Voisin tutustua johonkin kivaan naiseen vaikka jossain kahvin merkeissä.

Tairat kytätä kannikkaa?

Olisi ollut, kiva, jos "taikani" ei olis paljastunut, taika-jumin ja-pasin sanoin, taikani paljastui.....

Mikäpäs siinä. Teet kuten eilenkin teit kotonasi Hämeenkyrössä. Keität pannullisen väkevää automaattikahvetta. Levität sanomalehden olohuoneen pöydälle. Kahvikuppi ja rusinapullanpala siihen lehden päälle ettei pöytä vaan likastu. Avaat telkkarin eli töllöttimen uutisten aikaan. Kohta jo onkin odottamiesi säätiedoitusten vuoro. Kuvankaunis punahuulinen säänennustajanainen hymyilee ihan justiinsa sinulle ja alkaa höpöttelemään meteorologisia juttujansa huomisesta perjantain säästä ja petollisen liukaista talvikeleistä ja rankoista vesisateista. Sinä nostat kupin huulillesi ja hörpäset kaffetta suuhusi keltaisten ja moneen kertaan paikattujen hampaittesi välistä. Kätesi vapisevat. Alkava Alzheimer. Kaffetta hurahtaa suun ohitse ja ropisee runsaasti lehden päälle. Killität ruudussa näkyvää ihmettä molemmin silmin ja huokailet pitkään. Että voikin olla nätti nainen. Lämpötiloista ja säärintamista et taaskaan muista yhtään mittään. Näinhän se osaltasi on jo mennyt llian monta vuotta. Eikös vaan olekin. Laita saamattomuuden kierre poikki. Sinun sijassasi pruiskauttaisin deodoranttisuihketta kainaloon, hyppäisin taksiin ja hujahtaisin körökyytiä Tampereelle. Sinne isoon Manchesteriin. Se parempi laatunainen voisi löytyä jo heti ensi yrittämällä paikaliisesta yökerhosta. Pokaat hänet baaritiskiltä. Pitkäsäärinen ja vahvasti paklattu uhkea rotunainen. Olet herrasmies. Tarjoat vodkalimen. Johdatat kauniin uuden tuttavuutesi ballroomiin tanssilattialle. Muutaman cha cha chaa pyörähdyksen jälkeen nainen onkin lähtövalmiina hurmurimiehen matkaan sinne Hämeenkyrön Takahikiälle juomaan keittämääsi kahvetta.

Mie voisim lähtee. Oom 48v ja vajakki mopopoika. Tykkääm käsitöistä ja lippalakista.