https://vimeo.com/ondemand/femaleautism/278763194?autoplay=1
Eettinen syyni olla juuri tällä palstalla
Eettinen syyni olla juuri tällä palstalla
Eettinen syyni olla juuri tällä palstalla
poiuytrdfgh
67344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Syysi (motiivisi) on minulle ainakin tullut selvitetyksi taholtasi muissa ketjuissa. Silti olisin halunnut katsoa tuon linkkaamasi videon, mutta koneeni ei tällä kertaa mahdollistanut sitä. Osaisitko tiivistää videon sanoman muutamiin lauseisii?. Saa tulla lauseet "tipottainkin". Hyvä kunnon rivivälitys ja kappalejaotus ei minua haittaa..... ;)
Pääsanoma on kysymys:
Aiheuttaako Aspergerpiirteet sitä että kohtaa tavallista enemmän Dark triad -ihmisiä, vetääkö asperger ominaisuudet puoleensa dark tread-ihmisiä (psykopaatit, sosiopaatit, narsistit).
Psykologi joka erikoistunut aspergernaisiin vastaa napakasti: "kyllä"
viesti on melkein että jossain vaiheessa he aspergernaista vastaan tulevat.
Että olis ihan loogista jos narsismipalstalla oliskin keskivertoa enemmän aspergereja narsisteja ihmettelemässä. Ja tämähän osoittais sitäkin että itseasiassa aspergerin ja psykopaatin yhteiset lapset ei välttis olis mitään kauheen epätodennäköistä
Minun a-tuttu naiskaverini poiminut jonkinlaiset miessukukunnan kukkaset aina. Ystävällisiä ja erittäin rehtejä miehiä hänen elämänsä miehet olleet. Alkoholinhuuruisista miehistä ei ole pitänyt ollenkaan.
Tosin, hän ei myöskään ole vetänyt puoleensa alkoholinhuuruisia miehiä erityisesti, nämä ennemmin minusta kiinnostuneita. Minä jotenkin mutkikkaampi luonteenlaadultani kuin rehellisen oloinen a-tuttuni. Olenhan minäkin toki rehellinen, mutta minulla jonkinlaista pokkaa ja särmää enemmän.
minä olen etsinyt miessukukunnan kukkasta kyllä myöskin, mutten ole löytänyt
Joo, tuostahan on jo siinä jossain usein esitetyssä linkissä jossa puhutaan epätieteellisemmin niistä herkkä- ja paksunahkaisten narsistien välisistä suhteista. Voisin uskoa että näin on myös aspergerin ja dark-triadeiden välillä.
Joo siis videossakin sanotaan että se on se Aspergerien sosiaalinen naiivius ja idealismi , että ei halua uskoa pahantahtoisuutta. onhan se nyt pelurille hyvä kun kohde on harvinaisen pelailematon, ja nuorena en ollut edes tajunnut juurikaan että mitään sosiaalista peliä olis olemassakaan. Niin pitkään olin manipuloitu tietämättäni. Vasta nelikymmpisenä heräsin. Sehän se oli kun kaikki ihmiset ympäriltäni oikeesti karkotti. Minähän olin todella suosittu niin kauan kuin minua saattoi vapaasti manipuoloida niin etten edes huomannut. Mut sit kun yhtäkkiä heräsi kaikki lähti pakoon ja laitto luurit kiinni.
Kyllä se on liian pelottava piirre narsistille että joku sanoo melkein missä vaan miten asiat on mitään silottelematta. Sellaisen narsisti kiertää kaukaa. Ja moni muukin kuin narsisti.
En sitten tiedä jos on joku maanantaipäivän narsisti, että ei pärjää mutkikkaamman kanssa ja tietää sen itse.
Joo, ei manipuloijia enää seuraani varsinaisesti vaikuta hakeautuvan. Ihan ihmetellä saan että 3000 nettiseuraajaa eikä mitään manipulointia ole yritetty sitäkään kautta . Hyvin avoimella tunneilmaisulla on mielenkiintoinen hieman karkottava vaikutus kun taas itseensä sulkeutuneisuus veti ihmisiä puoleensa.
Niinku täällä palstalla ku ilmaisen tunteita yliavoimesti, niin juuri kukaan ei sano hyvää eikä pahaa, eli se jotenkin vähän karkottaa.
voi tietty vähän kummastuttaa toi mun psykopaattiaihekin..
Kiinnostavaa onkin, että miksi tietyn tyyppinen ihminen vetää toisia puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Annamme merkkejä ja signaaleja toisille, vaikka emme sitä tiedostakaan ja sen mukaan lähestyminen tapahtuu. Ollakko helppo kohde vai ei - ja miten osoittaa se?
Käsittääkseni olen suht koht normi ihminen, mutta silloin kun itsellä on jokin vakava kriisi päällä sisäisesti, niin olen huomannut tuollaisen vetovoiman myös itsessäsi, joka siis poikkeaa normi tilanteesta. Käsittämättömin kokemus oli se, kun olin petettynä, niin vedin itse miehiä puoleeni todella helposti. Se ei kuitenkaan aiheuttanut muuta kuin ihmetystä, en ollut imarreltu katseista ja juttusille pyrkivistä yms, vaan pikemminkin ahdistunut ja oksennukset kurkussa, koska minulla on vahvat periaatteet ja moraali. Päällimmäinen ajatus oli, että hyi helvetti, millaisia ihmisiä on olemassa, kun heti ollaan yrittämässä, kun pikku rako ilmestyy työntää jalka oven väliin. Havahduin silloin ihmissuhteiden moraalittomuuteen ja oman navan ympärillä pyörimiseen siinä hetkessä. Kun kriisistä selviytyi selvemmille vesille, niin loppui myös tuo vetovoima. Ts. en enää lähettänyt jotakin signaalia, johon muut tarttuivat.
Tulee siis mieleen, että tuo vetääkö asperger ominaisuudet puoleensa dark tread-ihmisiä (psykopaatit, sosiopaatit, narsistit) on aivan totta. Itselläni tuo aiheuttaa tuon ihme.kokemukseni perusteella kysymyksen, mikä oli se signaali, jonka kriisitilanteessa annoin. Näkikö minusta, että minua oli henksesti pahasti satutettu vai että olin jotenkin helposti otettavissa/poimittavissa?
Minussa nuorena veti puoleensa lapsenomainen olemus. Ja se oli tosi kauheeta kun ilmiölle yritettiin keksiä ihan muita selityksiä. Olo oli ihankuin lapsella jonka kimpussa joukko suuria ja vanhoja mörköjä.
Oli kauheaa kun vuosikymmeniä syyllistettiin viattoman lapsenomaisesta olemuksesta. ..kuin se olis kovinkin paha ja ruma juttu. Koko nuoruus kului niin.
Muutoin voin kertoa että ymmärrän teitä joita siinä mielessä että koin melko samoin kuin jotkin asiat joita kuvaatte, ennenkuin koin tämän että melkein kuolin, aivovammauduin ja halvaannuin.
Tämä kokemus jotenkin erikoisesti muutti katsomuksiani. ..ja jonkin verran etiikan käsityksiäni myös
Olin ennen vammautumistani niin häveliäs, että minua kiusattiin pitkään "liikasiveellisyyteni" takia. ..koko nuoruuteni ajan...mikä saikin minut vetäytymään entisestään.
Mutta nyt kun melkein kuolin ajattelen että ihmisen on hyvä rakastaa aina kun sydän siihen pystyy...aito rakkaus on eettistä aina...tämä on radikaalein muutos ajattelussani...
Taas löytyy näitä "asiantuntijoita", jotka ilomielin vierittää omat rikoksensa rikostensa kohteelle. Arvaas mitä,en syyllisty. Logiikka samaa, kuin raiskaajan jonka kohteen hame oli liian lyhyt. Menepä poliisille selittämään teoriaasi ja tekojasi. Voi voi kun et pysty kun tulisi tuomio. En ole empaatikko, en ohutnahkainen nasse, en kiltti, en Tukholman syndroomalainen, en uhma- ja murrosikää läpikäymätön. Poiu voisit tehdä vähän tarkemmat analyysit, ei olisi niin ala-arvoista shaibaa. Mahtaa olla mukavaa elää pelko perseessä, milloin häkki heilahtaa. Mun perheessä ei esiinny nyöskään lasten kaltoinkohtelua, eikä rikollisia runqquja parisuhteen osapuolina. Siskon parisuhde ja perhe-elämä, niinkuin omanikin vaan helvetillisen kateus ja katkeruusreaktion aiheuttavaa teille. Mitäs jos alkaisit elää ihqn sitä omaa elämää ja lakkaisit projisoimasta pedofilia ja alistustaipumuksiasi normaaleihin ihmisiin.
Koko nuoruuteni etsin miestä joka rakastaisi minua vielä tuonpuoleisessa ja minä häntä.
Nyt haluan miehen, joka hylkää minut heti, jos kykenee tuntemaan voimakkaampia tunteita jotakuta toista kohtaan. Olen tosi kummissani kuinka minulla on tullut näin odottamaton ajattelumuutos. Haluaisin miehen joka kuuntelee ja seuraa tunteitaan.
Jotenkin nykyään koen uskollisuuden autenttisille tunteilleen tärkeämpänä eettisenä päämääränä kuin omistautumisen jollekulle. Suuri muutos ajattelussani yllättävään suuntaan.
Tuon trollon jutut ei liity mitään minun asiaani.
En tiedä miksi joku sotkee jotain sekojuttuja väliin.
Niin, nyt olen aivan ymmälläni siitä, että en saa tuoda esiin omia kokemuksiani. Olen ollut syytettynä monestakin asiasta, et ehkä ymmärrä, mutta myös petettynä minua syytettiin siitä, että hänestä tuli pettäjä, vaikka eihän se niin mene.
Voin ymmärtää, että kokemukseni liippaa sinua liian läheltä jostain syystä, mutta voit olla varma, että uhkailutyylinen kirjoittelusi ei helpota yhdenkään ihmisen oloa. Jos olet kokenut vääryyttä sinäkin, niin se on oikeutesi, en ole täällä syyllistämässä erityisesti sinua millään muotoa. Yhäkään en voi käsittää, että täällä on eri säännöt eri ihmisille, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei.
Mitä jatkuvasti höpiset poliisista, en ymmärrä sitäkään. Yhteyttä on otettu ja aiheena oli kotirauhan häirintä, sainkin erinomaisia neuvoja. Etkö tiedä, että tuomioita ei jakele poliisit, ei tavalliset ihmiset, vaan tuomarit, joiden päätökset perustuvat lakiin ja asetuksiin.
Elän siis ihan omaa elämää, eikä minulla ole mitään kontaktipintaa sinuun. Tänne on anonyymisti oikeus kirjoitella omista kokemuksistaan näihin aiheisiin liittyen ihan kaikilla.
Kyllähän assi ollaan jo pelattu totuudenkailotuksessaan kolmion nurkkiin niin ettei häntä enää juuri uskota. Riittää vaan että kyseessä on lapsi tai nuori, helposti käsiteltävissä varsinkin kun tuntee yleiset stereotypiat ja mistä yleensä puhutaan tai miten ja mitkä asiat havaitaaan ja saavat mielenkiintoa ja kannatusta. Niistähän asperger onkin aina vähän ulkona ja ymmällään (ts. kriittinen).
Joo siis pitkään olen elänyt oudossa tilanteessa että juuri kukaan ei usko minua vaikka myöskään kukaan ei ole vähäisimmässäkään määrin osoittanut minun valehtelevankaan millään näytöllä tai perustelulla tai millään, eikä oikeestaan edes yrittänyt.
Aina kun kysyn: "Noh, jos kertomani ei ole totta, niin mitäs sitten sen tilalta on tapahtunut ?"
Koskaan ei ole vielä kukaan vastannut tuohon mitään.
Noh yrittihän täällä joku väittää että isäni ei haluaisi minun soittavan hänelle koska lyö luuria korvaan, mutta kun senkin saatoin tarkistaa isältäni eikä asia ollut niin.
tässä on sekin kun valehtelijoilla on hieman eturistiriitoja, joten ehkä tavallaan hyödyn siitä tässä totuusasiassa että mulla on paljon ERILAISIA valehtelijoita ympärilläni. :)
Kun he ei sitten osaa arvata mitä toinen velmu vastaa. ...niin sitte he jää kiinni valeestaan eli asioiden ja tulkintojen keksimisestä- .
Minulla hyvin pitkälle näkemys mitä sen sinun kuvailemasi perheen tilalla voisi olla. Kuiten myös joillain muilla palstan aikuisilla kommenteista päätellen.
Jos kaikki se mitä olet tällä palstalla kertonut varsinkin psykopaattiäidistäsi, olisi psykopatiaa, niin minunkin äitini olisi psykopaatti ihan vielä varmemmin kuin sinun... Mutta kun ei ole... Meidän suvussa äidin puolella sellaista tyyliä elämäntulkinnoissa. Ei minun ole vaikea ymmärtää ollenkaan että äitiys on kova pesti varsinkin silloin kun kaikki ei menekään tehdyn tilauksen mukaan.
Minun äitini oli pohjimmiltaan hyvin herttainen. Mutta oli kaikkea muuta kuin yksiselitteinen tai yksinkertainen...
Kyllä nyt taidat vähän liioitella sinun tulkitsemiseesi liittyviä intohimoja. Vaikka noita vaihtoehtoajatuksia tulee niin on aika yksioikoista väittää niiden lähteitä valehtelijoiksi. Eihän kukaan joka ei sinua tunne voi valehdella sinun asoiostasi kun ei niistä todellisuudessa mitään edes tiedä.
se valehtelee joka sanoo asian eri tavalla kuin se tosiasiallisesti on. sitä he ei tajunnu luureissakaan.
minun äitini ei todellakaan ole herttainen kuin vieraille päällisinpuolin. herttaisuus on hänen olemuksestaan kaukana ja hän inhoisi koko sanaa
ei sinun kuvitelmasi siitä mitö siinä tilalla on merkitse mitään jos et löydä konkretiasta kuvailemasi kaltaista henkilöä perheestäni
jos minun äitini itse myöntää olevansa pohjimmiltaan herttainen sitten voimme kenties uskoa sinua
Koko elämäni kun toistelin hänen: "mun oma rakas äitini", hän vastasi kaikkea muuta kuin herttaisesti: "Ja paskat ! Olet kauhea lässyttäjä!"
kun toistelin hänelle siis...nimittäin 40 ensimmäostä vuotta tuota yritin
40 vuoteen ei mitään tunneilmaisua häneltä kotipiirissä ja hänessä on semmonen musta henki joka karmii selkäpiitä, tuijottaa kuin psykopaatti kun sille päälle sattuu. Nuorena valokuvista näkee semmoiset kauniit kasvot joilla on ikäänkuin aina jännä hymy vaikka hän ei sanojensa mukaan hymyillyt. Sanoi että vastaantulijatkin hymyilee hänelle vaikka hän ei ole heille hymyillyt, vain hänen kasvonsa näyttää sille.
Onko sinunkin äidilläsi tuollainen naama ?
Minua ärsyttää se kun muut kuvailee mulle toisenlaista äitiä kuin kenen kaa olen elänyt.
Mun äiti on just se joka on, eikä mikään muu.
Tosi ällöä että jossain luurissakin joku luulee tietävänsä paremmin kuka on MUN äiti.- No mun äiti kyl ihmettelikin kuinka siedin soittaa semmoseen.
Kyllä mun äitini tympääntyisi jos soittaisin : "Äiti ootko enemmän semmonen kun mun mielestä oot vai semmonen ku joku vieras sanoo netissä ?"'
hän vastaisi tuohon todella pirullisella äänellä
Niitä sanotaan olettamuksiksi, ei suinkaan valheiksi. Sinun kohdallasi nyt ilmeisesti virheolettamuksia.
Sinun kannattaisi ehkä jopa laajentaa sanavarastoasi.
Hän vastaisi jotain että en sano tiedät itse vastauksen että noin typerään ei kuluta aikaa.
mutta olettamus on vale jos se ei vastaa todellisuutta.
Mitä itse meinasitte jos mulla olis olettamuksia että tiedän paremmin kuin te millainen äitinne on...ihan täältö netin välityksellä ? Onko semmonen teoriassakaan mahdollista ?
Varmaan kaikkia ärsyttää sellainen, siinäpä se. Mutta harva soittaa luureihin kuullakseen minkälainen äiti heillä on... tai antaa sellaiseen olettelemiseen edes mahdollisuutta.
En ole varmaan ikinä sanonut äidilleni että rakastan häntä. Sellaista sanontaa kun rakas äiti en ole koskaan käyttänyt. Äitienpäiväkortitkin ostin aina neutraalit, joissa ei koskaan puhuttu rakkaudesta. Minun äitini ei varmaan ikinä ole odottanut sellaista hypetystä. En myöskään minä lapsena ole odottanut mitään rakkaushömpötyksiä. Sellaiset jutut on meidän perhekulttuurin piirissä hömpötyksiä. Rakkaus jäi minulle ehkä vähän mysteeriksi jolloin olen saanut rakentaa sille niitä merkityksiä kuin itse koen haluavani rakentaa.
Minun mielestäni ei hullumpi veto.
Voit osua olettamuksissasi joko oikeaan tai väärään. Jos osut väärään kyse on virheolettamuksista, ei valheista.
No enhän minä mitenkään voinut tietää että luureissa sellain puhutaan. Siinä riitti kummastelemista pitkään. Kai se on sitä Aspergerin idealismia odottaa sieltä kaikinpuolin järkevää vastausta. En minä sinne siksi soittanut että he moista kommentoisivat, Ja ihmettelin niitä monia juttuja tosi paljon että kuinka kehtaavat.
Niin minä olen se ainoa joka perheessämme puhuu rakkaudesta.
Mulle on tosi tärkeää saada toistella sanaa rakas.
Tunnustan että nykyään päivisin välillä kotonani sanon mielikuvitusolennolle: I love you, I love you, I love you !!!!!
koska en pääse aina kelleen ihmisille sanomaan.
tarkalleen ottaen näin sanon: "I love you, I love you , I love you, I DO !!!!
minusta on ihanaa toistella noin
Meillä ei ollut ketään sellaista perheessä. Ei tarkoita ettei meillä olisi rakastettu. Mutta esim. ymmärrän rakkauden paljon syvemmin kuin minkä kuvan jostain höpötyksestä saa. Esim. minusta ei ole rakkautta höpöttää sellaista juttua mitä ne rakkaat ihmiset eivät halua kuulla. Minusta rakkaudessa on kyse myös toisten arvostuksesta, ettei kiusaa näitä millään puoli pellavaisella, jos nämä eivät siitä tykkää eikä se sovi näiden ajatuksiin.
Ei muuten tainnut olla koko suvussa, kun en ole kuullut ikinä sellaista höpötettävän. Ei kummankaan suvussa.
Jos jotakin kiusaa se että kertoo että rakastaa häntä, niin ei sovi minun rakastetukseni sellainen.
minä arvostan sanoja. Samotaan Raamatussakin: "Alussa oli sana"
ja minulle rakkaus on voimallinen sana...ei mitään höpötystä
Onneksi minun tutuissani ei ole myöskään ketään joka tahtoisi puhua noin. Sellainen pilaisi minun henkeni vaellusta rauhaisassa olossaan. Ja sellainen olisi suuri pila.
Itse asiassa a-tuttuni oli vähän sellainen pilaaja. Ehkä juuri siki jäi aika paljon ulkopuolelle kaikesta. Aina suu kävi ja yritti ekana olla varaamassa rakkaussijaa itselleen. Sellainen metelöinti rauhaisien etsivien sielujen keskellä on haittaavaa. Se pilaa sielujen etsintää ja oleilua.
Olen toki löytänyt rakkautta ja sitä on vannottu sopivissa olosuhteissa tarkoin varjelluissa tilaisuuksissa. Rakastan myös joitain harrastuksiani ja elämääni yleisemminkin. Mutta höpötyksillä ei ole mitään tekemistä sellaisen jotenkin aidon kanssa... Aitous lumoaa ja metelöintiä se ei siedä.
Mitö se semmonen ettö että raksastettu ei halua kuulla olevansa rakastettu ? Rakastajansa kiusaamista semmonen
Todellista rakkautta ei voi sanoin kuvata, se on niin paljon enemmän. Kaiken lisäksi, on osoittautunut, että sanoilla hämätään, varsinkin rakkausasioissa. Rakkaus on näyttöä, ei sanoja.
Raamattu onkin sitten ihan eri asia.
Miten kauniit sanat voi nimitellä noin kuin sinä ? Tosi loukkaavaa
Mä odotan että vielä jonain päivänä pösen kirjoittamaan 1000 sivua oikeita rakkauskirjeitä joita en voelä koskaan oo saanut kirjoittaa
Ja toivon että joku vielä tulee soittamaan ikkunani alle rakkauslaulua...
Minulle on rakkaudessa tosi tärkeää ilmaisut
Kyse ei aina rakastajasta.
Semmoinen rakastettu on esim. suurten tekojen ja palvelusten kohde jota kunnioitetaan.
Minulle teot, varsinkin sen ihmishahmoisen kuorikon jälkeen joka taisi kyllä ilmaisun mutta teoista ei jälkeäkään.
Se on mulle tosi tärkeäää että se tulee aidosti sydämestä ja ekspressiivisesti....
en tarvi rahaa tai palveluksia...vaan tuota ilmaisua toiselta
Minulle on tärkeintä tunneilmaisu sanoilla, eleillä, väreillä...en tarvi muuta
No, minulla nyt ehkä kokemusta siitä miten aidolta kuulostavaa voi olla täysin kelmeä petollinen valehtelu.
Odotan tekoja joka tapauksessa, vaikka olisi minkälainen drubaduuri. Drubaduuri on nähty.
Suosittelen sinullekin.
itseasiassa+kieltäydyn+100%+rahasta+ja+palveluksista+mitä+miehiin+tulee.
Kaikki mitä haluan on tunneilmaisua, siksi kai en ookkaan löytäny sitä oikeaa
Olen tuontyyppisestä eri mieltä, mutta jatkan joku toinen kerta. Nyt on käytävä lepoon.
Hyvää yötä sinullekin.
hyvää yötä
Tämmöinen käy ennaltaehkäisyksi, ettei henkilöstä tule narsistia.
Jos sinua pelottaa että olet tulossa narsistiksi tuo harjoitus kannattaa muistaa...
Tässä kirjoitetaan juuri siitä tärkeästä asiasta, joka selviää usein vasta, kun elämää on elänyt pidempään ja tuntee sukunsa historian. Olen aiemminkin tätä asiaa yrittänyt tuoda esiin. Rakastit tai vihasit vanhempiasi, niin sieltä se vain kaikki nousee omaankin elämään ihmeteltäväksi. Toisissa suvuissa kaikki kulkee vain vahvempana tai sitten on niin, että toisissa suvuissa halutaan tabumaisesti vaieta mennesyydestä, jolloin asiat eivät enää kulje mielessä, mutta siellä mielen syövereissä kumminkin. Itse kannatan avoimuutta kaikkien vaikeimpienkin asioiden äärellä, koska vain siten voi kehittyä ja toimia sukupolvienketjussa jotenkin helpottaen seuraavan sukupolven ahdistuneisuutta. Tiedetään, että on sukuja, joissa henkinen kurjuus, eräänlainen tunteettomuus ja kylmyys, jopa katkeruus ja kosto kulkevat sukupolvelta toiselle.
Itsekin koen rakkauden syvemmin juuri arvostuksena ja toisen hyväksymisenä kaikkine vikoineen. Samalla toivon, että minutkin hyväksyttäisiin kaikkine vikoineni ja minua arvostettaisiin. Teot ovat tosiaankin tärkeimpiä kuin höpinä ja löpina. Jotenkin tuntuu, että höpistä ja löpistä voi mitä vaan, mutta jos pysyy rinnalla vaikeimmissakin nujakoissa, vaikka uskottomuudessa, niin siinä todellinen rakkaus punnitaan.
Kuvaat hyvin tilannetta, jossa ei ole ollut tarve näyttää rakkautta toiselle julkisesti, kulkea käsikädessä, höpöttää joka lauseessa rakastan sinua, pussailla aina tavatessa yms vaan se kaikki on haluttu osoittaa toiselle suljettussa tilassa muiden katseilta piilossa. Tärkeimmät ja merkityksellisemmät hetket on haluttu kokea vain kahden. Jos tarkastelee muita kulttuureja, niin ko. tapa on ihan arkipäivää yhä ja aivan normaalia. Sitä en tiedä, miksi täällä aina on vain esillä yksi malli, jota kaikkien on noudatettava ja muuta ei hyväksytä, ehkä olemme vielä historian valossa niin nuori kansa vasta, että ylilyöntejä tulee.
No minut hylättiin vammauduttuani, joten se ei ainakaan ollut rakkautta.
Minulle on itsestäänselvää rakkaudessa kaikki tuo mitä selitätte että rakastettua ei jätetä missään hädässä jne. Ja sattumoisin olen juurikin elänyt siellä muiden kulttuurien parissa, että tei ole uutta juttua. Että kirjoituksenne ei ainakaan liity minuun mitään.
Ei ole tullut pussailtua kaupungilla.-