OSA I
Raamatun mukaan kärsimys on tullut maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihmisten elämässä on monenlaista kärsimystä ja tragediaa, mikä on kauhean surullista sillä kärsimys tuottaa kipua ja tuskaa eikä kärsimyksissä viipyminen ole kenellekään helppoa. Monilla on myös taipumusta ajatella että se joka kärsii enemmän, on suhteessa toisiin jotenkin syntisempi, kuin ne jotka kärsivät vähemmän. Yhtä kaikki, Jeesus kuitenkin opetti että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja rikkoneita sillä Hän sanoi:
” Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." (Luukkaan evankeliumi 13. luku)
Siis kaikki ihmiset ovat ANSAINNEET kärsimyksen, eikä koko maailmassa ole yhtäkään ihmistä joka EI olisi ansainnut kärsimystä sillä kaikki ovat syntisiä. Siksi Jeesus opettaa että heidänkin joilla ei itsellään näyttäisi olevan erikoisempia kärsimyksiä-, ottaisivat opikseen nähdessään muiden kärsimyksiä, sillä vaikka kärsimys aina on inhimillinen tragedia, niin meidän kaikkien tulee ymmärtää suurempi kuva: kärsimys muistuttaa maailmassa olemassaolollaan ihmiskuntaa siitä että olemme syntiinlangennutta sukua ja että me kaikki tarvitsemme kipeästi parannusta, sillä muuten me hukumme!
Vaikka kenelläkään meistä ei ole varaa osoittaa sormella enemmän kärsiviä, niin on syytä jokaisen ihmisen ymmärtää että kärsimysten kautta Jumala kurittaa syntiinlangennutta maailmaa niinkuin rakastava Isä kurittaa lapsiaan. näiden omaksi parhaakseen että he oppisivat erottamaan mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä väärin ja mikä oikein. Omista ja toisten kärsimyksistä tulisi siis ottaa opikseen, tulla nöyräksi Jumalan edessä ja oppia ymmärtämään ettei Jumala ihmiskuntaa kurita epäoikeudenmukaisesti vaan sen kautta että IHMINEN ITSE on se joka kaiken kärsimyksen koko maailmassa aiheuttaa. Ei Jumala kärsimystä maailmaan tuo vaan ihminen tuo sen maailmaan tekemällä syntiä, vihaamalla veljeään ja kaikella vääryydellä. Jumala sallii ja on johtanut asiat siten, etteivät ihmiset pääse pahanteoistaan ”kuin koira veräjästä” niin että ihminen pahaa tehdessään joutuu myös kärsimään pahuuden seuraukset. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, pitää niin hyvin paikkansa tässä maailmassa.
jatkuu:
-------------------------------------------
Raamatun mukaan kärsimys on tullut maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihmisten elämässä on monenlaista kärsimystä ja tragediaa, mikä on kauhean surullista sillä kärsimys tuottaa kipua ja tuskaa eikä kärsimyksissä viipyminen ole kenellekään helppoa. Monilla on myös taipumusta ajatella että se joka kärsii enemmän, on suhteessa toisiin jotenkin syntisempi, kuin ne jotka kärsivät vähemmän. Yhtä kaikki, Jeesus kuitenkin opetti että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja rikkoneita sillä Hän sanoi:
” Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." (Luukkaan evankeliumi 13. luku)
Siis kaikki ihmiset ovat ANSAINNEET kärsimyksen, eikä koko maailmassa ole yhtäkään ihmistä joka EI olisi ansainnut kärsimystä sillä kaikki ovat syntisiä. Siksi Jeesus opettaa että heidänkin joilla ei itsellään näyttäisi olevan erikoisempia kärsimyksiä-, ottaisivat opikseen nähdessään muiden kärsimyksiä, sillä vaikka kärsimys aina on inhimillinen tragedia, niin meidän kaikkien tulee ymmärtää suurempi kuva: kärsimys muistuttaa maailmassa olemassaolollaan ihmiskuntaa siitä että olemme syntiinlangennutta sukua ja että me kaikki tarvitsemme kipeästi parannusta, sillä muuten me hukumme!
Vaikka kenelläkään meistä ei ole varaa osoittaa sormella enemmän kärsiviä, niin on syytä jokaisen ihmisen ymmärtää että kärsimysten kautta Jumala kurittaa syntiinlangennutta maailmaa niinkuin rakastava Isä kurittaa lapsiaan. näiden omaksi parhaakseen että he oppisivat erottamaan mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä väärin ja mikä oikein. Omista ja toisten kärsimyksistä tulisi siis ottaa opikseen, tulla nöyräksi Jumalan edessä ja oppia ymmärtämään ettei Jumala ihmiskuntaa kurita epäoikeudenmukaisesti vaan sen kautta että IHMINEN ITSE on se joka kaiken kärsimyksen koko maailmassa aiheuttaa. Ei Jumala kärsimystä maailmaan tuo vaan ihminen tuo sen maailmaan tekemällä syntiä, vihaamalla veljeään ja kaikella vääryydellä. Jumala sallii ja on johtanut asiat siten, etteivät ihmiset pääse pahanteoistaan ”kuin koira veräjästä” niin että ihminen pahaa tehdessään joutuu myös kärsimään pahuuden seuraukset. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, pitää niin hyvin paikkansa tässä maailmassa.
jatkuu:
-------------------------------------------
Vastaukset 6
Vanhimmat
OSA II
Miten ihminen sitten reagoi kärsimykseen? Ottavatko ihmiset yleensä opikseen kun näkevät pahojen töidensä seuraukset? Nöyrtyykö ihminen tavallisesti, nähdessään tai kokiessaan kärsimystä ja tunnustaako Jumalan edessä tehneensä syntiä? Rukoileeko parannuksen armoa itselleen ja lähimmäiselleen?
Tällainen on hyvin harvinaista. Useimmiten ihminen ei ota opikseen mitään, ei tee parannusta eikä äkkää kärsimyksestäkään olevansa itse väärä ja pahasydäminen. Monesti on niin että vaikka Jumala miten kovasti kurittaisi jotain ihmistä niin hän ei sittenkään tunnusta vääryyttään, vaan jatkaa kaikesta huolimatta vääryydessään ja sydämensä paatumuksessa:
” Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.” (Johanneksen ilmestys 16:10-11)
Olen pannut merkille että ihminen voi olla niin paatunut että hän jopa alkaa tekemään kärsimyksestään gloriaa, kunniaa. Tällaista on nähnyt mm. suurten luonnonkatastrofien jälkeen kun on noussut esiin jumalattomia ihmisiä kyselemään: ”Missä Jumala oli kun tämä tapahtui?” -Ikään kuin olisi Jumalan syy se että maailmassa on niin paljon kärsimystä. Mutta ihminen itse aiheuttaa sen kaiken itselleen, yksityisesti ja yhteisöinä, kansakuntinakin ja viimein koko syntiinlangenneena maailmana. Jumala sallii silloin kaiken sen horjua ja pettää mihin ihminen Jumalan sijasta panee toivonsa, kuten jokapäiväisen leivän tukeen, kuolemattomuuteen, terveyteen, ystävien apuun, rikkauksiin, lääketieteen ja kehityksen apuun jne. Kaikki se sortuu mitä ihminen Jumalan sijasta pitää epäjumalanaan.
Ihmislaji on pahuudessaan kehittynyt jo niin pitkälle että on alettu glorifioida kärsimystä siten että julkisesti noustaan syyttämään ja kyseenalaistamaan Jumalaa. saatetaan ajatella että kun on kärsitty kovia koettelemuksia niin on ansaittu jonkinlainen kuviteltu ”oikeus” kysenalaistaa Jumalaa. Mutta vähän on niitä jotka tekevät parannuksen. Kärsimyksistä ei ole uskovaisenkaan elämä vapaata, sillä meissä uskovaisissakin vielä tmän elämän ajan riippuu kiinni synti ja kuolevaisuus, joten myös me olemme kärsimyksen alaisia ja tarvitsemme muistutusta kuolevaisuudestamme, ettemme unohtaisi olevamme kadotuksenalaisia omassa varassamme ja että hädässämme kääntyisimme Jumalan puoleen, tunnustamaan syntimme ja ottaisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen armoevankeliumin vastaan kuolemattoman sielumme turvaksi hädän päivänä.
Vielä on ehkä syytä tähän puhua muutama sana esim. Job olis suuri kärsijä Raamatussa. Sen lisäksi että kristitty tai vaikka ei-kristitty viisas ihminen nähdessään tai kokiessaan kärsimystä, pelkää Jumalaa ja kauhistuu omaa ja luomakunnan syntistä tilaa johon olemme kaikki yhdessä joutuneet, ja itkien kavhataa sekä rukoilee armoa synneistään, niin joutuessaan lähimmäisen vierelle joka kärsii, on syytä panna käsi suulleen ja kulkea hiljaa, sillä Jobinkaan ystävät jotka alkoivat vastoin Jeesuksen opetusta selvittää Jobin olevan syntisempi suhteessa muihin, -eivät saaneet Jumalalta kiitosta vaan he puhuivat taitamattomasti ja saivat Jumalan vihan päälleen.
Yksikään, korostan yksikään meistä ei ole vapaa nii ettemmekä mekin ansaitsisi sen mikä meitä kohtaa. Tämä maailma alkaa olla jo niin kauhean syvällä pimeydessä ettei se enää kavahda eikä kauhistu omaa tilaansa edes nähdessään pienen afrikkalaisen lapsen kuolevan nälkään. Maailmassa olisi kuuleman mukaan tarpeeksi ruokavaroja ja elintarvikkaita riittäisi kaikille jos kaikki jaettaisiin oikeudenmukaisestoii ja tasapuolisesti. Voi olla ettei nykyinen maapallomme enää kykene ruokkimaan kaikkia, sillä Herran käsi on raskaana luomakunnan päällä. Eikä yksikään kansa ole vapaa ja syytön. Mea culpa!
Kirjoituksesi mukaan olemme jo syntyessämme Jumalan tahdon vastaisia, synnymme vanhempiemme nautiskelun seurauksien vaatimuksista vastoin omaa tahtoamme maailmaan.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan, kotipaikkaansa, elinolosuhteitaan, uskonnollista ympäristöään, ei niin yhtään mitään ja kuitenkin hänet pakotetaan elämään josta yksikään ei ole tullut kertomaan selvinneensä hengissä. Seuraus on kaikissa tapauksissa kuoleman kärsiminen.
Lupaat tulkitsemasi uskon nimissä kärsimystä kärsimyksen perään koska jokainen on syyllinen johonkin josta me emme edes tiedä varmuudella.
Olemme siis tuomittuja kärsimykseen teosta joka on tehty tuhansia ja taas tuhansia vuosia sitten, vuoksemme on joutunut kärsimyskuolemaan olento kaksi tuhatta vuotta sitten.
Voitko nyt avata tällaiselle maallikolle mistä on kysymys. Mitä sinä ja minä olemme tehneet ja teemme sellaista, että meidän vuoksemme on pitänyt jonkun kuolla kärsien tuhansia vuosia sitten.
Ilman tuota tietoa vanhempien päätös tehdä lapsia voi olla rikos ihmisyyttä vastaan sen lisäksi, että se on Jumalan tahdon vastaista.
Minusta tuo kirjoituksesi yhdessä palstalla esitettyjen Raamatuntulkintojen kanssa jättää vaikutelman, ettei kelpoisuusehdot täyttävää ihmistä taivaan perilliseksi yksinkertaisesti voi löytyä.
"Minusta tuo kirjoituksesi yhdessä palstalla esitettyjen Raamatuntulkintojen kanssa jättää vaikutelman, ettei kelpoisuusehdot täyttävää ihmistä taivaan perilliseksi yksinkertaisesti voi löytyä."
Juuri näin! Hyvin oivallettu. Jos meitä katsotaan omassa itsessämme niin asia on noin, mutta tähän tulee ratkaisuksi evankeliumi. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa sovittamaan syntiinlangenneen ihmiskunnan synnit. Emme siis ole syyttömiä vaan armahdettuja. Armahdettuina "syyttömiä" jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Perisynnistä opettaa Vähä-Katekismuksen liitteenä oleva piispa Eino Sormusen kristinoppi seuraavasti:
" Syntiinlankeemuksessa (ensimmäisten ihmisten siis) Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Ihminen mieltyi pahaan. Hänellä ei enää ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa vaan itseään ja maailmaa. Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi. Tästä sisäisestä turmeluksesta johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi" (21. ja 22. kohdat)
Asia ei siis ole ollenkaan niinkuin tavallisesti ajatellaan että ihminen tulee syntiseksi, tekemällä syntiä. Tästähän johtuisi että se joka ei vielä ole tehnyt yhtään syntiä, ei olisi syntinenkään. Sen sijaan Raamatun opetus on päinvastoin: Ihminen tekee syntiä koska ON syntinen, siis luonnostaan ja syntyjään! Samalla tavalla kuin puu ei voi kasvaa muunlaisia hedelmiä paitsi oman lajinsa mukaisia.
Ihmissuku on menettänyt puhtautensa, viattomuutensa ja alkuvanhurskauden tilansa, josta olisi voitu sanoa että tuolloin, ennen syntiinlankeemusta, ihminen oli vielä synnitön syntyessään. Mutta tämä Aadamin ja Eevan lankeemus aiheutti sen että turmeltuneisuus, valuvika siirtyy meihin perintönä jota sairastaa koko ihmislaji. Raamattu sanookin:
""Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." (Room. 3:10-12)
Emme toki ole syntyessämme, kun vielä emme ole kyenneet tekemään yhtäkään syntiä, -syyttömiä, vaan vakluvikaisia, pilallisia joista ei voi mitään hyvää tullakaan.
Ainoa syys siihen ettei äsken syntynyt vauva ole vielä tehnyt yhtään tekosyntiä on, ettei se KYKENE vielä siihen. Heti kun se vaan kykenee, se alkaa myös tekemään syntiä vaikka se kasvatettaisiin pullossa, eristyksissä koko muusta maailmasta. Ihminen alkaa tehdä syntiä LUONNOSTAAN koska hän on syntyessään viallinen "liha" (Joh. 3. luku). Tällaisia me olemme.
Emme siis kärsi vanhempiemme syntien tähden, vaan omasta syystämme. Emme ansaitsisi edes syntyä maailmaan. Voimme kantaa isiemme tekemien syntien seurauksia koko elämämme ajan, kuten Raamattu sanoo:
" Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat" (2. Moos. 20:5)
Mutta kärsimyksemme olemme itse kukin ansainneet sillä me olemme kaikki hankkineet päällemme Jumalan kirouksen synneillämme.
Vain Kristuksen armotyö poistaa syntien paljouden ja korjaa sen mikä on mennyt rikki. Muuta toivoa ei ole koko taivaankannen alla. Kaiki ihmisen oma työ on pelkkää kirousta, syntiä ja turhuutta siinä mielessä että jos sen kautta ajatellaan Jumalan edessä kelpaavaisuutta. Tästä on nyt esitetty vahvat Raamatun todistukset ja tähän Kristuksen kirkon usko on aina perustunut!
Ei kuitenkaan pidä jäädä "tuleen makaamaan" sillä Lapsi on meille syntynyt! Autuus on meille annettu. Jumalan Poika kärsi ja otti päälleen kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit niin että jokainen kuin uskoo Hänen päälleensä se tulee autuaaksi eikä pidä koskaan hukkuman. Jumala ei siis jättänyt luotujaan kuleman ja synnin valtaan!
Pian on taas joulu ja muistamme seimen Lasta joka tuli maailmaan vapahtamaan synnin orjia! Autuus on kaikille auki! Kaikille!
Mutta "Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? " (Jesaja 53:1)
Huomautan vielä että vaikka äsken syntynyt ei kykene tekemään syntiä, samoin kuin äsken syntynyt kauriinvasa ei kykene heti ottamaan jaloilleen, mutta HALU syntiin ja tekemään pahaa, on ihmisessä jo syntymästä, samoin kuin kauriinvasalla on halu päästä jaloilleen.
Raamattu sanoo:
"Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä." (Job 15:14-16)
Job.3:11 Biblia (1776) Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani? Job.10:18 Biblia. Miksis minut annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!