Olen katsonut elokuvan Valehtelemisen sietämätön keveys kaksi kertaa kokonaan lävitse ja ainakin kerran osan siitä. Elokuvassa on kieltämättä hauskoja kohtauksia ja oivalluksia, mutta en puutu niihin. Tahdon sen sijaan keskustella vakavasti siitä, missä tilanteissa valehtelu on hyväksyttävää ja milloin se on väärin eli pahan tekemistä?
Elokuvassa tuotiin hyvin esille yksi syy sille, miksi uskonnot ovat saaneet niin paljon suosiota ihmisten keskuudessa. Ne tuovat ihmisille toivoa ja lohtua kuoleman pelon edessä kertoessaan siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja hyvät ihmiset voivat saavuttaa ikuisen onnen sen sijaan, että lakkaisivat olemasta tai joutuisivat "helvettiin". Helvetillä pelottelu ei ole tietenkään hyväksyttävää ellei voida todistaa, että helvetti on olemassa, mutta entäpä ikuisen elämän ja onnen lupaukset? Ovatko nekin pahasta? Elokuvan päähenkilön äiti kuoli onnellisena saadessaan kuulla ateistien taivaasta juuri ennen kuolemaansa. Pidätkö hyvänä sitä, että kuolevaa lohdutetaan valheella ikuisesta onnesta ja elämästä?
Elokuvan sankarin ensimmäinen valhe johti petokseen (varastamiseen) ja niin myös monet muut valheet sen jälkeen. Pidätkö hyväksyttävänä sen, että ihmiset valehtelevat saadakseen siitä itselleen taloudellista hyötyä muiden kustannuksella (varastettu omaisuus on aina pois joltakin muulta)?
Valheilla pyritään usein peittämään jokin muu paha teko (varkaus, murha, pahoinpitely, liikennerikkomus, raiskaus, petos,...): onko se hyväksyttävää?
Valehtelun tarkoitus on saada itselle hyötyä tai nautintoa: onko se hyväksyttävää?
Jos valehtelu parantaa ihmisen kelpoisuutta, niin onko se hyvä asia (taitava valehtelija ei jää koskaan kiinni)?
On olemassa ns. valkoisia valheita ja mustia valheita: valkoiset ovat asioita, joita sanotaan, jotta ei pahoiteta toisen mieltä (muunnellaan totuutta toisen eduksi, kiistetään jokin asia tai jätetään jotakin sanomatta, jotta toinen ei loukkaannu). Onko oikein esimerkiksi valehdella, että ruoka on hyvää, jos se on pahaa? Onko oikein sanoa, että joku on ruma? Tai huono? Onko oikein loukata toista sanomalla totuus (oma näkemys) hänestä? Onko oikein valehdella ja sanoa jotakin, mikä ei ole totta ("olet kaunis" vaikka oletkin mielestäni ruma; olet hyvin muodostunut, vaikka oletkin mielestäni lihava; jne.)?
Onko oikein, jos ateisti valehtelee uskovaiselle? Tai uskovainen ateistille?
Elokuvassa tuotiin hyvin esille yksi syy sille, miksi uskonnot ovat saaneet niin paljon suosiota ihmisten keskuudessa. Ne tuovat ihmisille toivoa ja lohtua kuoleman pelon edessä kertoessaan siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja hyvät ihmiset voivat saavuttaa ikuisen onnen sen sijaan, että lakkaisivat olemasta tai joutuisivat "helvettiin". Helvetillä pelottelu ei ole tietenkään hyväksyttävää ellei voida todistaa, että helvetti on olemassa, mutta entäpä ikuisen elämän ja onnen lupaukset? Ovatko nekin pahasta? Elokuvan päähenkilön äiti kuoli onnellisena saadessaan kuulla ateistien taivaasta juuri ennen kuolemaansa. Pidätkö hyvänä sitä, että kuolevaa lohdutetaan valheella ikuisesta onnesta ja elämästä?
Elokuvan sankarin ensimmäinen valhe johti petokseen (varastamiseen) ja niin myös monet muut valheet sen jälkeen. Pidätkö hyväksyttävänä sen, että ihmiset valehtelevat saadakseen siitä itselleen taloudellista hyötyä muiden kustannuksella (varastettu omaisuus on aina pois joltakin muulta)?
Valheilla pyritään usein peittämään jokin muu paha teko (varkaus, murha, pahoinpitely, liikennerikkomus, raiskaus, petos,...): onko se hyväksyttävää?
Valehtelun tarkoitus on saada itselle hyötyä tai nautintoa: onko se hyväksyttävää?
Jos valehtelu parantaa ihmisen kelpoisuutta, niin onko se hyvä asia (taitava valehtelija ei jää koskaan kiinni)?
On olemassa ns. valkoisia valheita ja mustia valheita: valkoiset ovat asioita, joita sanotaan, jotta ei pahoiteta toisen mieltä (muunnellaan totuutta toisen eduksi, kiistetään jokin asia tai jätetään jotakin sanomatta, jotta toinen ei loukkaannu). Onko oikein esimerkiksi valehdella, että ruoka on hyvää, jos se on pahaa? Onko oikein sanoa, että joku on ruma? Tai huono? Onko oikein loukata toista sanomalla totuus (oma näkemys) hänestä? Onko oikein valehdella ja sanoa jotakin, mikä ei ole totta ("olet kaunis" vaikka oletkin mielestäni ruma; olet hyvin muodostunut, vaikka oletkin mielestäni lihava; jne.)?
Onko oikein, jos ateisti valehtelee uskovaiselle? Tai uskovainen ateistille?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hiljaisuus todistaa sen, että ateistien mielestä valehteleminen on aina hyväksyttyä ja oikein. Onhan se samalla todistus korkeasta älykkyydestä verrattuna niihin lapsiin, jotka eivät valehtele! Tästä on jopa tieteellistä todistetta! Siis: se, joka osaa valehdella, on älykkäämpi kuin se, joka ei osaa valehdella! Todistamme täten jokaisen ateistin valehtelijaksi.
"Hiljaisuus todistaa sen..."
Hiljaisuus todistaa todennäköisemmin sen, että olet uskovainen vittupäinen limanuljaska eikä ketään kiinnosta ulinasi.
Mitä omaan surkeuteesi noin muuten kuuluu?
Söin tänään päivälliseksi naudan sisäpaistista valmistettua pataa, jonka höysteenä oli ruusukaalta, parsaa ja muskottiporkkanoita sekä tietysti raakapaistettuja perunoita sipulin kera. Juomana oli Sandelsin neljännen veroluokan olutta. Jälkiruoaksi sain suklaatorttua ja konjakkia.
Kaiken sen jälkeen vetäydyimme vaimoni kanssa makuulle...
"Söin tänään päivälliseksi naudan sisäpaistista valmistettua pataa..."
Eli halvinta jauholenkkiä margariinissa käristettynä.
"...höysteenä oli ruusukaalta, parsaa ja muskottiporkkanoita sekä tietysti raakapaistettuja perunoita sipulin kera."
"Eli höysteenä halvinta mahdollista hemapa -pakastepussimössöä.
Juomana oli Sandelsin neljännen veroluokan olutta. Jälkiruoaksi sain suklaatorttua ja konjakkia."
Jep, Sandelssi osui varmaan kohdalleen, muuta jälkiruoan suklaatorttu ja konjakki oli varmaan omaa lämmintä paskaasi kiljuun sekoitettuna.
"Kaiken sen jälkeen vetäydyimme vaimoni kanssa makuulle..."
Eli vedit homeisella patjallasi nautinnollisesti käteen.
Käykö sinulla kateeksi se, että vihaamallasi ihmisellä flaksaa?
Ei, vaan olen nauttinut sukukartanosani ranskalaisen päivällisen pitkän kaavan mukaan ja nyt Chateau D'Yquemin pullollisen ja hyvän viipaleen Roquefortia nauttimineena minua vituttaa katsella suomalaisen runnkarikoulupudokkaan valheellista öykkäröintiä.
En jaksa vihata sinua ja sääli on hukkaan heitetty tunne... olet mitätön.
Onko ihmisille valehtelu mielestäsi oikein ja hyväksytkö sinä sen?
Onko valehtelu oikein, jos se tekee kuulijan hyvälle mielelle?
Onko valehtelu oikein, jos se tekee kuulijan pahalle mielelle?
Onko valehtelu oikein, jos se tekee kertojan hyvälle mielelle?
Onko valehtelu oikein, jos et itse tiedä valehtelevasi?
Onko valehtelu oikein, jos kuulija ei sitä tiedä?
Onko valehtelu oikein, jos saat siitä rahaa tai joitain muita hyödykkeitä?
Onko valehtelu oikein, jos se on sinun työsi?
Onko papin ja piispan työ moraalista ja oikein?
"Onko ihmisille valehtelu mielestäsi oikein ja hyväksytkö sinä sen?"
On tilanteita, joissa valehtelu on moraalisesti korkeaa ja hyväksyttävää. Jos natsi etsii juutalaisia tappaakseen heidät, niin on oikein valehdella, että ei tiedä, missä ne juutalaiset piileksivät, koska se valhe voi pelastaa heidän henkensä.
"Onko valehtelu oikein, jos se tekee kuulijan hyvälle mielelle?"
Pidän satujen kertomista ihan hyvänä asiana kunhan kuulijalle kerrotaan, että kyse on sadusta eikä todellisuudesta. Sellainen ei ole valehtelua (joulupukista kertominen on valehtelua, koska lapsille uskotellaan, että hän on oikeasti olemassa).
Totuuden muuntelu, kiertoilmaisu tai vaikeneminen on hyvä asia, jotta ei loukata toista aiheettomasti (ei ole välttämättä viisasta sanoa totuutta toisen huonoista luonteenpiirteistä, ominaisuuksista, teoista, taitamattomuudesta, älykkyydestä/tyhmyydestä jne.).
"Onko valehtelu oikein, jos se tekee kuulijan pahalle mielelle?"
Valehtelu on yleensä väärin ja pahan tekemistä ja sen pitääkin saada toinen pahalle mielelle, kun valhe paljastuu hänelle. Toin jo aiemmin esimerkkejä syistä, miksi ihmiset valehtelevat (valheilla peitellään muuta pahuutta ja aiempia valheita tms.).
"Onko valehtelu oikein, jos se tekee kertojan hyvälle mielelle?"
Totuuden värittäminen ja muuntelu voi olla ihan hyvä juttu (ei kannata aina kertoa omaa näkemystään toisen ihmisen heikkouksista ja huonoudesta).
"Onko valehtelu oikein, jos et itse tiedä valehtelevasi?"
Epätosien asioiden pitäminen totuutena ja niiden kertominen ei ole valehtelua.
"Onko valehtelu oikein, jos kuulija ei sitä tiedä?"
Pääsääntöisesti ei (valkoiset valheet ovat hämärän rajamailla).
"Onko valehtelu oikein, jos saat siitä rahaa tai joitain muita hyödykkeitä?"
Ei, mutta ymmärrän toki sen, että ateistit valehtelevat jatkuvasti hyötymistarkoituksessa, koska se on heidän "luontonsa" mukaista toimintaa samoin kuin kiusaaminen ja väkivalta. Minkä eläin luonnolleen mahtaa? Pantteri ei voi luopua pilkuistaan eikä leijona hampaistaan.
"Onko valehtelu oikein, jos se on sinun työsi?"
Tätä pitäisi kysyä kosmologeilta ja evoluutioteoreetikoilta.
"Onko papin ja piispan työ moraalista ja oikein?"
En pidä uskontoja tarpeellisena ja uskoa järkevänä, mutta hyväksyn lähtökohtaisesti ihmisten auttamisen ja toivon herättämisen toivonsa menettäneissä ja lohdutuksen surun ja kuoleman pelon kohdatessa ihmisiä. Uskonnollisten johtajien työssä on kaiketi hyviä ja huonoja puolia, mutta epätosien asioiden totena pitäminen ja niiden levittäminen ei ole valehtelua. On erilaisia uskonnollisia johtajia: toiset valehtelevat tarkoituksella, huijaavat ja pettävät, tekevät kaikenlaisia rikoksia, mutta toiset pyrkivät vilpittömästi hyvään ja pitävät totena levittämänsä sanoman ja uskonnolliset rituaalit vaikutuksineen.
Valehtelu johtaa uskomiseen, jeesus valehteli olevansa jumalan poika ja uskovaiset
jatkavat tätä valetta. Minä olen hätää kärsivä ja uskovaiset uskovat tämän.
Aloittaja on voisi olla sietämätön typerys ellei olisi niin säälittävä höyrypää. Hyvää joulua sinulle... yrittää selvittää aivosi joululomalla.