Salomäki ja Sariola ymmärtävät liian pitkälle naispappeutta vastustavia pappeja ja toimillaan hakevat nyt paluuta menneeseen.
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/lapuan-kirkkovaltuuston-puheenjohtaja-jaa-pois-pappien-siunauksesta-syyna-kirje-piispoille/
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/lapuan-kirkkovaltuuston-puheenjohtaja-jaa-pois-pappien-siunauksesta-syyna-kirje-piispoille/
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihmettelen vähän tätä lapuan kirkkovaltuuston pj:n tunnepitoista reaktiota. Tietysti yksittäisellä ihmisellä on oikeus ilmaista mielipiteensä mutta minusta se että Holma osoittaa mieltään sen takia että Sariola ja Salomäkin olivat yhtenä allekirjoittajina asiallisessa ja rauhanomaisessa vetoomuksessa osoittaa ettei Holma kykene kohtaamaan asiaa objektiivisesti.
Holman "suivaantuneisuudesta" saa sivustakatsoja käsityksen harkitsemattomasta ja tunnepohjaisesta reaktiosta varsinkin kun samainen henkilö Kotimaa24:n artikkelin mukaan koko kirkkoa repivässä asiassa ei olisi hänen mukaansa edes mitään keskustelemista:
" Ei asiassa ole keskustelemista. Tässä on ollut 30 vuotta aikaa sopeutua päätökseen. Jos joku ei ole sopeutunut, niin on itse tehtävä johtopäätöksensä." (Holma)
Lisäksi Holma esittää että piispoille osoitettu kirje olisi "vaatimus avata uudestaan 30 vuotta sitten tehty päätös yhteisestä virasta", vaikka vetoomuksessa nimenomaan korostetaan ettei sen tarkoitus ole nostaa vuoden 1986 virkapäätöstä uudelleen käsittelyyn. Onko Holmalta jäänyt lukematta ko. kirje kunnolla?
Itse, kuuluen tällaiseen puheena olevaan jumalanpalvelusyhteisöön olen kokenut ahdistavana ja turhauttavana sekä äärimmäisen voimia vikuluttavana sen, että Holman kaltaiset ihmiset, jotka eivät ole valmiita edes keskustelemaan inhoamiensa konservatiivien kanssa, toivottavat jatkuvasti tervemenoa kirkosta meille, jotka yhtä lailla maksamme kirkollisveromme, osallistumme seurakunnan toimintaan ja tahdomme olla kirkkomme parasta etsimässä, ikäänkuin meissä olisi joku spitaali jota nämä ihmiset inhoavat niin ettei meidän kaltaistemme kanssa tarvitse edes keskustella vaan meidän "olisi tehtävä johtopäätöksemme itse"., millä Holma tarkoittanee että hän toivoisi meidän eroavan kirkosta.
Eikö olisi jo aika tunnustaa se tosiasia minkä piispoille esitetyssä kirjeessäkin sanotaan, ettei kristikunnan enemmistön perinteinen virkakäsitys poistu Suomenkaan kirkosta pakottamalla, uhkailemalla ja kiristämällä? Naispappeuspäätöksestä, jota pidän virheenä, on kulunut jo 30 vuotta. Perinteinen virkakäsitys ei ole hävinnyt mihinkään vaikka on koettu painostusta ja jopa irtisanomisia. Raamatulle uskollisia teologeja on käytännössä estetty pääsemästä' virkaan.
Huom! Toivoisin Lapuan kirkkovaltuuston puheenjohtajankin muistavan ja ymmärtävän sen, että kirkkomme ei ole tuominnut perinteistä virkakäsitystä harhaopiksi. Miksi meitä siis kohdellaan kuin jotain rikollisia? Ymmärrän että asia kuumentaa tunteita mutta kyllä tälläkin puolella on ihmisiä, tuntevia inhimillisiä ihmisiä. Jos mediassa paljon kärjistäen tuodaankin esille naispappien kokemaan, äärimmäisyysilmiötä eli ikäviä kommentteja yms. esille, niin itse voin kertoa että olen elämäni aikana saanut kärsiä naispappeuden kannattajilta todella törkeää puhetta, mitätöimistä, jopa suoraa huutoa päin naamaa. Minua on haukuttu itserakkaaksi, naisten vihaajaksi ja ties miksi.
Mutta en ole koko elämäni aikana koskaan, kertaakaan, millään tavalla sanoilla tai teoilla syrjinyt yhtäkään naista enkä naispappia. Päinvastoin; vaikka en osallistukaan vakaumukseni ja Raamatun tähden naispappien pitämiin messuihin, niin joskus on ollut tilanteita, esim. sukulaisten ristiäisiä tmsä joissa on ollut naispappi, -olen ollut paikalla koska en ole halunnut loukata tilaisuuden järjestäjiä, mutta tieten tahtoen en osallistu.
Ja vielä kysymys Holmalle ja ehkä monelle muullekin mietittäväksi:
Onko se todella niin mahdotonta hyväksyä että me emme vastusta naisten pappeutta siksi että syrjisimme naissukupuolta tms. vaan siksi että RAAMATTU ei tunne naisten pappisvirkaa ja kristikunnan valtava enemmistö on aina uskonut näin, uskoo vieläkin. En ole koskaan syrjinyt yhtäkään naispappia vaikka en hyväksykään virkakäsityksen uudistusta.
Minusta vaikuttaa siltä että tämä näennäinen "suvaitsevaisuus" on muuttunut suaitsemattomuudeksi. Jos katsotaan, kuka kirkossa nykyään on syrkityssä asemassa niin se ei ole suinkaan naispapit vaan vanhalla virkakannalla pysyvät luterilaiset kristityt.
Ja lopuksi vielä:
Kiitos Matti Salomäelle ja Heikki Sariolalle seköä muillekin allekirjoittajille. Arvostan elettänne vaikka, kuten sanoitte kirjeessänne, ette ole itse niitä joita asia koskettaa, ainakaan suoraan.
Miksi roikkua kiinni Suomen evlutkirkossa, jossa naispappeus on tullut sallituksi jo 30 vuotta sitten? Miksi pahoittaa oma mielensä ja tapella tutkainta vastaan sellaisen seurakunnan suojissa, joka ei kunnioita käsityksiäsi? Luulisi, että "kristikunnan enemmistön perinteiseen virkakäsitykseen" uskovassa, kansankirkosta erillisessä yhteisöissä olisi sellaisessa turvassa, ettei tarvitsisi kokea syrjintää.
Lupan vastata sinulle kysymykseesi jos ensin vastaat itse; mikseivät ne tahot jotka aina 60 -luvulta lähtien ajoivat kirkkoomme naispappeutta, eivät eronneet kirkosta jonka virkakantaa eivät jakaneet?
Tai miksi ne tahot jotka kirkossa nykyään ajavat radikaalisti homoparien vihkimistä, eivät eroa kirkosta jonka virallista aviolittokäsitystä eivät jaa?
Luulisi olevan paljon mukavempaa olla yhteisössä joka jakaa omat arvot?
Yksinkertainen vastaus: Koska olemme enemmistö. Sen tietää jo pelkästään siitä, kun teologinaiset saivat pappisvihkimyksen ja kun homopareillekin alettiin enenevässä määrin osoittaa kristillisen rakkauden mukaista hyväksyntää, vain häviävän pieni vähemmistö erosi kirkosta. Kirkkoon jääneet hyväksyvät ajassa tapahtuneet muutokset. Raamattua on tulkittu kautta maailman sivun ja maailma on nyt sekä inhimillisempi että tasa-arvoisempi kuin se oli 2000 vuotta sitten. Menneeseen ei ole paluuta.
Kirkko on aina sen enemmistön kirkko, joka hyväksyy, mitä kirkon johtavat elimet ovat päättäneet. Yksinkertaista.
Niin, kuulostaa kyllä hyvin yksinkertaiselta. Sano jos ymmärsin väärin: Sinusta kirkon sanoma ja usko on siis aina kulloisenkin ajan ihmisten enemmistön mielipide?
Mutta lupasin myös kertoa miksi en tahdo erota kirkosta vaikka pitäydynkin perinteisessä kristillisessä virkakäsityksessä. Minä olen kasvanut tässä kirkossa. Olen elänyt sen kanssa ja sen helmassa koko, yli 50 -vuotisen elämäni, se on kasteessa synnyttänyt minut Jumalalle ja ottanut Jumalan perheväkeen, opettanut nuoruudessa, tässä kirkossa kävin rippikouluni, olen tullut siinä vihityksi, kaikki lapseni on kastettu tässä kirkossa ja osa heistä jo vihittykin. Tämä minun kirkkoni on opettanut minulle elämäni varrella alkaen lapsuudesta asti, Jumalan sanaa, rakkaita virsiä jne. Ilman tätä rakasta kirkkoani en olisi edes tullut koskaan tietämään mitään kristinuskosta. Useita rakkaitani on saatettu tässä kirkossa haudan lepoon, se on lohduttanut minua suuresti.
Mihin minä kodistani lähtisin?
Perustelusi ei tee vaikutusta. Miellyttävämpiä kirkkokuntia on tarjolla, jos nykyisen tila ei miellytä. Tai jos ikinsokin haluaa syntymäkirkossaan pysyä, joutuu sopeutumaan. Meistä kummastakaan mitään piittaamatta, Elämä vääjäämättä päivittää Raamattua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naispappeus_kristillisissä_kirkoissa
"Elämä vääjäämättä päivittää Raamattua. "
Noinkohan?
Kirkollamme on jo pian viisisataa vuotta vanha, vanhan jakamattoman kirkon kanssa yhteinen uskontulkinta joka katsotaan ajan saatossa muuttumattomaksi ja meidänkin kirkkomme ilmaisee tämän opin tunnustuskirjoissaan: https://evl.fi/tutki-uskoa/kirjat/tunnustuskirjat
Lisäksi kirkkolaki sitoo kirkkomme pysyvästi Raamatuun ja siihen tulkintaan joka on tunnustuskirjoissa ilmaistu. Näihin asioihin ei ole tullut mitään juridisia muutoksia. Käytännössä kirkolliskokoukset ovat siis naispappeuspäätöksellään poikenneet omasta uskostaan ja tunnustuksestaan. Sitäpaitsi, et kai tosissasi usko että näin pieni joukko pohjoismaisia (ja muutama muu yhtä pieni) luterilaisia kirkkoja omaisi muka jonkun "paremman" ymmärryksen kuin miljardiluokan suuret kristilliset kirkot ja koko yhteinen kristikunta tuhansien vuosien ajan?
Kannattaa kuitenkin muistaa että Suomenkin kirkon virallinen tunnustus sitoutuu Raamatytuun ylimpänä ohjenuoranaan ja sen tunnustuskirjoissa ilmaistuun muuttumattomaan tulkintaan ja nyt tehtyjen naispapeuspäätösten takana oleva joukko on häviävän pieni marginaaliporukka maailmanlaajuisessa kristikunnassa.
Kirkkolaki:
1 §
Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
Ei kannata olla sinisilmäinen. Aikajanasi on liian lyhyt. Kirkolliskokoukset lähes 2000 vuotta ovat päivittäneet kristinuskon sisältöä ajan tarpeitten ja vallan vaatimusten mukaan. Esimerkiksi kristinuskon keskeisestä kolminaisuusopista erilaisten tulkintojen ja muun riitelyn jälkeen ei ole päätetty Raamatussa vaan Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325.
Raamatuntutkimukselle kannattaa uhrata ainakin sen verran aikaa, että lukee siitä Wikipedia-artikkelin. Jo sen perusteella käsittää jotain.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eksegetiikka
Sen lisäksi on hyvä lukea Maiju Lemettisen kolumni päivän Ilkasta.
Kirkolliskokoukset eivät toasiaankaan ole "päivittäneet kristinuskon sisältöä" milloinkaan, vaan tuoneet tarkemmin esille saman vanhan ja alkuperäisen uskon jota jo Kristus ja apostolit julistivat. Kirkolliskokouksia alettiin pitää muistakin syistä, kuten käytännön ja hallinnollisten asioiden järjestelemiseksi, mutta jo 300 -luvun laajamittaisten kristittyihin kohdistuneiden vainojen jälkeen alkoivat kirkolliskokukset yhä enemmän profiloitua kirkon uskoa vastaan nousseita harhaoppeja torjuvina synodeina, jotka kuuluisissa ekumeenisissa kirkolliskokouksissa muotoilivat mm. kolme koko vanhaa jakamatonta kirkkoa yhdistävät kumeeniset uskontunnustukset.
Kirkolliskokoukset eivät siis ole tuoneet koskaan mitään uusia tulkintoja tai "päivittäneet" kristinuskoa vaan korostaneet voimakkaasti vanhaa, samaa Kristukselta ja apostoileilta perittyä uskoa. Kirkolliskokouksissa muotoiltiin ja sanoitettiin kristillistä uskoa siten että kun alkuperäinen alkuseurakunnallinen uskontunnustus oli: "Jeesus on herra!", niin jo apostolisesta uskontunnustuksesta lähtien aina Athanasioksen uskontunnustukseen asti otetaan torjuva kanta uutuuksiin joita edusivat kullekin ajalle tyypilliset harhaopit kuten areiolaisuus, gnostilaisuus ym.
Näin siis pääosin kristikunnan historian aikana. Vasta nyt viimeisinä moderneina aikoina on liberaalimpi tulkinta alkanut saada jalansijaa jossa ajatellaan että kirkolliskokouksella on valta "päivittää kirkon uskoa" tai muodostaa uusia uskoja. Kuitenkin tällainen ajattelu on niin kaukana alkuperäöisestä kristillisyydestä ettei edes nykyaikaiset kirkolliskookoukset kehtaa eivätkä voi uskottavuussyistä kirjata päätöksiinsä lausita jotka antaisivat suoraan ymmärtää että he ovat "päivittäneet kirkon uskoa". Koko ajatus on kirkolle aivan vieras, joka on aina pitäytynyt apostolien ja profeettojen uskossa ja opetuksessa.
"Vanha ja alkuperäinen usko"? Mitä se on?
Raamatutkija sanoo: "Mitään yhtenäistä alkuperäistä uskoa ei ollut ja yhä tänäkin päivänä Raamatusta löytää perusteluita kaikenlaisille käsityksille, myös toistensa kanssa vastakkaisille. "
Raamatuntutkija sanoo: "Raamattu koostuu eri aikoina ja eri paikoissa sekä erilaisiin käyttötarkoituksiin tehdyistä teksteistä. Eheä kokonaisuus on teologisen sepitystyön tulos."
Varhaiset kristityt uskoivat samaan aikaan lukuisiin, toistensa kanssa ristiriitaisiin asioihin. Raamattu on yhdistelty laitos säilyneistä kirjoituksista, joita sitten on matkan varrella tulkittu. Vain fundamentalisti voi ajatella, että jo parituhatta vuotta sitten, ilman myöhempiä päivityksiä, oli olemassa joku valmis usko ja kaanoni.
Ei aihetta yhtään enempään.
Näitä "raamatuntutkijoita" taitaa olla nykyään vähän joka lähtöön. Mutta kuten sanoin aiemmissa viesteissäni, kirkon usko on muuttumaton ja sidottu Pyhän Raamatun ilmoitukseen sekä sitä oikein tulkitsevaan luterilaisen kirkon tunnustukseen joka on siis ama kuin mikä Kristuksen kirkolla on ollut aina. Se on juuri se "vanha ja alkuperäinen usko".
Kirkko on siinä mielessä erilainen että se edustaa tässä muuttuvassa ajassamme jotain pysyvää, jotain mihin jokainen voi aina turvata joka ei aikain myllerryksessä muutu muuksi. Se on kirkon oma sanoma jota taas ensi joulunakin saamme yhdessä juhlia, Vapahtajamme siunattua syntymäjuhlaa.
""Näitä "raamatuntutkijoita" taitaa olla nykyään vähän joka lähtöön.""
Ihmisen halventaminen on tyypillinen tapa *keskustella*, kun omat argumentit ovat loppuneet.
Lainausmerkkeihin panemasi (ja siteeraamani) raamatuntutkija oli teologian tohtori, Helsingin yliopiston professori, akatemiaprofessori ym. "Hän toimi vierailevana tutkijana Harvardissa, Cambridgessä ja Tübingenissä, hän oli Edinburghin yliopiston (1990) ja Uppsalan yliopiston (2002) kunniatohtori, hän sai Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon 2005 ja Ruotsin tiedeakatemian Gad Rausing -palkinnon 2006, ja hänen omasta tuotannostaan on tehty ainakin kaksi ulkomaista väitöskirjaa."
Lainausmerkit eivät olleet halventamista vaan tarkoitettu osoittamaan että luettelemasi raamatuntutkijat edustavat vain pinetä osaa koko raamatuntutkijoiden kokonaisuudesta. On tutkijoita jotka kieltävät lähes kaiken Raamatussa kirjoitetun (nuo esittämäsi taitavat kuulua enemmän tai vähemmän tänne suuntaan) -ja on tutkijoita jotka edustavat näkemystä Raamatun luotettavuudesta ja ikiakaisuudesta, ihan muutaman historiallisesti luterilaisessa mailmassa mainitakseni esim. Robert D.Preus, John R. Stephenson, Franz Pieper, Hugo Odeberg, Jurgen Diestelmann, C.F.W Walther, Timo Junkkaala, Martin Chemnitz, jne. jne. jne. Voisin luetella vaikka kuinka paljon, myös suomalaisia, jotka ovat päinvastaisella kannalla esittämiisi liberaalilaidan edustajiin nähden.
Pointtini ei kuitenkaan ole osoittaa raamattu-uskollisten oppineiden paljoutta koska se ei ratkaise asiaa, vaan kirkon usko on riippumaton näistä. Se on Pyhässä Raamatussa ja kolmessa ekumeenisessa uskontunnustuksessa ilmoitettu ja evankelisluterilaisen kirkkomme Tunnustuskirjoissa oikein tulkittu.
Tutkijoita tulee ja tutkijoita menee. Heitä löytyy joka lähtöön. Kirkko ei kuitenkaan ole koskaan perustanut uskoaan siihen mitä kunkin näkemyksen edustajat ovat mieltä eli kirkon usko ei ole mikään huutoäänestys-kysymys. Olisi aika kummallista jos näin olisi.
Joko homot ja lesbot ovat "enemmistö" kirkon jäsenistä?
Ei kiinnosta.
Mitenkähän tämä Holma voi pärjätä luottamustoimessaan kun on suvaitsematon......ymmärtäis erota.
Ootas piru iltaa, kohta pj lähtee kun "leppäkeihäs" kun ei ole uuden kirkkovaltuuston jäsen.
Nainen vaietkoon seurakunnassa.
Naispappeuden hyväksyminen oli virhe aikoinaan. Mutta virheistä voi oppia. Maailmassa on esimerkkejä luterilaisista kirkoista, joissa naispappeus aluksi hyväksyttiin, mutta sitten kiellettiin. Heillä naispappeuden hyväksyminen vähensi jäsenmääriä ja naispappeuden kieltäminen lisäsi kirkon jäsenmäärää.
Voi surkeus
Perustuslain mukaan jokaisella Suomen kansalaisella on sanan ja mielipiteen vapaus.
Jos puheenjohtaja asettaa itsensä lain yläpuolelle, on Raamatun sana unohtunut.
Vaikkei asiaa vietäisi maallisiin tuomioistuimiin, ei puheenjohtajan toiminta ole Raamatun ohjeiden mukaista
Olen ollut "kiikun kaakun kintaalla" erota kirkosta nykyisen liberaalisen linjan takia, mutta nyt Salomäki kumppaneineen ovat antaneet toivoa, katsoa vielä tämä kortti.
Ajatella, kaksituhatta vuotta jumalan sanan pänttämisestä, tilanne on tämä, syöksykierre vain syvenee.
Jeesus opetti "ihmeparantamisia, lainkäymistä yms." näistä varmaan löytyisi lähempää tietoa, missä niitä piilotellaan?
Mä kuulun vielä toistaiseksi kirkkoon. Kun Lapualla vihitään ensimmäinen homo tai lesbopari niin eroan välittömästi. Avioliitto on miehen ja naisen liitto. Ei kahden rrritarin tai lipsuttajan läpsytystä. Noille vielä lapsia.....Voi herranpiaksut !
On muuten erikoista että samat henkilöt jotka suu vaahdossa huutavat perinteisellä virkakannalla oleville: "ulos, ulos kirkosta!", -vedoten siihen että enemmistö kirkolliskokouksessa kannattaa naispappeutta; -eivät kuitenkaan huuda samalla perusteella homovihkimisten kannattajille: "ulos, ulos!"
Enemmitöstähän kirkolliskokouksesta on ollut aina vaan kielteisellä kannalla homovihkimisiin. Miksi nämä naispappeuden kiihkeimmät puolestapuhujat eivät ole yhtä suu vaahdossa huutamassa homoja vihkiville kapinapapeille että ulos vaan kirkosta! -Enemmistö on teitä vastaan!
??
Kaksoisstandardi?
Sekoilet. Kaksoisstandardi on turha sana, sillä esittämäsi asiat eivät missään kohdassa ole vertailukelpoisia.
Sanokaa minun sanonee, että sukupuolineutraali avioliitto ja samaa sukupuolta olevien vihkiminen tulee repimään kirkkomme riekaleiksi.
Kirkon tulee toimia raamatun opetusten mukaisesti.
Raamatun opetus:
"Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matteus 5:38, 39.)