heidän pelastumisestaan. Miksen minä voisi tehdä samoin?