Hiehon käpäkä tarrautui residuaaliini ja nousi viekkaasti kohti hetkutintani. Hömelöni suortui oitis ja kasvoilleni pelmahti kalvakka puna. Ymmärsin heti, että nyt on välteltävä tämän kantakirjahiehon vakkinaalia, sillä muutoin se tiineytyy. Muistutin mieleeni, että hän on sentäs yhteisömme arvostetuimman edusihmisen ainut korkkaamaton tyär. Vaan minkäs mahdoin, luonto teki tehtävänsä. Nyt tästä on jo 2 vuosikymmentä ja sukunsa laantunut, eli tilanne on rauhoittunut. Olen nyt siis rikkaissa naimisissa ja pihapiirissä rymyää lauma jälkikasvua. Määrää en tarkalleen edes tiedä. Pitäisi numeroida ne. Mutta iso lauma se on, monta keskustan jäsenluetteloon kirjattavaa luppanaa. Näin lisääntyy keskustan väki. Minäkin olin nuorna pelkkä punasilmäinen renki. Nyt tursuaa neliapilain vuo suusta, sieraimista, per...
Onnellisia ihmiskohtaloita, osa 1.
Käykö_katteeks
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.