Seurustellessa nainen voi asettaa ehtonsa sille miten häntä kohdellaan, koska ei ole vielä sidottu mieheen. Ei tarvitse antaa seksiä eikä olla saman tyypin kanssa kauempaa kuin haluaa, ainakaan jos ei olla kihloissa (Raamatun mukaan kihloissa olo on jo jonkinlainen sidos). Miehen pitää olla tarkkana, koska saattaa aina menettää naisen jollekulle toiselle miehelle tai tällainen uhka on mahdollinen. Siksi hän ei voi käyttäytyä miten itsekkäästi tahansa.
Mutta entä kun ollaan naimisissa? Silloin naisella (jos toki myös miehellä) on velvollisuus suostua seksiin milloin puoliso niin haluaa, sitä ei siis voi käyttää minkäänlaisena painostuskeinona, kuten ei myöskään parisuhteesta lähtemistä muuten kuin erittäin painavin perustein. Sekään ei ole uhka että vaimo ottaisi toisen. Eli jos mies alkaakin kristillisessä avioliitossa käyttäytyä kuin porsas, mitä keinoja naisella on asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella?
Mutta entä kun ollaan naimisissa? Silloin naisella (jos toki myös miehellä) on velvollisuus suostua seksiin milloin puoliso niin haluaa, sitä ei siis voi käyttää minkäänlaisena painostuskeinona, kuten ei myöskään parisuhteesta lähtemistä muuten kuin erittäin painavin perustein. Sekään ei ole uhka että vaimo ottaisi toisen. Eli jos mies alkaakin kristillisessä avioliitossa käyttäytyä kuin porsas, mitä keinoja naisella on asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pysy kaukana kamelikansasta ja levitä miehesi käytös kaikkien tietoon.
> Eli jos mies alkaakin kristillisessä avioliitossa käyttäytyä kuin porsas, mitä keinoja naisella on asettaa rajat sille, miten häntä saa kohdella?
No, jos puhe on oikeasti kristillisestä avioliitosta, niin ainakin voi muistuttaa tästä:
"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi
sen edestä, ... ...Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,"
Efe. 5:25,28-29
Mutta nykyisenä rakkaudettomuuden aikana, on ehkä parempi olla menemättä naimisiin. Vaikka mies rakastaisi, nainen todennäköisesti rakastaa vain itseään, eikä edes kunnioita miestään. Ja toisaalta, miehetkään ei todennäköisesti edes tunne rakkautta.
Tai aina voi kivittää ja keksiä pettämisvalheita, sehän kuuluu uskontoon.
No, jos meinaa kivittää, kannattaa sitten kivittää ensin itsensä. Tekopyhyys kun ei oikein sovi kristityille, vaikka ateisteilta se näyttää tulevan luontaisesti.
Uskontoon kuuluu valehtelu se on vallan käyttö väline.
Kivitys kuuluu pettäjän rangaistuksiin ja uskovainen voi aina uhkailla, keksinkö tarinan.
Miten niin avioliitossa ei saa pitää kiinni omista rajoistaan? Sehän on ihan sairas ajatus. Terve ihmissuhde on molemminpuolista rajanvetoa ja kompromisseja. Sellaisen tyypin kanssa ei pidä ryhtyä mihinkään, jolle ei terve tasavertainen ihmisuhde kelpaa.
Ovimatoksi ryhtyminen herättää kumppanissa vain halveksuntaa. Kristityissäkin on narsisteja ja luonnevikaisia ja ns. kristillisissä avioliitoissa esiintyy psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Sellaisesta suhteesta pitää uskaltaa kävellä ulos, ennen kuin on liian myöhäistä.
"Mutta entä kun ollaan naimisissa? Silloin naisella (jos toki myös miehellä) on velvollisuus suostua seksiin milloin puoliso niin haluaa,"
Onneksi näin ei ole Suomen lain mukaan vaikka jotkut ikivanhoihin kirjoituksiin vedoten näin yrittävätkin väittää. Moderni laki on tehty suojelemaan ihmisiä vanhoilta vahingollisilta käsityksiltä.