Miten saa mahd hyvin ääntä taltioitua videoon

Kumpi köytännössä parempi lisämikki vai talennin. Kallistuisin lisämikin kannalle, niin että ääni vaan taltioituu videoon eikä erikseen mutta pitemmän päälle varmaan ääni pitäisi ottaa kokonaan erikseen. Se taas on kai moninmutkaista???

Kitoskiitos kirjoitti:

Kumpi köytännössä parempi lisämikki vai talennin. Kallistuisin lisämikin kannalle, niin että ääni vaan taltioituu videoon eikä erikseen mutta pitemmän päälle varmaan ääni pitäisi ottaa kokonaan erikseen. Se taas on kai moninmutkaista???

Lue lisää

Onhan siinä vähän lisätyötä synkronoida ääni kuvan kanssa. Ääniraidan lisääminen ei ole temppu eikä mikään.
Suurin ongelma lienee kahden laitteen samanaikainen käsittely, ellei tee kuten lehdistö. Mikki pannaan puhujannenäneteen ja kamera voi liikkua vapaasti.

Kitoskiitos kirjoitti:

Kumpi köytännössä parempi lisämikki vai talennin. Kallistuisin lisämikin kannalle, niin että ääni vaan taltioituu videoon eikä erikseen mutta pitemmän päälle varmaan ääni pitäisi ottaa kokonaan erikseen. Se taas on kai moninmutkaista???

Lue lisää

Riippuu, mihin mikki asetetaan, onko ympärisäteilevä, suuntaava... Tai toisaalta, miten tallenninta käytetään, millä asetuksilla. Tätä ropleemaa käsitellään keskustelussa edempänä. Että periaatteessa on mahdollista käyttää vaikka studiolaitetta, mutta mitä hienompi ja monimutkaisempi vehje, sitä enemmän tarvitaan tietoa tai kokeilua onnistuneeseen tulokseen pääsemiseksi... Mutta vaihtoehtoja on mm. lisämikki, sanelukone, tallennin, studiolaite... Jopa tietokoneella saattaa onnistua äänittämään, ja käsitellä audio ilmaisohjelmilla. Tätä siis edempänä tarkemmin.

Vai voiko vaan laittaa jonkun lavaliermikin taakinpieleen. Toimiiko yhtä hyvin? Mitä ajattelet? Onko sinusta tuo zoom H2N hyvä tuote? Hakalaa hoitaa yhtäaikaa kaikkea.

Tuohon vielä lisäyksenä, että kun hankkii mikit, niitä kannattaa kokeilla aidoissa olosuhteissa. Hyvä referenssi on äänittää koehaastattelu joko kadulla tai virtaavan veden ääressä. Katsella juttu ja miettiä, mitä voi tehdä toisin.

Sehän se, mahdoton tehtävä. Ja siksi aiheuttaa epätoivoa. Kaupoissa, kun asiaa kysyy ei oikein kukaan osaa vastata. Enkä ymmärrä sitä, kun kuvan laatu on hienoa niin miksi ääneen ei ole kiinnitetty samaa huomiota. Huono äänenlaatu vaan pilaa koko homman. Mutta en osaa minäkään vastata miten vidoon saisi helposti hyvää ääntä taltioitua.

Ihan vain sivuhuomautuksena: leffoissa on tavallisesti (paitsi suomalaisissa...) varsin hyvä ääni. Johtuu paljolti siitä, että jopa dialogista saatetaan suurin osa jälkiäänittää studiossa. Esimerkiksi Sormusten Herra -leffasarjan dialogista oli 95% äänitetty jälkikäteen studiossa näyttelijöitten toimesta. Tämä siksi, että kuvaushetkellä äänihäiriöitä on niin paljon, että puheen äänitystä ei edes yritetä, kunhan näyttelijät tietysti puhuvat vuorosanansa joihin jälkiäänitys synkataan.

Ympäristöääniä taas ei lähtökohtaisesti äänitetä lainkaan (kahinat, autot, ovet jne), KAIKKI tehdään jälkikäteen studiossa (foley -äänet).

Kun tämän tietää ehkä ymmärtää, miksi kunnolliseen live-äänen äänittäminen on lähestulkoonsa mahdoton tehtävä. Jos haluaa edes kohtuullista jälkeä, tarvitaan asiansa osaava ERILLINEN äänittäjä ja kunnollinen kalusto, joka tyypillisesti maksaa monikertaisesti enemmän kuin nykyiset videokamerat.

Siksi että ääni ei käyttäydy samoin kuin valo.

Ensinnäkin kameralla voi rajata kuva-alan tarkasti ja täsmällisesti, mikrofonit taas ottavat ääntä vähän joka puolelta (pallomikrofonin ja erittäin suuntaavan "haulikkomikrofonin" suuntaavuusero on vain 1,7, eli "zoomikerroin" on mitätön). Kun vielä äänen voimakkuus vähenee etäisyyden neliössä, on puhtaan äänen noukkiminen loitolta käytännössä mahdotonta. Mitä enemmän heijastuksia ja hälyä sitä mahdottomampaa. Toisin sanoen mikrofonit pitää saada melkein kiinni kohteeseen jos mieli saada kelvollista ääntä. Turha siis kuvitella, että kameran päällä oleva mikrofoni toimisi ollenkaan ellei olla melkein iholla kiinni. Lisäksi: entä jos halutaan käännellä kameraa kun kohde puhuu: äänenvoimakkuus ja sävy vaihtelee jos mikki ei ole paikallaan. Pitää siis olla äänihenkilö pitämässä mikkiä.

Tallentimien hinnat ovat kyllä romahtaneet, muutamalla satkulla saa nykyään tallentimen, jonka äänenlaatu hakkaa menneitten vuosikymmenten kela-Nagrat. Mutta mikrofonit maksavat edelleen maltaita, leffoissa eniten käytetyt kaulusmikit maksavat 300-600€ kpl, parhaat radiomikit 2000€ kpl, parhaat haulikkomikit 1000-2500€ kpl. Lisäksi niille pitää olla 48v phatomvirtasyöttö, jota ei löydy halvoista tallentimista. Eikä mikrofonien tekniikassa (luonnonlait!!) ole tapahtuut mitään kummoista kehitystä vuosikymmeniin.

Eikä ne ongelmat tähän lopu.

Jos käytät ulkoista tallennusta, pitää ääni synkata erikseen. Siinä mielessä kaikki kameraan äänen tallentavat vaihtoehdot ovat helpompia. Käytännössä haastatteluissa kyseeseen tulee jokin langaton vaihtoehto.

Kaksi lievästi eriävää mielipidettä:

- Kunnollisissa editontiohjelmissa on nykyään toiminto, joka osaa synkata erillisen äänen kameran äänen kanssa automaattisesti. Moisen plugarin saa myös vanhempiin editteihin. Plural Eyes on moisen nimi. Se vertaa ääniä toisiinsa ja laittaa ne kohdalleen.

- Haastattelutilanteissa voi kaulusmikin usein laittaa ihan rehellisillä mikkikaapelilla kiinni kameraan/tallentimeen. Äänen laatu on parempi ilman välissä olevaa kompressoitua radiolähetystä, eikä ole vaarana väärin määritelty radiolähetyksen taso. Nimittäin langattomissa pitää lopullisen äänitystason lisäksi huolehtia myös radiolähetyksen taso: liian korkea = säröä, liian matala = kohinaa. Eli yksi ylimääräinen ongelmakohta, ja lähetin/vastaanotin kombo maksaa saman verran kuin kaksi erittäin hyvää kaulusmikkiä sellaisinaan.

Tietysti on tilanteita jossa langaton on ainoa järkevä vaihtoehto (kävelyllä metsässä jne), mutta studiosetissä langalliset mikit ovat halvempi ja laadultaan parempi vaihtoehto.

"Laatu riippuu siitä, mihin formaattiin tallennetaan. MP3 vai WAV, tai joku muu."

Loppupeleissä tämä vaikuttaa varsin vähän, verrattuna siihen, miten ääni on alunperin siepattu:

- mikrofonin laatu ja tyyppi
- mikrofonin paikka
- tuulisuojaus
- suojaus muilta häiriöiltä kuten vaatteitten kahina
- äänitystasojen oikea säätö
- limitterin käyttö

Nimittäin nettiin pakatuissa videoissa ääni on joka tapauksessa runtattu aika pieneen kasaan.

Siksi toisekseen sanelimet käyttävät aika rajua pakkausta, eikä niistä löydy pakkaamatonta häviötöntä WAVia kuitenkaan.

"Suuntaavalla mikrofonilla ja studiolaitteen kompressorilla lienee mahdollista napata puheääni tarkasti useiden metrien päästä."

Kompressorilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Se miten kaukaa puheääni saadaan napattua riippuu erittäin paljon siitä, miten paljon tilassa on muita (häiriö)ääniä. Suuri merkitys on sillä, millä etäisyydellä häiriöt ovat puhujasta ja millä suunnalla. Mitä kauemmas mennään, sitä enemmän kaikki tilan äänet ovat yhtä ja samaa soppaa. Siksi mikrofoni pitäisi saada maksimaalisen lähelle haluttua ääntä, jolloin se on myös suhteellisesti mahdollisimman kaukana ei-halutuista äänilähteistä. Kuten edellä on mainittu, kaikkein suuntaavimmat mikrofonit ovat vain 1,7x suuntaavampia kuin pallokuvioiset mikrofonit, joten ovat siinä suhteessa melkoisen kehnoja (siis puheen voimakkuus on maksimaalisen suuntaavalla mikillä 1,7 metristä äänitettynä sama kuin metrin päästä pallomikillä, mitätön ero).

Sitten tulee vielä puheen sävy. Mitä loitommas mennään, sitä enemmän menetetään korkeita taajuuksia, eli puheen sävy muuttuu epäluonnolliseksi. Tätäkin pitää ammattilaisen ajatella.

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

"Suuntaavalla mikrofonilla ja studiolaitteen kompressorilla lienee mahdollista napata puheääni tarkasti useiden metrien päästä."

Kompressorilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Se miten kaukaa puheääni saadaan napattua riippuu erittäin paljon siitä, miten paljon tilassa on muita (häiriö)ääniä. Suuri merkitys on sillä, millä etäisyydellä häiriöt ovat puhujasta ja millä suunnalla. Mitä kauemmas mennään, sitä enemmän kaikki tilan äänet ovat yhtä ja samaa soppaa. Siksi mikrofoni pitäisi saada maksimaalisen lähelle haluttua ääntä, jolloin se on myös suhteellisesti mahdollisimman kaukana ei-halutuista äänilähteistä. Kuten edellä on mainittu, kaikkein suuntaavimmat mikrofonit ovat vain 1,7x suuntaavampia kuin pallokuvioiset mikrofonit, joten ovat siinä suhteessa melkoisen kehnoja (siis puheen voimakkuus on maksimaalisen suuntaavalla mikillä 1,7 metristä äänitettynä sama kuin metrin päästä pallomikillä, mitätön ero).

Sitten tulee vielä puheen sävy. Mitä loitommas mennään, sitä enemmän menetetään korkeita taajuuksia, eli puheen sävy muuttuu epäluonnolliseksi. Tätäkin pitää ammattilaisen ajatella.

Lue lisää

Kun katsoo YouTube kanavia, niin lavaliermikit ovat parin vuoden sisällä yleistyneet kuvattaessa ulkona. Hinnat ovat painuneet niin alas, että harrastajillakin on varaa. YouTube kanavia kuvataan usein jopa yksin, joten erillistä äänimiestä ei ole käytettävissä ja koko kalusto on saatava kulkemaan yhden henkilön voimin.

https://www.digitarvike.fi/product/108594/saramonic-uwmic9-tx9-tx9-rx9

Sen sijaa TV haastattelut tehdään yleensä yhä haastattelumikrofonilla. Haastattelija toimii samalla mikkitelineenä ja yksi mikrofoni riittää. Se saadaan todella lähelle haastateltavaa, joten ääni on ok.

https://www.digitarvike.fi/product/108673/saramonic-langaton-mikrofonisetti-hu9rx9

Nuo Digitarvikkeen myymät ovat ilmeisesti sellaisia "valtion hankintasäännöllä, kun vain halvin on kyllin hyvää" ostettavia. Sennheiser taas tekee ne kalliit, hyvät ja kestävät.

Yllättävää kyllä haastattelumikit ovat perinteisesti pallomikrofoneja, eivät suuntaavia, koska ne ovat kaikken vähiten herkkiä häiriöille (tuuli ja käden aiheuttamat narinat) eikä haastattelijan tarvitse mitenkään erityisemmin tähdätä puhujan suuhun (muuta kuin mielellään mahdollisimman lähelle). Lisäksi pallomikin taajuusvaste säilyy kaikilta etäisyyksiltä samana, siinä missä herttamikin basso lisääntyy läheltä puhuttaessa.

Alalla ollessani käytin juuri Sennheiserin halvimpia settejä, joita yleisesti pidetään halvimpina kelvollisina vekottimina ammattikäyttöön. Halpa tarkoitti suunnilleen 700€ lähetin/vastaanotin parista halvimmalla mikrofonilla. Mikit kylläkin vaihdettiin DPA:n tai Sankenin parempiin versioihin, jotka maksavat 400-500€ kipale. Suuressa maailmassa käytetään elokuvatuotannoissa digitaalisia radiomikkejä, joitten parhaat versiot tallentavat myös lähettimen muistikortille siirtohäiriöitten varalta. Lähetin/vastaanotin setti maksaa reilut 2500 euroa ilman mikrofonia.

Hinnat ovat kyllä ammattipuolella melkoisia, täydelleen varusteltu suuntamikrofonin "Zeppelin" tuulisuoja maksaa 800 euron pintaan, se pelkkä pitkäkarvainen fleece lähemmäs 200. AkustoFleeceä, nääs...

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

"Suuntaavalla mikrofonilla ja studiolaitteen kompressorilla lienee mahdollista napata puheääni tarkasti useiden metrien päästä."

Kompressorilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Se miten kaukaa puheääni saadaan napattua riippuu erittäin paljon siitä, miten paljon tilassa on muita (häiriö)ääniä. Suuri merkitys on sillä, millä etäisyydellä häiriöt ovat puhujasta ja millä suunnalla. Mitä kauemmas mennään, sitä enemmän kaikki tilan äänet ovat yhtä ja samaa soppaa. Siksi mikrofoni pitäisi saada maksimaalisen lähelle haluttua ääntä, jolloin se on myös suhteellisesti mahdollisimman kaukana ei-halutuista äänilähteistä. Kuten edellä on mainittu, kaikkein suuntaavimmat mikrofonit ovat vain 1,7x suuntaavampia kuin pallokuvioiset mikrofonit, joten ovat siinä suhteessa melkoisen kehnoja (siis puheen voimakkuus on maksimaalisen suuntaavalla mikillä 1,7 metristä äänitettynä sama kuin metrin päästä pallomikillä, mitätön ero).

Sitten tulee vielä puheen sävy. Mitä loitommas mennään, sitä enemmän menetetään korkeita taajuuksia, eli puheen sävy muuttuu epäluonnolliseksi. Tätäkin pitää ammattilaisen ajatella.

Lue lisää

"Kompressorilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä."

Kyllä on. Joissakin studiolaitteissa voi efektejä käyttää jo äänityksen aikana, ei vain jälkikäteen. Esim. kompressorilla saa voimistettua digitaalisesti ääntä, joka sitten tallettuu. Suhinanpoisto voi olla äänityksessä mukana, jne.

Tsuumikosh kirjoitti:

"Kompressorilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä."

Kyllä on. Joissakin studiolaitteissa voi efektejä käyttää jo äänityksen aikana, ei vain jälkikäteen. Esim. kompressorilla saa voimistettua digitaalisesti ääntä, joka sitten tallettuu. Suhinanpoisto voi olla äänityksessä mukana, jne.

Lue lisää

Käytännössä limitteri* on ainoa vekotin jota käytetään äänityksen aikana, kaikki muut "efektit" tehdään jälkikäsittelyssä. Tämä siksi, että äänityksen yhteydessä tehtyjä vääntelyjä ei voi enää nollata jälkikäteen jos menikin persiilleen.

Luultavasti "Tsuumikosh" sekottaa tässä kompressorin ja limitterin, jotka ovat kyllä lievästi sukua toisilleen. Serkut.

*) siis ominaisuus, joka estää yliohjautumisen. Edelleen se tehdään analogitekniikalla syistä joihin tässä on turha mennä.

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

Käytännössä limitteri* on ainoa vekotin jota käytetään äänityksen aikana, kaikki muut "efektit" tehdään jälkikäsittelyssä. Tämä siksi, että äänityksen yhteydessä tehtyjä vääntelyjä ei voi enää nollata jälkikäteen jos menikin persiilleen.

Luultavasti "Tsuumikosh" sekottaa tässä kompressorin ja limitterin, jotka ovat kyllä lievästi sukua toisilleen. Serkut.

*) siis ominaisuus, joka estää yliohjautumisen. Edelleen se tehdään analogitekniikalla syistä joihin tässä on turha mennä.

Lue lisää

Voi Herra Jessus Perkele sentään. Laitteista löytyy toimintoja, ja ihmisillä on laillinen oikeus niitä käyttää. Efektejä mm. kompressoria pystyy käyttämään äänityksen aikana jo. Ei siihen ole mitään lakia eikä estettä.

Haloota kirjoitti:

Voi Herra Jessus Perkele sentään. Laitteista löytyy toimintoja, ja ihmisillä on laillinen oikeus niitä käyttää. Efektejä mm. kompressoria pystyy käyttämään äänityksen aikana jo. Ei siihen ole mitään lakia eikä estettä.

Lue lisää

EI ole lakia eikä estettä, mutta terve järki saattaa joskus ottaa selkävoiton.

Laita googleen haku "äänityslaitteiden vuokraus". Google löytyy goolehaulla "google". Jos ei löydy niin voe voe...

Onnea_etsintään kirjoitti:

Laita googleen haku "äänityslaitteiden vuokraus". Google löytyy goolehaulla "google". Jos ei löydy niin voe voe...

Ps. voit korvata "vuokraus" sanan sanalla "lainaus".

Pss. Mikäli asut porvoossa etkä posiolla tjs. voit liittää hakuun jonkin haluamasi muun paikkakunnan jotta löydät tarvitsemasi lähempää.

Vastustan kompressoinnin käyttöä äänitysvaiheessa siksi, että kun käytetään kunnollisia vehkeitä ja digitaalista äänitystä, voi kaikki äänitasojen säädöt ja mahdolliset kompressoinnit tehdä editointivaiheessa. Äänitysvaiheessa tehtyä kompressointia ja esimerkiksi automaattista tasonsäätelyä ei käytännössä enää pysty perumaan editissä jos joku meni hommassa pieleen. Tämä siis siinä tapauksessa että hommaa tehdään oikein ja huolella, eikä vain tuutata jotain moskaa tuubiin sanelukoneella äänitellen. Jo 16 bittinen äänitys antaa käytännössä noin 30 dB nostovaraa ilman että laitteiston pohjakohinat alkavat nousta esille valmissa tuotteessa (ainakin nettikäyttöön).

Dolby suhinanpoistaja keksittiin siksi, että ääninauhan häiröetäisyys oli turhan pieni, vain jossain 55-60 dB kieppeillä. Sillä siis piiloteltiin äänitysmenetelmän kehnoutta. 16 bittinen numeerinen äänitys pääsee helposti yli 90 dB ilman vippaskonsteja ja vippaskonsteilla yli sadan. 24 bittisellä päästään parhailla laitteilla jonnekin 127 dB pintaan joka ylittää kaikkien toistolaitteitten ja ihmiskorvien dynamiikan. Eli siinä on säätövaraa vielä enemmän.

Ehkä olen hieman hifisti, myönnän, mutta olen äänittänyt harrastuksen vuoksi parikymmentä klassista levyä, laitteina Sound Devices kenttätallennin ja/tai Prism -yhtiön muuntimet. Myös muutamia kymmeniä yritysvideoita tuolla SD 722 tallentimella ja Sanken, DPA, Sennheiser, Gefell ja Pearl mikrofoneilla

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

Vastustan kompressoinnin käyttöä äänitysvaiheessa siksi, että kun käytetään kunnollisia vehkeitä ja digitaalista äänitystä, voi kaikki äänitasojen säädöt ja mahdolliset kompressoinnit tehdä editointivaiheessa. Äänitysvaiheessa tehtyä kompressointia ja esimerkiksi automaattista tasonsäätelyä ei käytännössä enää pysty perumaan editissä jos joku meni hommassa pieleen. Tämä siis siinä tapauksessa että hommaa tehdään oikein ja huolella, eikä vain tuutata jotain moskaa tuubiin sanelukoneella äänitellen. Jo 16 bittinen äänitys antaa käytännössä noin 30 dB nostovaraa ilman että laitteiston pohjakohinat alkavat nousta esille valmissa tuotteessa (ainakin nettikäyttöön).

Dolby suhinanpoistaja keksittiin siksi, että ääninauhan häiröetäisyys oli turhan pieni, vain jossain 55-60 dB kieppeillä. Sillä siis piiloteltiin äänitysmenetelmän kehnoutta. 16 bittinen numeerinen äänitys pääsee helposti yli 90 dB ilman vippaskonsteja ja vippaskonsteilla yli sadan. 24 bittisellä päästään parhailla laitteilla jonnekin 127 dB pintaan joka ylittää kaikkien toistolaitteitten ja ihmiskorvien dynamiikan. Eli siinä on säätövaraa vielä enemmän.

Ehkä olen hieman hifisti, myönnän, mutta olen äänittänyt harrastuksen vuoksi parikymmentä klassista levyä, laitteina Sound Devices kenttätallennin ja/tai Prism -yhtiön muuntimet. Myös muutamia kymmeniä yritysvideoita tuolla SD 722 tallentimella ja Sanken, DPA, Sennheiser, Gefell ja Pearl mikrofoneilla

Lue lisää

Voi tehdä tavalla ja toisella. Tässä ei ehkä henk. koht. vastausta niinkään, mutta asiasta jatkoa yleisemmin muillekin.

Sanelukoneita on alunperin suunniteltu nimenomaan puheäänten tallentamiseen, ja siinä niiden vahvuus. Otetaanpa tyypillinen esimerkki, mitä netissä saattaa löytyä, jos etsitään digitaalisanelinta:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/43554/drrnv/Olympus-WS-832-sanelin

Stereomikrofoni. Näyttäisi olevan kaksi mikkiä reunoilla, yksi yhteen suuntaan, toinen toiseen. Saattaa sopia haastattelun äänittämiseen oikein hyvin, henkilöiden välille.

Tarkempaa tietoa löytyy ohjeiden kautta.
https://cs.olympus-imaging.jp/en/support/imsg/vtrek/download/manual/
https://cs.olympus-imaging.jp/en/support/imsg/vtrek/download/manual/ws/man_ws833_wa832_ws831_e.pdf

Ohjeen lopulla "specifications". Sieltä selviää mm. kuulokeliitännän impedanssi, 8 ohmia. Mitäkö se tarkoittaa. Jos käytetään musiikin kuunteluun 32 ohmin kuulokkeilla, äänen voimakkuus saattaa jäädä turhan pieneksi. Vähäisemmän impedanssin kuulokkeilla ehkä voidaan kuunnella puheääntä. Ei mielestäni paras vaihtoehto musiikin kuuntelijalle. Arvioisin, että tuon tyyppinen sanelukone on oivallinen puheäänen kuunteluun ja tallentamiseen, ehkä myös puhevoittoisten podcastien kuunteluun. Muistiinpanovälineeksi ja tiedostojen säilyttämiseen. Musiikin harrastajalle, soittajalle varsinkin, parempi vaihtoehto ehkä olisi taskustudio. Mutta.

Tuota 8 ohmin ongelmaa voidaan kiertää. Kyllä tuota sanelukonetta voi käyttää musiikin luukuttamiseen vippaskonsteilla. Esim. jos hankitaan äänitysjohto, jossa molemmissa päissä 3,5 millin stereopistoke. Voidaan kytkeä johdon yksi pää sanelukoneen kuulokeliitäntään, ja johdon toinen pää johonkin sellaiseen toistolaitteeseen (radiovastaanotin, aktiivikaiutin, tms), josta löytyy AUX-liitäntä. Näin tuotakin sanelukonetta voi pystyä käyttämään musiikin kuunteluun aivan hyvin. Mutta 8 ohmin kuulokeliitäntä lienee oire siitä, ettei laite yksinään pysty vahvistamaan audiota runsaasti.

Kun audiolaitteita liitetään toisiinsa, kannattanee huomata ainakin seuraavia asioita:
- johtojen liittämisen ajaksi virrat sammuksiin laitteista, ja
- impedanssien sopiminen yhteen voidaan tarkistaa esim. käyttöohjeista.

Keskustelun alun kysymys lienee sellaista tarkoittanut, että mitäs jos haastattelija istuu kameran lähellä muutaman kymmenen sentin päässä, ja haastateltava on paljon kauempana. Ei kai siinä paljon muita vaihtoehtoja kuin kompressorin kaltainen äänitys, tai sen kaltainen jälkikäsittely, tai mikrofonin vieminen henkilöiden väliin, tai erilliset mikrofonit, tai se, että osa äänitetään kameralla, ja toisen puhe vaikkapa sanelukoneella. Olisiko muitakin vaihtoehtoja.

Aloittajan itsensä ajattelema lisämikki kuulostaa aivan järkevältä, jos sellaisen saa kameraan liitettyä, ja voidaan sopivalle paikalle viedä, tarpeeksi pitkällä johdolla, tai jatkojohdolla... Itselläni olli tarkoitus vain esitellä, että muitakin vaihtoehtoja on monenlaisia.

JepJep, taidetaan elää niin eri todellisuuksissa että eipä tämän enempää.

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

JepJep, taidetaan elää niin eri todellisuuksissa että eipä tämän enempää.

Mutta molemmilta tulee relevantteja pointteja.

YouTube maailmassa tubettajien äänitykset ovat parantuneet huimasti viimeisen parin vuoden aikana ulkoäänityksissä lavalier mikrofonien käyttöönoton jälkeen.

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

JepJep, taidetaan elää niin eri todellisuuksissa että eipä tämän enempää.

En ole sitä mieltä, että musiikkia ollenkaan pitäisi käsitellä kompressorilla.

Sinänsä ymmärrettävää, eikä epäselvää ollenkaan tuo, mitä olet sanonut, että jos menee pieleen kompressorin käyttö äänitysvaiheessa. Tottakai musiikkialalla on hyvä nipottaa tällaisesta. Sinänsä hyvä, että on näitä laadusta tinkimättömiä /perfektionisteja ihmisiä musiikkialalla ja muualla, että tiedetään tarvittaessa äänittää ilman efektejä. Mutta siinä oli se JOS. Jos menee pieleen äänitys. Tottakai on selvää, että hankala korjata jälkikäteen, JOS menee äänitys pieleen liikaa. Korjaaminen saattaa olla mahdollista jonkin verran. Ja toiseksi, tämä suhteellisuudentaju, kun tässä keskustelussa on kyse nimenomaan puheesta. Mikä on oma ajattelutapani - nimenomaan puheen äänityksen tapauksessa.

Ensin voidaan tehdä lievästi kompressorilla käsitelty äänitys, ja jos se ei riitä, tehdä sitten vielä jälkikäsittely toisella lievällä kompressoinnilla uudemman kerran. Kunnes alkaa olla tarpeeksi hyvä. Minulla on sellainen käsitys, ettei kovin hyvin edes onnistu äänittää ilman voimakkuuden tasoittelua tuollainen tilanne, että yksi puhuja muutaman kymmenen sentin päässä, ja toinen metrien päässä. Jos käytetään yhtä mikkiä.

Olen ollut digitaalisten sanelukoneiden käytön veteraaneja. Alkanut ostella niitä, kun vuosituhannen vaihteen tienoilla alkoi tulla markkinoille ensimmäisiä. Yllättävän moneen tarkoitukseen tuollaisia sanelimia on tullut käytettyä, moniin harrastukseen, esim. lukemisen ohessa.

Yksi hankala äänitettävä oli huojuva heikko radiolähetys maailman toiselta puolelta. Jostain syystä halusin sitä kuunnella, vaikka tuntui lähes mahdottomalta edes liikennevastaanottimella. Mutta onnistui sillä, että liitin digitaalisen sanelimen radioon - äänittämään heikkoa radiolähetystä, joka kuulosti melkein pelkältä kohinalta. Kolmetuntisen äänityksen jälkeen sain sanelimesta kuunneltua aivan selvää puhetta. Sanelin oli poiminut kohinan seasta ihmisäänen taajuudet, ja äänenvoimakkuus kuulosti tasaisemmalta. Sainpa kuunnella ohjelmat myös nopeutettuina, kun sellainen toiminto sanelimesta löytyi.

Monesti tavallisia radiokanavia kuunnellessa on harmittanut, jos tuntuu kuin kompressoria olisi käytetty liian vähän, tai liian vähän sovitettu yhteen voimakkuuksia. Esim. eräällä ruotsinkielisellä kanavalla on ollut erittäin sekalaista äänitystä. Joidenkin uutislukijoiden puhe on kuulunut pienenä hiljaisena mutinana, ja sitten puhelinsoitto radio-ohjelmassa on kuulunut järkyttävän suurella volyymillä, samoin musiikki, verrattuna uutisten hiljaisuuteen. Toisinaan on käynyt mielessä, liittäisinkö studiolaitteen radioon vain sen takia, että saisin kompressorilla tasoitettua radiokanavan äänenvoimakkuuksien vaihtelut. Mutta radionkuuntelu on jäänyt niin vähäiseksi viime aikoina, etten ole moiseen vaivannäköön ryhtynyt.

Kaksi asiaa pistää miettimään:

Vekotin tallentaa 24 bittistä audiota, vaikka sen kohinaetäisyys on vain 78 dB, joka vastaa 13 bitin näytesyvyyttä. Toisin sanoen tallenteen viimeiset 11 bittiä ovat pelkkää satunnaiskohinaa. Eli speksit saadaan näyttämän hienolta vaikka ovat paskaa. 16 bitin muunnin toimisi aivan yhtä hyvin ja tallennustilaa tulisi kolmannes lisää.

Käynnistyy kätevästi yhdestä napista, juu. Miten on äänitason säädön kanssa, automaatti varmaankin? Ei jatkoon vaativampaan käyttöön.

Mikrofoneja on monen merkkisiä, langattomiakin. Mikrofonikaupasta saattaa löytyä suuntaavia mikrofoneja muutamalla kympillä.
https://duckduckgo.com/?q=mikrofonit&t=ffab&ia=web

Muinaiset äänitys- ja toistovehkeet (radioputket, nauhurit, levysoittimet) aiheuttivat särön lisääntymistä. Se saattaa kuulostaa korvaan mukavalta, eräänlaisena äänen lämpimyytenä. Jos haluaa ja osaa, moista voi nykyään jäljitellä erittäin hyvin digitaalisilla muokkaimilla ja plugareilla.

Ennen vanhaan myös populaarimusiikin genre oli tietyllä tapaa laadukkaampaa vaikka äänitysvehkeet eivät olleet nykyisellä laatuasolla. Nimittäin esimerkiksi dynamiikka-alue on vaikkapa 70-luvun levyillä huomattavasti parempi kuin nykyään. Myös vanhojen äänitteitten dynamiikkaa on kompressoitu pois ja pilalle uusintajulkaisuissa. Kuunnelkaa vaikka alkuperäisiä Pink Floydin levyjä, joissa huipputasojen dynamiikkaa on yli 30 dB. Nykyisillä levyillä se on runtattu jonnekin viiteen. Tähän on yksinkertaisesti syynä kuunteluolosuhteet: 70 luvun teini säästi itselleen oikeat stereot ja hartaana kuunteli niitä muutamaa levyään hiljaisessa ullakkohuoneessa. Nyt musiikki kuunnellaan nappikuulokkeilla meluisassa kaupunkiympäristössä, jossa hiljaiset nyannsit häviävät kuin kuppa Hiroshimasta.

Hyvin kommentoitu, paljon tietoa!
Tässä asiaan liittyviä ääninäytteitä
Eaglesien https://m.youtube.com/watch?v=KxLKn0cEUKM v 75 jossa paljon dynaamista kontrastisuutta ja vastakohtana tämän päivän oliko vuoden levy tai levytys Tis is Amerca v 18 toisesta ääripäästä https://m.youtube.com/watch?v=ddJqNY__9U8 . Luin että nyt kun äänitteitä kuunnellaan nappikuulokkeilla niin ääni käsitellään näin. Ennen musiikkia kunneltiin avoimessa huonetilassa levysoittimelta.

Taustamelun poistoa tai vaimennusta
- mikrofonien suuntakuviot
- herkkyyden säätö
- kohinanpoistoon on toimintoja sanelimissa ja studiolaitteissa.

Jopa melko halpa sanelin, kuten yllä on esitetty, voi sisältää kameran aiheohjelman tapaisia vaihtoehtoja äänitykseen. Näillä valinnoilla sanelin saattaa sitten tsuumata mikrofonin suuntakuvion, säätää herkkyyttä, ja valita muita asetuksia, tilanteeseen sopivasti.

Nykyaikana taitaa monesti olla tilanne sellainen, että laitteista, halvoistakin, löytyisi hienoja toimintoja, jos vaan käyttäjä ymmärtäisi niitä tutkia, etsiä, kokeilla - käyttöohjeesta tai edes laitteesta itsestään. Joskus olen ajatellut, ovatko nykyajan ihmiset kuin apinoita äänitysstudiossa: vääntelemässä nuppeja, ja painelemassa nappeja, jonkinlaisella intuitiomenetelmällä. Kuin lottoarvontaa.

Sanelukoneasiantuntija touhukkaana...

- Mikrofonien suuntakuviot: on merkitystä, mutta mitään telemikrofonia ei ole olemassakaan.
- herkkyyden säätö: ilmeisesti tarkoittaa äänitystasojen säätöä. Ei mitään merkitystä häiriöäänten kannalta, koska se ei vaikuta mitenkään halutun äänen ja häriöäänten väliseen tasapainoon. Jos nostetaan tasoa 10 dB, nousee hälyt myös 10 dB. Jos pudotetaan, niin sama juttu.
- Sanelimissa, joita käytetään YLEn dokumenttien äänityksissä??? Anna miun kaikki kestää! Kysyjä tuskin tarkoittaa häiriöäänillä kohinaa, jota ei nykyvehkeissä eded ole. Mitä tulee äänen siivoamiseen editissä niin siihen on nykyään olemassa ohjelmallisia ratkaisuja jotka ovat oikeasti toimivia. Valitettavasti ne ovat niin kallita, että minunkaan työnantajani ei suostunut sellaista hankkimaan, hintahaarukka oli pari vuotta sitten jotain 2000-6000€ pelkästä plugarista.

Sanelinexperttimme unohtaa jälleen kaikkein tärkeimmän keinon ylimääräisten häiriöäänten torjumiseen: mikrofoni lähelle äänilähdettä. Silloin halutun äänen ja häiriöitten (ei-halutut äänet) suhde on mahdollisimman suuri, koska se riippuu periaatteessa vain etäisyyksien suhteen neliöstä.

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

Sanelukoneasiantuntija touhukkaana...

- Mikrofonien suuntakuviot: on merkitystä, mutta mitään telemikrofonia ei ole olemassakaan.
- herkkyyden säätö: ilmeisesti tarkoittaa äänitystasojen säätöä. Ei mitään merkitystä häiriöäänten kannalta, koska se ei vaikuta mitenkään halutun äänen ja häriöäänten väliseen tasapainoon. Jos nostetaan tasoa 10 dB, nousee hälyt myös 10 dB. Jos pudotetaan, niin sama juttu.
- Sanelimissa, joita käytetään YLEn dokumenttien äänityksissä??? Anna miun kaikki kestää! Kysyjä tuskin tarkoittaa häiriöäänillä kohinaa, jota ei nykyvehkeissä eded ole. Mitä tulee äänen siivoamiseen editissä niin siihen on nykyään olemassa ohjelmallisia ratkaisuja jotka ovat oikeasti toimivia. Valitettavasti ne ovat niin kallita, että minunkaan työnantajani ei suostunut sellaista hankkimaan, hintahaarukka oli pari vuotta sitten jotain 2000-6000€ pelkästä plugarista.

Sanelinexperttimme unohtaa jälleen kaikkein tärkeimmän keinon ylimääräisten häiriöäänten torjumiseen: mikrofoni lähelle äänilähdettä. Silloin halutun äänen ja häiriöitten (ei-halutut äänet) suhde on mahdollisimman suuri, koska se riippuu periaatteessa vain etäisyyksien suhteen neliöstä.

Lue lisää

En minä noita asioita unohtanut ole, vaan esitin ja kiteytin, mitä esitin. Vastalauseena tuolle edelliselle vänkääjälle, joka tuntui väittävän, että tarvitaan tähtitieteellisen kalliit vehkeet, että hienoja toimintoja löytyisi. Todistin siis tämän väitteen vääräksi. Mielestäni se todistelu ei ansaitse minkäänlaista vinoilua.

Tottakai häiriöiden suhteellinen osuus vähenee, jos mikrofoni tai äänityslaite saadaan vietyä lähelle kohdetta. Nimenomaan sanelimella sen tempun saa tehtyä melko helposti. On samassa toosassa yleensä sekä mikrofoni, äänitystoimintoja, että vielä kaiutinkin. Erittäin näppärää ja helppokäyttöistä.

Herkkyyden säädöllä voi tipahtaa pois sellaista häiriötä, joka ei ole yhtä voimakas kuin haluttu ääni. Minä olisin luullut, ettei kellään olisi mitään tarvetta vängätä näin yksinkertaisia asioita vastaan. Vastaavasti, jos mikrofoni saadaan suunnattua kohteeseen eikä häiriöitä kohti, silläkin on merkitystä. Erittäin yksinkertaista.

"Herkkyyden säädöllä voi tipahtaa pois sellaista häiriötä, joka ei ole yhtä voimakas kuin haluttu ääni."

Valaise nyt sitten minua tietämätöntä:

Mikä on tuo mystinen "herkkyyden säätö"? Onko se se sama jota nimitetään tavallisesti "äänitystason säädöksi"? Vai onko sinun laitteissasi jokin muu nappula sitä varten jota en omista tallentimistani löytänyt?

Millä mekanismilla tuo ihmevekotin toimii, että se äänitystilanteessa osaa vaimentaa jotain ei-haluttua ääntä mutta jättää halutun äänen ennalleen?

Nimittäin ennen kuin vänkään tämän enempää pitää selvittää lähtötilanne keskustelulle.

Mies_ja_Ääni kirjoitti:

Sanelukoneasiantuntija touhukkaana...

- Mikrofonien suuntakuviot: on merkitystä, mutta mitään telemikrofonia ei ole olemassakaan.
- herkkyyden säätö: ilmeisesti tarkoittaa äänitystasojen säätöä. Ei mitään merkitystä häiriöäänten kannalta, koska se ei vaikuta mitenkään halutun äänen ja häriöäänten väliseen tasapainoon. Jos nostetaan tasoa 10 dB, nousee hälyt myös 10 dB. Jos pudotetaan, niin sama juttu.
- Sanelimissa, joita käytetään YLEn dokumenttien äänityksissä??? Anna miun kaikki kestää! Kysyjä tuskin tarkoittaa häiriöäänillä kohinaa, jota ei nykyvehkeissä eded ole. Mitä tulee äänen siivoamiseen editissä niin siihen on nykyään olemassa ohjelmallisia ratkaisuja jotka ovat oikeasti toimivia. Valitettavasti ne ovat niin kallita, että minunkaan työnantajani ei suostunut sellaista hankkimaan, hintahaarukka oli pari vuotta sitten jotain 2000-6000€ pelkästä plugarista.

Sanelinexperttimme unohtaa jälleen kaikkein tärkeimmän keinon ylimääräisten häiriöäänten torjumiseen: mikrofoni lähelle äänilähdettä. Silloin halutun äänen ja häiriöitten (ei-halutut äänet) suhde on mahdollisimman suuri, koska se riippuu periaatteessa vain etäisyyksien suhteen neliöstä.

Lue lisää

Mm. lintujen ääniä äänitetään isoilla suuntamikeillä. Onko a) tuollaista kokemusta tai b) tietoa, mistä niitä saa.

Canonisti_ kirjoitti:

Mm. lintujen ääniä äänitetään isoilla suuntamikeillä. Onko a) tuollaista kokemusta tai b) tietoa, mistä niitä saa.

Niitä on todellakin olemassa semmoisia paraboloidiheijastimella varustettuja härveleitä, mutta niissä mikrofoni on tavallinen herttakuvioinen, suunnattuna siihen peiliin.

Niillä saadaan varsin tiukka suuntakuvio, mutta huonona puolena koon lisäksi on se, että matalat taajuudet leikkautuvat pois. Heijastimen koko määrää sen, miltä taajuudelta leikkaus alkaa tapahtumaan, mutta se taajuus on sen verran korkea että mitään laadukasta puhetta ei sellaisella voi äänittää. Toki puheesta saa selvää, mutta ei kuulosta luonnolliselta. Enimmäkseen niitä näkee lintuäänityksissä (tirppojen äänet ovat enimmäkseen aika korkealla) ja potkupallokentän laidalla poimimassa efektiääniä kentältä.

Kyllä niitä netistä löytää kun osaa etsiä, kuukkeli käteen vaan!

Canonisti_ kirjoitti:

Mm. lintujen ääniä äänitetään isoilla suuntamikeillä. Onko a) tuollaista kokemusta tai b) tietoa, mistä niitä saa.

Kahdenlaista suuntamikrofonin mallia vertaillaan tuossa:
https://www.allaboutbirds.org/capturing-natural-sounds/

Aiheesta muuta:
https://duckduckgo.com/?q=suunta mikrofoni lintujen&t=ffab&ia=web
https://duckduckgo.com/?q=haulikkomikrofoni&t=ffab&ia=web

Mikrofonikauppa, Digitarvike, Rajalan kamera....
studio- ja musiikkilaitteiden kauppaliikkeet...

Jassoo. Taisi tulla tämä riittävän selväksi tällä(kin) kertaa.

Aiheetta enempään.

Sivulla 33 luetellaan vaikutuksia, mitä kukin aiheohjelma vaihtelee, säätää, saa aikaiseksi.
Sivulla 65 selitellään tarkemmin mikrofonin suuntakuviota /tsuumailua, ja kohinan vaimentamista äänityksen aikana.

Myös äänen toiston ajaksi löytyy kohinanpoistoa, ynnä muita toimintoja.

Sivulla 70 kohinan poisto kuuntelun aikana. Ja kompressoria muistuttava äänenvoimakkuuden automaattinen säätely.

Alunperin sanelukoneiden valmistuksessa oli perinteenä mm. että jotkut nauhakasettisanelimet äänittivät vain puheäänen taajuuksia, "Clear voice". Sillä jo putosi pois monia häiriöääniä. Kuitenkin nykyajan sanelimet ovat kehittyneet jotkut PCM-laitteiksi, joilla voisi periaatteessa yrittää äänittää jopa musiikkiakin, ehkä mikrofoniliitäntään kytketyillä vehkeillä. Ja sikäli kuin tietää kytkeä pois päältä nämä kaikenmaailman vippaskonstit, aiheohjelmat, jne.

Audiokaapeleilla voi myös puuhailla monenlaista. Yhdistellä haarottimilla samaan johtoon useampia laitteita. Esim. mikrofonin johdon jatkamiseen sopivaa johtoa pistokkeineen on myyty marketissa euron metrihintaan, kun olen seurannut, mitä tarjouksia kulloinkin esitellään.

Kokemuksia voisin kertoa digisanelimista vielä. Olen kuunnellut ulkomaisten yleisradioyhtiöiden audiotiedostoja, netistä ladattuja, sanelimilla. Ja MP3-soittimilla. Jälkimmäiset monet ovat olleet pääasiassa vain musiikin kuunteluun tarkoitettuja, eivätkä sisältäneet niin mainioita puheäänen käsittelyn toimintoja, kuin sanelukoneista löytyy. Yleensä MP3-soittimissa on ollut surkea sanelukonetta matkiva äänitystoiminto, huono mikrofoni, ja huono tallennus.

Mutta. Kun kuuntelin digisanelimen kautta äskettäin espanjalaisen yleisradioyhtiön audioita (RTVE podcast), niin ohjelmassa oli puhelimitse haastateltu henkilö esiintymässä, kuten nykyään yleensä monesti radiolähetyksissä on. Ja vaikka espanjan kieli selkeine vokaaleineen on yleensä erittäin helppoa kuunnella häiriöidenkin läpi, niin kuitenkin tämä eilen kuuntelemani tapaus, puhelinsoitto oli sinällään melko kamalaa äänitystä. Kuulosti kärpäsenpierulta ehkä. Puhe oli kummallista töttöröö-tuhnua, kuin olisi ollut huono mikrofoni tai puhelin suussa, yhdessä kuuman perunan kanssa. Mutta kun sanelimella käytin häiriönpoiston toimintoa, puheäänestä tuli sen verran selkeämpää, että siitä sai selvän.

Tässä on samalta tekijältä perusteet äänen jälkikäsittelyyn.

https://youtu.be/r4791OLkRrs

Ei yhtä tyhjentävä kuin edellinen.