Tämän päiväisessä Hesarissa puutarha-alan professori kirjoittaa mielipidesivulla kasvihuoneviljelyn etuuksista Suomessa. Hänen mukaansa kasvihuoneissa tapahtuvaa puutarhaviljelyä tuetaan vain 13 %:n verran, kun muu maatalous saa puolet tuloistaan lahjoituksina veronmaksajilta. Lisäksi kirjoituksessa selvitetään puutarhaviljelyn satoisuutta, kannattavuutta ja soveltuvuutta Suomen oloihin.
Kirjoitus on kerta kaikkiaan laadukas. Juuri tällaisiin innovatiivisiin suuntiin Suomen maataloutta tulisi nykyisen bulkkituotannon sijaan kehittää. Kasvihuoneviljelyesimerkki osoittaa, että meillä on mahdollisuuksia muuntaa maatalous kannattavampaan suuntaan, mutta halua tähän ei ole.
Keskusta harjoittaa politiikkaa, joka suosii jähmeätä paikallaan oloa maataloudessa. Siinä ei ole tärkeintä maatalouden kannattavuus ja rationaalisuus, vaan se, että puolue saa haja-asutuksen turvin ääniä. Varmasti maaseudulla olisi mahdollisuuksia kehittää luontaistalouden elinkeinoja muussakin samantapaiseen tietoon perustuvaan laadun ja satoisuuden jalostukseen. Meillä eletään kuitenkin jossain 30-luvun Suomi-filmien ihannemaisemissa, josta vain hevoset ovat vaihtuneet traktoreihin. Pahin este maatalouden kehittämiselle näyttää olevan Keskustapuolue ja MTK. Yksittäiset uskallusta ja innovatiivisuutta omaavat viljelijät ovat näyttäneet, että kannattavuutta on mahdollista lisätä. Puutarha-alan professori uskoo, että puutarhaviljelyn kannattavuutta voidaan edelleen lisätä, kun kasvien kesän ajan lämpöstressi-ilmiö saadaan haallintaan. Silloin päästäänkin jo siihen, että puutarha-ala pärjäisi markkinaehtoisesti ilman tukia.
Kirjoitus on kerta kaikkiaan laadukas. Juuri tällaisiin innovatiivisiin suuntiin Suomen maataloutta tulisi nykyisen bulkkituotannon sijaan kehittää. Kasvihuoneviljelyesimerkki osoittaa, että meillä on mahdollisuuksia muuntaa maatalous kannattavampaan suuntaan, mutta halua tähän ei ole.
Keskusta harjoittaa politiikkaa, joka suosii jähmeätä paikallaan oloa maataloudessa. Siinä ei ole tärkeintä maatalouden kannattavuus ja rationaalisuus, vaan se, että puolue saa haja-asutuksen turvin ääniä. Varmasti maaseudulla olisi mahdollisuuksia kehittää luontaistalouden elinkeinoja muussakin samantapaiseen tietoon perustuvaan laadun ja satoisuuden jalostukseen. Meillä eletään kuitenkin jossain 30-luvun Suomi-filmien ihannemaisemissa, josta vain hevoset ovat vaihtuneet traktoreihin. Pahin este maatalouden kehittämiselle näyttää olevan Keskustapuolue ja MTK. Yksittäiset uskallusta ja innovatiivisuutta omaavat viljelijät ovat näyttäneet, että kannattavuutta on mahdollista lisätä. Puutarha-alan professori uskoo, että puutarhaviljelyn kannattavuutta voidaan edelleen lisätä, kun kasvien kesän ajan lämpöstressi-ilmiö saadaan haallintaan. Silloin päästäänkin jo siihen, että puutarha-ala pärjäisi markkinaehtoisesti ilman tukia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Osaltaan asiaan varmasti vaikuttaa,ettei näiden kasvien viljelyä tueta muuallakaan.Lisäksi jotkut tomaatit on tänne tuotava lentokoneella,se on kallista.Tavanomaiset maataloustuotteet ovat kestävämpiä,siksi kuljetukset pitkienkin matkojen takaa ovat edullisempia.
Tietystikkään en vastusta kasvihuoneviljelyä,toivon alalle hyvää,mutta vertaaminen tavanomaiseen viljelyyn ei ole reilua.
Kasvihuoneviljely kuluttaa energiaa Suomessa erittäin paljon,talvi on pitkä ja pimeä,keinovaloa tarvitaan,samoin lämmitykseen menee energiaa.Energian käytön kannalta olisi peltoviljely kannattavampaa kun kasvihuone.Kesähän meillä on pitkine valoisine öineen aika edullinen.
Yksi asia on se että kuluttajat ovat valmiit maksamaan kasvihuonetuotteista paljon korkeamman hinnan kun ne on kotimaisia,sama ei koske tavanomaisia maataloustuotteita.
En tiedä mitä tarkoitat bulkkituotannolla,mutta ilmeisesti sitä mitä eniten syödään,sitähän pitää tuottaa mitä kulutetaan.
... jonkun viljellä ruistakin, ettei oltaisi ihan tuontirukiin varassa?
Lukemani artikkelin perusteella Suomen viileys on nimenomaan etu kasvihuoneviljelylle. Viileys on etu -5 asteeseen (ulkolämpötila) saakka, sen jälkeen kasvihuoneita joudutaan lämmittämään. Tuohon lämpötilaan asti kasvihuonelamppujen antama lämpö riittää tämän alan professorin mukaan. Tästä voi päätellä, että kasvihuoneviljely sopii parhaiten Etelä-Suomeen ja rannikkoseuduille.
Energiaa tietysti kuluu, mutta tässä on vertailtava kokonaiskustannuksia kuten teitkin. Tomaattien lentokuljetus tuhlaa myös paljon energiaa ja tulee kalliiksi kuten totesit. Jos siis haluamme syödä talvella esim. tomaatteja, se kuluttaa melko paljon energiavaroja joka tapauksessa. Kotimaisen kasvihuonetomaatin kulutuksen puolella on ylivertainen maku ulkomaiseen luonnon- tai kasvihuonetomaattiin verrattuna. Kuluttajat hamuavat kotimaista nimenomaan korkean laadun vuoksi. Suomalainen on siis tässä erittäin kilpailukykyinen sekä hinnan että laadun osalta. Kun maataloustuotannon painoa pannaan hyvän hinta/laatusuhteen omaaviin tuotteisiin, se on koko kansantalouden etu.
Bulkiituotanto on juuri sitä mitä sanot. Se on sitä mitä eniten syödään ja juodaan. Maitotuotteet, viljatuotteet ja lihatuotteet kuuluvat tähän ryhmään erityisesti silloin, kun puhutaan yleisimmistä tuotteista ja vähän jalostetuista tuotteista. Näitä tuotteita voitaisiin saada paljon halvemmalla jo Baltian maista. Eteläinen Suomi voisi keskittyä kannattavampaan kasvihuoneviljelyyn ja vaikka viedä näitä tuotteita Baltiaan ja muualle ja tuoda vastaavasti bulkkituotteita halvalla Baltian maista. Kun sen jälkeen katsotaan mitä jää viivan alapuolelle, tuloksena on paljon vähemmän maataloustukiasten tarvetta ja edullisemmat kuluttajahinnat. Työllisyyteen tälle ei ole suuria vaikutuksia silloin, kun kyse on lähinnä maatalouden painotusten muuttamisesta ja lähialuevaltioiden tarkoituksenmukaisesta työnjaosta.
Uskoisin, että Suomessa olisi paljon mahdollisuuksia lisätä kasvihuoneviljelyä ja erikoistuoteosaamista niin, että se on markkinaehtoisesti kannattavaa. Ensimmäisenä tulee mieleen sienien kasvihuoneviljely. Suomalaiset metsäsienet tuntuvat menevät Italiaan ja Saksaan kuin kuumille kiville. Suomessa ei tajuta sitä, että sienten osalta voitaisiin luoda kansainvälisiä brändituotteita. Meiltä puuttuu sellaista uskallusta ja innovatiivisuutta mitä muualla on. Miten muuten olisi mahdollista, että ranskalainen pystyy tekemään esim. omenasta kalliin brändituotteen nimeltä Calvados. Sitä pidetään konjakin veroisena ainakin hinnaltaan.
Suomessa on sienten ja marjojen ohella muitakin hyödyntämättömiä alueita, jotka sopisivat maaseutuyrittämiseen. Itselläni tulee mieleen ruokatuotteista esim. muikku, jonka maku (laatu) on aivan loistava esim. ulkomaisiin tänne tuotaviin sardiineihin ja muihin verrattuna. Meillä on vain joku Kuusamon Muikku, joka purkittaa pienissä erissä näitä kaloja ja joita sen vuoksi sitten myydään korkealla hinnalla kaupoissa. Tai ei edes välttämättä niin korkealla, mutta huonosti markkinoituna. Kalkiloa kohti laskettuna hinta ei nimittäin ole niin korkea tonnikaloihin moniin ulkomaisiin tuotteisiin verrattuna kuin päältä katsoen näyttäisi.
Suomalaiset ovat kyenneet luomaan Nokiasta kv. brändin. Silti me edelleen menemme kiltistä syömään päivittäin jotain hampurilaispaskaa, vaikka vastaavia mutta paljon maukkaampia brändejä olisi luotavissa kotimaisesta snakariperinteestä. Takuulla maukkaampi vaihtoehto olisi esim. kotimainen ruisleipä, jossa olisi tuhti muikkusatsi välissä (Muikkusavolainen) kuin vastaavat rasvaiset hampurilaistuotteet.
Nimenomaan näin sen minäkin näen. Jollakin keinolla tukiaisia pitäisi kohdentaa tuotekehitykseen ja markkinointiin. Paljoltihan se saattaa vaikuttaa kivien keittolta niinkuin muukin tutkimus, mutta pitkäjänteisellä työllä voi löytyä oikea kultakaivos rahareiän sijaan.
Pitää kehittää tuote, jota kaikki tai ainakin suuri joukko ihmisiä käyttää ja tehdä se sitten eri tavalla kuin muut ja sellaisella tavalla jota ei muissa maissa hevin pystytä jäljittelemään. Niin yksinkertaista se on parhaimillaan. Sillä keinollahan suomalainen design oli pääsemässä joskus maailmanmaineeseen ja jonkilaiseen kulttiasemaan (joka nyttemmin on ikävä kyllä katoamaisillaan). Esimerkiksi juuri viinimarkkinoilla olisi varmasti tilaa todellisille "arktisille" uutuksille, mutta se on niin suurta bisnestä, että tuotekehitykseen ja markkinointiin pitäsi löytää muutama repullinen rahaa.
suurtuotantoa nykyisin,maataloudessa sen sijaan perheviljelmistä halutaan pitää kiinni.
Suuret kasvihuoneet pyörivät palkkatyövoimalla,maatalouden vaihtoehto se ei ole koska pellot jää sitten viljelemättä,pitäähän niillekkin käyttö olla.Baltian maat eivät paljon paremmassa asemassa ole, muuten kun työvoima on tietysti halpaa,sekin asia tasaantuu.
Espanjalaiset tomaatit ovat talvella lähes puolet halvempia kun kotimaiset,kyllä se on lähinnä imakokysymys että kotimaisesta maksetaan.
Ehkä yksi syy siihen hyvään imakoon on juuri se ettei kasvihuonetuotantoa kovin hirveästi tueta,maatalouden imakoa tuki sen sijaan heikentää,vaikka sitä tuetaan joka maassa.
Sinänsä on tietenkin järjenvastaista syödä tomaatteja talvella on ne sitten kotimaisia tai ulkomaisia,valtavaa energian tuhlausta joka tapauksessa.
Maataloustuotanto tulee Suomessa pysymään joka tapauksessa,Suomalainen maataloustuottaja on erittäin ammattitaitoinen,eivät he ammatistaan luovu masentamis puheista huolimatta.
Nämä muikkusatsit ovat vain niin kalliita ettei nuorisolla ole niihin varaa,juuri niissä "roskaruuissa"hinta on tärkeä.
Muuten koko lentoliikenne ja matkustelu on erittän kova energian tuhlaaja,yhden henkilön lennättäminen Amerikkaan kuluttaa enrgiaa saman verran kun omakotitalon lämmitys yhden vuoden.
Ruis onkin hyvin varteenotettava vilja,suorakylvöllä onnistuu hyvin.
Viittasit juttusi lopussa tuotteeseen, jota ei enää ole olemassa kuin jossain lähituotannon pienleipomoissa.
Marketeista ostettava ruisleipä tehdään pääosin tuontirukiista ja sihen lisätään joissain leivissä jopa yli 50% muita aineita (vehnää, tärkkelystä, perunaa) kuin ruista.
Jos löydät jostain ruisleivästä avainlippumerkin, niin voit olla harvinaiseen löytöösi hyvin tyytyväinen, sillä se on osoitus siitä, ettei suomalainen ruisleipä ole vielä ihan kokonaan hävinnyt markkinoilta.
Suurin syyllinen kotimaisen ruisleivän katoamiseen on jälleen kaupan ketjujen keskitetty toiminta. Kun logistiikka keskitetään, se ei siedä sellaisia tuotteita, joita myydään vähän. Niinpä aito kotimainen ruisleipä on korvattu "ruisleivillä", jotka kuohkeutetaan maittavimmiksi vehnällä, tärkkelyksellä tai perunalla, koska aito rusileipä ei maistu tarpeeksi monien kuluttajien suussa.
Näin kauppa on valikoinut ne tuotteet, joita meille tarjotaan ja näin on kotimainen ruisleipä kadonnut kauppojen hyllyiltä ja samalla on rukiin viljely kotimaassa käynyt kannattamattomaksi, kun se on vielä riskialtistakin sääolojen suhteen.
60-luvulta lähtien.Aluksi sanottiin syyksi Sakonluvun käyttö laadun mittarina.Syy ei ole sekään.Hinta on tietysti yksi.Lisäksi Rukiin kylvöajankohta ei oikein hyvin sovi muuhun viljelyyn,menee korjuut ja kylvöt päällekkäin.
60 ja 70 luvuilla Kekkonen lisäsi ylituotantoa tekemällä Ruis kauppoja Kommunistimaissa,piti jotain tuotavaa edes väkisten keksiä.
Laatu niisä rukiissa oli sitten hyvin vaihteleva,osaksi ne oli täyttä sontaa,palaneita,rotanpaskaisia moskia,näistäkin asioista vaittiin tyystin.
Minusta olisi epärealistista odottaa, että maataloustuottajat oma-aloitteisesti ohjaisivat tuotantoaan sellaisiin suuntiin, joista saa vähemmän tukea. Maataloustuotanto on sen verran riskialtista puuhaa, että yrittäjähenkinenkin tuottaja mieluummin ottaa ensin sen tulon - tuen - joka on varmaa ja laskee tuotantonsa myyntitulojen varaan vasta sen päälle.
Kun tukirakenteiden muuttaminen on ilmeisen jäykkää hommaa, niin ei meillä lähde kasvuun mitään sellaisia uusia tuotantosuuntia, joilla olisi markkinointimahdollisuuksia, kun se tehdään tukipolitiikalla riskialttiimmaksi kuin perinteinen bulkkituotanto.