1/3
UM = kirja Usko marssilla/A.H.Macmillan (Russellin lähin mies)
Jehovan todistajia edeltäneen Raamatun tutkijoiden liikkeen perusti C.T.Russell. Hän oli rikkaan kalvinisti-liikemiehen lellitty poika ja kasvatettu kiinni uskovaisuuteen. Hän oli nuoresta isänsä liikekumppani ja päättänyt kasvattaa heidän menestyvästä vaatetusliikkeestään maanlaajuisen ketjun. (UMs.26-27)
Hän etsi 'totuutta' erilaisista uskonnollisista liikkeistä (sekä mm. vapaamuurareista) ja v. 1870 hän törmäsi pienehköön lahkoon, jonka innoittamana hän perusti oman raamatun tutkimisen kurssinsa muutamien liiketuttaviensa kanssa. (UMs.29,30)
Tuon Raamatun tutkijoiden kurssin toiminta oli alkuun pienimuotoisempaa, joskin säännöllistä ja Russell toimikin samalla edelleen isänsä liiketoiminnana laajentamisen parissa. Ensimmäisen kaupallisen kirjansa hän julkaisi v. 1873. Sitä myytiin heti tuhansia kappaleita, mikä varmasti innosti tuota synnynnäistä liikemiestä. (UMs.33)
Tammikuussa 1876 Russell törmäsi adventistien julkaisuun ja innostuneena siitä otti yhteyttä sen tuottajaan, N.H.Barbouriin. Hän opetti jatkossa Russelille adventistien näkemyksiä raamatun sisältämistä ennustuksista ja niiden tulkinnoista. Russell mm. vakuuttui siitä, että Jeesuksen mainitsema lopunajan elonkorjuutyö oli alkanut 1874. Noiden laskelmien takana oli adventistien maineikas saarnaaja Miller, jonka ensimmäiset laskelmat Jeesuksen tulemisesta vuosina 1844 ja sittemin 1874 olivat jääneet toteutumatta. (UMs.35,35)
Russell innostui kuitenkin pysyvästi noista laskelmista ja alkoi julkaisemaan lehteä ja kirjota yhdessä Barbourin kanssa. Kauppa kävi niin hyvin, että Russell lopetti isänsä liikkeessä toimimisen ja keskittyi hengelliseen businekseen kokonaan. Kirjallisuuskauppa kävi ja Raamatun tutkijoiden esitelmät alkoivat vetää yhä enemmän kiinnostuneita ihmisiä.(UMs.36)
Käsillä oleva maailman loppu oli kova myyntivaltti jota Russell ja Barbour yhdessä mainostivat. Adventistiset Raamatun tutkijat saivat jatkuvasti lisää jäseniä, kunnes maailman lopun vuosi 1878 toi suuren pettymyksen jäsenistölle. Jeesus ei hakenutkaan heitä taivaaseen, vaikka Pittsburgissa Sixt Streetin sillalla seisoi suuri joukko noita Jeesusta odottavia adventisteja odottamassa valkoisiin vaatteisiin pukeutuneina Jeesuksen tulevan ja tempaavan heidät taivaaseen. Tuo pettymys rikkoi Barbourin ja Russelin välit.(UMs.36)
1879 Russell alkoi julkaisemaan omaa lehteään, Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut. Ensimmäinen painos 6000 kappaletta meni 'kuumille kiville' ja toiminnan menestyksen innoittamana Russell perusti oman järjestönsä, Watch Tower Bible and Tract Sosiety of Pennsylvania, vuonna 1884. VASTA TÄLLÖIN PERUSTETTIIN RAAMATUNTUTKIJOIDEN OMA ITSENÄINEN LAHKO! (UMs.38)
Kirjallisuus kävi kaupaksi ja toiminta kasvoi niin kovaa vauhtia, että 1909 tuo päätoimisto siirrettiin Brooklyniin, josta ostettiin uusia rakennuksia. Kasvu oli tuohon aikaan kiihtyvää ja rahaa virtasi siään ovista ja ikkunoista niin, että uusia tiloja ja rakennuksia saatettiin ostaa seuraavinakin lähivuosina. (UMs.53,127)
UM = kirja Usko marssilla/A.H.Macmillan (Russellin lähin mies)
Jehovan todistajia edeltäneen Raamatun tutkijoiden liikkeen perusti C.T.Russell. Hän oli rikkaan kalvinisti-liikemiehen lellitty poika ja kasvatettu kiinni uskovaisuuteen. Hän oli nuoresta isänsä liikekumppani ja päättänyt kasvattaa heidän menestyvästä vaatetusliikkeestään maanlaajuisen ketjun. (UMs.26-27)
Hän etsi 'totuutta' erilaisista uskonnollisista liikkeistä (sekä mm. vapaamuurareista) ja v. 1870 hän törmäsi pienehköön lahkoon, jonka innoittamana hän perusti oman raamatun tutkimisen kurssinsa muutamien liiketuttaviensa kanssa. (UMs.29,30)
Tuon Raamatun tutkijoiden kurssin toiminta oli alkuun pienimuotoisempaa, joskin säännöllistä ja Russell toimikin samalla edelleen isänsä liiketoiminnana laajentamisen parissa. Ensimmäisen kaupallisen kirjansa hän julkaisi v. 1873. Sitä myytiin heti tuhansia kappaleita, mikä varmasti innosti tuota synnynnäistä liikemiestä. (UMs.33)
Tammikuussa 1876 Russell törmäsi adventistien julkaisuun ja innostuneena siitä otti yhteyttä sen tuottajaan, N.H.Barbouriin. Hän opetti jatkossa Russelille adventistien näkemyksiä raamatun sisältämistä ennustuksista ja niiden tulkinnoista. Russell mm. vakuuttui siitä, että Jeesuksen mainitsema lopunajan elonkorjuutyö oli alkanut 1874. Noiden laskelmien takana oli adventistien maineikas saarnaaja Miller, jonka ensimmäiset laskelmat Jeesuksen tulemisesta vuosina 1844 ja sittemin 1874 olivat jääneet toteutumatta. (UMs.35,35)
Russell innostui kuitenkin pysyvästi noista laskelmista ja alkoi julkaisemaan lehteä ja kirjota yhdessä Barbourin kanssa. Kauppa kävi niin hyvin, että Russell lopetti isänsä liikkeessä toimimisen ja keskittyi hengelliseen businekseen kokonaan. Kirjallisuuskauppa kävi ja Raamatun tutkijoiden esitelmät alkoivat vetää yhä enemmän kiinnostuneita ihmisiä.(UMs.36)
Käsillä oleva maailman loppu oli kova myyntivaltti jota Russell ja Barbour yhdessä mainostivat. Adventistiset Raamatun tutkijat saivat jatkuvasti lisää jäseniä, kunnes maailman lopun vuosi 1878 toi suuren pettymyksen jäsenistölle. Jeesus ei hakenutkaan heitä taivaaseen, vaikka Pittsburgissa Sixt Streetin sillalla seisoi suuri joukko noita Jeesusta odottavia adventisteja odottamassa valkoisiin vaatteisiin pukeutuneina Jeesuksen tulevan ja tempaavan heidät taivaaseen. Tuo pettymys rikkoi Barbourin ja Russelin välit.(UMs.36)
1879 Russell alkoi julkaisemaan omaa lehteään, Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut. Ensimmäinen painos 6000 kappaletta meni 'kuumille kiville' ja toiminnan menestyksen innoittamana Russell perusti oman järjestönsä, Watch Tower Bible and Tract Sosiety of Pennsylvania, vuonna 1884. VASTA TÄLLÖIN PERUSTETTIIN RAAMATUNTUTKIJOIDEN OMA ITSENÄINEN LAHKO! (UMs.38)
Kirjallisuus kävi kaupaksi ja toiminta kasvoi niin kovaa vauhtia, että 1909 tuo päätoimisto siirrettiin Brooklyniin, josta ostettiin uusia rakennuksia. Kasvu oli tuohon aikaan kiihtyvää ja rahaa virtasi siään ovista ja ikkunoista niin, että uusia tiloja ja rakennuksia saatettiin ostaa seuraavinakin lähivuosina. (UMs.53,127)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Seuran osakkuuden sai ostamalla äänioikeuden antavia osakkeita. Russell oli itse koko elinaikansa suurin osakas ja omasi näin suurimman, hallitsevan, äänioikeuden, jolla hän käytännössä johti seuran presidenttinä itsevaltiaan tavoin toimintaa kuolemaansa asti. Seuran johtajistoon kuului presidentti, varapresidentti, sihteeri sekä 7 johtokunnan jäsentä. Russell oli valinnut itse diktaattorin oikeuksiaan käyttäen (vastoin tekemänsä peruskirjan toimintaohjeita) nuo 7 johtokunnan jäsentä elinajakseen virkaansa. Russellin kuolema 1916 toi tullessaan merkittävän valtatyhjiön tuohon rahasampo-organisaatioon ja sit ä seurasikin kiivas valtataistelu. Valtaan nosti itsensä 6.1.1917 seuran lakimiehenä siihen astitoiminut J.F.Rutherford. (UMs.79)
Rutherford oli ihmisenä kokonaan erilainen, kuin henkilöjohtamisen taidon kotonaan oppinut Russell. J.F.Rutherford oli lähtöisin uskovaisesta köyhästä maanviljelyskodista, missä lapset kasvatettiin vitsalla Herran nuhteeseen. Rutherfordista kasvoi erittäin menestys- ja vallanhaluinen mies ja niinpä hän vastoin isänsä kieltoa ryhtyi aikuistuessaan opiskelemaan lakia. Rutherfordista kasvoi näin kovaotteinen vallantavoittelija, joka ei paljoa todellista sääliä tuntenut muita kohtaan.(UMs.80,81)
Johtokunnan jäsenistön enemmistö (4/7), minkä Russell oli siis nostanut tehtäväänsä eliniäkseen, vastusti Rutherfordin vallankaappausta. Rutherford kovana ja taitavana juristina kuitenkin totesi, ettei Russell ollut menetellyt muodollisesti oikein heidät nimittäessään ja potki heidät sen avulla ulos tuosta johtokunnasta. Sen seurauksena järjestö hajosi merkittävällä tavalla erkaantuen nykyään tunnettuihin Raamatun tutkijoihin ja Jehovan todistajiin (=Rutherfordilaiset).(UMs.86-89)
Rutherford uudelleen organisoi koko työ pistäen kaikki jäsenet kulkemaan ihmisten luona kauppaamassa kirjallisuuttaan. Rutherfordista itsestään tuli uusi tuottelias pääkirjoittaja ja sananselittäjä. Aikansa ’akateemikkona’ hän pisti pystyyn mm. jopa oman radioaseman, jonka avulla hän laajensi saarnojensa kuulijakuntaa tehokkaasti. Moni Russellin oppi sai pikkuhiljaa uuden tulkinnan. Tuo työn uudelleen oraganisoiminen nosti taloudellisen tuoton huippuunsa. Rutherford lähti järjestelmällisesti hävittämään myös vanhaa Russellilaista koulukuntaa, joka pyrki edelleenkin pitämään Russellia oppeineen seuran keskeisenä henkilönä.(UMs.126,127,129,168)
Russell oli omana aikanaan edustanut raamatun ’uskollista ja ymmärtäväistä palvelijaa’, jonka tehtävänä oli jakaa Jumalalta tulevaa tietoa ihmisille. Rutherford muutti tuon opin kuitenkin sellaiseksi, että hän ja muu johtokunta edustivat tuota Jumalisen tiedonjakajaa muodostaen siten nykyisen hallintoelimenä tunnetun johtoryhmän. Noita Russellilaisuutta kannattavia roikkui sitkeästi mukana ainakin vuoteen 1938 asti.(UMs.134-136,161,168)
Russell oli laatinut adventismista omaksumillaan menetelmillä erilaisia kaavoja, joiden avulla maailman loppu oli laskettavissa raamatun antamien tietojen avulla. Kapitalistisen kasvatuksen saaneena Russellin maailman lopun kauhuskenaarioon kuului keskeisesti kaikkea pahaa edustavan kommunismin nousu. Hän oli aikaisemmin pitänyt maailman lopun alun ajankohtana vuotta 1914, mutta sen lähestyessä ja kommunismin nostaessaan päätä Russell päättelikin, että tuon heidän käsillä olevan ja raamatun ennustuksien täyttävän suuren ahdistuksen huipennuksen tuli tapahtua noin vuosi vuoden 1914 lokakuun jälkeen.(UMs.58,66,67)
Kun vuoden 1914 lokakuu tuli ja meni, mutta Jeesusta ei vain näkynyt, joutui Russellin varapresidenttinä toiminut (kirjankirjoittaja), A.H.Macmillan, keksimään ratkaisun, jolla jäsenistön pettymys ja järkytys saatettiin voittaa. Hän julistikin kekseliäästi, että aika oli oikea, mutta Jeesuksen odotettu ilmaantumisen muoto oli väärä. Jeesus olikin alkanut hallitsemaan valtakuntaansa näkymättömänä taivaasta käsin.(UMs.69)
"Kun vuoden 1914 lokakuu tuli ja meni, mutta Jeesusta ei vain näkynyt, joutui Russellin varapresidenttinä toiminut (kirjankirjoittaja), A.H.Macmillan, keksimään ratkaisun, jolla jäsenistön pettymys ja järkytys saatettiin voittaa. Hän julistikin kekseliäästi, että aika oli oikea, mutta Jeesuksen odotettu ilmaantumisen muoto oli väärä. Jeesus olikin alkanut hallitsemaan valtakuntaansa näkymättömänä taivaasta käsin.(UMs.69)"
Jämä kirjoitti joskus että näkymätön olomuoto esiteltiin 1930 että 1943 (vai oliko 1933 ja 1940).
Kestikö siis Macmillanilla yli 16 vuotta kehittää sopiva kertomus tai korvaus ? Aika ei sinänsä seuran oppimuutoksien ohella ole pitkä.
>>....näkymätön olomuoto esiteltiin 1930 että 1943 (vai oliko 1933 ja 1940).
Näkymätöntä paluuta opetettiin kyllä jo vuodelle 1874, mutta näkymättömän paluun ajankohdan siirto vuodelle 1914 tapahtui välillä 1930-1943.
Minulla ei ole suomenkielistä opusta, englanninkielisessä faksimillekopiossa asiaa sivutaan kymmenen sivunumeroa aikaisemmin ja siinä on kyse lähinnä tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta. Eli kirjassa ohitetaan se seikka, että Vartiotorniseuran virallinen kanta Jeesuksen paluun ajankohdasta oli edelleen vuodessa 1874. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö kirjoittaja ole esittänyt kertomaansa asiaa kertomanaan ajankohtana, mutta hän tuskin edes sivusi kysymystä mitä Jeesus teki vuotta 1914 edeltäneet 40 vuotta. Russelhan oli esittänyt Jeesukselle vaikka ja mitä puuhaa vuodesta 1874, joista yksikään odotus ei täyttynyt.
Tämä ei ole ainoa ongelmakohta kirjan kerronnassa, kotiinpäinvetoa ja oppikäänteiden oikomista esiintyy kautta koko kirjan.
Luin kirjan pari kuukautta sitten ja sain aivan eri kuvan tapahtumista kuin sinä esität. Jotkin asiat esität oikein, mutta lähteinäsi on myös muutakin, koska kaikkea mitä kerrot ei löydy kirjasta. Omia päätelmiäsi, tai jonkun muun päätelmiä, esität myös. Ainakin ne värittävät kertomaasi..
Eräs asia..
Kirja sanoo toisin:
"Rutferhor ei tiennyt, mitä oli tekeillä. Hän ei varmasti mainostanut itseään eikä kalastellut ääniä, mutta luulen hänen olleen huolissaan, sillä hän tiesi että jos hänet valittaisiin häntä odotti vaikea tehtävä.
Kuudentena tammikuuta 1917 J. F. Rutherford valittiin presidentiksi. Mielessämme ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä valinnassa tapahtunut Jumalan tahto. On varmaa, että Rutferfordilla itsellään ei ollut mitään tekemistä sen kanssa."
Eräs toinen asia..
Kirjassa sanotaan:
"Puheessani viittasin Jeesuksen opetuslasten tekemään erehdykseen hänen ollessaan maan päällä. He luulivat hänen murtavan Rooman ikeen. ja perustavan valtakunnan heti. He erehtyivät sekä ajassa että paikassa. Osoitin, että C. T. Russell oli erehtynyt - ei ajan 1914 - vaan paikan suhteen, sillä Valtakuntaa ei perustettu maan päälle vaan taivaaseen."
Tässä ei käsitelty 'Jeesuksen odotettua ilmaantumisen muotoa'. Senhän raamatuntutkijat olivat jo alusta alkaen ymmärtäneet olleen näkymätön. He tosin ymmärsivät sen alkaneen jo 1874, josta alkaen Jeesus olisi johtanut elonkorjuuta.
Tämä kirjan lainaus käsitteli Valtakuntaa. Raamatuntutkijat luulivat ensin, että Jumalan valtakunta olisi saanut täyden vallan koko kaikkeudessa vuonna 1914. Mutta kuten lainauksesta tuli ilmi Valtakunta perustettiinkin taivaaseen.
Muuten, hän piti tuon mainitun puheensa "muutama vuosi toisen maailmansodan jälkeen", kuten edellisellä sivulla 68 mainitaan.
Kirjasta käy ilmi, että hän perusteli puheessaan Jeesuksen Valtakunnan Kuninkaana heittäneen aluksi demonit taivaasta pois maan päälle ja sitä kautta aiheutuneen huonot olosuhteet maan päälle, kuten sodat ja nälänhädät.
Vuoden 1914 historiallista merkitystä ei kiistää. Se oli merkittävä vuosi, jonka ajankohta ennustettiin oikein, mutta jonka merkitystä ei ymmärretty ennen sen tapahtumia oikein.
Kiireideni takia saatan ehkä ehtiä vasta viikonloppuna, jos silloinkaan, kommentoimaan kirjoituksiasi enemmän, mutta toivottavasti pian.
Mikäli jollakulla ei ole Usko Marsilla -kirjaa, voi sen lukea englanniksi täältä:
http://www.e-cepher.com/books/fotm/
Monia vanhoja julkaisuja on täällä:
http://www.strictlygenteel.co.uk/
1. asiasi:
>>Kirja sanoo toisin:
"Rutferhor ei tiennyt, mitä oli tekeillä. Hän ei varmasti mainostanut itseään eikä kalastellut ääniä, mutta luulen hänen olleen huolissaan, sillä hän tiesi että jos hänet valittaisiin häntä odotti vaikea tehtävä.
Kuudentena tammikuuta 1917 J. F. Rutherford valittiin presidentiksi. Mielessämme ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä valinnassa tapahtunut Jumalan tahto. On varmaa, että Rutferfordilla itsellään ei ollut mitään tekemistä sen kanssa.">>
Kirja on jälkeen päin tehty ja on huomattava, että sen kirjoittaja pyrkii antamaan tapahtumien kulusta omalta näkökannaltaan 'oikeanlaisen' kuvan, johan liittyy olennaiselta osin se, että hän itse pysyi järjestössä mukana ja kääntyi jostain syystä J.F.Rutherfordin puolelle tuon kiistan aikana.
Tosiasia on kuitenkin se, että johtokunnan enemmistö oli VASTUSTANUT Rutherfordia ja asia jouduttiin viemään vielä uuteen äänestykseen paria vuotta myöhemmin (jossa Rutherford toki sai vaalivoiton kun nuo pahimmat vastustajat oli jo savustettu ulos). Rutherfordin tyylistä hoitaa asioita heti valtaan noustuaan kirja lainaa hänen sanojaan: 'Tehkäämme työtä. Alkää tulko neuvottelemaan kanssani'.
Tuo tyly asenne oli varmasti omiaan nostamaan sen kapinaliikkeen johtokunnan ja jäsenistön keskuudessa, mistä kirja mainitsee.
Eräs olennainen kysymys kuuluukin: erehtyikö Russell noin täydellisesti, kun hän oli aikaisemmin nimennyt nuo johtokunnan jäsenet tehtäväänsä elinajakseen, mutta uutena osakkaana mukaan tullut Rutherford ensitöikseen pisti heidät pihalle?
Rutherford päätti heti alkajaisiksi, etti Russellin edustama demokratia (vaikka kyseessä olikin diktatuuri niin Rutherford piti sitäkin demokratiana Russelin ihmisläheisen tyylin vuoksi) ole oikea tapa johtaa. Siksi hän keskitti kaiken päätösvallan hallitsemalleen johtokunnalle = hallintoelin ja katsoi, että sen edustajat (paitsi se enemmistö jonka pisti pihalle) on valittu tehtävään Jumalan hengen vaikutuksesta ja kaikki, jotka sitä vastaan kapinoivat/toimivat vastustavat Jumalaa.
Mistä Rutherford sai tuon näkemyksensä? Kirja sanoo: 'Hän oli ollut nuorena lakimies ja POLIITIKKO ja näki sen korruption, mikä oli mahdollista sellaisessa järjestelmässä (siis Russellin perustamassa).(UMs.161,162)
Millaisen toiminnan mm. Rutherford halusi karsia pois? Kirja kertoo (oli vuosi 38):
'C.t.Russellin päivistä saakka on joukossamme ollut vanhimpia, jotka kulkivat hännystakissa ja tärkkipaidassa ja pitivät mustaa solmiota; JOTKUT HEISTÄ KÄYTTIVÄT AIKANSA TUTKIMISEEN ja sellaisten ajatusten etsimiseen, joita ei ollut julkaistu eikä painettu VARTIO-TORNISSA'.
Mielenkiintoista tekstiä kun oikein miettii, mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Eikö vain?
2. asiasi:
>>Tässä ei käsitelty 'Jeesuksen odotettua ilmaantumisen muotoa'. Senhän raamatuntutkijat olivat jo alusta alkaen ymmärtäneet olleen näkymätön. He tosin ymmärsivät sen alkaneen jo 1874, josta alkaen Jeesus olisi johtanut elonkorjuuta.
Nimimerkki Theos, joka lienee noita tuikiharvinaisia russalilaisia raamatuntutkijoita, tulkitsee MacMillania aivan kuten Piru Raamattua. Jos joku haluaa tietää, mitä MacMillan tarkoitti, lukekoon koko kirjan ilman nimimerkki Theoksen apua. Suomenkielisen käännöksen saattaa jopa vielä löytää jostakin antikvariaatista tai kuolinpesästä, jos englannikielimen nettiversio ei tyydytä.
Joku tietty
>>"Rutferhor ei tiennyt, mitä oli tekeillä. Hän ei varmasti mainostanut itseään eikä kalastellut ääniä, mutta luulen hänen olleen huolissaan, sillä hän tiesi että jos hänet valittaisiin häntä odotti vaikea tehtävä.
AHM on ollut tietoinen siitä, että vuonna 1915 Russell heitti Rutherfordin ulos pääkonttorista ja antoi tälle 1500 dollaria jolla Rutherford perusti oman konttorin muualle. Rutherford tunnettiin hankaluuksien aiheuttajana, eikä Russell missään tapauksessa olisi halunnut Rutherfordista työnsä jatkajaa.
>>Mielessämme ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä valinnassa tapahtunut Jumalan tahto.
AHM kirjoittaa mitä hänen tulee kirjoittaa ja unohtaa varsin tarkoituksellisesti, että monella muulla oli epäilys, että valinnassa tapahtui lähinnä Rutherfordin rikollinen tahto. Tätä mieltä oltiin lakitoimistossakin asiain kulusta:
DAVIES, AUERBACH & CORNELL
MUTUAL LIFE BUILDING, 34 NASSAU STREET
JULIEN T. DAVIES
JOSEPH S. AUERBACH
EDWARD CORNELL
CHARLES E. HOTCHKISS
BRAINARD TOLLES
CHARLES H. TUTTLE
NICHOLAS F. LENSSEN
WARNER B. MATTESON
New York, July 23, 1917.
Gentlemen:
You have requested our opinion concerning your present title to office as Directors of the Watch Tower Bible and Tract Society, and concerning the views as to the law expressed by Mr. Rutherford in his "Statements of Facts and Points," a copy of which you have received.
As to the proposition which is so much emphasized in Mr. Rutherford's "Statements" that even if his course of conduce in ousting, as he claims, you four gentleman, a majority of the Board, from your Directorships, was wrongful and in violation of law, the matter cannot be redressed in the New York courts, it is enough to point out that he, in his own statement says:
"In 1909 said Watch Tower Bible and Tract Society removed its activities from the State of Pennsylvania to the State of New York; and since that time it has transacted no business of consequence in the State of Pennsylvania, and never had a meeting of its Board of Directors in said State during that time."
If this be so, it goes without saying that the courts of the State of New York have ample jurisdiction to see to it that the affairs of the corporation, which, according to Mr. Rutherford's own admission, are being conducted almost entirely within the State of New York, are not taken out of the hands of a majority of its Board of Directors and turned over to other men whom the President chooses to appoint and regard as Directors. No lawyer familiar with the New York law would have any difficulty in finding legal methods of preventing the usurpers from exercising control over the affairs of the corporation in this State.
The second proposition in Mr. Rutherford's "Statements," to-wit, that the affairs of the corporation could not be brought before the courts in the State of New York, because it is no registered in this State, would involve, if true, very disastrous consequences for the corporation, in view of Mr. Rutherford's own admission that all of its affairs are being substantially transacted in this State. If, in truth, it be an outlaw here -- if, in truth, its affairs are not under the protection of the State of New York -- it is easy to see that the corollary of the proposition that it is not competent to be sued in the courts of this Sate, is that for the same reason it is not competent to sue, and that in consequence its affairs, its disregard of the constituted Board of Directors, whose presence in office had expressed the will of Pastor Russell and of the membership of the corporation for years.
As a matter of law, however, it is utter fallacious to say that because the statutes of this State provide no means for registering a foreign membership corporation, that therefore such corporation in transacting affairs here is not subject to the courts of this State. All corporations may lawfully carry out within this State the purposes of their charters and may exercise such powers incidental thereto as may be fairly necessary, unless otherwise forbidden by the laws of this State; and the requirements of the statutes of this State for registry apply only to foreign stock corporations. (Demarest vs. Flack, 128 N. Y. 205.) That the Watch Tower Bible and Tract Society is not a foreign stock corporation within the meaning of the statutes of this State is shown by the following definition in Section 3 of the General Corporation Law:
"A stock corporation is a corporation having a capital stock divided into shares, and which is authorized by law to distribute to the holders thereof dividends or shares of the surplus profits of the corporation. A corporation is not a stock corporation because of having issued certificates called certificates of stock, but which are in fact merely certificates of membership, and which is not authorized by law to distribute to its members any dividends or share of profits arising from the operations of the corporation."
Pastor Russell, therefore, was not so ill advised as to the law, that in conducting the affairs of the corporation in this State since 1909 (as Mr. Rutherford himself says) he committed the mistake of placing those affairs outside of the protection of courts of justice.
The third proposition made by Mr. Rutherford is that the provision in the charter of the Watch Tower Bible and Tract Society, approved in 1884 and still incorporated in the said charter, that "the members of the Board of Directors shall hold their respective offices for life," is invalid, since the statute of the State of Pennsylvania, providing that Directors shall be chosen annually by the stockholders or members, is said to be applicable to this corporation. It is a little surprising that one who for years was connected with the management of this corporation should not have discovered this alleged illegality until after the death of Pastor Russell, and then for the first time should bring forward a claim which is well calculated to subvert the whole scheme of government as planned and desired by Pastor Russell, and should use that claim to justify the possession of power in himself alone to oust a majority of the Board of Directors and to fill their places, notwithstanding that a number of the persons whom he thus seeks to exclude held that office for years with the acquiescence and approval both of Pastor Russell and of the membership of the corporation. In this connection it is significant that the charter of the Society is endorsed, as required by Pennsylvania law, with a certificate of an Associate Judge of the Common Please that such judge had examined the charter and found the same "to be lawful and not injurious to the community," and that therefore the incorporators and their associates were entitled to have leave to be a corporation for the purposes and upon the terms therein stated.
Even if, however, an election or appointment "for life" could not lawfully be made, your right to office would not be in any way affected, since no successors to you have been chosen by the members of the corporation. Assuming, for the sake of argument, that as Mr. Rutherford claims, the Pennsylvania statutory provision that "Directors shall be chosen annually by the stockholders or members," has some application to this corporation, there would then come into play the very next clause in the statute, to wit, that such Directors or Trustees "shall hold their office until others are chosen and qualified in their stead." As the members of the corporation have never chosen anyone in your place, your terms of office would (if the statute cited by Mr. Rutherford were applicable) be extended beyond the expiration of one year until such time as successors chosen, not by Mr. Rutherford, but by the members of the corporation, should qualify. Even if the term for which you had been elected were longer than the law allowed, you would not thereby be disqualified from holding office during the lawful period.
Furthermore, this provision of statute that Directors do not lose office solely because of the failure of the members of the corporation to appoint their successors, but continue until such time as the successors have been appointed and qualify, is merely expressive of the common law rule on the subject, and hence would be applicable to your case, even though the statute which we have been discussing be not applicable to the corporation.
As to the claim that at least three Directors must be residents of the State of Pennsylvania, it would seem to be enough to reply that if this be so, the defect in title to office would apply to the entire Board of Directors and not merely to such individual members thereof as Mr. Rutherford (not himself a resident of Pennsylvania) might choose to consider affected by such disqualification. We are, however, unable to find any provision of Pennsylvania law enacted when this charter was adopted or which affects this charter which makes it mandatory that a certain number of Directors in a membership corporation (as is this one) shall be residents of the State of Pennsylvania.
As to the claim that Mr. Rutherford, as President, is "the executive officer and General Manager" of the corporation, and as such "has the legal right to manage the corporation," we cannot but feel that the conclusion which is sought to be reached from the development of this claim, to wit, that as "Manager" he may fill the Board of Directors with his own appointees, is founded on the use of the word "Manager" in a double sense. The term "Manager" of a corporation is the title of an office thoroughly well known to the law and in the business community; and it has never been thought before that this office was in any way connected with the appointed of Directors. It has to do solely with the executive management, and the Manager is the representative and executive officer of the Directors and not the overlord or source of power. The argument that the incumbent of the office of Manager has the "legal right to manage the corporation" is of course unsound, if the word "manage" is meant to imply the exercise of all the powers of the corporation, including the right to appoint Directors.
As to the filling of vacancies, it is enough to say that if Mr. Rutherford is right in his contention that certain portions of the charter are invalid because of the statute laws of Pennsylvania as to corporations, then he is wrong in his contention that as President or Manager of the Society he has the right to fill vacancies, because this statute expressly provides that "in case of the death, removal or resignation of the President or any of the Directors, Treasurer or other officer of any such company, the remaining Directors may supply the vacancy thus created, until the next election." Furthermore, even aside from this statute and taking the charter solely by itself, he has no right to fill your places, since "vacancies" have not occurred in your respective offices, and also because in the event of any such vacancy it would have been his duty, or the duty of any other president, to call the Board together in special meeting, and he could not deprive the Board of such power and obtain it for himself merely by failing to call a special meeting for such purpose.
But even if for any reason your original title to office might have legal defects, you, or at least three of you, have been in office so long and your title to office has been so long recognized by the entire membership of the corporation and by its late President, that you are no de facto Directors, even if not de jure Directors.
Finally, it is important to observe that if the provision of the Pennsylvania statute that directors shall be chosen annually, had the effect which Mr. Rutherford claims, to wit: as rendering vacant the office of every director at the end of one year, he himself would have no title to his office as director or as President, for the charter requires that the President "shall be chosen from among the members of the Board annually." Mr. Rutherford claims that because he was elected by the members of the corporation to be President, such election constituted impliedly an election of him as a director, although he was not expressly so elected. This claim has been overruled by our Court of Appeals in a similar case (People ex rel Nicholl vs. New York Infant Asylum, 122 N. Y. 190.) If he were not in fact a director, the mistake of the members of the corporation in supposing that he was already a director and therefore eligible to be President, would not render him eligible in law to be president or constitute him a lawfully elected director. For this and other reasons, we are of the opinion that he propositions of law advance by Mr. Rutherford, would, if sound and pushed to their logical conclusion, defeat his own title to office as director and president.
Very truly yours,
DAVIES, AUERBACH AND CORNELL
TO:
MESSRS.
A. I. RITCHIE,
J. D. WRIGHT
I. F. HOSKINS,
R. H. HIRSH.
>>Raamatuntutkijat luulivat ensin, että Jumalan valtakunta olisi saanut täyden vallan koko kaikkeudessa vuonna 1914. Mutta kuten lainauksesta tuli ilmi Valtakunta perustettiinkin taivaaseen.
Tuossa luulossa, jos sellaista koskaan vakavasti edes luultiinkaan, ei pitkään eletty vaan ryhdyttiin pikaisesti muuttamaan kirjallisuudessa olleita 1914-mainintoja vuodelle 1915. Tämän jälkeen odotukset siirrettiin vuosille 1918, 1920 ja 1925. Odotuksen sisällön yksityiskohtien hieman muuttuessa ja koko toiminnan muistuttaessa lähinnä farssia.
>>Vuoden 1914 historiallista merkitystä ei kiistää. Se oli merkittävä vuosi, jonka ajankohta ennustettiin oikein, mutta jonka merkitystä ei ymmärretty ennen sen tapahtumia oikein.
Miten niin ennustettiin oikein? Pelkästään numerollisesti katsellen Vartiotorniseura esitti virheellistä aikalaskelmaansa (606-1914) aina vuoteen 1943 asti. Kokonaan toinen asia on se, että Vartiotorniseura tietää olevansa noin 20 vuotta pielessä 607-väitteessään ja tietää myös tuskallisen hyvin, että 2520 vuoden laskutapa on heidän oppinäkemyksensä mukaan pakanallisesta lähteestä ja täysin vailla raamatullisia perusteita.
Neuvosi "Jos joku haluaa tietää, mitä McMillan tarkoitti, lukekoon koko kirjan ilman nimimerkki Theoksen apua" on erittäin hyvä ja se pätee muutenkin, ettenkö sanoisi yksi parhaista tällä palstalla kirjoitetuista
siispä:
"Jos joku haluaa tietää mitä Raamattu kertoo, lukekoon koko kirjan ilman traktaattiseuran apua"
On se vaikeaa. Näkemyksien tueksi on sivuviitteet, joista jokainen voi tarkistaa, mitä olen kirjoittanut.
Sama koskenee sinua mikä JuhaniP:tä, totuus sattuu... vai mitä?
Tuossa muuten oivallisesti jo esitettiin kysmys: mihin Jehovan todistajien tulkintoja tarvitaan kun tutkitaan raamattua?
Kirja Raamatun Tutkisteluja osa III Tulkoon valtakuntasi / C.T.Russell
Russell perusti vuoden 1914 maailman loppua koskevat laskelmat raamattuun. Hän aloittaa kirjansa Raamatun Tutkisteluja osa II sanoilla: ’Lopun aika, 115 vuoden ajanjakso, vuodesta 1799 vuoteen 1914, on selvästi ilmaistu raamatussa’. Russell yhdistää ensimmäisessä luvussaan ’Lopun aika’ raamaussa mainitut aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa = 1260 päivää = 1260 vuotta edeltäneeseen paavien aikaan ja Napoleonin raamatun ennustuksia täyttäneeseen toimintaan. Tuo paavien aika alkoi hänen mukaansa 539 (jota Russell monisivuisesti todistelee), päättyi 1799 ja alkoi lopun aika.
Toinen profeetallisten vuosipäivien määrä oli 1335, joka tuohon vuoteen 539 laskettuna tuo lopunajan alkamisvuoteen 1874.
Adventistien kanssa tutkittuaan hän oli vakuuttunut myös siitä, että hänen oma toimintansa Jumalan totuutta julistavana ’uskollisena palvelijana’ käynnistyi varsinaisesti lokakuussa 1874 (hänen adventistisena aikana) ja tuo raamatun elonkorjuu kestäisi 40 vuotta, joten maailman loppu ja Jeesus ilmestyisivät lokakuussa 1914.
Eräs todiste Russellille oli Danielin kirjassa olevat sanat (vanha engl.käännös): ’Mutta sinä Daniel, sulje nämä sanat ja lukitse sinetillä tämä kirja lopun ajaksi; monet matkustavat (silloin) edestakaisin ja tieto karttuu’.
Tämän johdosta Russell toteaa, että ’yleinen tiedon karttuminen, jonka olemme huomanneet todistaa, että lopun aika alkoi vuonna 1799, vaan ennustettu liikkuminen edes ja takaisin – hyvin nopea matkustaminen - todistaa myös sen. Tämä kaikki kuuluu lopun aikaan. Ensimmäinen höyrylaiva kulki vuonna 1807, ensimmäinen höyryvaunu 1831, ensimmäinen sähkölennätin toimi 1844, mutta tänään kuljettavat jättimäiset junat ja höyrylaivat suuria joukkoja sinne ja tänne, ”edes ja takaisin”’.(s.61,62)
Russell kertoo maailman historian sekä raamatun historian kiistatta todistavan sen, että Babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 606 eaa. ja Persialainen Kyyros vastaavasti tuhosi Babylonian ensimmäisenä hallitusvuotenaan 536 eaa. Siihen (606) laskettuna 2520 profeetallista vuosiviikkoa vie vuoteen 1914. Macmillan halusi hieman ’korjata’ noita Russellin oppeja ja sanoo kirjassaan Usko marssilla sivulla 58: ’Hän (Russell) sanoi tämän aikakauden alkaneen v. 607 ekr. ja päätyvän v. 1914 jkr’.
Kenties merkittävin todistus vuoden 1914 puolesta oli kuitenkin ’Jumalan kivitodistaja’, joksi hän nimesi ’Gizan suuren pyramiidin’ ja kirjoitti siitä kirjansa loppuun kokonaisen pitkän luvun. Tuosta, nykyisin Kheopsin pyramidina tunnetusta, ’Jumalalan kivitodistajasta’ hän opettaa, että muut pyramidit ovat vain tavallisia egyptiläisten hautoja kuvakirjoitkusineen, mutta tuo Suuri pyramiidi on ’vastaan sanomatta ihmeellisin rakennus maailmassa… sillä se näyttäytyy tärkeiden – tieteellisten, historiallisten ja profeetallisten – totuuksien varastoaitaksi ja sen todistukset ovat täydessä sopusoinnussa raamatun kanssa’. Russellin mukaan se ei voinut olla ihmistekoinen kaikessa mahtavuudessaan ja ihmeellisyydessään.
Monilla sivuillaan hän todistaa erilaisilla pyramidin mittasuhteilla ja asiantuntijoiden lausunnoilla, kuinka tarkkaan siitä voidaan erilaisia tapahtumia ennakkoon nähdä. Vuoden 1910 tuli olla merkittävä koetuksen vuosi seurakunnalle ja vuosi 1914 oli se suuri lopun vuosi.
EVOLUUTIOON Russell suhtautui myötämielisesti samoin kuin hänen seuraajansa, Rutherfordkin.
20-luvulla kirjoittamassaan kirjassa Luominen Rutherford kertoo erästä tutkijaa lainaten, kuinka maapalloa on alkuaikoina ympäröinyt erilaiset alkuaineista koostuvat renkaat, jotka ovat pudonneet alas eri luomisjaksoina muodostaen maaperässä olevat erilaiset kerrostumat. Elämä sai hänen mukaansa alkunsa meren alkulimasta, josta Jumala evoluution kautta teki eläinkunnan.
Eikö löydy mitään seliteltävää esim. evoluutio-opin suhteen?
Otahan hieman kantaa siihen, onko uskontonne 'perusopeissa' tapahtunut mitään muutoksia tai onko toiminta ollut alusta saakka sellaista, kuin se on nykyäänkin.
Voisiko Russell enää tuntea nykyistä Jehovan todistajien uskontoa samaksi, kuiin mitä hän oli perustamassa?
kaikkia luettuani alan epäillä koko rakennelmaa, eli KAIKKI on ihmisen keksintöä. Sen lisäksi joidenkin tajuntaan vaikuttavien aineiden alaisuudessa nähtyjä näkyjä (Joh. ilmestyskirja).
1. Moos kirjaan on kirjoitettu "maailman luominen" satoja, ellei jopa tuhansia vuosia koko tapahtuman jälkeen.
Sen jälkeen vanhassa testamentissa on lähinnä jälkikäteen kirjoitettua (ja aika kultaa ja värittää muistot, ja kansan tarinat) israelin kansan tarinaa, jossa voi kieltämättä olla enimmäkseen ihan tosiasioita, mutta ihmeet ym. ovat todennäköisemmin lähinnä tarinan kertojien omia keksintöjä, ennen kuin kukaan on niitä kirjoittanut ylös. "Ennustukset" ovat myös jälkikäteen tallennettuja ja näin paremmin historiaan istutettuja.
Uuden testamentin neljä ensimmäistä kirjaa kertoo jonkun "kansaan kiihottajan" tarinaa, jonka nimeksi mainitaan Jeesus. Syntymä ja lapsuusvaiheet on jälleen kerran kirjoitettu vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen - luonnollisesti tarinankertojalta toiselle kiertäessään väriä on tullut lisää.
Sitten kun jeesus, joka oli saanut muutaman sata seuraajaa, ja suorittanut taitavasti tehtyjä silmänkääntö- ja muita temppuja, sekä saanut monet herkkäuskoiset uskomaan itseensä (ei muuten ole vieläkään vaikeaa, jos homman osaa) loput raamatusta onkin sitten näiden herkkäuskoisten kirjoittamaa tarinaa omista yhteenkokoontumisistaan ym.
Raamatun viimeinen kirja - Ilmestyskirja - onkin erään johannekseksi itseään kutsuvan vanhuksen unien muisteloa. Olisiko paappa ollut historian ensimmäisiä Alzheimerin tautia sairastavia...?
...oli nääs sen verran sekavaa tekstiä se...
(Ja vielä ilmestyskirjaa kirjoittaessaan ei johannes ollut lukenut vanhaa testamenttia sen vertaa, että olisi tiennyt maan pallomaisuudesta, vaan puhuu maan neljästä kulmasta ja ajalle tunnusomaisesta litteästä maasta?)
Sitten vielä kului kymmeniä, ellei satoja vuosia, ennenkuin joku keksi alkaa keräilemään yhteen nippuun näitä kirjoitelmia ja historiallisia tekstejä. Otti jotain nippuun, jätti jotain pois, ja näin syntyi ensimmäinen "Koko Raamattu".
Ei siinä jumalaa tarvita, että ihmiset saadaan uskomaan johonkin, riittää, että joskus ammoisina aikoina on kirjoitettu kirja, jonka taruihin alkaa ensin uskomaan muutama, ja kyllähän pimeään aikaan (ennen sähkövaloa) olikin ihmisillä tarvetta saada jotain toivoa - oli se sitten vain uskon asia tai ei. ...ja uskon asiahan se on vielä nykyäänkin, todisteita mistään yliluonnollisesta ei ole tähän päivään mennessä näkynyt, vaikka uskovilla onkin ollut jo pari tuhatta vuotta aikaa niitä todistella.
Kirja, joka on samaa luokkaa kuin Mauri Kunnaksen koiramäen turinat tai vaikkapa Suomalaisten ikioma Kalevala. Noille ei löydy enää uskovia, lienee ensimmäisen tapauksessa usko kuollut keskimäärin 2 vuoden ikäisillä, ja jälkimmäisen tapauksessa usko on miekalla pakotettu enimmäkseen tuohon ns. kristin uskoon...
et oikeastaan käsitellyt oppi rakenteita juuri lainkaan. Kirjoitus oli laadittu aika huonosti siitä puuttui totuudelliselle historiankirjoitukselle ominaisia piirteitä, jotka oli korvattu valheilla.
Esim. olit unohtenut mainita, että Russel käytti liiketoiminnasta aiemmin saamansa varat hyvän uutisen levittämisestä koituneitten kustannusten peittämiseen. Hän ei ollut liioin odottamassa Adventistien kanssa maailmanloppua, eikä minun tietääkseni Adventistitkaan sitä tehneet.
Heidän maailmanloppu odotuksensa ajoittui jonnekkin ennen 1850 lukua, joka johti liikkeen hajaantumiseen.
Perusopiessa ei ole tapahtunut muutoksia, esim.
-helvetin tulioppia ei hyväksytty,
-sielu kuolee,
-Jeesus on luotu Jumalan poika,
-hyvää uutista tulee puhua ihmisille,
-toiminnan tulee perustua järjestettyihin seurakuntiin.
- Pelastua voidaan vain Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä.
- Jumalalla on nimi Jehova
muutamia mainitakseni..
>>Esim. olit unohtenut mainita, että Russel käytti liiketoiminnasta aiemmin saamansa varat hyvän uutisen levittämisestä koituneitten kustannusten peittämiseen.
Samoin ilman mainintaa taisi jäädä esimerkiksi Russelin varattomaksiheittäytyminen avioerotilanteessa.
>> Hän ei ollut liioin odottamassa Adventistien kanssa maailmanloppua, eikä minun tietääkseni Adventistitkaan sitä tehneet.
Milleristi-raamatuntutkija-jehovantodistaja-akselin maailmanloppua on mahdoton määrittää yksiselitteisesti. Sen sisältö on aika ajoin ollut kovin tilannekohtainen ja ristiriitainen. Russell odotteli ylöstempaamistaan siinä missä muutkin ja odotti jättävänsä tämän maapallon murheet taakseen ennen lääketieteellistä kuolemaansa.
>>Heidän maailmanloppu odotuksensa ajoittui jonnekkin ennen 1850 lukua, joka johti liikkeen hajaantumiseen.
Ja juuri noista hajaantumisjäänteistä nousi Vartiotorniseura. Hieman myöhemmin myös Daavidin oksa.
>>Perusopiessa ei ole tapahtunut muutoksia, esim.
>>-sielu kuolee,
Ei pidä paikkaansa. Vartiotorniseura opetti Russelin johtavan, uskollisena ja ymmärtäväisenä, elonkorjuuta vuonna 1916 tapahtuneen kuolemansa jälkeen vielä vuoteen 1927. Eri julkaisujen ja julkaisuajankohtien mukaan pyhien ylösnousemuskin oli tuolloin odottamassa.
>>-hyvää uutista tulee puhua ihmisille,
Kun Russelin mukaan ei ollut enää tarvetta, vaan Matt. 24:14 oli jo täytetty:
"In 1861 the reports of the Bible Societies shoved that the Gospel had been published in every language of earth, though not all of earth’s millions had received it. No, not one half of the sixteen hundred millions living have ever heard the name of Jesus. Yet the condition of the text is fulfilled: the gospel has been preached in all the world for a witness – to every nation." (The Plan of the Ages pp. 91-92)
>>-toiminnan tulee perustua järjestettyihin seurakuntiin.
Kyllä järjestettyihin, mutta itsenäisiin seurakuntiin, siis erotuksena Rutherfordin luomiin tiukkiin keskusjohtoisiin seurakuntiin.
>>- Pelastua voidaan vain Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä.
Nykymenosta poiketen pelastuminen ei edellyttänyt nykyään vaadittavía "pakkoliikkeitä".
>>- Jumalalla on nimi Jehova
muutamia mainitakseni..
Kuten monilla muillakin uskonnollisilla liikkeillä. Merkittävänä erona oli, että Russelin aikana Jeesus oli nykyistä merkitsevämmässä asemassa. Vastaavasti Jeesus on nyt Vartiotorniseurassa aikaisempaa merkitsemättömämmässä asemassa.
>>et oikeastaan käsitellyt oppi rakenteita juuri lainkaan. Kirjoitus oli laadittu aika huonosti siitä puuttui totuudelliselle historiankirjoitukselle ominaisia piirteitä, jotka oli korvattu valheilla.
Olen tässä odotellut, josko olisit palanut keskusteluun, mutta näköjään aihepiiri ei kiinnosta. Asettaako se lahkon jotenkin kiusalliseen valoon vai mistä lienee kyse.
Jokatapauksessa pieni lisäkommentti mainintasi johdosta:
>>Esim. olit unohtenut mainita, että Russel käytti liiketoiminnasta aiemmin saamansa varat hyvän uutisen levittämisestä koituneitten kustannusten peittämiseen. Hän ei ollut liioin odottamassa Adventistien kanssa maailmanloppua, eikä minun tietääkseni Adventistitkaan sitä tehneet.
Heidän maailmanloppu odotuksensa ajoittui jonnekkin ennen 1850 lukua, joka johti liikkeen hajaantumiseen.