Näin joulun alla koulusta on tullut kysely saako lapseni osallistua joulukirkkoon. Meillä ei kotona uskota jumaliin eikä kuuluta kirkkoon, mutta olemme antaneet lapsille luvan osallistua. Käytännössä tämä tarkoittanee, että koulu vie lapset kirkkoon, koska epäilen, ettei koulu kysele lapsilta itseltään, mitä he haluavat. Pohdittuamme asiaa koimme kuitenkin ihan hyväksi, että lapsen saavat osallistua enemmistön mukana jouluseremonioihin ja oppivat myös, millainen uskonnollinen kulttuuri maassamme on ja miten sitä perinteisesti vietetään.
Miten te suhtaudutte koulujen järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin pyhien vietossa?
Miten te suhtaudutte koulujen järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin pyhien vietossa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tylsää ja ikäväähän siellä kirkossa lapsena oli. Olisi pitänyt laulaa niitä synkkiä "koulussa, lukuvuoden tms. päättyessä" virsiä, mutta eipä niitä laulaneet kuin opettajat viran puolesta.
Oppilaat supatti, hihitti, ja juorusi omiaan, opettajat yritti pitää niitä hiljaisina.
tylsää näkyy olevan monella elokuvissakin sinne mennään supattamaan ja häiritsemään heitä jotka todella haluaa sen leffan katsoa, ei jakseta sitä pari tuntista olla suu kiinni ja räpläämättä sitä puhelinta, mulla ei ole keskittymis vaikeuksia ollu milloinkaan kirkossa eikä leffassa,
Nykyelokuvissa on melko sama vaikka joku katsomossa karjuisi. Niin huonoja ne on.
Pakkopullaahan se aikanaan oli. Pitäisi olla vain halukkaille se tuputus ja kysyä myös lapsen omaa mielipidettä, jotta ei tarvitse odotella 18 v saakka, jotta voi asian hoitaa pysyvästi.
Vanhempien pitäisi tsempata ja sanoa, että lapsi osallistuu vain ei-uskonnolliseen ohjelmaan, jota pitää olla samaan aikaan tarjolla, jos koulun toimintaan on ympätty uksonnollinen tilaisuus. "Joulukirkkohan" o jumalanpalvelus ja eri asia kuin koulun yhteinen joulujuhla.
Koulun ei edes tarvitsisi enäää järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Ne eivät kuulu koulun tehtäviin. Opetushallituksen uusissa ohjeissa (tammikuu 2018) sanotaankin, että päiväkoti ja koulu voivat päättää, että eivät sisällytä toimintaansa uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia.
Ateistivanhempien olisi hyvä vaatia koululta siirtymistä suoraan siihen selkeää ratkaisuun. Opetussuunnitelmakin puhuu sitouttamattomuudesta.
Ja mitä enemmän lapsia osallistuu jumalanpalvelukselle vaihtoehtoisseen tilaisuuteen, sitä nopeammin uskonnollinen tilaisuus jätetään kokonaan kotien ja seurakuntien hoitoon.
Työpaikoilla ei työaikaan ympätä aamuhartauksia ja jumalanpalveluksia, puhumattakaan lounaalla pomon johtamista ruokarukoiluttamisista. Sopisi myös kouluihin ja päiväkoteihin. Miksi monissa kouluissa ja päiväkodeissa on toisin?
Tämä on hyvä kysymys, sillä Opetushallituksen ohjeissa (2018) sanotaan näin: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (Sama varhaiskasvatuksesta.)
Kirkko ja vuosisataiset perinteet jylläävät, vaikka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.
Puolueiden osalta tämä tajutaan. Harvassa koulussa kylän suurin puolue yksin huseeraa tilaisuuksiensa kanssa niin kuin kirkko saa tehdä. Kirkolle rehtorit eivät uskalla sanoa ”ei kiitos”, vaikka jumalanpalvelukset ja hartaudet eivät kuuluu laissa säädettyihin koulun tehtäviin.
http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/2018/11/02/koska-toteutuu-uskonnollinen-sitouttamattomuus-paivahoidossa-ja-peruskoulussa/
Peruskoulussa (ja päivähoidossa) kysytään vanhemmmilta. Miten kysytään, onkin huomion arvoinen juttu. Perinteisesti on kysytty, "saako osallistua" -tyyliin. Semmoinen saakoilu on painostusta. Pitäisi kysyä neutraalisti tyyliin että "tarjolla on nämä kaksi vaihtoehtoa, kumman valitsette?".
Ps. Avaus vaikuttaa kirkolliselta piilomainonnalta tarkoituksena hidastaa maallistumiskehitystä eli kirkkossakäyntilukujen vähentymistä.
Ei ollut todellakaan tarkoitus mainostaa kirkkoa. Olen myös sillä kannalla, ettei koulun tulisi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia,
Kirkon ohella vaihtoehtona lienee ollut jäädä kouluun, missä pienelle porukalle järjestetään jotain puuhaa. Lapsi kuitenkin erotetaan pääryhmöstä, jolloin hän joutuu mahdollisesti selittelemään toisille lapsille, miksei saa osallistua kirkkoon.
Vanhempana yritimme pohtia, mikä on lapsen kannalta parasta. Olemme vasta muuttaneet uudelle paikkakunnalle emmekä koe, että haluamme lähteä ”ojentamaan” koulua käytännöissään.
OK. Varmaan myös lapsen ikä vaikuttaa.
Ehkä ensi vuonna ei-uskonnollinen vaihtoehto valmistellaan ja kuvataan etukäteen selvästi huolhtien että syrjintää ei tule. Sehän olisi koulun velvollisuus jo nytkin.
Monessakaan paikassa Suomessa ei perheiden enää tarvi perustella, miksi eivät osallistu sunnuntaijumalanaplvelukseen.. Koulussa tulee saada yhtä luonnolliseksi.
Taannoin osallistumattomuudesta saattoi päätyä seuraavana sunnuntaina jalkapuuhun kirkomäelle
Lapsen normaalin kehityksen kannalta on hyvä, että hän saa kulkea
muiden mukana kirkkoon. Psyykkiset traumat syntyvät eristämällä
lapsi pääjoukosta. Lapsi tuntee huonommuutta ja tietä avataan syrjäytymiselle
jo lapsena, kun post traumaattiset kokemukset myöhemmällä iällä pamahtavat päälle.
Tämä ei huolestuta juurikaan ateistikiihkoilijoita. Oma agenda menee edelle.
Vanhemmat voivat hoitaa pikkulasten "kirkotuksen", sillä se ei ole koulun tehtävä. Koulu ja kirkok ne aiheuttaisivat spekuloiden trauman, jos tuosta uskonnollisesta painostuksesta kirkkoon osallistumiseen sellainen syntyisi. Joku raja nimimerkin totalitarismille!
Vaihtoehtojen tulisi luonnollisesti olla: joulukirkkoa tai vapaapäivä. Ne jotka ei halua joulukirkkoa saisi jäädä kotiin tai tehdä muuten mitä huvittaa.
Oikeasti se kirkkopäivä pitäisi muuttaa normaaliksi koulupäiväksi.
Itse jäin pois kirkosta ja opettaja vain totesi, että se on jokaisen oma valinta.
Olen kyllä käsittänyt että koulu on vastuussa oppilaista koulupäivän. Että jos jotain kouluaikana sattuu, siitä koulu on tilivelvollinen.
Jos on alusta saakka kulkenut luokan ja koulun mukana kirkossa, niin ei sinne kahleissa tarvitse viedä jatkossakaan. Kyllä se kuuluu lapsen omaan päätäntävaltaan ja myös vanhempien sivistykseen, että antaa lapsen käydä. Eivät lapset ole vielä uskonnollisia
tai uskovia kuin pieni osa heistä. Uskon asiat tulevat kuvioon vasta myöhemmin, tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä. Jos tulevat. Partiosta erottaminen on kohtuutonta.
Minulle koulun kirkossakäynnit yläasteella (taisi olla vain keväällä, päättäjäisten aikaan) olivat jokseenkin samantekevää. Se johtui siitä, että en silloin vielä ollut uskossa, vasta myöhemmällä iällä tulin uskoon.
Käsittääkseni uskonnottomien lapset, jotka ovat valinneet elämänkatsomustiedon opetuksen, tulisi automaattisesti vapauttaa kirkollisista tilaisuuksista, kuten joulukirkosta.
Heille voisi järjestää jotain vapaamuotoista toimintaa, kuten urheilua tms.
Tai heidät voisi jättää kotiin kirkollisten tapahtumien ajaksi
Kaikki ovat vapautettuja. Voivat valita juu vai ei. Vaikka olis uskonnonopetuksessakin.
Osa vanhemmista kuitenkin pelkää, että lasta sorretaan opettajien ja uskovaisten taholta, jos ei osallistu jumalanpalveluksiin ja hartauksiin.
Samoin armeijassa uskonnottomia ei pidä velvoittaa osallistumaan mihinkään "Lakki päästä!" -piruntorjuntatilanteisiin, vaan ateistit voivat jäädä noista tilaisuuksista pois vaikka punkkaan makoilemaan.
Pakkouskonnon tuputus ei ole tätä päivää.
Koululla ja kirkolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa nykyään, koska kirkko ei maksa eikä järjestä kouluja. Eli ne pitäisi erottaa täysin toisistaan eri toiminnoiksi. Uskontojen opetus ei kuulu kouluun, vaan perheet voivat järjestää ne omien seurakuntiensa tms. kautta. Senkin voisi sanoa, että kirkkoon kuuluminen EI todellakaan ole sama kuin uskominen. Nuoret ovat noin 12 - 15 -vuotiaina kypsiä päättämään itse, kuuluvatko kirkkoon, menevätkö riparille jne. Sitä pienemmillekään lapsille ei mitään uskontoa tulisi pakkosyöttää.
Antakaa lapsillenne mahdollisuus oppia tuntemaan Jeesus sitä suurempaa lahjaa ei hänelke voi antaa. Jeesus muuten rakastaa ateistiakin
>Antakaa lapsillenne mahdollisuus oppia tuntemaan Jeesus sitä suurempaa lahjaa ei hänelke voi antaa.
Mutta kun juuri noista lapsista tulee ihan järkiään ateisteja tai liberaaleja aikuisina. Melkein kaikki aitouskovaiset ilmoittavat saaneensa uskonnottoman tai liberaalin kasvatuksen.
>Jeesus muuten rakastaa ateistiakin
Sehän nähdään viimeisellä tuomiolla, rakastaako ja millä tavalla. Vai mitä?
Rakastamalleen ei missään tilanteessa voi tehdä tai aiheuttaa mitään pahaa tai edes sallia tälle tapahtuvan pahaa, jos jotenkin pystyy sen estämään.
Ateistit voisi myös vaatia lapsilleen koulua Joulun pyhiksi, ja mennä myös itse töihin Jouluna. Hehän siivestää kristittyjen juhlilla vapaapäiviä.
Sopiihan se aivan hyvin siinä tapauksessa, että uskovat menisivät töihin kuutena päivänä viikossa kuten Raamattu opettaa.
Joulu on alunperin pakanallinen keskitalven juhla, jonka oheen kristityt ovat tuonneet oman Jeesuksen syntymän juhlimisen, vaikka Jeesuksen syntymä ei nykykäsityksen mukaan sijoitu joulukuuhun.
"Ateistit voisi myös vaatia lapsilleen koulua Joulun pyhiksi, ja mennä myös itse töihin Jouluna. Hehän siivestää kristittyjen juhlilla vapaapäiviä."
Tarkoitatko, että kirkkokuntiin kuulumatomilla pitäisi olla ihan erilainen työaikalainsäädäntö? Ateisteilla olisi koulu- ja työpäiviä keskimäärin 5 enemmän kuin kirkkoon kuuluvilla? Kirkkoon kuuluvat kompensoivat sen maksamalla kirkollisveroa? Kauhea vääryys uskovaista kolmivuorotyöläistä kohtaan.
Meillä lapset ovat itse saaneet päättää. Toinen kävi kerran, toinen kahdesti. Sitten molemmat lopettivat.
Ihan hyvä nähdä, miten nuo rituaalit hoidetaan. Oppii samalla vähän kirkkotapoja, mikä on hyvä, jos jollain sukulaisella/tuttavalla on kirkossa häitä tai hautajaisia.
Vaikka koulukirkko on jumalanpalvelus, se ei kuitenkaan ole "normaali" jumalanpalvelus, joten ei se siihen valmenna. Että oli huono perustelu puolustella koulun sotkeentumista kirkon tilastojen kaunisteluun.
Aiheeseen liittyen meillä on huomenna evank.lut. srk:n järjestämä "Kauneimmat joululaulut" -tilaisuus. Eivätkö jumalattomien lapset pääse näihin tilaisuuksiin vaikka heidän kaverinsa olisivat tulossa.
Sukulaispoika sanoi opettajalle, että voi hän kaverien seuraksi mennä kirkkoon vaikka ei hän niihin jeesusjuttuihin usko. Uskostahan siinä on vain kysymys.
Oletettavasti niin sanoi se kaverikin. ;)
Olen käynyt kirkossa kouluaikana kerran, josta muistan lähinnä vain sen, että joku puhui tavattoman korkealle seinään kiinnitetystä puhujanpöntöstä jotain mahdollisesti omasta mielestään merkityksellistä ja sen, että vieressäni istui se poika, joka ei koskaan käynyt pesulla. En muista, että kukaan luokkalainen olisi koskaan puhunut mitään uskonnollisista asioista koko kouluaikana, paitsi tietysti uskonnontunneilla, joilla minun sukupolveni tapauksessa kyse oli siitä, että vastattiin, jos osattiin, jos opettaja kysyi jotain, eikä puhuttu mitään muuta, jos ei haluttu mennä nurkkaan.
Uskonnon numeroni oli koulussa 10, mutta se ei suinkaan ollut ainoa oppiaine, josta minulla oli 10. Lähinnä kyse oli siitä, että se oli helppo oppiaine. Minulla oli myös mm. historiasta 10 ja uskontohan on tavallaan historiaa. Kukaan ei koskaan puhunut esim. välitunneilla mitään uskonnosta. Tuo em. kirkossakäyntikokemukseni on parempi kuin esim. kuuluisan psykiatrin C.G. Jungin, joka muistaakseni ensimmäistä kertaa kirkossa käydässään hämmentyi; ilmeisesti ovesta aukeavasta juhlallisesta näkymästä, niin paljon, että kompastui ja löi etuhampaansa kynnykseen. :D