"Ensiksi, olen vakuuttunut, että vapaa sana kuuluu kaikille. Se on joko kaikilla tai sitten sitä ei ole kellään. Toiseksi, toivon, että median edustajat tekisivät perustyötään hyvin ja kunnolla; ja että tällainen blogikirjoittelu olisi hyvä tapa saada aikaan asiallista yhteiskunnallista keskustelua aikaan. Kolmanneksi, asiattomuudet ja raivoaminen eivät kuulu tänne ja ylläpidon pitää hoitaa tällaiset pois (tai itse) mutta se että heitetään joku pois siksi, että ajattelee ”väärin” ei ole oikein eikä länsimaisen sanavapaus ideaalin mukaista. Toimittajat – tehkää työnne journalistin ohjeiden mukaan ja kunnolla".
https://beta.oikeamedia.com/o1-92034
”Lähes 20 vuotta toimittajantöitä tehneenä ja kymmeniä aikakaus- ja sanomalehtiä (mm. AL, SK, KSML) avustaneena en olisi ikinä uskonut näkeväni aikaa, jolloin perinteinen mediamme julkaisee näin mittavasti propagandaa, mielipiteenmuokkausta ja jopa valeuutisia, - ja jättää samalla julkaisematta yleisesti erittäin merkityksellistä tietoa.
Olen havainnut, että nykyään tilastoja tulkitaan miten parhaaksi nähdään, uhkakuviksi nostetaan marginaali-ilmiöitä ja subjektiivisia uhkakuvia käsitellään objektiivisina faktoina. Juttuihin haastatellaan kavereita, jotka jakavat toimittajan kanssa saman näkemyksen. Lisäksi annetaan suhteettoman paljon palstatilaa asioille ja henkilöille, jotka ovat lähellä toimittajien omaa sydäntä, esimerkiksi intersektionaalisille feministeille, jotka vihaavat "toksista maskuliinisuutta", tai tutkijoille, jotka käyttävät aivan käsittämätöntä uuskieltä puhumalla vaikkapa "homososiaalisuudesta".
Uutisia taustoitetaan ja seurataan loppuun asti liian vähän. Myös "hampaattomuus" erottaa Suomen median muista: Poliitikkoja ei hiillosteta revolverikysymyksin ja pakoteta loogiseen argumentaatioon silloin, kun olisi syytä, mutta kimppuun käydään kyllä asioissa, joista voidaan spekuloida loputtomiin.
Suuri ongelma on sekin, ettei kansalainen ole kertojana riittävän uskottava. Tutkijoilla puolestaan on aina "totuus" hallussaan. Monia toimittajia tuntuukin riivaavan viranomais- ja asiantuntijauskovaisuus. Tästä seuraa se, ettei ajassa olevia epäkohtia kuten raakoja ihmisoikeusloukkauksia suostuta tunnistamaan, ellei joku ole tehnyt aiheesta väitöskirjaa. Mutta kuten tiedossa on, tutkimukset tulevat pitkällä viiveellä, eikä tutkimusapurahoja anneta hankkeille, joiden oletetaan uhmaamaan tieteenalan konsensusta.
Epäkohtien lista on pitkä, ja tuntuu, että jokin eettinen selkäranka on jo katkennut. Päin mäntyä mennään ideologia edellä. Jopa Julkisen sanan neuvosto (JSN) on miehitetty (henkilöitetty?) samanmielisillä hyväsisar-oletetuilla.
Taantumuksellista on se, että lehdet ovat sulkeneet netistä kommenttipalstansa, joten lukijat eivät voi oikaista toimitusten virheitä. Erityisen huolestuttavaa on se, että jotkut toimittajat ovat muuttuneet niin ylimielisiksi, etteivät he suostu oikaisemaan valeuutisiaan ja vääriä tulkintojaan. (Muistanette vuoden takaisen #alpakan mediakohun ytimessä.)
Kirjoitin vuonna 2015, että me toimittajat olemme luoneet vaihtoehtomediat, ja ajattelen näin yhä. Esimerkiksi #MV oli suora vastaus journalismin omaan kriisiin. Media ansaitsi sen.
Kaipaan vanhoja aikoja, kun toimituksissa oltiin huolellisia ja puntaroitiin tarkkaan, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Toimituksellista valtaa ei luovutettu toimituksen ulkopuolelle, painostukseen ei alistuttu. Varottiin lähtemästä yhden asian äänitorveksi. (Tai no, kyllä silloinkin piti edistää "kasvun ja kehityksen ideologiaa", mutta se oli pientä verrattuna nykyiseen monikultturismilobbaukseen.) Vältettiin olemasta tuomareita, sossutätejä, pappeja tai imaameja, poikkeuksena kolumnit. Oli tavoiteltavaa ja hyveellistä olla #vallanvahtikoiria.
Median tehtävä ei ole rakenteellinen sosiaalityö tai "maailman muuttaminen" kuten Hesarissa uskotaan, vaan #tiedonvälitys. Se edellyttää sitä, että pysytään realiteeteissa. Journalismin tulee siksi sanoutua irti affektiivisista kampanjoista ja ideologioista, ja palata perustehtäväänsä: tiedonvälitykseen.
Peräänkuulutan siis mediaa, joka ansaitsee yleisönsä luottamuksen pyrkimällä totuudelliseen tiedonvälitykseen.
Tavallaan on myös haikea olo. Joskus oli kunnia-asia sanoa olevansa journalisti. Tänä vuonna erosin Journalistiliitosta, johon olin kuulunut vuodesta 2002.
Olen pettynyt myös itseeni. En ole saanut koko vuonna aikaiseksi oikein mitään merkittävää.
Anteeksi, jos pilaan jonkun päivän tällä ääneenajattelullani.
Tai mitähän minä tässä anteeksipyytelen yhtään mitään.
Perutaan siis anteeksipyyntö!
https://beta.oikeamedia.com/o1-92034
”Lähes 20 vuotta toimittajantöitä tehneenä ja kymmeniä aikakaus- ja sanomalehtiä (mm. AL, SK, KSML) avustaneena en olisi ikinä uskonut näkeväni aikaa, jolloin perinteinen mediamme julkaisee näin mittavasti propagandaa, mielipiteenmuokkausta ja jopa valeuutisia, - ja jättää samalla julkaisematta yleisesti erittäin merkityksellistä tietoa.
Olen havainnut, että nykyään tilastoja tulkitaan miten parhaaksi nähdään, uhkakuviksi nostetaan marginaali-ilmiöitä ja subjektiivisia uhkakuvia käsitellään objektiivisina faktoina. Juttuihin haastatellaan kavereita, jotka jakavat toimittajan kanssa saman näkemyksen. Lisäksi annetaan suhteettoman paljon palstatilaa asioille ja henkilöille, jotka ovat lähellä toimittajien omaa sydäntä, esimerkiksi intersektionaalisille feministeille, jotka vihaavat "toksista maskuliinisuutta", tai tutkijoille, jotka käyttävät aivan käsittämätöntä uuskieltä puhumalla vaikkapa "homososiaalisuudesta".
Uutisia taustoitetaan ja seurataan loppuun asti liian vähän. Myös "hampaattomuus" erottaa Suomen median muista: Poliitikkoja ei hiillosteta revolverikysymyksin ja pakoteta loogiseen argumentaatioon silloin, kun olisi syytä, mutta kimppuun käydään kyllä asioissa, joista voidaan spekuloida loputtomiin.
Suuri ongelma on sekin, ettei kansalainen ole kertojana riittävän uskottava. Tutkijoilla puolestaan on aina "totuus" hallussaan. Monia toimittajia tuntuukin riivaavan viranomais- ja asiantuntijauskovaisuus. Tästä seuraa se, ettei ajassa olevia epäkohtia kuten raakoja ihmisoikeusloukkauksia suostuta tunnistamaan, ellei joku ole tehnyt aiheesta väitöskirjaa. Mutta kuten tiedossa on, tutkimukset tulevat pitkällä viiveellä, eikä tutkimusapurahoja anneta hankkeille, joiden oletetaan uhmaamaan tieteenalan konsensusta.
Epäkohtien lista on pitkä, ja tuntuu, että jokin eettinen selkäranka on jo katkennut. Päin mäntyä mennään ideologia edellä. Jopa Julkisen sanan neuvosto (JSN) on miehitetty (henkilöitetty?) samanmielisillä hyväsisar-oletetuilla.
Taantumuksellista on se, että lehdet ovat sulkeneet netistä kommenttipalstansa, joten lukijat eivät voi oikaista toimitusten virheitä. Erityisen huolestuttavaa on se, että jotkut toimittajat ovat muuttuneet niin ylimielisiksi, etteivät he suostu oikaisemaan valeuutisiaan ja vääriä tulkintojaan. (Muistanette vuoden takaisen #alpakan mediakohun ytimessä.)
Kirjoitin vuonna 2015, että me toimittajat olemme luoneet vaihtoehtomediat, ja ajattelen näin yhä. Esimerkiksi #MV oli suora vastaus journalismin omaan kriisiin. Media ansaitsi sen.
Kaipaan vanhoja aikoja, kun toimituksissa oltiin huolellisia ja puntaroitiin tarkkaan, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Toimituksellista valtaa ei luovutettu toimituksen ulkopuolelle, painostukseen ei alistuttu. Varottiin lähtemästä yhden asian äänitorveksi. (Tai no, kyllä silloinkin piti edistää "kasvun ja kehityksen ideologiaa", mutta se oli pientä verrattuna nykyiseen monikultturismilobbaukseen.) Vältettiin olemasta tuomareita, sossutätejä, pappeja tai imaameja, poikkeuksena kolumnit. Oli tavoiteltavaa ja hyveellistä olla #vallanvahtikoiria.
Median tehtävä ei ole rakenteellinen sosiaalityö tai "maailman muuttaminen" kuten Hesarissa uskotaan, vaan #tiedonvälitys. Se edellyttää sitä, että pysytään realiteeteissa. Journalismin tulee siksi sanoutua irti affektiivisista kampanjoista ja ideologioista, ja palata perustehtäväänsä: tiedonvälitykseen.
Peräänkuulutan siis mediaa, joka ansaitsee yleisönsä luottamuksen pyrkimällä totuudelliseen tiedonvälitykseen.
Tavallaan on myös haikea olo. Joskus oli kunnia-asia sanoa olevansa journalisti. Tänä vuonna erosin Journalistiliitosta, johon olin kuulunut vuodesta 2002.
Olen pettynyt myös itseeni. En ole saanut koko vuonna aikaiseksi oikein mitään merkittävää.
Anteeksi, jos pilaan jonkun päivän tällä ääneenajattelullani.
Tai mitähän minä tässä anteeksipyytelen yhtään mitään.
Perutaan siis anteeksipyyntö!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et näytä olevan ainoa toimittaja joka ajattelee ja uskaltaa puhua noin. Suomessa teitä on peräti kaksi! :)
https://www.kansalainen.fi/toimittaja-jalkanen-neljannen-valtiomahdin-median-tulisi-ottaa-valtansa-takaisin-ja-paasta-viestittamaan-asioista-asioina/
Mutta kun se valtamedia/perinteinen mediakin on poliittisesti sitoutunutta. Niiden vain pitäisi etusivulla ilmoittaa minkä puolueen äänenkannattajia ovat. Nyt yrittävät piiloutua ja olla puolueettomia, vaikka ovat täysin puolueellisia medioita.
Kyllä se nyt vain on niin, että MV-lehti sai nosteensa ihmisten kyllästyttyä valtamedian jatkuvaan idelogiseen pakkosyöttöön eli propagandan jakamiseen kansaille joka tuutin täydeltä. MV-lehden suosi aiheutti sen, aktiiviset kansalaiset ymmärsivät, että hei miksi ihmeessä emme itse poimi niitä uutisia, jotka meitä oikeasti kiinnostaa.
Nyt näitä uusia sivustoja on tullut kuin sieniä sateella ja mikä parasta, niitä ei ole pilattu törkeyksillä ja asiattomuuksialla.
Kyllähän NL:ssakin kansa heräsi vähitellen ja kyllästyi jatkuvaan propagandaan, samahan se on jokaisessa yhteiskunnassa. Nyt on Suomen vuoro ja perinteinen valtamedia ottaa osumaa oikein kunnolla.
Saa nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa, vallassa on vielä sellaisia dinosauruksia jotka eivät ymmärrä, että yhteiskunta muuttuu tavallisten ihmisten OMASTA halusta muuttaa ajattelutapaansa. Se ei siis mene niin, että norsunluutornista kerrotaan massamedioita hyväksikäyttäen kansalaisille miten ja mitä ihmisten pitää kulloinkin ajatella, ne ajat ovat nyt ohi.
Ihmiset ovat heräämässä laajalla rintamalla ja kun kollektiivinen "herääminen" tapahtuu, siinä on moni taho ihmeissään. Ja juuri siksi päätään nostaa kansalaisten ajatusten sensuroiminen ja tiedon välittämisen vaikeuttaminen. Edessä on haastavat ajat.
Jospa onkin niin ettei tavan kansalainen halua ymmärtää päätöntä persumöukkää ?
Joku roti pitää olla julkisissa kirjoituksissakin.
Sananvapaudella ei ole mitään tekemistä mielipidekirjoitusten kanssa joissa kirjoitellan epäasiallisesti. Persuilla on kyllä oikeus ilmaista itseään kunhan muistavat että pitää osata käyttäytyä ja myöskin pysyä totuudessa.
Turha leikkiä ymmärtämätöntä kun ensim on syöttänyt tekstiä joka sisältää pelkkää propagandaa jossa totta ovat korkeintaan kellonaika ja päivämäärä.
Asiallinen pitää olla aina, oli sitten kokkare, vihreä, sossu, kommari, persu, kepulainen tai muuten vaan pöljä.
Tiedä sitten kuinka asiallista käyttäymistä on esim. tavallisten isänmaallisten soihtukulkueen jäsenille osoitetut Natsi-öykkäröintihuudot. Ehkä siellä Kalliossa olisi paikallaan pieni oppitunti asiallisesta käyttäytymisestä.
Mutta ei, viha sokaisee.