Olen ihmetellyt, miksei kukaan ole kaikkina näinä vuosikymmeninä kirjoittanut Tuntemattomalle sotilaalle jatko-osaa. Olen hahmotellut, millainen se voisi olla. Se keskittyisi Antti Rokan sodanjälkeiseen elämään ja olisi nimeltään lyhyesti vain "Rokka".
Kirja alkaisi sillä, että Rokan vaimo ja lapset pakkaisivat kiireellä tavaransa hevosrattaisiin sotilaiden hoputtaessa ja lähtisivät kotoaan suuren evakkokulkueen jatkoksi. Pitkän hiekkatien päässä he näkisivät, kuinka venäläisten tykistö osuisi kotitaloon ja navettaan. Tässä kuvailtaisiin tarkemmin palavaa viljapeltoa, tuhoa ja kuolevien lehmien ja hevosten tuskaa.
Seuraavaksi kerrottaisiin vaimon ja lasten saapumisesta rintamamiestontille jossain Hämeessä ja Anteron paluusta haavoittuneena sodasta. Sitten kuvattaisiin talon rakentamista, viljapellon perustamista, karjan hankintaa - ja karjalaisperheen osakseen saamaa ryssittelyä ja rasismia Hämeessä.
Pikkuinen maatila ei kuitenkaan elätä perhettä, vaan Antero joutuu tekemään lisätöitä läheisen kaupungin rakennustyömailla. Rokan kiivas luonne johtaisi tässä vaiheessa koviin riitoihin esimiesten kanssa, mutta tilanne rauhoittuisi, kun hän pelastaisi yhden esimiehen kuolemasta työmaaonnettomuudessa. Kaupungissa Rokka kuitenkin kohtaisi sodan käyneitä miehiä, jotka ovat ajautuneet morfiini- ja heroiinikoukkuun, ja hän itsekin ajautuu riippuvaiseksi.
Vähitellen jäävät työt, jää maatilan hoito. Vaimo ja lapset muuttavat kaupunkiin, eläimet riutuvat nälissään vailla hoitoa ja Rokka jää yksin autiolle maatilalle. Kylän puliremmi ravaa hänen luonaan juopottelemassa ja huumekauppias ulosmittaa tavaraa maksuksi heroiinista. Rokka heräilee öisin huutaen hirveisiin sotapainajaisiin ja päivisin hourailee heroiinihuuruissaan.
Lopulta hän kulkee navettaan ja ase kädessä ja ampuu koko karjansa luullen sitä vihollissotilaiden osastoksi. Sen jälkeen hän laittaa piipun suuhunsa ja ampuu itsensä. Hän kaatuu selälleen sikalan pahnoille ja toisesta kädestä kirpoaa kivääri ja toisesta sodassa saatu ansiomitali.
Miltä kuulostaa?
Kirja alkaisi sillä, että Rokan vaimo ja lapset pakkaisivat kiireellä tavaransa hevosrattaisiin sotilaiden hoputtaessa ja lähtisivät kotoaan suuren evakkokulkueen jatkoksi. Pitkän hiekkatien päässä he näkisivät, kuinka venäläisten tykistö osuisi kotitaloon ja navettaan. Tässä kuvailtaisiin tarkemmin palavaa viljapeltoa, tuhoa ja kuolevien lehmien ja hevosten tuskaa.
Seuraavaksi kerrottaisiin vaimon ja lasten saapumisesta rintamamiestontille jossain Hämeessä ja Anteron paluusta haavoittuneena sodasta. Sitten kuvattaisiin talon rakentamista, viljapellon perustamista, karjan hankintaa - ja karjalaisperheen osakseen saamaa ryssittelyä ja rasismia Hämeessä.
Pikkuinen maatila ei kuitenkaan elätä perhettä, vaan Antero joutuu tekemään lisätöitä läheisen kaupungin rakennustyömailla. Rokan kiivas luonne johtaisi tässä vaiheessa koviin riitoihin esimiesten kanssa, mutta tilanne rauhoittuisi, kun hän pelastaisi yhden esimiehen kuolemasta työmaaonnettomuudessa. Kaupungissa Rokka kuitenkin kohtaisi sodan käyneitä miehiä, jotka ovat ajautuneet morfiini- ja heroiinikoukkuun, ja hän itsekin ajautuu riippuvaiseksi.
Vähitellen jäävät työt, jää maatilan hoito. Vaimo ja lapset muuttavat kaupunkiin, eläimet riutuvat nälissään vailla hoitoa ja Rokka jää yksin autiolle maatilalle. Kylän puliremmi ravaa hänen luonaan juopottelemassa ja huumekauppias ulosmittaa tavaraa maksuksi heroiinista. Rokka heräilee öisin huutaen hirveisiin sotapainajaisiin ja päivisin hourailee heroiinihuuruissaan.
Lopulta hän kulkee navettaan ja ase kädessä ja ampuu koko karjansa luullen sitä vihollissotilaiden osastoksi. Sen jälkeen hän laittaa piipun suuhunsa ja ampuu itsensä. Hän kaatuu selälleen sikalan pahnoille ja toisesta kädestä kirpoaa kivääri ja toisesta sodassa saatu ansiomitali.
Miltä kuulostaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vai silviisiin oot aatellut ettäkö oikein amerikkalaistyylinen ei totuuteen perustuva sankarpoikii kuvaava tekele joka keksii hyvän juonen jos tää sankar oliskii Rambomainen talollinen joka kävisi hiippailemassa karjalan kunnailla vielä sodankin jälkeen aarrekätköjä hakemassa,niitähän joka talonomistajalla oli.Hevosen kanttura ja pari lehmää kyllä tuotiin mukana mutta se arre ei vain mahtunut mukaan.
Olisihan siinä komedian ainesta ja saisi hyvät naurut sodan jälkeiselle suomelle sikäli jos se naurattaisi muitakin kuin jatko-osa Rokka elokuvan haluajaa.
A silviisiihä mie aattelin. Mut tottuuteenha tuo miunkii kuuvvaamain tarina pohjaantuis, ko monet sotilaatha päätyit sovan jälkeen narkomaaneiks. Ei hyö saaneet sankarviittaa eikä auvoist tulevaisuutt. Pirtupottuloit ja huumepiikkilöit vaa hankkiit elämäins ratoks.
Alahan kyhätä kässäriä jonka kiikutat Selinille. Pääosa sille löylymiehelle kova kalamies myös , niin voisi virvelöidä Vuoksesta jalokaloja siis PääkköSen Jasperi.
Puna-armeijan moraalitiedote:
"Sotilas Haritonov: -"Suomalaisia ei ole, vaikka vapautamme heitä, he ovat rikkaampia kuin kolhoosilaiset. Annetaan olla."
Toinen sotilas -"Miksi vapautamme Suomalaisia, heillä menee ilmankin hyvin""
Nosto hullun kirjoittamien massa-aloitusten yläpuolelle. Ensimmäinen nosto.
Toinen nosto.
Rokka oli itsenäisesti ajatteleva sitkeä sissi, joka pärjäsi tilanteessa kuin tilanteessa, eikä olisi ”ajautunut” puliremmeihin, huumeporukoihin tai muihin jengeihin, jotka eivät ole ”täyrel järel”.
Jos pieni evakkotila ei olisi antanut elantoa, Rokka olisi ollut varmaan timpurina rakennuksilla tai muissa sodan jälkeisissä rakennushommissa, missä miestä vaan tarvittiin.
Kun hän olisi vielä sanonut tutulle rakennusmestarille ”Kuule, mis sie tarvitset oikei hyvää miestä? hän olisi saanut vielä hoidettavakseen talkkarin tehtävät jossain stadilaisessa kerrostalossa.
Elokuvan juoni meneekin seuraavasti.
Niinpä Rokka alkoi touhuta halkojen ja koksin kanssa erään kerrostalon pannuhuoneessa. Talvisin hän hoiti talon lämmityksen, pudotti lumet katolta ja piti oman lohkonsa kadulla puhtaana. Hän tarpoi hangessa lapion ja kolan kanssa ja auttoi naapuriakin. Hän fiksasi putket ja viemärit, rikki menneet ikkunat, lasten fillarit... ”pannaa ketju kuntoo”... ja myrkytti rotat: ”ai työ perkeleet. Työ ette tiijä mikä uottaa”...
Hän sovitteli perheriitoja, torjui rappuun yöksi pyrkivät humalaiset tarvittaessa painiotteella, kasvatti pihan lapset kunnon kansalaisiksi ja piti kuria lättähatuille.
Asuntona oli pieni talkkarin kämppä pohjakerroksessa. Ikkunasta näki etumaaston, mitä pihalla puuhattiin. Pöydällä oli lamppu, jonka visaiseen jalkaan oli kaiverrettu koristeita. Eteisessä olevalla seinäpuhelimelka talonmies Rokka hoiteli talon asioita, kuuluvasti. Tilasi halkokuorman tai koksia, mustamaijan selvittämään katurähinää ja pirssiauton viemään erään nuoren ministerin Linnan juhliin rouvansa kanssa.
Talkkarin hommat Antero Rokka hoiteli päivätyön ohessa. ”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Kun asialliset hommat oli hoidettu, kuului korttelisaunan lauteilta ääni: ”Anna miul se löylykauha!”
Sunnuntaiaamuna Rokka herätti eukkonsa ja silmää iskien ja Tarvajärveä matkien sanoi: ”ylös, ulos ja lenkille!” Sumppi oli valmiina.
Ulkoilulenkit suuntautuivat luontoon, etupäässä metsiin. Talvella hiihdeltiin Keskuspuiston kautta syvemmälle metsien siimekseen tai jään yli Seurasaaren suuntaan. Nuotiolla paistuivat makkarat keppien nenässä ja kiehuivat pakit. Joskus mies nähtiin istumassa pilkillä huovikkaat jalassa ja karvahattu päässä.
Joulun alla Rokka ei lähtenyt torille ostamaan joulukuusta, vaikka tykkäsikin tinkimisestä. Hänellä oli toinen ajatus. Metsäretkillä hän oli sattunut erään näreen kohdalle. Se odotti vain noutajaansa.
Paluumatkalla Mannerheimintiellä kun hän oli taluttamassa polkupyöräänsä ja sen päällä olevaa kuusta, kaupungin metsästä pöllittyä, pysähtyi kohdalle poliisin mustamaija. Kiiltävänappinen mies astui ulos ja rykäisi...
- Mikäs mies te olette?
- Talonmies. Ja talonmies hää onkii sellane mies, jot sille ei piä rähistä. . . Siehä lättähattu olet!”
Sitten Rokka jäi bussin alle, koska pakolainen ja bussi eivät sovi yhteen. Sen pituinen se.