kivittää Raamatun mukaan!
Vai pitäisikö heitä siunata, Jeesuksen mukaan?
Oikeaoppisesti heitä kait pitäisi siunata kivittämällä?
Syntiset uskovat eivät noudata Raamatun ohjeita tässäkään tapauksessa, miksi?
Miksi Raamattua tulkitaan valikoiden?
Raamatun ohjeita pitäisi noudattaa yksi yhteen, jos Raamattu on pyhä kirja, eikä itse valikoiden.
Miten uskova selittää sen ristiriidan, että hänellä on vapaus tulkita Raamattua miten haluaa.
Samalla Raamatun kuitenkin pitäisi olla muuttumatonta totuutta?
Vai pitäisikö heitä siunata, Jeesuksen mukaan?
Oikeaoppisesti heitä kait pitäisi siunata kivittämällä?
Syntiset uskovat eivät noudata Raamatun ohjeita tässäkään tapauksessa, miksi?
Miksi Raamattua tulkitaan valikoiden?
Raamatun ohjeita pitäisi noudattaa yksi yhteen, jos Raamattu on pyhä kirja, eikä itse valikoiden.
Miten uskova selittää sen ristiriidan, että hänellä on vapaus tulkita Raamattua miten haluaa.
Samalla Raamatun kuitenkin pitäisi olla muuttumatonta totuutta?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Miksi olet niin huolissasi joidenkin uskovaisten moraalista? Siksikö, että siinä havaitsemasi virheet saavat oman moraalittomuutesi tuntumaan vähemmän pahalta?
huolissani kenenkään moraalista vaan Raamatun keskenään ristiriitaisista opeista joita on mahdottomuus noudattaa samanaikasesti.
Tämä johtaa siihen että jokainen tulkitsee raamattua omien näkemystensä mukaan.
Joten, mihin koko raamattua sitten tarvitaan kun kukaan ei voi noudattaa sitä.Ei uskovaisetkaan mutta he kait vähiten ovat huolissaan koko asiasta. Kirkosta eronneet sentään tiedostavat tämän raamatun punaisena lankana olevan kaksinaismoraalin.
Kivitä ja siunaa niinhän sen tulisi mennä muuten ei pidä kutsua itseään kristityksi.
EI OLE mitään ristiriitaa. On vain ymmärrykseltään rajallisia ihmisiä, jotka eivät pysty näkemään raamatun kirjoitusten taustalla olevaa todellisuutta.
No miten toimitaan aviorikkojien kanssa? Kivitetäänkö vai siunataanko?
jos avionrikkoja on uskosta ja Pyhän Hengen voimasta osaton heikko ihminen, hänelle tarjotaan mahdollisuutta parannukseen, armon osallisuuteen ja Hengen voimaan, jolla hän pstyy vastaisuudessa heikkoutensa voittamaan.
Room 8 luku
1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Yleinen raamatun periaate on, että Jumalan armo kattaa sellaiset synnit, jotka on tehty tietämättömänä epäuskossa.
1 Tim 1 luku
12. Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
13. minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
Kokonaan toinen on tilanne niillä, jotka ovat päässeet totuuden tuntemaan ja tietävät Jumalan tahdon ja tästä huolimatta rikkovat Jumalan tahdon, heidän osansa ja tuomionsa on rankka.
Hebr 10 luku
26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
On kuitenkin syytä myös muistaa, että tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle ja Jumala voi katuvaisen ja parannusta tekevän syntisen armahtaa, mutta Hengen viroissa hän ei voi enää toimia. Tämä koskee myös piispa Kantolaa; ja on tenhyt aivan oikein ilmoittaessaan eroavansa piispan virasta.
Samoin tulisi menetellä toisen osapuolen, eli aviorikokseen syyllistyneen papin.
Ristinusko perustuu Kristuksen eli Jeesuksen opetuksille. Sinäkin olet varmasti erittäin tietoinen siitä mitä mieltä hän oli kivittämisestä kun Raamatun näin hyvin tunnet.
Se, että jokainen tulkitsee Raamattua omien näkemystensä mukaisesti on toisiasia. Vapaan tahdon omaavalle ihmiselle tämä on ominaista.
Onko siis olemassa "vääriä" tapoja tulkita tätä kirjaa? Varmasti ainakin kaikki tulkinnat, jotka johtavat väkivaltaan ja muiden tuomitsemiseen ovat vääriä.
On oikein "tuomita" esimerkiksi aviorikos koska se aiheuttaa onnettomuutta ja tuskaa. Kenelläkään ihmisellä ei silti ole oikeutta tuomita esimerkiksi aviorikosta tehnyttä Mattia tai Maijaa. Kukaan ihminen ei ole kyllin pyhä alkaakseen jakaa tuomioita muille Jumalan puolesta.
ei Jumalan valtakunta tule koskaan. Paha on saatettava tuomiolla, jonka jälkeen seuraa ikuinen rangaistus.
asiat Raamatussa ovat samanarvoisia.
Mutta miten voi samasta asiasta, samoista teoista joutua joko kärsimään hirmuista tuomiota tai päästä osalliseksi armosta?
(Olen aikoinaan itsekin poiminut Raamatusta vain minulle sopivat kohdat kunnes huomasin että se oli törkeää itsepetosta.)
Ja eikö tällä palstalla juuri ole menossa lukuisia keskusteluja siitä miten Jeesus ei tullut kumoamaan lakia.
Mietityttää nämä ristiriitaisuudet.Ja niiden mahdollinen moraalioppi.
Keskustelua on vaikea käydä jos toinen osapuoli ei ole rehellinen edes motiiveistaan. Väitäkö nyt todella, että sinua "mietityttää" esimerkiksi Raamatun Uudessa ja Vanhassa Testamentissa olevat näennäiset ristiriitaisuudet? Nekö nyt todellakin "mietityttävät" niitä, jotka postaavat tällekkin palstalle tuhansia liuskoja erilaisia löytämiään "virheellisiä" Raamatun kohtia ja siteeraavat loputtomiin Vanhan Testamentin kaikkein väkivaltaisempia pätkiä? Hekö siis ovat huolissaan Raamatusta löytämistään ristiriitaisuuksista ja siitä, että joku Jumalaan uskova ajattelee ristiriitaisesti? Nämäkö siis ovat sinulle tärkeitä huolenaiheita?
Tosiassa havaitsemasi asiat mietityttävät sinua ainoastaan siihen asti kun niitä voi käyttää hyväkseen koko Raamatun ja sen sanoman kumoamiseksi ja ennenkaikkea Jumalan todistamiseksi olemattomaksi. Se miksi tällainen tarve on sinussakin niin voimakas on asia, jota kannattaisi pysähtyä pohtimaan.
Samalla kun ateisti ensimmäiseksi toteaa ettei Raamattua voi käyttää minkään uskoon liittyvän asian todistamiseen hän seuraavassa lauseessaan väittää tämän kirjan kelpaavan _oman_ uskonsa todisteeksi. Se on ristiriitaista.
mitään tarvetta nujertaa uskovia.
Mietityttää miksi esim vannotaan (oikeudessa, eduskunnassa jne) Raamatun nimeen kun jeesus kieltää vannomisen. Vannotaan tappamisen nimeen.
Ihmetyttää että uskovat eivät kovinkaan paljon viitsi puntaroida ristiriitaisia oppejaan.
Erosin kirkosta heti kun tajusin sen tekopyhyyden. Mikä ei tarkoita ettenkö olisi vuosia tutkinut uskontoja harrastukseksi.
Erosin kun en pysty mm. siunaamaan ja kivittämään käytännössä samanarvoisesti yhtäaikaa. En pysty noudattamaan Raamatun oppeja. Ja on siellä paljon muuta mitä en voi allekirjoittaa. Kun tietää koko kirjan taustan jne, sen että nuo tarinat on tuontitavaraa muista kulttuureista niin en pysty pitämään Raamattua mitenkään ainutlaatuisena. Hyvä kirja mutta samanarvoinen muiden kanssa.
Lisäksi jos nämä tuo esille ja puhuu vaikka vain lähimmäisenrakkauden toteuttamisesta käytännössä tekojen tasolla niin sekään ei ole hyvä, koska et voi itse vaikuttaa armahtaako tämä jehova (juutalainen lainajumala diggaan enemmän suomalaisia jumalia tms) sinut vai ei(oppi alistamisesta).
Minua ei kiinnosta kumota Raamatun kyseenalaista sanomaa, minua kiinnostaa miten tuollainen oppi kaksinaismoraalista ja paljon muustakin on vaikuttanut ihmisiin psykoloogisella, sosiaalisella ja kulttuurisella tavalla kautta vuosituhansien. Ja mietin aika paljonkin millainen maailma voisi olla jos kristinuskoa ei tuossa muodossa olisi ollut vaan tilalla olisi ollut jotain pasififistisempaa kamaa.
tekstisi perusteella avionrikkoja pitäs kaiketi kivittää? Vai siunata? Vai sekä että? Vai päättääkö jumala kumpi tehdään?
Jos raamatussa on selkeät ohjeet niin miksi niitä ei noudateta vaan hymistellään nurkissa että voi kauheeta, voi kauheeta.
Sitä en tajua että uskovaiset tai ihmiset muutenkaan alkaa kenenkään moraalinvartijoiksi.
Kivittäminen sinänsä on ihan jees. Puolet suomalaisista voisi kivittää ne 2 miljoonaa avionrikkojaa mitä ehkä Suomessakin on. Saattas olla ihan terveellinen harvennustoimenpide noin evoluutionkin kannalta.
Minäkin olisin ihan tyytyväinen kun uskovainen Suomi kerrankin seisoisi sanojensa takana.
Vanhan ja uuden liiton erot
Asian havainnollistamiseksi katsotaan minun käteni varjoa piirtoheittimen kautta valkokankaalla. Se itse asiassa pimentää alustaa ja näyttää tietyt rajat, jotka ovat käden muotoiset, vaikka itse käsi on pimennossa. Se on Vanhan Testamentin olemus. Sinä näet siitä jotakin varjonomaisesti totuudessa.
Jumalan ilmoitus VT:ssa julistaa varjonomaisesti Kristusta. Mutta jos olet lain alla, niin silloin olet kuitenkin pimeydessä, vaikka sieltä totuuden muotoa näkyykin. Uusi Testamentti on verrannollinen näin Vanhalle Testamentille. Mutta UT:ssa tulee esiin aito elävä käsi. Tämä on Vanhan ja Uuden ero. Tässä on käsi, joka voi tarttua ja elää. Varjo ei elänyt, eikä voinut tarttua, vaikka se käden muodon näyttikin.
Sen vuoksi Paavali sanoo, että Vanhan liiton säädökset olivat niin kuin tulevaisen varjo, mutta me olemme elävässä Kristuksen yhteydessä.
Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto. Laki ei ole myöskään koskaan ollutkaan meidän liittomme, koska se oli tehty vain Jumalan ja Israelin välille.
Sanonta "laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen," tarkoittaa että laki kasvattaa meitä vain siihen asti kun uskoon tulemme. Kasvattaja Kristukseen se on siinä mielessä, että se opettaa ihmisen näkemään syntisyytensä ja kadotetun tilansa. "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia." Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla.
Laissa ovat elämää suojelevat yleiset periaatteet ja raja-aidat, jotka ovat aina voimassa niiltä osin, jotka Uusi Testamentti toistaa esim. Mooseksen laista, mutta niitä ei ole annettu autuuden saavuttamiseksi, vaan ihmiselämän varjelemiseksi. Kaikkia säädöksiä ei ole toistettu Uudessa Testamentissa esim. epäpuhtaita ruokia koskevia eikä seremonialain osuuksia, jotka liittyvät jumalanpalvelukseen.
Ote: http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm josta voit lukea lisää.
Täytyy huomioida, että Mooseksen laki oli myös senaikaisen Israelin yhteiskuntalaki. Suomessa meillä on oma lakimme, jonka mukaan tuomitaan.
Raamatun mukaan, ettei laista häviä yksikään piirto ennen hänen toista tulemistaan.
Miksihän nykyajassakin mies (harvemmin nainen) hakkaa, jopa saattaa tappaa parisuhteensa oman mustasukkaisuudensa (omistushalunsa) takia ?
kun mustasukkaisuus on primitiivireaktio. Ei evoluutio ole meitä muuttanut kovin paljoa sitten luolamiesaikojen.
kuinka monta tuhatta elämää tällä telluksella vielä tarvimme ymmärtääksemme edes sen, että toista ihmisttä ei voi omistaa ?
Myönnän, että on ihmisiä, jotka ovat jo ylittäneet tämän vaiheen.
Niinhän se menee. Ensin kun rakastutaan, rakkaus tuo kaiken sen hyvän elämään mitä vain voi. Mutta sitten siihen hiipii pelko. Menettämisen pelko, jos tämä ei olekaan totta-pelko, hylätyksitulemisen pelko, haavoittumisen pelko ym. Ns. onni halutaan varmistaa ja sillä tavoin saadaan se vain kauemmas.
Ei toista voi omistaa. Toinen on siinä vapaasta tahdosta ja rakastaa sinua jos rakastaa. Vapaasta tahdosta valinta on joka päivä. Rakkautta on, se on niin yksinkertainen asia. Itse vain olemme sen esteenä. Rakkautta ei voi ostaa, manipuloida, pakottaa, varmistaa. On vain luottamus siihen, että se on.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000006900969
Luomme mielessämme illuusioita ja uskomme heikkona ajanjaksona (=sukupuolten välinen kiihko), että illuusiomme kohde täyttää kaikki toiveemme eli pidämme häntä lähes jumal`olentona, joka jonkin aikaa täyttää mielemme päivin ja öin.
Tällä aineellisuuden planeetalla eläessämme parisuhde kohtaa kuitenkin arkipäivän velvollisuudet ongelmineen, joista selviytyminen vie energiaa kummaltakin osapuolelta tavalla tai toisella.
Toisen jumalaiset ominäisuudet arkipäivä saattaa paljastaa jopa ärsyttäviksi tekijöiksi.
Kuitenkin on olemassa parisuhteessa se yhteinen arkipäivä, joka hioo särmiä, kuten meren aallot hiovat rannoillaan olevia kiviä.
Tämä vaihe pitäisi parisuhteen osapuolten ymmärtää ja jatkaa eteenpäin hakematta lohtua toisesta parisuhteesta.
Niin, kuten sanoit Maigguu, RAKKAUS ON olemassa lahjomattomassa yksinäisyydessään, iättömyydessään ja ajattomuudessaan. SE VAIN ON.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.
Ihminen ei tuossa mielessä ole muuttunut miksikään. Jo antiikin aikana esiintyi pitkälle kehittynyttä ajattelua, mutta toisaalta, yhä tehdään mustasukkaisuussurmia.
Jo Sokrates oli sitä mieltä, että aito rakkaus on välittämistä toisesta tämän itsensä vuoksi, ja aito rakastaminen sulkee kokonaan pois toisen omistamisen.
Platon on sanonut, tai Juha Teräväinen on tulkinnut:
Taivaallisen rakkauden vallassa olevalle on ymmärrettävää, ettei toisen sielua voi omistaa.
Sartren rakkausnäkemys
- edellyttää, että ihmiset ovat vapaasti valitsevia subjekteja.
- rakkauden on oltava täysin vapaata ja vapaaehtoista.
- aito rakkaus sisältää epävarmuutta … voi olla ettei toinen enää huomenna rakasta, onneksi nyt
rakastaa.
- toisen tulevaa päätösvaltaa ei voi kahlita.
- on väärin vaatia, toisen on pakko rakastaa minua.
- usein on houkutus esineellistää toinen ja oma rakkaus esim. "Olethan ikuisesti puolisoni" … "minä
lupaan …". (vrt. omistushalu).
- Yksilö valitsee rakastamisen hetkestä toiseen.
- En voi vaatia, että toinen rakastaa ikuisesti … tai että itse rakastan ikuisesti…
- Usein seuraa toisen pitämistä itsestään selviönä … tai suhteen pitämistä itsestään selviönä …
Tämä rikkoo vapauden.
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/fi/fi3.htm
Älä pidä mitään omanasi. (Pythagoras)
todista Sokrateen mitään mieltä! Hänhän ei kirjoittanut opetuksiaan, ja toisaalta Platon tunnetusti on pistänyt omia opetuksiaan Sokrateen nimiin. Platonhan piti itseään myös kirjailijana. Näissä kirjoissa Platon ilmaisee filosofiansa, ja Sokrates usein on päähenkilö jonka suulla Platon puhuu.
Helppoa ainakin todistaa, ettei Platon ollut ainoa aikalainen joka on kirjoittanut Sokrateesta.
Jos Sokrates olisi mielikuvitusolento, niin joku muukin on kuvitellut saman harhan.
Tais sitte MAtteus, Markus, Luukas ja Johannes kuvitella kans samat harhat. Se että kertomuksissa löytyy pieniä eroavaisuuksia todistelee pikemminkin että kyseessä on tosiaan eri ihmisten kokemukset samasta asiasta, ei hyvin organisoitu salaliitto.
eivät ole itse nähneet Jeesusta. Kyseiset evankeliumit on kirjoitettu niin myöhään, ettei se ole mahdollista. Eikä ole mitään todisteita ikinä ollutkaan, että kirjoittajat olisivat Jeesuksen aikalaisia.
ovat kirjanneet aikalaisten todistukset
Todistamaton väite on vain väite.
Markus, jonka kirjoittama evankeliumi on vanhin, oli Jeesuksen aikalainen.
ei ole todisteita.
Kuinka typerä olet? Huudat täällä ettei mistään ole todisteita, mutta et suostu tarkistamaan asioiden taustoja jotta voit jatkaa mesoamista. Et myöskään suostu etsimään todisteita tai hyväksymään tarjottuja, vaan vaadit että suomi24 keskustelu foorumilla sinua sivistetään, ettei vaan tarvitse itse nähdä vaivaa! Kaikkeen mitä täällä kirjoitetaan voi vastata ettei ole todisteita.
Esim:
Augustinus on oikeasti elänyt--> ei ole todisteita
hän jätti valtavan kirjallisen tuotannon jälkeensä--> ei ole todisteita
Onhan, hänen kirjoituksensa levisivät laajalle jo hänen elinaikanaan, ja niitä on löytynyt runsaasti--> ei ole todisteita
Onhan, hän eli vuosina 354-430 jkr. ja hänestä on jopa aikalaistodistuksia--> ei ole todisteita
Mielestäni olet itsepäinen ääliö, jolla ei ole kykyä akateemiseen keskuteluun, ja siitä löytyy tältä foorumilta runsaasti todisteita.
että pakana ämmän kanssa ei voi kunnolla keskustella yhtään mistään. hän ei hyväksy mitään muita ajatuksia kuin omansa tai hänen kanssaan samalla lailla ajattelevien käsitykset. hänellä on ennakkoasenteet kaikkeen ja kaikesta. hänellä näyttää myös olevan kaiket päivät aikaa niiden esittämiseen aina uudestaan ja samoin tai vähän eri sanoin.
Mitä sinä luulet Augustinuksella todistavasi? Et ainakaan Jeesusta!
Toki Augustinus oli historiallinen henkilö. Samoin Luther ja J.F.Kennedy.
oletko todellakin NIIN tyhmä ettet ymmärtänyt senkään kirjoituksen tarkoitusta? huh huh...
Tänään löytyi Ladun pää, ketään ei tarvitse tavoittaa, elämä opettaa, Ladun etsijä löytää Ladun, kun etsii.. ihmisessä on mahdollisuus hyvään ja pahaan ja usein pahaan... elämäntilanteita monenlaisia, ei voi toista tuomista, sen joutuu oppimaan, joskus kantapään kautta, mutta hiihtää Latua, se on nyt Lohtu; Apu; Armo.
Suomessa ei ole voimassa juutalainen lainsäädäntö
vaan suomalainen. Eli, laske jo kivet maahan ja niistä nenäsi. Jokainen ihminen on syntinen, sillä laittomuuskin, siis jokainen laiton teko on syntiä, eli synniksi luettava tekijälleen.
Elävässä uskossa oleva kristinuskova ihminen turvaa vain elävään Luojaan, taivaalliseen Isään eikä näihin turhanpäiväisiin kirjoihin.
Kuinka voimme ymmärtää yhden käsitteen, jos ei ole toista? Kenties Raamattukin jostain syystä on tarkoituksella "kaksimielinen", jotta löytyy ykseys. Voisiko olla niin? Voisikohan se olla mahdollista joskus ymmärtääkin sen sanoma?
Niinkuin ei ole sisäänhengitystä ilman uloshengitystä, ei hyvää ilman pahaa jne.
onpa selitystä kerrakseen....
Niinpä, kun Raamattu on ristiriitainen ihmiskätten ja aivojen tekele, niin eipä ole ihme, että ristiriitoja löytyy...
Uskovilla vain on pakonomainen tarve yrittää selitellä luonnollisia asioita yliluonnollisella...
sanoisin, että meillä kaikilla on pakonomainen tarve selitellä asioita. Järjestää ne oman ymmärryksemme mukaan, vaikka emme totuudesta vielä olisi saaneet hiukkaakaan käsitystä. Siksi ristiriitoja, riitoja ylipäänsä, toistemme ohipuhumista ym. Kannattaakin jättää silloin pieni tila sille mahdollisuudelle, että kaikki tieto ei ole vielä omilla saamaksilla, että kaikkea ei vielä ymmärrä. Jättää mielipiteisiinsä jouston varaa, ei jähmettyä turhan aikaisin vajaisiin käsityksiinsä.
koskaan miettinyt miksi ihminen voi hetkessä muuttua raakalaiseksi puntaroidessaan arvojaan?
Onko mielessäsi jokin tietty tapaus, vai mitä mahtanet tarkoittaa? Kerropa vähän lisää.
sitä etä nääkin keskutelut tapahtuu ilmassa, ei missään, verkossa, siitä huolimatta ihmiset välillä kiihtyy sellaisiin mittasuhteisiin, että ovat vähällä repiä pelihousunsa. Jossain tilanteissa polttavat täysin päreensä ja ovat melkein kurkussa kiinni. Nin se johtuu siitä että ihmiset samaistuvat liikaa arvoihinsa tai joskus siitä, että tunteet ja asiat sekoitetaan keskenään.
Arvot kait liitetään niin läheisesti siihen mitä ihminen edustaa, mitä ihminen on, miten hän itsensä käsittää, että hän kokee koko olemassaolonsa uhatuksi kun näitä arovoja vähän ravistellaan.
Tossa olen ihan samaa mieltä. Kyllä se maailmankuvan muuttuminen voi joskus olla "uhka", jota mieli ei kertakaikkiaan hyväksy, ymmärrä uutta asiaa tai näkökulmaa että voi pitää turvallisena tuntemansa näkökannan. Paljon silti tällä palstalla on sellaista ei niin tosissaan, vaikka siltä vois vaikuttaakin. Täällä on hyvä ehkä päästää höyryjä pihalle tuntemattomana, pönkittää omaa kuvaansa tai jotain sellaistakin.
No itse olen joutunut totaalisesti muuttamaan omia ajatuksiani kaikesta viimeaikoina, että tiedän sen kynnyksen minkä yli täytyy välillä uskaltaa mennä uuden asian sulattamisessa, se vie jonkun aikaa aina ja täytyy ottaa vähän takapakkiakin ja antaa asian ajan kanssa sulautua miettimättä sitä hetkeen. Yhtäkkiä se saattaakin olla ihan selvä juttu.
uskonto tms voi olla ok silloin kun sitä käytetään oppimisen välineenä ...ikävä kyllä se on toiminut vallan välineenä liian usein.
Vierastan ajatusta että ihmisen tarvetta oppia ja rakastaa manipuloidaan ja ne valjastetaan kaikenlaiseen vallan käyttöön.
Ketään ei tarvitse kivittää eikä siunata vain antaa ihmisten elää ja nimenomaan oppia heidän erilaisuudestaan.jne
sitäpä kun ois oikein paljon, niin mikäs hätä meillä ois. Kun ei ole valtaa omaan itseensä sitä haluaa käyttää toisiin, hallita heitä ja olosuhteita. Kuinka paljon vaikeampi on oikeesti hallita omaa itseään... Uskontoa voidaan käyttää hyvää ja pahaan. Se ei onneksi silti vie uskontojen sanomalta sitä hyvää, vaikka sitä käyttäisivätkin vähemmän ymmärtävät ihmiset, vaan jokainen voi itse löytää sieltä sen asian, mistä ne kertovat.
Jokainen ihminen on lopulta täysin vapaa. Jos on manipuloitavissa tai hallittavissa, siihenkin syy löytyy ihmisestä itsestään. Kun sen oivaltaa, onkin vapaa. Ei kannata syyttää opettajaa siitä, että on jonkin läksyn tarpeessa.
Tuosta kun sanoit ettei ketään tarvitse kivittää eikä siunata, olen taas samaa mieltä. Jos ihmiset ymmärtäisivät, ettei maailmassa ole alempaa olentoa tai tekoa, mitä on heissä itsessään tahi ylempää olentoa tai tekoa kuin mitä on heissä itsessään, tämäkin ongelma poistuisi.
Voit olla iloinen siitä, että sinulla on suvaitsevaisuutta, ei olisi mukavaa ITSE olla suvaitsematon.
tähän sellainen mietelause, en valitettavasti muista kenen se oli, mutta itseni siitä aika ajoin muistutan.
"Mitä hyödyttää parhainkaan peili, jos ei siitä ymmärrä itseään katsovan."
Kaikkihan me elämme maailmassa jossa teemme huomioita, havaintoja oman ymmärryksemme mukaan. Sinun on ehkä turha alkaa kyselemään toisten motiiveja tulkintoihin. Sillä jokainen tulkitsee tavallaan, juuri niin kuin on kykenevä sillä hetkellä tulkitsemaan. Hukkaat ehkä aikaasi siihen. Kuten hukkaisit aikaasi miettimällä ateistien motiiveja. Voit toki miettiä niitä, mutta vastauksen tulee tulla sinulta itseltäsi kysymykseesi, muuten juokset hukkareissuja.
Katsele maailmaa kaikin mokomin ja kysy. Mutta tärkeintä on esittää se kysymys itselleen. Vaikka kukaan muu ei osaisi kysymykseesi vastata, vastaus saattaa tulla itseltäsi.
Turha on ihmetellä toisten käyttäytymistä ja tekoja tai ajatuksia. Tärkeämpi on miettiä omia tekojaan ja asioitaan. Eiköstä? Vaikosta kuin?
Itse olen juuri avioeroa läpikäyvänä tulenarkana, joten näitä pohdiskelen ja kovaa... Monelta kantilta, varmaan sen ainakin uskot.