Ripittäytyminen, rippi-isä ym.

Myös katolisen sääntökunnan maallikkojäsen voi toimittaa parannuksen sakramentin, ei tarvitse siis välttämättä mennä aina papin luokse. Parannuksen sakramentti onkin sakramenteista ainoa, jonka voi toimittaa joku muu kuin pappi. Koska kyseessä on historiallisesti kaikista uusin sakramentti, on myös katolisten sääntökuntien maallikkojäsenille myönnetty oikeus toimittaa ko. sakramentti. Tätä on perusteltu sillä, että sääntökuntien maallikkojäsenet ovat sitoutuneet elämään sääntökunnan opetuksen mukaisesti, mutta eivät kuitenkaan asu luostareissa pappien kanssa. Tästä syystä veljes- ja sisarkuntien jäsenillä ei olekaan vastaavaa oikeutta toimittaa parannuksen sakramenttia, kuin maallikkojäsenellä, sillä kaikissa luostariyhteisöissä asuu aina vähintään yksi pappi.

Höpö höpö... Vain katolinen piispa tai pappi voi antaa synninpäästön.

mangonkerääjä kirjoitti:

Myös katolisen sääntökunnan maallikkojäsen voi toimittaa parannuksen sakramentin, ei tarvitse siis välttämättä mennä aina papin luokse. Parannuksen sakramentti onkin sakramenteista ainoa, jonka voi toimittaa joku muu kuin pappi. Koska kyseessä on historiallisesti kaikista uusin sakramentti, on myös katolisten sääntökuntien maallikkojäsenille myönnetty oikeus toimittaa ko. sakramentti. Tätä on perusteltu sillä, että sääntökuntien maallikkojäsenet ovat sitoutuneet elämään sääntökunnan opetuksen mukaisesti, mutta eivät kuitenkaan asu luostareissa pappien kanssa. Tästä syystä veljes- ja sisarkuntien jäsenillä ei olekaan vastaavaa oikeutta toimittaa parannuksen sakramenttia, kuin maallikkojäsenellä, sillä kaikissa luostariyhteisöissä asuu aina vähintään yksi pappi.

Lue lisää

Tosiaan täyttä pötyä.

Ainoat sakramentit, jotka me maallikot voimme toimittaa ovat:
1) kaste, jos ketään vihittyä ei ole paikalla, kuten hätäkasteessa;
2) avioliitto, jonka puolisot jakavat toisilleen - tosin siihenkin vaaditaan kirkom siunaus.

Kaikki seitsemän sakramenttia ovat itsensä Kristuksen asettamia. Mikään niistä ei ole myöhäisempi.

Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta!

Sitä vielä kysyisin, käytkö yleensä tai aina tai mieluiten ripittäytymässä samalle papille?

En, käyn vaihtelevasti ripittäytymässä eri papeille. Esimerkiksi eilen ripittäydyin papille, jolle en ollut koskaan aikaisemmin ripittäytynyt.'

Sinänsä minulle henkilökohtaisesti papin persoonalla ei ole merkitystä. Pappi kuin pappi sopii. On yleinen harhaluulo, että papit ikään kuin kauhistelisivat syntejä tyyliin "mitä oletkaan tehnyt", "voi sinua", "senkin syntinen" tms. Näin ei todellakaan ole, vaan päinvastoin he sanovat aina hengellisesti jotakin rakentavaa ennen synninpäästöä. Ripin yhteydessä saa myös jonkin katumustyön, yleensä rukouksen, joka on "suoritettava" ennen seuraavaa ripittäytymistä.

KatolinenTulevaisuus kirjoitti:

En, käyn vaihtelevasti ripittäytymässä eri papeille. Esimerkiksi eilen ripittäydyin papille, jolle en ollut koskaan aikaisemmin ripittäytynyt.'

Sinänsä minulle henkilökohtaisesti papin persoonalla ei ole merkitystä. Pappi kuin pappi sopii. On yleinen harhaluulo, että papit ikään kuin kauhistelisivat syntejä tyyliin "mitä oletkaan tehnyt", "voi sinua", "senkin syntinen" tms. Näin ei todellakaan ole, vaan päinvastoin he sanovat aina hengellisesti jotakin rakentavaa ennen synninpäästöä. Ripin yhteydessä saa myös jonkin katumustyön, yleensä rukouksen, joka on "suoritettava" ennen seuraavaa ripittäytymistä.

Lue lisää

Joo, en olettanutkaan, että asiaan liittyisi tuollaista kuvaamaasi kauhistelua.

Ja samoin en sitäkään olettanut että papin persoonalla olisi väliä. Olen vain ajatellut, että jos tilanteeseen liittyisi jotain hengellistä ohjausta tms., niin siinä tapauksessa ehkä haluaisi että kysymyksessä on se sama pappi aina, niin ettei tarvitse aina aloittaa alusta asti selittämistä (en tiedä osaanko kertoa ymmärrettävästi mitä tarkoitan).

Ripissä tunnustetaan vain ne synnit, jotka on sattunut tekemään edellisen ripittäytymisen jälkeen. Ei siinä luetella koko elämän historiaa, vaan tunnustetaan ainoastaan ne synnit.

Hengellinen ohjaus on kokonaan toinen asia, mutta näin maallikkona en näe sellaiselle tarvetta. Lisäksi papeillamme on parempaa ja tärkeämpääkin tekemistä kuin setviä jonkin yksittäisen seurakuntalaisen elämän kuvioita. Niistä kannattaa minusta puhua suoraan rukouksessa Jumalalle.

Sen sijaan ripittäytyminen on paikallaan. Toisin kuin tuolla mangonkerääjä-valehtelija tarinoi, vain piispa tai pappi voi kuunnella rippiä, ei edes diakoni saatikka maallikko.

katolistaviisautta kirjoitti:

Ripissä tunnustetaan vain ne synnit, jotka on sattunut tekemään edellisen ripittäytymisen jälkeen. Ei siinä luetella koko elämän historiaa, vaan tunnustetaan ainoastaan ne synnit.

Hengellinen ohjaus on kokonaan toinen asia, mutta näin maallikkona en näe sellaiselle tarvetta. Lisäksi papeillamme on parempaa ja tärkeämpääkin tekemistä kuin setviä jonkin yksittäisen seurakuntalaisen elämän kuvioita. Niistä kannattaa minusta puhua suoraan rukouksessa Jumalalle.

Sen sijaan ripittäytyminen on paikallaan. Toisin kuin tuolla mangonkerääjä-valehtelija tarinoi, vain piispa tai pappi voi kuunnella rippiä, ei edes diakoni saatikka maallikko.

Lue lisää

Ei pidä syyttää toista valehtelijaksi. Olen kirkkokuntien tutkija ja perehtynyt asiaani. Sääntökuntien maallikkojäsen voi aivan hyvin kuunnella rippiä ja tähän on käytännöllinenkin syy, sillä useat sääntökinnat edellyttävät päivittäistä parannuksen sakramenttia jäseniltään.

Vai että ihan ”tutkija”! Saanko nauraa?

Kaikki katolilaiset tämän maan päällä tietävät pikkukoululaisesta vaariin ja lehmäpaimenesta professoriin, että vain piispat ja papit voivat kuunnella rippiä ja antaa synninpäästön. Ei kukaan muu.

Tasan samat tietävät myös sen, ettei missään katolisessa sääntökunnassa ripittäydytä sentään joka päivä.

Mitä oikein luulet saavuttavasi noin tökeröllä ja alkeellisella valehtelemisella? Noinko valmistaudut jouluun? Ihmisparka.

”Koska Kristus on uskonut sovituksen palveluviran apostoleilleen, heidän seuraajansa, piispat, ja näiden työtoverit, papit, jatkavat tämän palvelun toimittamista. Piispat ja papit ovat papiksivihkimisen sakramentissa saaneet vallan antaa kaikki synnit anteeksi ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Katolisen kirkon katekismus, kohta 1461.

Voiko tätä enää selvemmin sanoa?

katolistaviisautta kirjoitti:

Ripissä tunnustetaan vain ne synnit, jotka on sattunut tekemään edellisen ripittäytymisen jälkeen. Ei siinä luetella koko elämän historiaa, vaan tunnustetaan ainoastaan ne synnit.

Hengellinen ohjaus on kokonaan toinen asia, mutta näin maallikkona en näe sellaiselle tarvetta. Lisäksi papeillamme on parempaa ja tärkeämpääkin tekemistä kuin setviä jonkin yksittäisen seurakuntalaisen elämän kuvioita. Niistä kannattaa minusta puhua suoraan rukouksessa Jumalalle.

Sen sijaan ripittäytyminen on paikallaan. Toisin kuin tuolla mangonkerääjä-valehtelija tarinoi, vain piispa tai pappi voi kuunnella rippiä, ei edes diakoni saatikka maallikko.

Lue lisää

Siis tuollaisia tekosyntejä?

No esim. oma tilanteeni on se että olen hyvin kateellinen ihminen. Minulla ei ole elämässä kaikki mennyt ihan nappiin ja kadehdin koko ajan niitä, joilla menee paremmin. Ja herkästi tähän liittyy vihankin tunteita näitä ihmisiä kohtaan, etenkin jos he vaikuttavat ylpeiltä ja ylimielisiltä (mikä tietysti on omaa tulkintaani). Asia vaivaa minua kovasti ja pidän sitä kyllä syntinä, vaikkei se ilmenisi tekoina. En minä käy raaputtelemassa niiden paremminpärjäävien autonkylkiä enkä edes netissä ilkeile heille. Tulisiko minun tuollainen kerta toisensa jälkeen tunnustaa, tai voinko edes?

Syntejä tehdään ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein.

Kateus on synti, mutta se ei ole mikään pysyvä olotila. Olin itsekin joskus kateellinen, mutta ripittäytyminen auttoi minua kerta toisensa jälkeen vapautumaan siitä.

Nyt näen miten turhamaista ja tyhmää koko kateuteni oli. Joku voi olla vaikkapa rikas, mutta elää keskellä sairautta tai kamalaa avioliittoa, mistä emme tiedä mitään.

Näin Jumalan armo ja anteeksianto toimivat parannuksen sakramentin kautta. Hyvää joulun odotusta!

Jumala yksin pelastaa. Kuoleman jälkeen päädymme joko suoraan taivaaseen, kiirastulen kautta taivaaseen tai sitten ikuiseen kadotukseen helvetissä. Ripittäydyn, jotta pääsisin suoraan taivaaseen eikä minun tarvitsisi käydä edes kiirastulen "puhdistuksen" kautta.

Raamatun ja Raamatun... se sinun taskuraamattusi ei ole Jumalan Sana, vaan Jumalan SANAA.

Jumalan Sana ei ole jokin kuollut kirjain, vaan elävä Jeesus Kristus. Etkö ole koskaan kuullut, että jouluna vietetään juuri sitä ihmettä, että Sana tuli lihaksi?

Uskossa oleminen ja uskovaisuus ovat typeriä protestanttisia hokemia, joilla ei ole mitään sisältöä. Kirkko uskoo, ei epäile eikä horju uskossaan. Jokaisessa messussa minun korvaani osuvat kauniin syvälliset rukouksen sanat ”... älä katso syntejämme, vaan kirkkosi uskoa”.

Protestantismi on noilla painotuksillaan aivan suoraan ateismin esikartano. Kun tajusin tämän, palasin suomalaisten esivanhempieni katoliseen uskoon.