Uskonnonvapauden ja sananvapauden kannalta on varsin ongelmallista, jos mielipidekirjoituksissa ei saisi olla joidenkin mielestä väärää tai loukkaavaa näkemystä, tai vaikkapa Raamatun tulkintaa. JSN:n huomatuksen perustelut olivat aika asenteellisia ja poliittisesti värittynyneitä. Identiteettipolitiikka on selvästi huomatuksen taustalla. Identiteettipoliitiikan pohjalta on vaikea turvata sananvapautta, koska ihmiset voivat kokea kuuluvansa tähän tai tuohon ryhmään ja vaatia, että mitään kriittistä näkökantaa ei saa siitä tai tuosta aihepiiristä saa esittää, jotteivat he, keitä he kulloinkin olisivat, kokisi tulleensa loukatuiksi tai sorretuiksi.
'https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/555706?fbclid=IwAR2StyC-4iiGfxMSmRt8EW129w60wjDec4ZNwhqtuO7xuaZ2RPunbu-E3oE
Mitä taas tulee Sebastian Tynkkysen seurakunnasta erottamiseen, niin keskeistä on tämä: kristillisellä seurakunnalla ei ole velvollisuutta pitää jäsenenään ketään, joka avoimesti puhuu tai toimii seurakunnan arvojen vastaisesti. Eihän tuollainen tilanne ole mikään helppo kummallekaan osapuolelle, muttei se silti täytä syrjinnän määritelmää. Tai, no en tiedä onko tämä Tynkkyselle vaikeaa. Hänhän ui kuin kala vedessä antaessaan haastatteluja medialle kokemistaan epäkohdistaan. Tynkkynen tietää mitä hän tekee.
Valtio ei päätä siitä, mitä yhteiselämän muotoa seurakunta saa pitää soveliaana ja mitä ei. Vain totalitaristisissa maissa valtio astuu uskonnonvapauden alueelle. Demokratiaan se ei kuulu ja siksi sellainen tulee torjua.
Uskonnonvapaus on ihmisoikeus,joka pitää turvata myös aikana, jolloin sateenkaariliike ja sitä sympatisoivat tahot pyrkivät pöyhkeästi asettamaan seksuaalisen suuntautumisen (ns. ”seksuaalioikeudet” )uskonnonvapauden yläpuolelle.
Suomessa on sanan- ja uskonnonvapaus, jota haastetaan median välityksellä: väärien mielipiteiden ja väärien teologisten kantojen edustajia kutsutaan median valokeilaan syytettäviksi. Erityisesti kristinuskon opetuksiin sitoutuminen maalataan ilmeisen sopimattomaksi ja näissä äänenpainoissa on alkanut kuulua toivetta saada lainkoura hillitsemään näitä kristittyjä villitsijöitä.
On mielenkiintoista seurata, miten avioliittolain muutoksen välilliset seuraukset alkavat piirtymään eteemme.”Tasa-arvoiselle avioliittolaille” vastakkaiset äänenpainot tuomitaan julkisuudessa yhä vahvemmin:
Auta armias, jos joku erehtyy Kokkolassa sanomaan synniksi samaa sukupuolta olevien suhteita
tai jos konservatiiviset kristityt tapaa jakamasta rippikoululaisille ”kohuopasta”, jossa esitetään ainoana oikeana yhteiselämän muotona naisen ja miehen välinen avioliitto tai jos joku julkisesti kristillisen opetuksen vastaisesti toimiva erotetaan helluntaiseurakunnasta. Paikalla on heti Julkisen sanan neuvosto, lapsiasiavaltuutettu ja oikeustieteen professori kertomassa meille, että se on väärin, sopimatonta, ellei jopa laitonta.
http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264741-uskonnonvapaus-haastettuna?fbclid=IwAR3VPrS_0QlqVJCFrFieUAojZIaj2sd5lO9CRL2fIsX_fAg7M1md1HvePUQ
'https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/555706?fbclid=IwAR2StyC-4iiGfxMSmRt8EW129w60wjDec4ZNwhqtuO7xuaZ2RPunbu-E3oE
Mitä taas tulee Sebastian Tynkkysen seurakunnasta erottamiseen, niin keskeistä on tämä: kristillisellä seurakunnalla ei ole velvollisuutta pitää jäsenenään ketään, joka avoimesti puhuu tai toimii seurakunnan arvojen vastaisesti. Eihän tuollainen tilanne ole mikään helppo kummallekaan osapuolelle, muttei se silti täytä syrjinnän määritelmää. Tai, no en tiedä onko tämä Tynkkyselle vaikeaa. Hänhän ui kuin kala vedessä antaessaan haastatteluja medialle kokemistaan epäkohdistaan. Tynkkynen tietää mitä hän tekee.
Valtio ei päätä siitä, mitä yhteiselämän muotoa seurakunta saa pitää soveliaana ja mitä ei. Vain totalitaristisissa maissa valtio astuu uskonnonvapauden alueelle. Demokratiaan se ei kuulu ja siksi sellainen tulee torjua.
Uskonnonvapaus on ihmisoikeus,joka pitää turvata myös aikana, jolloin sateenkaariliike ja sitä sympatisoivat tahot pyrkivät pöyhkeästi asettamaan seksuaalisen suuntautumisen (ns. ”seksuaalioikeudet” )uskonnonvapauden yläpuolelle.
Suomessa on sanan- ja uskonnonvapaus, jota haastetaan median välityksellä: väärien mielipiteiden ja väärien teologisten kantojen edustajia kutsutaan median valokeilaan syytettäviksi. Erityisesti kristinuskon opetuksiin sitoutuminen maalataan ilmeisen sopimattomaksi ja näissä äänenpainoissa on alkanut kuulua toivetta saada lainkoura hillitsemään näitä kristittyjä villitsijöitä.
On mielenkiintoista seurata, miten avioliittolain muutoksen välilliset seuraukset alkavat piirtymään eteemme.”Tasa-arvoiselle avioliittolaille” vastakkaiset äänenpainot tuomitaan julkisuudessa yhä vahvemmin:
Auta armias, jos joku erehtyy Kokkolassa sanomaan synniksi samaa sukupuolta olevien suhteita
tai jos konservatiiviset kristityt tapaa jakamasta rippikoululaisille ”kohuopasta”, jossa esitetään ainoana oikeana yhteiselämän muotona naisen ja miehen välinen avioliitto tai jos joku julkisesti kristillisen opetuksen vastaisesti toimiva erotetaan helluntaiseurakunnasta. Paikalla on heti Julkisen sanan neuvosto, lapsiasiavaltuutettu ja oikeustieteen professori kertomassa meille, että se on väärin, sopimatonta, ellei jopa laitonta.
http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264741-uskonnonvapaus-haastettuna?fbclid=IwAR3VPrS_0QlqVJCFrFieUAojZIaj2sd5lO9CRL2fIsX_fAg7M1md1HvePUQ
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tynkkysen sanan- ja uskonnonvapaus tuossa on estetty ja Koivula pitää sitä oikeutettuna.
Koivula kirjoittaa :
"Kristillisen seurakunnan velvollisuus ei ole pitää jäseninään ketään, joka avoimesti puhuu ja toimii seurakunnan arvojen vastaisesti. Ei valtio päätä siitä, mitä yhteiselämän muotoa seurakunta saa pitää soveliaana ja mitä ei! paitsi totalitaristisissa maissa."
Koivula ei varmaan muista, että hän itse toimii jatkuvasti oman seurakuntansa ja kirkko-työnantajan ohjeita vastaan ja on ollut US-blogikirjoituksien mukaan työnantajansa puhutteluissakin.
Koivulan rikkomiset oman seurakunnan oppeja vastaan ovat paljon vakavampi asia, kun kyse henkilökohtaisesta jukisesta mielipiteestä , jäsenyydestä ja työsuhteesta.
Tynkkysen tapauksessa kyse on jäsenyydestä, eikä kyseisen seurakunnan säännöissä asiaa ilmoitettu ja kyseesssä ei ole mielipide vaan seksuaalinen suuntaus johon puuttuminen on rasismia seurakunnan suunnalta.
Koivulan antamilla perusteilla hänet itse voitaisiin erottaa seurakunnastaan ja samalla työsuhteestaan.
Koivula siis haluaa estää toisilta sanan- ja uskonnonvapauden.
Kirjoituksessaan Koivula haluaa itselleen paljon ylemmän sananvapauden, kuin muilla on ja hänellä olisi myös oikeus rikkoa lakeja ja työnantajansa ohjeita.