Raamatun historiastakin saamme lukea miten ihmiset tekivät diilejä jumalien kanssa ja joissain muissakin tapauksissa uhrasivat lapsiaan jumalille. Näin teki myös raamatun Aabraham, joka uhrasi Iisakin.
Toora on koottu useista eri lähteistä ja niin on myös kertomus Aabrahamista ja Iisakista. Kertomus on aiheuttanut päänvaivaa juutalaisillekin ja 1. Moos. 22:19 aika selkeästi osoittaa miten Aabraham palasi yksi:
Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.
Sittemmin on pohdittu mitä Iisakille tapahtui. Yksi teoria on, että jumala olisi tällä tavalla opettanut ettei ihmisten uhraaminen ole sopivaa. Kun tarinaa luetaan eri lähteistä katsoen ilman, että niitä yhdistetään, saadaan erilaisia mahdollisuuksia. Yksi vaihtoehto on, että Aabraham uhrasi pässin ilman jumalallista väliintuloa, toisaalta taas on mahdollista, että hän uhrasi Iisakin ja pässin uhraus lisättiin lievittämään tarinan järkytystä myöhemmin.
Ihmiset siis uhrasivat ihmisiä ja eläimiä jumalille. Jumalten suosiota haettiin, tehtiin sopimuksia ja lepyteltiin jumalten vihaa. Mitä suurempi uhraus tarvittiin, sen arvokkaampi oli uhrin oltava.
Jostain syystä ihmiset syyttävät normaaleista luonnon ilmiöistäkin jumalia ja koettavat mainpuloida näiden käytöstä uhreilla. Ei siis mikään ihme, että ihminen ajattelee olevan käytännöllistä uhrata joku ihminen kaikkien puolesta, jotta muut säästyisivät.
Mutta jos jumala uhraisi oman poikansa, ketä hän sillä lepyttäisi? Mikä tai kuka olisi jumalan jumala, jolle hänen täytyy uhrata lapsensa? Sillä eihän jumalan tarvitse itseään tai lapsiaan uhrata ihmisten takia.
Vai kyllästyivätkö ihmiset uhraamiseen niin perusteellisesti, että ajattelivat laittaa jumalan välillä uhraamaan omiaan, kun oli jo saanut lukuisan määrän uhreja aiemmin, usein vieläpä huonoin tuloksin? Uhratkoon välillä omiaan.
Toora on koottu useista eri lähteistä ja niin on myös kertomus Aabrahamista ja Iisakista. Kertomus on aiheuttanut päänvaivaa juutalaisillekin ja 1. Moos. 22:19 aika selkeästi osoittaa miten Aabraham palasi yksi:
Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.
Sittemmin on pohdittu mitä Iisakille tapahtui. Yksi teoria on, että jumala olisi tällä tavalla opettanut ettei ihmisten uhraaminen ole sopivaa. Kun tarinaa luetaan eri lähteistä katsoen ilman, että niitä yhdistetään, saadaan erilaisia mahdollisuuksia. Yksi vaihtoehto on, että Aabraham uhrasi pässin ilman jumalallista väliintuloa, toisaalta taas on mahdollista, että hän uhrasi Iisakin ja pässin uhraus lisättiin lievittämään tarinan järkytystä myöhemmin.
Ihmiset siis uhrasivat ihmisiä ja eläimiä jumalille. Jumalten suosiota haettiin, tehtiin sopimuksia ja lepyteltiin jumalten vihaa. Mitä suurempi uhraus tarvittiin, sen arvokkaampi oli uhrin oltava.
Jostain syystä ihmiset syyttävät normaaleista luonnon ilmiöistäkin jumalia ja koettavat mainpuloida näiden käytöstä uhreilla. Ei siis mikään ihme, että ihminen ajattelee olevan käytännöllistä uhrata joku ihminen kaikkien puolesta, jotta muut säästyisivät.
Mutta jos jumala uhraisi oman poikansa, ketä hän sillä lepyttäisi? Mikä tai kuka olisi jumalan jumala, jolle hänen täytyy uhrata lapsensa? Sillä eihän jumalan tarvitse itseään tai lapsiaan uhrata ihmisten takia.
Vai kyllästyivätkö ihmiset uhraamiseen niin perusteellisesti, että ajattelivat laittaa jumalan välillä uhraamaan omiaan, kun oli jo saanut lukuisan määrän uhreja aiemmin, usein vieläpä huonoin tuloksin? Uhratkoon välillä omiaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
raamatun jumala on hyväksynyt ihmisuhrit ja todistajat jatkavat tätä perinnettä veriopillaan
siinä, että jumala olisi uhrannut poikansa ihmisten vuoksi ei ole mitään logiikkaa. eiväthän ihmiset ole jumalan jumala, vai ovatko?