Aatamista ja vähän Eevastakin...

"Kreat kuitenkin hokevat että alun ihmisillä oli niin rikas genomi että se kesti sukurutsauksen ja minimaalisen geenipoolin (A ja E). Missä mielessä se oli rikas, noin luonnontieteellisesti?"

Nooan poika tykkäsi nylkkiä iskää peppuun tämän sammuttua alasti.
Tässä kohdin geenit menivät paskareikään ja se oli kaiken hyvän alku.

Johtuuko synti rappeutumisesta vai rappeutuminen synnistä? Siis, jos jo toisessa sukupolvessa esiintyi murhaaja.
Jos ihmiset ovat muuten vain pahoja, mitä funktiota on rappeutumisella?
Jos Jumala asetti Hyvän ja Pahan tiedon puun Paratiisiin (jonka hän oli luonut ihmistä varten), se tarkoittaa että hän antoi meille valinnan vapauden heti alussa. Miksi hän sitten kirosi koko luomakunnan yhden (väärän) valinnan takia? Tarkoittaako rappeutuminen että ihmiskunta (yksilöt) tulevat aina vain enemmän pahoiksi? Miksi Jumala sitä haluaisi. Ei siinä ole mitään järkeä.
Tai jos rappeutuma viittaa vain biologiseen rappeutumiseen, mikä ihmeen pointti siinä on. Jumala haluaa meidän kärsivän (joka sukupolvessa enemmän?).
Te taidatte teologisestikin olla ihan pihalla.

>>Kreat kuitenkin hokevat että alun ihmisillä oli niin rikas genomi että se kesti sukurutsauksen ja minimaalisen geenipoolin (A ja E). Missä mielessä se oli rikas, noin luonnontieteellisesti?<<

Olen useaan kertaan perännyt ROT:lta laskelmia A&E geenipoolin rikkaudesta verrattuna esim. nykypäivän suomalaisiin.

Vaan eipä hän ole suostunut mitään vastaamaan. Jostain erityisestä syystä.

Aadamin ja Eevan sukupuu johdetaan eteenpäin seikkaperäisesti vain juutalaisiin ja päättyy Jeesukseen.
Edes sillä oliko ihmisiä jo ennen Aadamiakin ei ole tässä mielessä mitään merkittävyyttä.