En ole varma olenko koskaan tuntenut Pyhän Hengen läsnäoloa. Miltä se tuntuu, kun Pyhä Henki täyttää sydämen?
Pyhän Hengen tunne
Ihmetelyä
11223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tulit juuri oikealle palstalle saadaksesi analyyttisen ja asiantuntevan vastauksen kysymykseesi. Et tosin saa sitä vastausta minulta, mutta jospa Dogmatikos vastaisi sinulle.
ps tunnetko trollauksen ja oletko somessa eka kertaa?
Hän kysyi, oletko koskaan tuntenut Pyhän Hengen läsnäoloa, ja sinä puolestasi kysyt, tunteeko hän trollausta.
Näin sitä kokemuksia jaetaan.
Joko hän trollaa tai tulee trollatuksi. Ihan riippuen siitä, onko hän vakavissaan.
Ihan tosissani kysyn. Olen kuullut monen puhuvan Pyhän Hengen tunteesta, mutten tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Onko se kaikille sama tunne vai tarkoitetaanko sillä yleisesti vähän, mitä tunnetta tahansa, joka jotenkin yhdistyy uskonnolliseen tilaisuuteen tai kokemukseen.
Löytyyhän tuolta googlaamalla esimerkkejä. Sivullisen silmin tuntuu, että kyse on psyykkisesti voimakkaasta kokemuksesta, jolle ihminen on itse keksinyt selityksen Pyhä Henki.
http://www.tv7plus.fi/jumala-antaa-lahjojaan/
https://www.gotquestions.org/Suomi/Pyhan-Hengen-tunteminen.html
Kyllä Pyhä Henki sen lisäksi, että vaikuttaa meissä tunteita, täyttää meidät niin, että Hänet voi tuntea tuntoaistimuksena.
Itselleni se tapahtui rukouksessa niin, että tuntui kuin vesi olisi valunut kohotettujen käsieni kautta ja täyttänyt minut kuin pullon (leilin :)).
Jatka vain etsimistä, anomista ja pyytämistä niin kuin Raamatussa kehotetaan.
Sananl.20:27 Biblia (1776) Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen. Sananl.20:27 Saarn.3:19
Kyllä. Olen tuntenut rauhan ja ilon - jopa suorastaan sydämestä kumpuavan riemun kirkossa ollessani.
Eräs kokemus on myös se, kun yhtäkkiä Raamatun sanat ja vertaukset avautuivat - kun aikaisemmin ne olivat olleet pimennossa.
Myöhemmin olen kokenut myös joskus rukoillessa jonkun ihmisen puolesta kuinka Pyhän Hengen voima puhaltaa kuin tuuli häneen. Olen pitänyt kättä ihmisen päällä ja tunsin (ja tavallaan näin, en osaa selittää paremmin) voiman saapuvan taivaasta. Se ei kylläkään virrannut minusta vaan minun käsieni ohi kuin olisi lähtenyt alttarilta.
Pyhä Henki vaikuttaa sekä tunnettavalla tavalla että ilman tunteita. Tunnettavasta tavasta luterilainen ilmaisu yleensä käyttää vain sanaa Pyhän Hengen kosketus tai kuvailee tilaa muuten, esimerkiksi iloitsemiseksi.
Helluntailaisessa ja muussa vapaakirkollisessa kielessä puhutaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä, jos tunne on erityisen voimakas, muuten PH:n kosketuksesta. Raamatussa kerrotaan helluntaista, jolloin apostolit täyttyivät PH:llä. Luterilaisen käsityksen mukaan se koski myös koko kirkkoa. Kun ihminen kasteessa tulee kirkon jäseneksi hän saa tämän PH:n, mutta hänellä voi olla lisäksi kokemuksia matkan varrella.
Menneen ajan luterilaiset tunsivat PH:n ennen kaikkea pyhyyden tunteena, jota ei voi kuvata, jos ei ole sitä kokenut. Useimmat kuitenkin ovat. Nykyluterilaisuuden piirissä on myös karismaattinen virtaus, jossa kokemukset ja tunteet ovat paljon railakkaammat. Olisiko haltioituminen oika sana. Tällainen toiminta on myös altista psyykisille vaikutteille, joten on syytä aina kysyä, mikä on Pyhästä Hengestä, mikä ihmisestä itsestään.
Itse olen kokenut näitä kaikkia, mutta voimakkain on kokemus hiljaisesta pyhyydestä. Erityisen voimakkaana koin sen, kun särkynein sydämin poikkesin toisen seurakunnan kirkkoon ja asetuin yksin kirkon penkkiin.
Luterilainen oppi ei sisällä ajatusta, että minkäänlaiset tunteet ovat pelastukselle vättämättömiä. Ne ovat vain eväitä matkalle. Kun turvaamme Kristukseen, se riittää yli tarpeenkin.
Kirkon sisällä ilmapiirissä kirkollista hartauden tunnetta joka vaikuttaa tunteisiin. Se on muodostunut vaikutetusta tunteesta, ja kuvitelmista, mutta mitä ihminen pyhyydellä tarkoittaneekin? Pyhänä pidettynä paikkana kirkon synnyttämä hartauden tunne vaikuttaa ihmisten ajatuksiin, koska kirkkoa on sanottu pyhäksi paikaksi jossa ihminen saa tunnetta uskolleen varsinkin väärälle uskolleen. Jumalan ja Hänen sanansa luoma voimakas pyhyyden tunne nostattaa ihokarvat pystyyn, mikäli kirkossa Jumalan sanaa saarnataan. Sana alkaa elämään ja kirkollinen pelon ilmapiiri ja sen eksyttävä tunne katoaa, eikä paholaisia näy koikkelehtivat uskovan vieressä kiusaamassa. Jos vertaan muistiani maallisiin ja taivaallisiin muistan uskoon liittyvät asian paljon paremmin kuin maallisia asioita. Joten siinä on Jumalan läsnäoloa pyhyyttä ja hartautta kylliksi.
Miten erotan normaalin rauhallisuuden, ilon tai oivalluksen tunteet Pyhän Hengen kosketuksesta? Onko kyseessä siis ihan sama asia, mutta kysymys on siitä, minkä merkityksen itse annan kokemukselle?