Kirkkovaltuuston puheenjohtaja

Onko kirkkovaltuuston puheenjohtaja suvaitsevainen?

Kirkon akateemiset ry:n toiminnanjohtaja Jussi Junni myös ottaa blogissaan kantaa Lapuan kirkkovaltuuston pj:n omapäiseen mielenosoitukseen ja pitää sitä ongelmallisena. Asiasta uutisoi Kotimaa24 nettisivustollaan:

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/aki-ryn-jussi-junni-perinteinen-virkakasitys-ei-ole-harhaoppi-kuten-ei-naisten-pappeuskaan/

Kotimaa24:n linkitetyssä artikkelissa Junni, joka siis puolustaa voimakkaasti itsekin naispappeutta, ottaa kantaa Lapuan pj:n provokaatioon sanomalla mm.

"Lopuksi todettakoon pari epätoivottavaa käytöstä. Lapuan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jaana Holma päätti protestina jäädä pois Lapualla tänään toimitetusta uusien pappien siunaamisesta – ilmeisesti siksi, että siunauksen toimittavat Lapuan tuomiorovasti Matti Salomäki sekä Etelä-Pohjanmaan lääninrovasti Heikki Sariola, jotka ovat molemmat kirjeen allekirjoittajia (Kotimaa24, 30.11.2018). Jäikö Holmalta huomaamatta, että hän lankesi naispappeja väistävien kanssa samaan ansaan, kun meni katkaisemaan alttariyhteyden?" (Junnin blogi)

Olisikohan nyt Lapuan kirkkovaltuuston pj:n syytä vetää johtopäätökset kun sekä "omat" että vieraat pitävät tätä erikoista performanssia tyhmänä ja asiattomana temppuna?

Mitä se kertoo kun henkilö sanoo ettei "enää ole mitään tarvetta keskustella"? Eikö konfliktia sovitella juuri keskustelemalla?

Historiassa on paljon ikäviä mutta opettavaisia esimerkkejä siitä kun vastapuolen mielipiteet halutaan vaientaa sulkemalla heidän suunsa ja kieltäytymällä keskusteluyhteydestä. Onkin josku sanottu viisaasti: "missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan seuraavaksi ihmisiä". Kaikki alkaa rakkaudettomasta asenteesta jossa tahdotaan sulkea toinen osapuoli pois ja kieltää hänen olemassaolonsa.