Uskovaiset kristityt tunnistaa siitä, että he riitelevät jatkuvasti siitä, mikä on oikea Raamatun tulkinta missäkin asiassa. On alituisia kiistoja sanojen merkityksestä ja siitä, mitä käskyjä tulee noudattaa ja millä tavalla. On eri tavalla uskovien ihmisten (jopa kristittyjen) tuomitsemista kadotukseen, jos nämä eivät ole samaa mieltä "oikeaoppisten" kanssa. On vaatimuksia sellaiseen pyhään elämään, jotka vaatimukset vain harva täyttää, jos kukaan heistä. On lupauksia ikuisesta elämästä, vaikka ihminen eläisi miten tahansa: kuin sika lätäkössä tai kuin koira, joka syö omaa oksennustaan.
Ja tämäkin viesti on sitä samaa sontaa, mitä kristinusko parhaimmillaankin on: jatkuvaa riitaa, toisten tuomitsemista ja oman itsensä korottamista. Sillä kaikki muut ovat väärässä, mutta minä olen oikeassa - eikö tämä asia käy ilmi jo avauskappaleesta? Olen sitä mieltä, että voin asettua kaikkien muiden yläpuolelle heidän tuomareikseen, koska minulla on selvempi näkemys tästä asiasta kuin muilla enkä itse syyllisty siihen syntiin, mihin muut kristityt syyllistyvät: jatkuvaan riitelyyn, sanakiistoihin ja kinasteluun laista.
Olen siis muita parempi kristitty ja varoitan muita heidän synneistään ja kehotan heitä parannukseen, mutta itse en sitä parannusta tarvitse, koska olen sen jo tehnyt enkä enää riitele tai harjoita turhia väittelyitä.
Mutta mitä jos ihan aikuisten oikeasti tunnustaisimme sen, että me emme ole muita parempia ja itse Raamattukin on sisäisesti ristiriitainen kirja, jolla voidaan puolustaa mitä erilaisempia oppeja ja näkemyksiä, niin että sieltä ei ole mahdollista löytää yhtä ainoaa oikeaa oppia ja sellaisen vaatiminen muilta on syntiä?
Ja taas osoitin olevani muita edistyneempi, jolla on oikeus ja valta arvostella muita, jotka eivät ole vielä tätä totuutta Raamatusta havainneet...
Ja tämäkin viesti on sitä samaa sontaa, mitä kristinusko parhaimmillaankin on: jatkuvaa riitaa, toisten tuomitsemista ja oman itsensä korottamista. Sillä kaikki muut ovat väärässä, mutta minä olen oikeassa - eikö tämä asia käy ilmi jo avauskappaleesta? Olen sitä mieltä, että voin asettua kaikkien muiden yläpuolelle heidän tuomareikseen, koska minulla on selvempi näkemys tästä asiasta kuin muilla enkä itse syyllisty siihen syntiin, mihin muut kristityt syyllistyvät: jatkuvaan riitelyyn, sanakiistoihin ja kinasteluun laista.
Olen siis muita parempi kristitty ja varoitan muita heidän synneistään ja kehotan heitä parannukseen, mutta itse en sitä parannusta tarvitse, koska olen sen jo tehnyt enkä enää riitele tai harjoita turhia väittelyitä.
Mutta mitä jos ihan aikuisten oikeasti tunnustaisimme sen, että me emme ole muita parempia ja itse Raamattukin on sisäisesti ristiriitainen kirja, jolla voidaan puolustaa mitä erilaisempia oppeja ja näkemyksiä, niin että sieltä ei ole mahdollista löytää yhtä ainoaa oikeaa oppia ja sellaisen vaatiminen muilta on syntiä?
Ja taas osoitin olevani muita edistyneempi, jolla on oikeus ja valta arvostella muita, jotka eivät ole vielä tätä totuutta Raamatusta havainneet...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tavallaan seurakunnista puuttuu tapa - lukea Sanaa ja antaa Sanan opettaa, neuvoa ja ohjata.
Mutta, kun se Apostolinen taito on unohtunut.
Nykyään seurakunnissa on kaikenkarvaista jutustelua, muotomenoa, suitsuttelemista ja ehkä joku lukee pari kolme jaetta ja se on siinä.
Papit sitten tai saarnamiehet kertoilevat tarinatuokioissa MINÄ kuvaansa ja seurakunta ravitsee näin kuulemallaan tapaa, että ihminen puhuu ja katse kääntyy siihen, kuinka kukin on ollut mitenkin kontallaan, tai selällään, joku jopa kehuu vankilavuosiaan.
Siis korostuu muu - kuin Pyhän Hengen kirkastama Vapahtajan lunastustyö.
Sitten joku pyrkii tuomaan myös sitä lakia - sitä Jumalantahtoa siihen soppaan, joka taas toista ei tyydytä, ja kuten TV7 - on myös arvostetuin opettajin viestinyt tämänpäivän viihteellisyyden ajasta. Sama se on vaikka viime "Perjantai" ohjelma eläimistä, eräs metsästäjä tavallaan sivusi tämänpäivän elämäntyyliä, jossa se helppous ja vapaus maustaa kaikenkarvaista näköalaa aikaan. Eli mene silittämään vaikka kaloja, että elät oikein, tällaisinviestein.
Siellä eräs tavallaan toi esiin "jaa, katsoin vain osan" - että hän tavallaan palaa maanpinnalle, piipahtaissaan Kainuussa, tuossa kotoisessani "nälkämaan" perukassa.
jne. jne.
Eli tämä aika määrätyin "vapauksin" luo sukupolvia - jotka elämästä on hajalla. Eivät tiedä oikeasta ja vasemmasta.
Siksi moni ei käsitä sitä Valtakuntaa - mihin olemme menossa. Siinä on sisällä Pyhyys ja se ulottuvuus on meidän ulkopuolella oleva asia. Siksi Sanasta olisi paljon opittavaa ja ojentuduttavaa, sekä oppia myös kuuliaisuudesta. Ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa!
Ja tämä jakaa. Ja mikä siinä jakaa - on liha.
Mutta, kun se seurakunnallinen elämä - ontuu opetuksen suhteen, niin lauma mekastaa ja tässä sitä sitten ollaan, siis siinä loputtomassa - mitä mainitsit - riidassa.
Olisi tärkeämäpää se, että annettaisiin tämän Sanan alkaa työhönsä meidän sydämissä ja myös ympärileikata lihamme sydämen maailmaan. Käydä rukouskammioiden kautta Isän eteen Vapahtajan sanoissa jne. Vasta se saa aikaan uskon, sekä veljeyden.
Raamatussa on jatkuvasti opin ja opetuksen aluetta. Eiköhän se alue rauhoita ihmistä. Mutta on ihmistä, joka vaatii sitä Pyhitystä ja siinä käydään uskontiellä peräkanaa, kun kaitaa tietä käydään etiäppäin.
Ja onhan matkanvarrella oltava keskustelunaihettakin. Jeesuksen aikanakin oli opetuslapsia, jotka loukkaantuivat ja lähtivät. Ehkä siinä oli sitä "sontaa", kun Pyhä ei kelvannut.
Oletko markku sitä mieltä, että ihmiset pyhittyvät ruumiin kuoleman ja Herran tulemuksen jälkeen?
Loistavasti kirjoitettu.
Ainainen kinastelu, käännösvirheiden etsiminen sekä vain oman näkemyksen mukaan pelastuminen on merkki harhaopista.
Eikä siinä ole mitään erikoista tai kummasteltavaa. Raamattu kertoo siitä meille ja Jeesus joutui ristiinnaulituksi kun ei viettänyt juutalaisten sapattia.
Paavali kovin sanoin perkaa lakihenkisiä ja pyytää pitäytymään Hengen elämään eikä elämään uskonnollisuutta lihan mukaan.
Nämä raamatulliset elämän totuudet, kuten muutkaan eivät koskaan katsoa höpötimme niistä miten tahansa. Ne tuleva olemaan keskellämme samalla tavalla kuin kaikki muutkin Raamatun totuudet.
Onko niin, että Raamatun totuudet pysyvät ikuisesti, mutta sen tarut ja asiavirheet katoavat?
>>>> Jeesus joutui ristiinnaulittavaksi kun ei viettänyt juutalaista sapattia<<<<<.
Minkä päivän Jeesus piti sapatinpäivänä ? Oliko se sunnuntai, perjantai tai joku muu päivä ?
"Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene." (Luuk 13:23,24)
"Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." (Matt 7:23)
Milloin ihminen on päässyt sisään ahtaasta ovesta:
- uudestisyntymisen hetkellä
- kuollessaan ruumiillisen kuoleman
- ylösnousemuksessa
- jokin muu vaihtoehto
Saisimmeko tästä aikaan riidan tai edes hyvän kiistan ja jos ei, niin voisimmeko väitellä taitavasti tästä asiasta?
Kinat ja kiistat johtuvat siitä, ettei vaelleta Pyhän Hengen johdatuksessa. Hengen ihmiset eivät riitele keskenään, koska muutoinhan Jumala riitelisi itsensä kanssa. Tai jos riitelevät, jos väittelevät siitä mikä Jumala on tai mitä pitää tehdä, molemmat eivät ole Hengen johdatettavina. Kun Paavali antoi ohjeita seurakunnille, hän painotti, että Pyhä Henki on näin kehottanut. Se oli yhtä kuin Jumalan sana.
Eikä uskovan tarvitse yrittää välttää riitoja. Ei se ole oikea tie. Hänen vain tulee löytää Hengessä uskonveljet ja siskot, jotka vaeltavat samassa Hengessä. Tämän toteutumiseen ovat kaikki lähetyskirjeet kirjoitettu ja pyritty siihen että uskovat vaeltavat Hengessä eikä farisealaisuudessa.
Juutalaiset farisealaiset vaelsivat lakihenkisessä uskonnollisuudessa eivätkä he tunnistaneet Hengessään edes Jumalan Poikaa, vaan alkoivat kyttäillä, että viettääkö hän oikein sapattia. Ja kun ei viettänyt, alkoivat tavoitella häntä tappaakseen. Tästä on lähtöisin nykyajankin kiistat uskonnollisuudessa. Syy ei ole Raamatussa eikä sen tulkinnoissa, vaan siinä ettei vaelleta Pyhän Hengen johdossa.
Helluntailaiset kuvittelevat, että heissä on Pyhä Henki, kun he kaatuvat maahan tärisemään ja sen jälkeen elävät laittomuudessa. Pyhä Henki on Kristuksen Henki, joka saa ihmisen elämään Jeesuksen opettamalla tavalla. Jeesus noudatti lakia ja sen mukaan eläminen on Hengessä elämistä. Liha ei alistu noudattamaan lakia. Sellainen ihminen joka kieltää lain, hän ei ole Hengessä vaan lihassa. Lihallinen ihminen ei alistu noudattamaan lakia, mutta ne jotka ovat oikeasti Pyhässä Hengessä, he noudattavat lakia, koska Jeesuskin noudatti lakia.
Room 7
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Room 8:
6 Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. [Room. 6:21; Gal. 6:8]
7 Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. [Matt. 12:34; Room. 5:10; Kol. 1:21; Jaak. 4:4]
8 Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.
9 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. [1. Kor. 3:16; 1. Joh. 3:24]
Matt 5:
17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. [Luuk. 24:44; Room. 3:31]
18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. [Luuk. 16:17]
19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. [5. Moos. 28:1; Jaak. 2:10]
Kiistat tällä palstalla johtuvat pääasiassa jumalattomista eksyttäjistä, jotka esiintyvät Raamatun opettajina.