Elämä tuntuu merkityksettömältä

Ihminen on luotu tekemään, kokeilemaan, kokemaan ja luomaan itse uutta. Jos vain kuluttaa tavaraa ja juhlii niin elämän sisältö jää vajaaksi ja torsoksi. Sitä elää täysin valmiissa kopioidussa maailmassa. Kaikki on eteen valmiiksi katettu. Itse ei tarvitse ponnistella. Elämä on siksi pysähtynyt ja kivettynyt. Onko jotain mitä haluaisit tehdä. Jokin jonka eteen olet valmis panostamaan aikaa ja resursseja. Laittamaan itsesi likoon. Opetella laittamaan ruokaa, tekemään musiikkia, taidetta. Piirtämään. Jollekin se on uuden kielen opettelu, Kielen jota koulussa ei opeteta. Kirjaa itsellesi (päiväkirjaan) ikiomia tavoitteita. Kehität kykyjä yms. jotta pääset vaihe vaiheelta tavoitteisiisi. Älä kopioi toisten tavoitteita. On hyvä että sinulla on tyhjyyden tunne. Se ei välttämättä ole sairaus vaan sisältäsi kumpuava ilmoitus että sinun on itsesi ruvettava ohjaamaan elämääsi . Ajopuuna oleminen ei ole mistään kotoisin. Älä tavoittele täydellisyyttä. Kehitä mieluummin itseäsi eri tavoin paremmaksi versioksi. Älä vertaa itseäsi toisiin ihmisiin. Vältä myös miellyttämästä liikaa toisia ihmisiä. Tulet silloin helposti näkymättömäksi ja aisankannattajaksi. Ihmiset helposti teettävät omat työnsä aina valmiilla vapaaehtoisella. Itseänsä kannattaa rakastaa. Silloinkin kun epäonnistuu ja munaa ja töpeksii. Munaaminen on ainoa tie oppimiselle ja kehittymiselle. Pyörällä ajamisen oppii vain kaatuilemalla moneen kertaan. Ethän kuulu heihin jotka kerran pari kaaduttuansa lyövät hanskat tiskiin.

Terve tunne, ei ihminen ole ohjelma joka syö annetut koodit vaan kokee tuntee hakee elää erehtyy menee palaa eksyy löytää. Miksi sinun pitäisi edes kokea onnea traditiosta ja aiheesta joka ei selkeästi ole sinulle itsellesi mikääb raketit kattoon homma? Itse mennyt aina sivuvirtaan ja myöhemmin elämässä ku nähnyt miten ihmiset sekoilee niin naurattaa :)

Niih no ite tunnen täysin samoin. Oon jo 30 vuotias mies.

Oon myös kärsinyt paljon negatiivisuudesta ja vihasta elämässäni. Ketää ei sekää ole tuntunut koskaa kiinnostavan että mul negatiivinen olo.

Yritin muuttua, mutta ihmiset haluaa laittaa mut takasi negatiivisuuteen eri keinoilla.

Pahinta on tietty se ettei kukaa ymmärrä mua ees niinku olen tai ku puhun nii ei ymmärrä sanojeni tarkoitusta.

Jos puhun ilolla nii mun puheeseen ei reagoida, jos puhun vihalla nii mua syylisttetään kaikesta. Syyllinen, paha, saatana. Sitä ihmiset mulle aina tahtomattaan ilmaisee sanattomilla eleillä, ilmeillä ja viittauksilla. Joskus jopa suoraan sanonu. Sillä tavoin ihmiset ulkoistaa omat pahuuden tunteensa mun käsiteltäviksi, tai jos en nii ne rankasee mua.